Studiotyöskentely ›

Nyt on pakko keventää ja todeta, että nykyäänhän kaikki paitsi live musiikki on eräällälailla "kusetusta". Todellisuudessahan musiikista otetaan vain näytteitä ja muutetaan monen prosessin jälkeen taas kuultavaan muotoon. Ei liene väliä mitä sillä välillä tapahtuu.
 
Ei liene väliä, mitä siinä uhrataan, että saan potkia Niken jalkapalloa (en osannu ite kutoa nelivuotiaana läheskään näin hyvin). Kas kun lopputuloshan pyhittää keinot.
 
...tämä nyt oli just sitä sarkasmia. =)

Ainakin välillä tulee vastaan sellainen tilanne, jossa soittaja on kykenevä laadukkaaseen äänitysottoon. Saman raidan saattaa vetää narulle artistin lisäksi myös tuottaja tai muu studiossa hilluva tyyppi, jolta homma taittuu. Sitten vertailaan kummalla olikaan se parempi groove. Ei ota ainakaan niin paljon itsetunnon päälle kun tietää itse pystyvänsä ne kumminkin soittamaan. Paras raita yleensä valitaan... Oi perkele että "tuuraaja" veti hyvin. Pitää vissiin mennä reenaamaan.
 
Kaikki riippuu projektin luonteesta ja ennenkaikkea asenteesta, jolla hommaan suhtaudutaan. Kannattaa ainakin olla rehellinen ja katsoa asiaa siltä valoisemmalta puolelta. Kesäpäiviä.

Tarkoitin, jos jompikumpi bändin kitaristeista osaa soittaa biisin X kitararaidat paremmin tai "tiukemmin" studiossa, ei ole syytä olla tekemättä sitä vain sen takia, että toinen kitaristi voisi sanoa "kyllä mäkin tolla levyllä soitin kitaraa".
 
Heh, mä olen soittanut muutamissa bändeissä missä on alunperin ollut kaksi kitaristia ja jonkin ajan kuluttua vain yksi ;-)
 
Joskus tehtiin sinkkukin CBS:lle jossa toinen kitaristi ei päässyt soittamaan kuin pelastusarmeijakomppia toiselle puolelle. (Ja julkaisun tienoilla mies olikin "lähtenyt".)
 
Silloin kun mä olin nuori, eikä musiikkiopistoja kasvanut joka kulman takana, oli aika yleistä, että kahden kitaristin bändeissä toinen oli etupäässä vain hyvä kaveri. Tosin ei tässä mitään virtuooseja olla itsekään oltu...

eikös tuo hetfieldinkin soittanut komppikitarat aina loadille asti. Toisin sanoen ainoa mitä Hammet soitti studiossa oli soolot.

Ainakin mitä mä teen, on se, että mä luotan jo olemassa oleviin biisintekijöihin, soittajiin, tuottajiin ja lopputuotteen kuluttajiin. Paljon helpompaa, ei tartte itte tehdä mitään. Miksi keksiä pyörää uudestaan? Antaa niille hommia, jotka on siinä hyviä. En mä jaksa ite tehdä mitään.

Musiikinteon kannalta uskottavuus on se ja sama, kunhan lopputulos on uskottava.
 
Sen takia on hyvä tietää alusta alkaen mitä on tekemässä, pätee soittajaan ja äänittäjään. Kun tekee alusta asti kunnolla niin se kuuluu lopputuloksesta ja säästää aikaa/hermoja miksausvaiheessa. Suosittelen todella vaikka 2-raitademon tekemistä ennen oikeita äänityksiä että mahdolliset ongelmat voi korjata etukäteen, mä ainakin olen liian monta kertaa tajunnut vasta miksausvaiheessa, kun joku mättää, että esim virveli on viritetty liian ylös, joku soittaa liikaa tai väärällä tavalla... ihan mitä tahansa joka on liian myöhäistä korjata. Joo, voihan korjailla tietokoneella, mutta se ei todellakaan ole ihanteellinen tilanne, eikä yksinkertaisesti kuulosta yhtä hyvältä. Mieluummin sitä käyttäisi aikaa "luovaan" miksaukseen kun mokien korjailuun. Mahdollisimman valmista jälkeä alusta alkaen, niin homma on kivaa eikä tuskaista ruudun tuijotusta viikkojen ajan.
 
Tottakai joskus tulee tilanteita jossa ei ole muita vaihtoehtoja kun vääntää heikosta esitykestä jotain elämää suurempaa, mutta lähtökohtaisesti "korjataan myöhemmin" asenteella ei pitkälle pötki.
 
"It doesn´t mean a thing if it ain´t got that swing"

Mikäs toi "saaks tosta?" olikaan englanniksi? :)

Mikäs toi "saaks tosta?" olikaan englanniksi? :)
 
has you good?

has you good?
 
"any to go", whitch is pretty go go.

Mikäs toi "saaks tosta?" olikaan englanniksi? :)
 
"gotanytogowhit" ;-)

Kuka on antanut mahtikäskyn tuottaa 99% virheetöntä kamaa? Miksaajat, tuottajat, rahoittajat, artistit, studiolaitteiden valmistajat vai kuluttajat? Vai kenties joku muu henkilö tai asia - kuka tai mikä?
 
Kaikenlainen musiikin korjailu palvelee pelkästään niitä tahoja, ilmiöitä tai asioita, jotka vaativat että tuotoksen on oltava korjailtua, siloiteltua ja boostattua. Ketään muuta paitsi niitä jotka korjailusta jotain hyötyvät, koko asiaan ryhtyminen tai korjailun vaatiminen, tuskin kiinnostaa pätkääkään.

Kaikenlainen musiikin korjailu palvelee pelkästään niitä tahoja, ilmiöitä tai asioita, jotka vaativat että tuotoksen on oltava korjailtua, siloiteltua ja boostattua. Ketään muuta paitsi niitä jotka korjailusta jotain hyötyvät, koko asiaan ryhtyminen tai korjailun vaatiminen, tuskin kiinnostaa pätkääkään.
 
Sitähän täss just miteittiin että missä menee raja. Saako kitaran virittää mittarilla? Saako kompressoida? Saako laittaa kaikua? Saako ylipäätään tehdä mitään vai pitäiskö vaan käydä kuuntelemassa akustisen musiikin keikkoja?

Olen mietiskellyt aihetta ja tullut kohdallani siihen lopputulokseen, että tekniikan käyttäminen äänen korjailussa on hyvä asia ja sallittua. Jos esim solistin suoritus on muuten loistava, mutta yhdessä kohdassa vire ongelma, miksi sitä tiettyä kohtaa ei saisi korjata. Tuskin maalarikaan maalaa koko taulua uudelleen jos yhdessä kohdassa on virhe....

Ai niin missä kulkee se raja. Kohtuus kaikessa. Lopputulos uskottava.

Hmmm, mä oon hieman pehmentynyt iän myötä. Kyllähän se noissa bändituotannoissa on niin, että ainakin periaatteessa sen tuotoksen pitäisi kuulostaa bändiltä, eikä miltään geneeriseltä jutulta, jota tulee joka tuutista(tosin persoonallisia bändejä tuntuu olevan aika vähän). Musta on tärkeää erottua. On hyvä selvitä aika vähällä korjailulla ja joskus vähän huojuvasti mutta tosissaan soitettu on juuri se soundi joka tekee hommasta mielenkiintoisen.

Muutenkin bändituotannot eroavat joistain muista siinä, ettei niitä oikeastaan voi ihan hirveesti "tuottaa". Kyllähän se orkka itse usein tietää parhaiten miltä haluaa soundata, tai ainakin sen pitäisi tietää.

Tuntuu että hirveän monet tuotannot nykyään alkavat hyvin ja kaikki ovat aidosti sitä mieltä että tehdään mielenkiintoista ja erotutaan muista. Sitten 15 palaverin, koodailujen ja a&r:n myllyn jälkeen lopputulos on jotenkin kääntynyt taas siihen samaan mitä kuulee joka paikassa.

Hmmm, mä oon hieman pehmentynyt iän myötä. Kyllähän se noissa bändituotannoissa on niin, että ainakin periaatteessa sen tuotoksen pitäisi kuulostaa bändiltä, eikä miltään geneeriseltä jutulta, jota tulee joka tuutista(tosin persoonallisia bändejä tuntuu olevan aika vähän). Musta on tärkeää erottua. On hyvä selvitä aika vähällä korjailulla ja joskus vähän huojuvasti mutta tosissaan soitettu on juuri se soundi joka tekee hommasta mielenkiintoisen.

Muutenkin bändituotannot eroavat joistain muista siinä, ettei niitä oikeastaan voi ihan hirveesti "tuottaa". Kyllähän se orkka itse usein tietää parhaiten miltä haluaa soundata, tai ainakin sen pitäisi tietää.

Tuntuu että hirveän monet tuotannot nykyään alkavat hyvin ja kaikki ovat aidosti sitä mieltä että tehdään mielenkiintoista ja erotutaan muista. Sitten 15 palaverin, koodailujen ja a&r:n myllyn jälkeen lopputulos on jotenkin kääntynyt taas siihen samaan mitä kuulee joka paikassa.
 
No, ei mulla muuta mut on niin viisaita sanoja et pitää myötäillä eli komppia tälle.
Siihen maalarin tekemään taulun korjailuun niin, mitäs sitten kun sitä maalausta alkaa korjaileen museointendentti ja konservaattori." Ei kuules nyt Edelfeltti, kun noi värit, ei ne oo nyt tän sesongin muotisävyt, me väritettiin se harakka siitä taulusta uudestaan, nyt se on niinku kvantisoitu timeen ja tunetettu."
Tai niinku BBC:n äänitarkkailija sano Hendrixille et ei täst tuu mitään. Kun kysyttiin et miks ei, niin kuulema tuli äänitteeseen mukaan äänenkiertoa ja säröä eikä sitä saatu puhtaaks sitä ääntä millään.
Musiikinteon uskottavuus?
Avohakkuun teko on uskottavaa, tai avolouhos. Musiikki on taidetta, hengen ravintoa (hah hah har, tää nyt ei oo uskottavaa liirum laarumia ollenkaan ) :)
Rajaton on musiikinteon uskottavuus.
Tehkööt mitä huvittaa, uskokoot kuka haluaa.

Voihan bassonkin tehdä sämplätyistä pieruista :)
 
Missä julkaistussa biisissä noin on tehty?

Sitähän täss just miteittiin että missä menee raja.
 
Tuon sijaan voisi ajatella miettiä että missä menee se kultainen keskitie. Sekin kyllä lienee niin kovasti tyyli- ja genrekohtainen. Mutta rajoja on paha asettaa, se tappaa luovuuden, ja rajoja ylittämällä voi aina löytää jotain uuttakin. Mutta missäpä on se hyvä kohta minne kannattaa tähdätä?

Voihan bassonkin tehdä sämplätyistä pieruista :)

Missä julkaistussa biisissä noin on tehty?
 
Eikö Frank Zappalla ollu joku tollainen? :)