Laulaminen ›

Laulunopetus ei voi olla pelkkiä mielikuvia ja moniselitteisiä termejä kuten "intensiteetti", "hyvä hengitys" tai se ja tämä rekisteri tai pää-ääni.
 
Ööö...kuka väitti, että se olisi???

Mikä tekee palleahengityksestä ainoan oikean hengitystavan? Laulaa voi erittäin hyvinkin osaamatta hengittää juuri oikealla tavalla tai huonommallakin ryhdillä. Esimerkiksi mielestäni Jippu on todella hyvä laulaja, vaikka laulaa huonossa ryhdissä.
 
Miksi pitäisi laulaa heikohkolla hengitystekniikalla ja huonolla ryhdillä? Ilmeisesti sinä olet laulunopettaja, joka pitää näitä asioita toisarvoisina, kun noin väität...minä olen sitä mieltä, että hyvä ryhti ja "hyvä hengitys",(täsmennetään nyt vähän sitten, hengitys "juuri oikealla tavalla") ovat hyvän ja terveen laulamisen kulmakiviä. Tällainen complete vocal technique vaikuttaa minusta kovin arvelluttavalta, jos se heittää roskiin ryhdin ja hengityksen merkityksen. Hyvä ryhti ja hengitys on kaiken lisäksi helppo saavuttaa pienellä työllä, joten laulunopettajan opastuksen jälkeen ei tulisi näissä olla mitään ongelmia. Nämä tulisi käydä läpi heti ensimmäiseksi ensimmäisellä laulutunnilla, ja käyttää vaikka muutama tunti pelkästään hengittelyyn aluksi. Ei se muuten ole rahastusta.
Jos nämä laiminlyö, tulee varmasti ongelmia laulamisessa. Kun lauluopettaja pyytää ensimmäisellä tunnillaan olevia ihmisiä hengittämään syvään, suurin osa heistä väkisin imee ilmaa niin että hartiat ja jopa käsivarret nousevat. Tällä tavalla hengittettyä ilmaa on lähes mahdotonta "työntää" tuen avulla kauniiksi säveliksi. Oikea hengitys on kaiken perusta.
Huonoryhtisyys syö ensinnäkin uskottavuutta, varsinkin laulajalla. Mutta tämä on se ongelmista vähäisin. Huonoryhtisyys kielii jäykistä lihaksista, jolloin on vaikea hengittää oikein ja tätä kautta käyttää tukea ja ylipäätä laulaa. Huonoryhtisillä kaula on usein eteenpäin kääntynyt, mikä vaikuttaa olennaisesti soundiin(negatiivisesti), ja on myös kiristävän tuntuista laulettaessa. Eikä kovin terveellistä. Toivon, että kaulan eteenpäin työntäminen ei kuulu complete vocal techniquen opetuksiin.

Löysin kirjoituksia, joissa mainittiin tuo "trakeaalinen veto" (suomeksi näemmä henkitorvenveto), mutta yhdessäkään artikkelissa ei väitetty, että se olisi laulamisen kannalta erityisen hyödyllistä. Henkitorvenvedon määrä ilmeisesti riippuu ainakin keuhkojen kapasiteetista. Voi olla, että sen aiheuttama kurkunpään aleneminen on haluttua klassisessa laulutyylissä.
 
Trakeaalinen veto on muistaakseni suora käännös englanninkielisestä versiosta. Suomeksi ei puhuta henkitorvenvedosta vaan trakeaalisesta vedosta. Ilmeisesti kyseiselle termille, kuten monelle muullekin lauluun liittyvälle termille, on ollut vaikeata löytää suomenkielinen vastine. Tähän hätään en nyt löydä sitä englanninkielistä termiä, enkä jaksa sitä lähteä kaivamaan mapeistani. Joka tapauksessa se tarkoittaa sitä, että hyvän hengitysyhteyden kautta kurkunpää laskeutuu hieman. Ja tämän on joku asiantuntija katsonut, että se tuottaa laululle otollisemman kurkunpään asennon.
 
Laulupedagogiksi opiskelen minäkin, ja äänifysiologia kuuluu osana opintoihini. Nämä tiedot eivät ole omassa pikku päässäni keksittyjä kivoja pikku termejä, vaan oikeita asioita, jotka minun on täytynyt opiskella ja tenttiä. Ihmettelen suuresti, että jos Sadolinin opetukseen ei kuulu äänifysiologian tietämys - se on mielestäni jokaisen laulupedagogin perusta.
 
Laulaa voi erittäin hyvinkin osaamatta hengittää juuri oikealla tavalla tai huonommallakin ryhdillä. Esimerkiksi mielestäni Jippu on todella hyvä laulaja, vaikka laulaa huonossa ryhdissä.
 
Juu, laulaa voi vaikka minkälaisilla virhetoiminnoilla. Mutta laulaa voi PAREMMIN, ja laulu on helpompaa, kun tietyt asiat ovat kohdallaan. Lisäksi täytyy huomioida, että jos laulussa on paljon virhetoimintoja, se vaikuttaa äänen kestävyyteen pitkällä tähtäimellä hyvin paljon.
 
Itse puhun näistä asioista paljon, koska olen kokenut, miten hirveätä on laulaa kurkunpää liian korkealla (puutteellinen hengitysyhteys + kasa muita virheellisiä ajatuksia laulamisesta) ja olen myös kokenut, miten esim. rintakehän kasaanpainuminen vaikuttaa äänentuottoon ja ilman riittämiseen. Sama juttu kävi, kun aikoinaan selkälihakseni olivat useita kuukausia niin pahasti jumissa, ettei laulu toiminut lainkaan. Siitä seurasi selkälihastulehdus (koko selän alueelta), viikon sairasloma, kovat relaksanttilääkekuurit, ja kun ne jumit selästä laukesivat, laulaminen oli käsittämättömän helppoa, ääni kirkastui ja kaikin puolin laulu oli parempaa. Ryhdillä ja jumeilla on siis vaikutus suoraan ääneen. Mutta niinhän se usein on, että vasta kun itse kokee jonkun ongelman, ja kun siihen saa ratkaisun ryhdin ja oikean hengityksen kautta, vasta sen jälkeen tajuaa niiden merkityksen laulamiseen. Parikymppisen notkean kaverin laulaminen on aina helpompaa kuin kroonisista niska-/hartia-/selkäkivuista kärsivän isotissisen täti-ihmisen laulaminen, eikä tämä notkea kaveri voi käsittää millään, mitä se on, kun paikat jumittavat niin pahasti, ettei hengitystä saa alas eikä ääni kulje. Miten voisikaan, jos ei ole itse sitä kokenut?
 
En ole missään vaiheessa puhun hengityksen pidättämisestä vaan pidättelemisestä (vrt. engl. hold back).
 
Minun suomen kielen tajuni sanoo, että pidätteleminen ja pidättäminen on sama asia. Voin olla väärässäkin. En silti tunne yhtään laulupedagogia, joka käyttää termiä hengityksen pidätteleminen, enkä myöskään suosittele tuollaista termiä käytettäväksi. Mieluummin sitten vaikka se tuki kaikessa epämääräisyydessään.
 
Hengitystä ei käsittääkseni pysty pidättelemään kurkulla vaan siihen osallistuu aina kylkiluita laajennettuina pitävät lihakset. Jos pallea pääse nousemaan ylös, paine on niin suuri, ettei äänihuulia pysty pitämään kiinni. Tai jos yrittää, voi vahingoittaa äänihuulia ja ääni on luultavasti hyvinkin "puristeinen"
 
Niinpä niin. Juuri näin käy, ja seurauksena on todella omalaatuinen laulutapa, joka näyttää siltä, että laulaja meinaa räjähtää siitä ilman paljoudesta.
 
Kaikkea voi tehdä väärin, ja kaiken voi ymmärtää väärin. Jos näitä väärinkäsityksiä ei olisi, ei olisi meillä töitäkään. Toisaalta se myös kasvattaa sitä vastuuta, joka pedagogilla on oppilaansa suhteen. Aina kannattaa tarkistaa, että tuliko se asia sittenkään ymmärretyksi. Usein tulee vastaan ilmiö "ai sä tarkoititkin tota, mä luulin että sä tarkoitit...". On toki oppilaita, jotka ymmärtävät heti mistä on kyse. Mutta on myös oppilaita, jotka eivät välttämättä ymmärrä juuri sinun kieltäsi, ja joille asioita täytyy havainnollistaa eri tavoin - olemmehan kaikki erilaisia oppijoita.
 
Hengitysyhteys on minusta edelleen kummallinen termi, joka tekee yksinkertaisesta asiasta monimutkaisen kuuloisen. Minusta on tärkeää puhua asioista mahdollisimman konkreettisesti. Laulunopetus ei voi olla pelkkiä mielikuvia ja moniselitteisiä termejä kuten "intensiteetti", "hyvä hengitys" tai se ja tämä rekisteri tai pää-ääni.
 
Tässä näköjään törmäävät yleisesti suomalaisessa laulupedagogiikassa käytetyt termit vs. Sadolinin termit. Aika näyttää, millainen hullunmylly tällaisesta termisuosta tulee.
 
En ala tästä aiheesta tämän enempää keskustelemaan, koska tilanne on se, että minun pitäisi silloin ilmaista kaikki se tieto, jonka olen kurssien, kirjojen, monistekasojen ja omien kokemusteni kautta oppinut sen verran pitkän ajan kuluessa, että sen tiedon tänne kirjoittamiseen veisi minulta viikkoja. Minulla ei ole yksinkertaisesti aikaa tämän tason kinasteluun tässä foorumissa, ja kuten sanottua, tämä on jo off-topic, joka saattaa vain hämmentää viestin aloittajaa entisestäänkin.
 
Minun osaltani tämä keskustelu on ohi. Hyvää päivänjatkoa vaan kaikille - tämä tyttö läks nyt Ankkarockiin!

Tässä näköjään törmäävät yleisesti suomalaisessa laulupedagogiikassa käytetyt termit vs. Sadolinin termit. Aika näyttää, millainen hullunmylly tällaisesta termisuosta tulee.
 
Semmoista asiaa, kun "yleisesti laulupedagogiikassa käytetyt termit" ei vielä ole kehittynyt juuri mihinkään maahan, ne ovat aina pedagogikohtaisia (~ suurten pedagogien seuraajien omat "koulukunnat") ja monella eri sanalla tarkoitetaan samaa. Jos vaihtaa opettajaa, saattaa mennä todella kauan että oppii uuden "kielen" jos uusi opettaja edustaa eri "koulukuntaa" kuin vanha - vaikka puhuisivat samoista asioista. Ei mikään ihme että hullunmylly on valmis vaikkei Sadolinin termistöä heittäisikään siihen samaan soppaan.
 
Mun mielestä Sadolinin metodissa on paljon hyvää, mutta oikotie onneen se ei ole sellaisenaan. Kenenkään värkki kun ei ole samanlainen, oikotie onneen syntyy tiedon tapauskohtaisesta soveltamisesta. Jos yläkroppa on lysyssä tai ristiselkä solmussa, ei ylä-äänet todennäköisesti synny vaikka kurkunpäätä työntäisi mihin ennenkuin yläkropan saa auki ja ristiselän notkoa oikaistua. Onhan niitäkin jotka laulaa vaikka umpisolmussa täydellisen kaunista ääntä mutta heitä on ehkä yksi sadasta laulajasta. Sadolin sopii sellaisenaan tämmöisille - mutta sitten ollaan me 99 joille oikotie onneen osoittautuu ojasta allikoksi.
 
Mä kävin kymmenisen vuotta sitten yhdellä opettajalla, jonka opetuksessa en kehittynyt ollenkaan ja menin suorastaan takapakkia. Vaihdoin opettajaa, kävin muillakin kursseilla ja vuosi sitten menin uudestaan tämän "vanhan" opettajan tunneille mielenkiinnosta. Kappas, nyt hänen tunneistaan olikin hyötyä. Olin sillä välin oppinut eroon muutamasta virhetoiminnosta joita hän ei ollut huomannut minulla olevan, ja kas kas kun alkoi luistaa. Jos joidenkin (rakenteellisten, toiminnallisten, psykologisten) ongelmien olemassaoloa ei tiedosteta tai niistä ei puhuta, ongelmia ei voi ratkaista vaan niitä kierretään kunnes kiertotiestä tulee umpikuja. Mä olen sitä mieltä että jokainen voi oppia laulamaan, mutta olen eri mieltä Sadolinin kanssa siitä, miten "simppeliä se on". Perusasiathan ovat simppeleitä, mutta perusasioihin asti pääseminen voi olla hyvinkin monimutkaista.

Äääh antaa olla.

Monien termien epämääräisyys on juuri se syy, miksi termistöä on haluttu muuttaa. Jos jokin uusi termi osoittautuu huonoksi tai epäkäytännölliseksi, totta kai siitä voidaan luopua. Opettajana toki tiedän, mitä "perinteisillä" termeillä yleensä tarkoitetaan ja pystyn auttamaan laulajaa hänen termeillään, mutta yritän aktiivisesti korvata vanhoja epämääräisiä käsitteitä uusilla mielestäni selkeämmillä.
 
Lueskeltuani artikkeleita ja tutkimuksia netissä minulle tuli sellainen käsitys, että niissä tutkitut laulajat ovat aina klassisia laulajia. Tähän lienee syynä se, että kevyen musiikin laulajia ei ole pidetty oikeina laulajina vielä kovin pitkään. Niinpä näistä tutkimuksista vedettävät johtopäätöksetkin voi soveltaa vain klassisiin laulajiin.
 
Moni näyttää epäilevän Cathrine Sadolinin metodia. Se on ymmärrettävää, koska pedagoginen lähestymistapa on tyystin erilainen kuin mihin on totuttu. Ensimmäistä kertaa joku kysyy, miten juuri sinä haluat laulaa, ja vielä väittää kaiken olevan mahdollista. Minä olin ainakin tottunut siihen, että laulutunneilla opettaja kertoo, mikä kuulostaa hyvältä ja kuinka tulisi laulaa. Ja sitten hengiteltiin selkään, kuviteltiin olevansa puu tai tehtiin kummallisia ääniharjoituksia. CVT:n tunneilla laulaja kertoo mihin ei ole tyytyväinen. Jos laulaja ei ole varma, miten haluaisi tietyn kohdan/kappaleen laulaa, yleensä kokeillaan eri vaihtoehtoja ja asiaa mietitään opettajan kanssa. Laulaja päättää aina kuitenkin itse. Jos hän haluaa laulaa hiljaa ja säröllä, opettaja auttaa häntä tekemään sen oikein, vaikka ei pitäisi soundista itse ollenkaan.
 
En ole kuullut kenestäkään, joka Complete Vocal Techniquen takia olisi saanut ääniongelmia, enkä usko, että tulen kuulemaankaan. Opettajana on mielestäni tärkeä kysyä laulajalta usein, miltä tuntuu. Joskus minun korviini jokin soundi saattaa kuulostaa ihan terveeltä, mutta laulajasta itsestään ei tunnu hyvältä. Silloin tekniikkaa täytyy korjata.

Huhhuh, onpas ufoa tekstiä laulutekniikoista... Itse en ole koskaan saanut minkäänlaista laulunopetusta, jotkut eivät sitä aina tahdo uskoakaan. Joskus 2002-2003 rupesin ramppaamaan karaokessa ja 2006 vuoden puolella keksin "tekniikan" jonka avulla ääni kestää ihan eri tavalla ja kuulostaakin joltain. Sitä ennen lauloin todella pahasti väärin kun kuuntelee vanhoja tallenteita. Sellaista kähinää vailla pohjaa. Uuden tavan laulaa - niin pöljältä kuin se kuulostaakin - opin tavallaan matkimalla, Elvistä. Mietin aina että miten se pääsee noin alas uskottavasti mutta kuitenkin pystyy vetämään korkealtä hienosti, esim. It's Now or Never. Nyt pystyn vetämään Kilven Sielut Iskee Tulta alkuperäiseltä korkeudelta ja It's Now Or Never tuntuu jo helpolta.... :) Harjoitukset jatkuu, ääniala tuntuu kasvavan kokoajan hitaasti mutta varmasti. Ei ole kauaa aikaa kun tuo Kilven biisi ei vielä mennyt. Tekisi mieli kaivaa tallenteita syksyltä-2004 tähän päivään asti jonkun asiaa tuntevan kuultavaksi. Nyt olen karaokekisoissa rampannnut ja menestys on ollut suht vaihtelevaa, lähinnä esiintymistaidottomuuden ansiosta... Tangomarkkinoiden esikarsinnastakin selvisin mutta sitten tajusin ettei tämä ole näköiseni kisa ja jätin menemättä. Karaokelaulanta on mukavaa koska kukaan ei odota esiintyjältä yhtään mitään, ja jos pystyy yllättämään ja viihdyttämään kuuntelijoita niin mikäs sen mukavampaa.

Itse en ole koskaan saanut minkäänlaista laulunopetusta, jotkut eivät sitä aina tahdo uskoakaan.
-väittäisin, että olisit samalla työmäärällä pidemmällä, jos olisit käynyt.
 
Kilven Sielut Iskee Tulta alkuperäiseltä korkeudelta
-Juu, samoin. (eriasia miltä se kuulostaa) ...Haluisinkin vetää tyyliä Teräsbetoni - Metallisydän ja siitä vaikka se kohta "Veljet" :D
 
Karaokelaulanta on mukavaa koska kukaan ei odota esiintyjältä yhtään mitään, ja jos pystyy yllättämään ja viihdyttämään kuuntelijoita niin mikäs sen mukavampaa.
-Kyllä :D liian usein itselle ainakin käy niin, että vituiks menee...mutta toisaalta....ketä kiinnostaa :D

No se on kyllä ihan totta että helpommalla olis selvinny laulutunneilla, vaan oli mulla sellainen periaatekin että itse haluan kokeilla ja oppia. Saatikka että iänikuisena persaukisena ihmisenä olis varaa mihkään tunneille. Ja tuosta hevilaulannasta vielä niin rääkyä en osaa, vatsanpohjasta kaikki tulee, poislukien Kilven biisin loppurääkäisy puhtaasti falsettina. Led Zeppelinin Stairway To Heavenin lopun aion vielä joskus tempaista ilman säröä äänessä. Jostain taisin lukea että temppu onkin siinä miten siirtyä pehmeästi falsetin puolelle ilman selvää pykälää, kuten esim. Teräsbetonin laulaja tekee.

No se on kyllä ihan totta että helpommalla olis selvinny laulutunneilla, vaan oli mulla sellainen periaatekin että itse haluan kokeilla ja oppia.
 
offtopic:
 
Tää lausahdus on tullut vastaan muuallakin ja pistää vähän nikottelemaan. Onko tosiaan niin että jengi luulee että laulun- tai soitonopettaja on jonkinlainen ämpäri joka kaataa "oikean tiedon" oppilaan päälle ja sitten yhtäkkiä oppilas osaa? Opettaja on valmentaja, jonka homma on kullakin hetkellä konsultoida oppilasta että mitä kannattaa seuraavaksi kokeilla jotta se palvelee oppimista - mutta opettaja ei voi oppilaan puolesta kokeilla ja oppia, vaan oppilan pitää se ihan itse tehdä. Ihan niinkuin silloinkin jos opettajaa ei ole. Yllättävän paljon tulee nimittäin vanhemmilta kommenttia "meidän tyttö on käynyt jo viidellä soittotunnilla, miten se ei vieläkään osaa?! kuinka paljon €%&*^# pitää vielä maksaa?!?!" ja ovat muuten yllättävän järkyttyneitä kun heiltä kysyy että treenaako lapsi kotona tunnilla käytyjä juttuja. "EI KAI SEN NY MITN TREENAA TARVI KU SE KÄY TUNNEILLA JA KAIKKEE!??!?!"
 
Mistä nää ihmiset tulee? Ei ihminen opi ellei se opettele itse. Yleensä oppii nopeammin ja "tehokkaammin" kun joku muu toisinaan neuvoo mitä kannattaa opetella, miten ja miksi. Ei instrumenttiopetus ole "paketti" jonka ostamalla saa jonkun taidon. Ei lihakset kasva kuntosalikortin ostamisen seurauksena vaan sen seurauksena että sitä kuntosalikorttia käyttää...

offtopic:
 
Tää lausahdus on tullut vastaan muuallakin ja pistää vähän nikottelemaan. Onko tosiaan niin että jengi luulee että laulun- tai soitonopettaja on jonkinlainen ämpäri joka kaataa "oikean tiedon" oppilaan päälle ja sitten yhtäkkiä oppilas osaa? Opettaja on valmentaja, jonka homma on kullakin hetkellä konsultoida oppilasta että mitä kannattaa seuraavaksi kokeilla jotta se palvelee oppimista - mutta opettaja ei voi oppilaan puolesta kokeilla ja oppia, vaan oppilan pitää se ihan itse tehdä.
 
Itse vertaisin laulunopettajaa kätilöön. Laulunopettaja voi neuvoillaan auttaa synnyttämään minussa jo potentiaalisesti olevan äänivarannon, mutta viime kädessä minun on kaikki työ (so. harjoitukset) tehtävä itse. Ja vaikka synnyttäminen onnistuu yksinäänkin, on se kokeneen ammattilaisen avustamana yleensä helpompaa ja turvallisempaa...

offtopic:
 
Tää lausahdus on tullut vastaan muuallakin ja pistää vähän nikottelemaan. Onko tosiaan niin että jengi luulee että laulun- tai soitonopettaja on jonkinlainen ämpäri joka kaataa "oikean tiedon" oppilaan päälle ja sitten yhtäkkiä oppilas osaa? Opettaja on valmentaja, jonka homma on kullakin hetkellä konsultoida oppilasta että mitä kannattaa seuraavaksi kokeilla jotta se palvelee oppimista - mutta opettaja ei voi oppilaan puolesta kokeilla ja oppia, vaan oppilan pitää se ihan itse tehdä. Ihan niinkuin silloinkin jos opettajaa ei ole. Yllättävän paljon tulee nimittäin vanhemmilta kommenttia "meidän tyttö on käynyt jo viidellä soittotunnilla, miten se ei vieläkään osaa?! kuinka paljon €%&*^# pitää vielä maksaa?!?!" ja ovat muuten yllättävän järkyttyneitä kun heiltä kysyy että treenaako lapsi kotona tunnilla käytyjä juttuja. "EI KAI SEN NY MITN TREENAA TARVI KU SE KÄY TUNNEILLA JA KAIKKEE!??!?!"
 
Mistä nää ihmiset tulee? Ei ihminen opi ellei se opettele itse. Yleensä oppii nopeammin ja "tehokkaammin" kun joku muu toisinaan neuvoo mitä kannattaa opetella, miten ja miksi. Ei instrumenttiopetus ole "paketti" jonka ostamalla saa jonkun taidon. Ei lihakset kasva kuntosalikortin ostamisen seurauksena vaan sen seurauksena että sitä kuntosalikorttia käyttää...
 
Hoho...aikusia ollaan.

offtopic:
 
Tää lausahdus on tullut vastaan muuallakin ja pistää vähän nikottelemaan. Onko tosiaan niin että jengi luulee että laulun- tai soitonopettaja on jonkinlainen ämpäri joka kaataa "oikean tiedon" oppilaan päälle ja sitten yhtäkkiä oppilas osaa?
 
Näin minä ainakin 15-vuotiaana luulin. Olin laulanu kuorossa ja harrastanut musiikkia muutenkin jo 10 vuotta. Sitte pyrin ja pääsin Sibelius-lukioon ja aloin ottaa siellä klasaritunteja (15 min viikossa). Parissa viikossa tajusin, että laulaminen on vähintään yhtä vaikeeta ku pianon soitto tai kuorolaulaminenki, ja ettei se opetus oikeasti auttnut mitään. Ihan väärä opettaja mulle, eikä se vartti riittäny mihinkään. Että en todellakaan yhtään osannu laulaa, vaikka olin hoilotellut täysin tunnistettavia biisejä jo ennen kun osasin puhua. Ns. perusmusikaalisuus ja ilmeinen potentiaali siis kaiketi oli, jos opettajien sanaan on uskominen. Mut vasta nyt, ku oon käyny laulutunneilla (oikeilla tunnin tunneilla hyvällä opettajalla) jo kolme vuotta, alan pikku hiljaa kuulostaa siltä, et en enää häpeä omaa ääntä. Ihan mielettömät toivottomuuden tunteet on ehditty käymään läpi ja edessäkin ihan varmasti vielä suon silmä jos toinenkin, mutta matkasta on oppinu nauttimaan ja ennen kaikkea oppinu sen, ettei koskaan pääse täysin perille, ikinä ei ole valmis.

En kovin paljoa ketjua ole lukenut, mutta ajatuksiani heitän sekaan siitä huolimatta.
 
Täällä kun on näitä käsitteitä hengittämisestä sun muusta, niin jotain harrastajana tahdon sanoa minäkin.
 
Laulaminen on ainakin minulle harrastus, joka antaa iloa ja mielihyvää. Ei minulla ole tarkoituskaan oppia matkimaan ketään muuta laulajaa, vaan siitä olen aivan tietoisesti halunnut pyrkiä pois.
 
Mitä mieltä on matkia jotain muuta? Imitoiminen on toki kivaa, mutta se onkin taas aivan eri juttu.
 
Laulamisen tarkoitus on ilmaista itseään, se ei toteudu jos pyrkii ottamaan esikuvia muista.
 
Laulutunneilta ja näistä keskusteluista olen tullut siihen mielentilaan. että ei täydelliseksi laulajaksi voi tulla koskaan.
 
Hyväksi laulajaksikaan ei mielestäni voi tulla millään hokkuspokuskonstilla, vaan kunnon pohjatyö on aina tehtävä, sillä se on mielestäni ainoa pohja jolle rakentaa lisää.
 
Talossakin kunnon perustukset on tärkeät. Vain kunnon perustuksille voi rakentaa jotain kestävää.
 
Vaikea on myös mieltää ajatus että pidättää hengitystä ja laulaa, minä kun olen punakka ja pönäkkä muutenkin, niin miltähän näyttäisin kun karaokessa pidättäisin hengitystäni koko biisin ajan?
 
Miten voi tulla ääntä jos pidättää hengitystä?
 
Nämä tuki- hengitysyhteys- ym. asiat pitää joka tapauksessa osata mieltää ja tuntea ne itsessään, kai sinällään sama mitä termiä käyttää, mutta ei kai laulaessa ole tarkoitus pidättää henkeä, vaan ilma kulkee tasaisena virtana vuotamatta ulos, eli laulaminen on luonnollinen tila eikä pidättävä tila.
 
Pidättäminen on negatiivinen käsite, kuten poliisitkin, hengittäminen taas on positiivista ja luonnollista.
 
Voisi olettaa että minut on aivopesty näin ajattelemaan, mutta enpä oikein usko. Haluan vankasti olla tätä mieltä, sillä aina kun saavuttaa jotain pitkän työn kautta, tuntuu se arvokkaammalta kuin arpavoitto.
 
Toki kaikki oivallukset joita aina silloin tällöin tulee, ovat kivoja sekä antoisia, samoin kuin huomata oma kehittymisensä.
 
Jos tämä juttu sisältää tautologiaa tai epälogiikkaa, johtuu se kirjoittajan humalatilasta.
Anteeksi hyvät lukijat. HEE