Studiotyöskentely ›

Jos musta tuntuu et mä soittaisin/tekisin jonkun jutun paremmin kuin taiteilija itse, mä yleensä sanon niille. Ja aika paljon on myös tullu soiteltua/laulettua kaikkee. Ja kaikki on lopulta tyytyväisiä. Tossa viime syksynä uhkasin soittaa yhden slidekitara-osuuden mutta kun kitaristi kuuli tän, se halus biisistä raakamiksun cd:lle ja treenas sit seuraavaan päivään sen osuutensa kuosiin. Ja taas kaikki oli tyytväisiä.
 
Tuottajana koen olevani vastuussa ihan mistä vaan mikä vie haluttuun lopputuokseen. Ensisijaisesti tietty aina yritän kannustaa artistia soittamaan mahd. hyvin ite. Mut jos se niiden paras ei oo edes kartalla niin sit otetaan muut keinot käyttöön. Ja niitä apukeinoja on loppujen lopuksi todella paljon muitakin kuin AT ja BD.

En kyllä ymmärrä miten toi on mahdollista. Mä olen ollut aina yksityiskohtaisen tarkasti tietoinen siitä miten oma soitto menee (hyvine ja huonoine puolineen), eikä sitä kukaan muu pystyisi toistamaan saatika parantamaan niin, etten itse huomaisi.
 
Kyllä jotkut särökitaravallit on niin staattisia että soittotatsi ei välttämättä tuu niin paljoa esille.
 
Mutta oikeessa olet. Ei se ihan simppeliä ole.
 
Kerran mietin miten rumpuraidat sais vaihdettua sessiojampan ottoihin huomaamatta. Totesin että biisit pitäis soitattaa sessiomiehellä ennen varsinaista session alkua. Samassa mestassa tietty ja täsmälleen samoilla kamoilla. Ja playlisteihin piiloon. Sit kun oikea rumpali olis tehny muutamia ottoja ja olis aika editoida niin niitä sessiomiehen ottoja vois kaivaa pikkuhiljaa sieltä esiin.
 
Mut enhän mä oikeesti. Kelailin vaan et vois onnistua noin.

Aika mielenkiintoinen juttu.
 
Mun mielestä on aika selvää, että jonkun uskottavuus joka tapauksessa on aika suurella koetuksella siinä vaiheessa kun moinen kierous käy ilmi. Eri asia sitten, kenen uskottavuus menee ja kenen mielestä.
 
Esimerkiksi mun on suhteellisen helppo kuvitella tilanteita, joissa saattaisin vetäistä arvon tuottajaa turpiin, jos kävisi ilmi, että arvon tuottaja tjsp. miksaaja / whatever kiepauttaisi jollakin sessiomuusikolla äänitykset uusiksi ja vielä valehtelisi asiasta kaupan päälle ilman kuittia.
 
Edelletyksenä moisille pieksäjäisille voi tosin pitää sitä, että joskus päädyn jonnekin äänittelemään vakavempaa levyä tilanteeseen, jossa moinen kieroilu ylipäätään tulee kyseeseen, ja tietysti sitä, ettei tämä tuottaja / mikälie miksaaja ole ainakaan kovin paljoa itseäni isokokoisempi. Se, potkisinko vielä maassa makaavaa tässä kuvitteellisessa skenaariosta, riippunee osittain alkuperäisten raitojen laadusta ja siitä, miten paljon moinen operaatio on parantanut lopputulosta. Myös tähtien asennolla on tässä oma merkityksensä.
 
Toisaalta uskottavuus ei kai ihan tarkoita sitä, mitä kirjaimellisesti ottaen sen voisi kuvitella tarkoittavan. Kyseessä ei siis ole luottamuksen ihan lähin sukulainen.
 
Lähtisin kuitenkin yleistämään niin, että siinä vaiheessa kun ostava yleisö saa tietää, ettei suosikkibändi itse soita levyllään nuottiakaan, vaikka haastattelut ja kansilehdet muuta kertovat, on bändin uskottavuus vaakalaudalla.
 
Näiden studiohenkilöiden uskottavuus on hieman monimutkaisempi asia. Jollain kierolla tavalla tällainen kieroilu kun voi jopa nostaa heidän uskottavuuttaan - ainakin muiden studiohenkilöiden mielestä. Äänitettävien näkökulmasta näiden studiohenkilöiden uskottavuus sen sijaan saattaa mennä. Levyjä ostavilla hassuilla turakaisilla tuskin on mielipidettä erikseen näistä studiohenkilöistä, koska tieto näiden kiemuroiden tarkemmista kuvioista tuskin heidän korviinsa kantautuu.
 
Miten muuten nämä Gramex-hommat hoidetaan näissä tilanteissa, joissa artisti vain kuvittelee esiintyvänsä omalla levyllään? Anyone?

Miten muuten nämä Gramex-hommat hoidetaan näissä tilanteissa, joissa artisti vain kuvittelee esiintyvänsä omalla levyllään? Anyone?
 
HAAa!
Hyviä pointteja pistit tuossa. Tuolle viimeselle virkkelle repesin ihan totaalisesti. :D
 
Ilmeisesti ne rajat kulkee joillain matalammalla kuin toisilla ja joillain omatkin moraaliset rajat on tehty rikottaviksi.
 
Aiemmin tuossa komppasin milcoinin "musiikin teossa ei ole moraalikysymyksiä", mutta tämä sillä ehdolla, että tuotettava musa on omasta kynästä ja omaehtoisesti luo illusiota ihmiskorville. Silloin, kun purkitettavana / tuotettavana on toinen ihminen, niin se moraalikin astuu kuvioihin.

Aiemmin tuossa komppasin milcoinin "musiikin teossa ei ole moraalikysymyksiä", mutta tämä sillä ehdolla, että tuotettava musa on omasta kynästä ja omaehtoisesti luo illusiota ihmiskorville. Silloin, kun purkitettavana / tuotettavana on toinen ihminen, niin se moraalikin astuu kuvioihin.
 
Nimenomaan. Jos jollekin tulee paha mieli, sit kyseessä on ihan eri juttu. Silloin voidaan ajatella et puhutaan pikemminkin ihmisten välisestä kanssakäymisestä ja siihen liittvistä lainalaisuuksista. Enkä mä ainakaan halua olla mikään mulkku.
 
Taisin muuten sanoa et musiikissa, en musiikin teossa. En oo varma.

Miten muuten nämä Gramex-hommat hoidetaan näissä tilanteissa, joissa artisti vain kuvittelee esiintyvänsä omalla levyllään? Anyone?
 
Mun mielestä kuviteltu artisti saa gramexit ja sessiomies könttäsumman. Ainakin tuolla isossa maailmassa.

Ei tarvitse olla hyvä soittaja ollakseen hyvä biisintekijä. Siinä on mielestäni tämän homman ydin. Olen ollut tilanteessa, jossa yhdessä päätettiin, että bändin toinen kitaristi ei soita levyllä. Kokonaisuus parani näin huomattavasti.
 
Ymmärtääkseni Hetfield on soittanut kaikki rytmikitarat Metallican levyillä Black Albumiin saakka.

Ymmärtääkseni Hetfield on soittanut kaikki rytmikitarat Metallican levyillä Black Albumiin saakka.
 
Ja Hammett on soittanut vaan aina sen saman soolon:)

No hyvä! Säikähdin jo! :) Kelasin et jos vaikka joku nuori ja kokematon bändi nauhoittaa ekaa demoaan eikä soittotatsi ole välttämättä vielä hallussa niin se on silti omaa soittoa piru vie :) Ens kerralla sitten paremmin ja voihan sitten näin vanhemmalla iällä naureskella ja huomata kehittyneensä. Ei huonoa soittoa voi äänittäjän piikkiin laittaa kuitenkaan, eihän. Jos kuulostaa ylitsepääsemättömän hirveältä,
 
Tossa viime syksynä uhkasin soittaa yhden slidekitara-osuuden mutta kun kitaristi kuuli tän, se halus biisistä raakamiksun cd:lle ja treenas sit seuraavaan päivään sen osuutensa kuosiin. Ja taas kaikki oli tyytväisiä.
 
niin sitten tämä on mielestäni oikea tapa!

... ja käytti vireenkorjausta jo ennen Autotunea (Digitechin Vocalistissa oli moinen optio pari vuotta aikaisemmin).
 
Eikö tuota Digitechiä ainakin väitetä käytettäneen siinä helvetin raivostuttavassa Cherin biisissä? Vai liekö sitten sponssi höpinää.

Jos bändi on maksumiehenä, niin tuskin tuottaja alkaa korvailemaan soittoja sessiojampoilla. Sen sijaan jos lystin maksaa joku iso levy-yhtiö X, joka vaatii projektiin palkatulta tuottajalta viimeisen päälle parhainta mahdollista lopputulosta, voin uskoa että kaikkia mahdolliset keinot ovat käytössä.
 
Tuo että sama jamppa soittaa esim. biisin rytmiskebat, on täysin mainio juttu useastikin. Tällöin ei pidä antaa oman egon astua peliin ("kyllä mä sen nyt soitan ku soitan tässä bändissä"). Mun mielestä pitäisi miettiä bändin parasta, eikä soittajan (henkilökohtaista) parasta.

...jos lystin maksaa joku iso levy-yhtiö X, joka vaatii projektiin palkatulta tuottajalta viimeisen päälle parhainta mahdollista lopputulosta, voin uskoa että kaikkia mahdolliset keinot ovat käytössä.
 
No jos tuo hypoteettinen skenaario toteutuu, nii varmasti, juu.. Eivätpä ainakaan Suomen-lahdella juuri Äksät studioita + tuottajia maksa??
 
Mun mielestä pitäisi miettiä bändin parasta, eikä soittajan (henkilökohtaista) parasta.
 
Tarkotatko, että pitäis ajatella tuottajan parasta? ..tai kenen tulis ajatella bändin parasta? Taitaa loppuviimein olla bändin oma asia, kuka niitä raitoja soittelee. Oli mite hyvänsä, ei taida olla oikea lähtökohta tuottajan artistilta/bändiltä/bändijäseneltä kyselemättä tehä raidoille, mitä ikinä mieleen juolahtaa, edes yhteisen hyvän nimissä. Artistithan sen leivän kantaa loppujen lopuksi tuottajanki pöytään.
 
Eikö tuota Digitechiä ainakin väitetä käytettäneen siinä helvetin raivostuttavassa Cherin biisissä? Vai liekö sitten sponssi höpinää.
 
Minun mielestä se oli Antaresin Autotune 3, tai 4. Juuriki ko. biisin upealla maineella mainostettiin ko. softaa. =)

Jos artisti tai levy-yhtiö maksaa niin meitsi kyl satsaa
 
Näin minäkin tekisin.
 
Mutta kyllä soittajat saa mun puolesta hikoilla jos
ei soitto luista.

Nyt pitää vähän happamasti todeta, että tuskin kovin monen tässä keskustelussa tarvii pelätä että ne omat räpellykset soitettaisiin uusiksi ainakaan tietämättä
:-D
 
Siinä tilanteessa jossa niin tapahtuu, on koko kuvio (niin investoinnin suuruus kuin mitä se joka päivä maksaa) niin kokonaan toinen, että yleensä mun käsittääkseni soittajat lähtevät ihan mielellään mukaan ja opettelevat sitten omat osuutensa uusiksi keikoille. Pitkin hampain tai ei, raha, maine ja suosio lämmittää.
 
Tilanne on silloin myös sikälikin toinen, että kun hommaan on investoitu, artisti on enää työntekijän asemassa. Tuollainen alkuvaiheessa ylväs: "Minä teen mitä tahdon ja uusiudun koska haluan" on verrattavissa lähinnä "ei mun tarvi maksaa pankkilainojani jos mä en halua" -lauseeseen.
 
Mutta joo, en mä soita kenenkään osuuksia uusiksi. Sen sijaan kaikki sellainen mitä biiseistä selvästi puuttuu, olipa kyse kertosäkeen kitaratuplista oktaavia ylempää, pianoista tai bassoista, on mun nähdäkseni tuottajan harkittava ja tarvittaessa hoidettava mukaan. Jos ei bändi niitä osaa tarjota, sitten joku muu.
 
Mä haluan vielä korostaa, että aika monen asenne tässäkin ketjussa muuttuu varmasti, jos käykin niin että soittamisesta tulee työ jolla maksetaan myös muiden ihmisten elämää. Silloin säännötkin ovat eri. PK Keränen 22-Pistepirkosta kysyi multa kerran "voisitko noin vain potkia sinulle rakkaimman ihmisen, vaikka vaimosi tai oman veljesi bändistä?" ja vastasi itse "pakko olisi voida, jos aikoo kutsua bändisoittoa ammatiksi".
 
PS. Aika harva bändi muuten haluaa loppupeleissä sitä raa'an rehellistä dokumenttia itsestään. Siinä vaiheessa kun on kuultu ja tajuttu ettei se oma soitto kuulostakaan siltä kuin kuviteltiin, on asiallista antaa tuottajalle vapaat kädet vaikka uudelleensoitattamiseen. Nykyään tosin entistä useampi kuvittelee, että se on joku plugi joka ratkaisee homman, ihmeellinen Musanparantaja X2000. Tai AT tai BD - mitä vaan pilkkomista sallitaan kunhan se on omien rähmäkäpälöiden ääni siellä lätyllä. Tietysti mieluiten siellä onkin se bändi, mutta entäs jos se lopputulos ei kelpaa edes bändille itselleen?

Tietysti mieluiten siellä onkin se bändi, mutta entäs jos se lopputulos ei kelpaa edes bändille itselleen?
 
Joo ilman muuta, mutta mä tarkoitin ainakin omassa postauksessani tilannetta, jossa soittajan oma osuus korvataan toisella selän takana, kertomatta asianomaiselle.

Esimerkiksi mun on suhteellisen helppo kuvitella tilanteita, joissa saattaisin vetäistä arvon tuottajaa turpiin...
 
...Se, potkisinko vielä maassa makaavaa...
 
Onko sua lyöty pienenä? Vai miks sulle tulee ekana ongelman ratkaisuks mieleen väkivalta?

Nyt pitää vähän happamasti todeta, että tuskin kovin monen tässä keskustelussa tarvii pelätä että ne omat räpellykset soitettaisiin uusiksi ainakaan tietämättä
:-D
 
Niinpä. Note varmaan tietää tarkemmin noita ison maailman kuvioita mut voisin kuvitella et aina välillä jonkun bändin rumpalille soitetaan ja kysytään et: otatko kymppitonnin ja lähdet lomalle vai mennäänkö soittelemaan ja leikkelemään noita rumpuja muutamaksi viikoksi. Opettelet sit levyltä ennen kiertuetta.
 
Siinä on monen moraalille liian iso pulma. Mut suomessa ollaan kyl toistaiseksi oltu aika turvassa. Mä en ainakaan tiedä kuin pari tapausta.

Mutta joo, en mä soita kenenkään osuuksia uusiksi. Sen sijaan kaikki sellainen mitä biiseistä selvästi puuttuu, olipa kyse kertosäkeen kitaratuplista oktaavia ylempää, pianoista tai bassoista, on mun nähdäkseni tuottajan harkittava ja tarvittaessa hoidettava mukaan. Jos ei bändi niitä osaa tarjota, sitten joku muu.
 
...juu, toki, mutta...
 
Mä haluan vielä korostaa, että aika monen asenne tässäkin ketjussa muuttuu varmasti, jos käykin niin että soittamisesta tulee työ jolla maksetaan myös muiden ihmisten elämää.
 
Mikäli viitttaat jonkun muun kuin artistin itsensä soittamiin raitoihin levylle, niin eihän tässä kukaan ole sitä metodina tyrmänny. Sen sijaan että se tehdään selän takana. Kustaan artistille taskuun ja sanotaan, että sataa - sitä ei eettinen ihminen puerksimatta niele.
 
Tietysti mieluiten siellä onkin se bändi, mutta entäs jos se lopputulos ei kelpaa edes bändille itselleen?
 
No se on asia erikseen. En tiiä oliko tämä nyt vasta-argumentti jotakin viestiä varten, vai mitä, mutta niinku lähes kaikki sanonu; musiikkiäänitteen tekemisen metodeissa ei ole rajoja, tai sääntöjä. Mutta vielä terottaisin omaa pointtia: Oli tuotettava artisti maksava, tuttu, arkkivihulainen, muun toimesta maksettu ...ei artistin selän takana mielestäni saa tehdä uudelleenpurkituksia tms. muita radikaaleja ratkaisuja. Tuo on nyt vaan on ihan perusetiikkaa, jonka ymmärtämisessä ei varmasti ole mitään ongelmia kenelläkään.
 
E: PS. Aika harva bändi muuten haluaa loppupeleissä sitä raa'an rehellistä dokumenttia itsestään. Yleisvaikutelma on, että tuottaja antaa sen dokumentin vielä epätodennäköisemmin.

Nyt on pakko keventää ja todeta, että nykyäänhän kaikki paitsi live musiikki on eräällälailla "kusetusta". Todellisuudessahan musiikista otetaan vain näytteitä ja muutetaan monen prosessin jälkeen taas kuultavaan muotoon. Ei liene väliä mitä sillä välillä tapahtuu.