Puhaltimet ›

Elikkäs.. oon lueskellu muutamilta palstoilta ympäri internetiä että saksofonin soittoa ei kannattaisi aloittaa sopraanolla. Osaatteko kertoa mahd. tarkkoja syitä siihen, mikä tekee sopraanolla aloittamisen niin kovin vaikeaksi ja olisiko aloittelijalla mitään mahdollisuuksia selvitä alkuun kyseisen fonityypin kanssa? En ole koskaan soittanut mitään puhallinsoitina sitten ala-asteen nokkahuiluaikojen.

Elikkäs.. oon lueskellu muutamilta palstoilta ympäri internetiä että saksofonin soittoa ei kannattaisi aloittaa sopraanolla. Osaatteko kertoa mahd. tarkkoja syitä siihen, mikä tekee sopraanolla aloittamisen niin kovin vaikeaksi ja olisiko aloittelijalla mitään mahdollisuuksia selvitä alkuun kyseisen fonityypin kanssa? En ole koskaan soittanut mitään puhallinsoitina sitten ala-asteen nokkahuiluaikojen.
 
Vireessä pysymisen (intonaatio) takia. Mitä korkeammalle mennään, sen enemmän ansatsi ja puhallus vaikuttavat vireeseen.

Löytyyks miten omakohtasia kokemuksia sopraanol alottelusta et onks se täysin mahdotonta alottaa sil vai onks se vaan että se on vaikeampaa opetella soittaan sillä, muttei lainkaan mahdotonta?

Miksi tahdot soittaa juuri sopraanoa?

Mut tosiaan suurin osa näistä soitinkokemuksista perustuu youtuben videoihin ja muutamiin progebändeihin, joissa vilahtaa sopraanosaksofoni. Soitatteko ite sopraanoa vai muuta saksofonia ja miten yleensä ootte ajautunu oman saksofoniluokkanne pariin?

Mut tosiaan suurin osa näistä soitinkokemuksista perustuu youtuben videoihin ja muutamiin progebändeihin, joissa vilahtaa sopraanosaksofoni. Soitatteko ite sopraanoa vai muuta saksofonia ja miten yleensä ootte ajautunu oman saksofoniluokkanne pariin?
 
Sopraano kiinnostaisi itseänikin, mutta lähinnä kakkossoittimena. Ensimmäinen valintani ja ilmaisullisesti omimmalta tuntuva on tenorifoni. Tenorin sointi vain tuntuu kaikkein puhuttelevimmalta. Alttoa olen kokeillut ja soitto silläkin varmasti sujuisi, mutta se tuntuu vievän soittotapaani hieman toiseen suuntaan kuin tenorilla, helpommin lyyrisempään ja vikkelämpään. Sopraano on toistaiseksi jäänyt itselleni arvoitukseksi, johon varmasti tulen joskus vielä perehtymään.
 
M: Täytyy vielä mainita, että tärkein vaikutus oman soittimeni valintaan on ollut John Coltranella. Tenoria hänkin pääasiassa soitti ja toisinaan myös sopraanoa.

Alttoa ajauduin soittamaan koska sellaisen lainaksi kaverilta sain. Asia oli minulle aivan sama mutta altto kokonsa ja roudattavuutensa kanssa sopii minulle kuin ruisleipä booliin (eli hyvin).

Itselläni menee ehkä järjestyksessä tenori, baritoni, sopraano, altto. En kuitenkaan omista kuin tenorin ja sopraanon ja niiden kanssa altto on jokseenkin tarpeeton. Jos jostain pompsahtaisi baritonin verran ylimääräistä rahaa tilille, voisi oma barska olla ajankohtainen, mutta nykyisellään olen soittanut lainasoittimella. Kaikista on kuitenkin kokemuksia.
 
Tenorin valitsin pääsoittimekseni, koska löysin sellaisen vaatekaapistani (isän vanha). Kaikki vakavamielisempi ilmaisu menee puhtaasti tenorilla, sopraano on enemmänkin "lelu", kiva kuriositeetti.

Mitäs olette mieltä, kun olen itse klarinettia puhallellut pian yhdeksän vuotta, niin kuinka helppoa mahtaisi olla aloittaa sopraanon soitto? Jostain vain yhtäkkiä heräsi sellainen into siihenkin. :)
 
Yhtenä syynä saattaa olla tämä: http://www.youtube.com/watch?v=EUPgSOwTIAA ja siitä kohta 3.54

Kaartin Seitsikon aika pirun hienolla joululevyllä Kolme Kuningasta on aika pirun hieno kappale Highland Cathedral, jossa on Kai Ruskeepää mielestäni sopraanosaksofonilla solistina. Ihan vaan vinkiksi soittimesta kiinnostuneille. Tampereelta löytyy ainakin pääkirjastosta. Muutenkin todella hyvä levy, kuuntelee mielikseen muulloinkin kuin jouluna.

jostain kumman syystä itselläkin on käynyt mielessä hommata sopraanosaksofoni ihan omaksi huviksi soittelun merkeissä. haluaisi tietty osata heti yhtä hienosti kuin Pekka Pöyry tai Sakari Kukko :D
taitaa olla sit kuitenkin paree unohtaa koko juttu vai?
 
mitään puhaltajapohjaa ei ole. koskettimet pääsoitin, kitara kakkonen. groovebassokin taittuu. huutamista ja karjumista olen treenannut, auttaisikohan se ansatsin hakemisessa? :D

No itse en näkisi mitään estettä fonin soiton aloittamisesta sopraanolla; varsinkin jos sydän eniten sille sykkii. Vireongelmia varmasti tulee olemaan suhteessa enemmän kuin altolla tai tenorilla, mutta jos pariutuu viritysmittarin kanssa, niin eiköhän se siitä.
 
Joskus mua ärsyttää se asenne ihmisillä, että sopraano olisis saksofoniperheessä "vain se kakkossoitin", koska kuitenkin sen soittaminen on aivan yhtä vaativaa ja soundina sopraano on ainutlaatuinen, joka sopii yllättävän moneen musiikkityyliin.

En oo ite fonisti, mut kähes kaikki tuntemani fonistit soittaa vuoronperään lähes kaikkia foneja =). Tenori saattais olla helpoin saada kesytettyy alottelijalle. Siis siitä saa ehkä helpoiten siedettävän äänen. Bb vireen ansiosta sopraanoon siirtyminen on sit helppoa ku heinän teko.
 
Kaartin Seitsikon aika pirun hienolla joululevyllä Kolme Kuningasta on aika pirun hieno kappale Highland Cathedral, jossa on Kai Ruskeepää mielestäni sopraanosaksofonilla solistina. Ihan vaan vinkiksi soittimesta kiinnostuneille. Tampereelta löytyy ainakin pääkirjastosta. Muutenkin todella hyvä levy, kuuntelee mielikseen muulloinkin kuin jouluna.
 
Täysmittasella puhallinorkesterilla vedettiin toi viime jouluna pariin otteeseen, toisella kertaa sopraano- ja toisella tenorisolistilla. Molemmat hyviä.

No itse en näkisi mitään estettä fonin soiton aloittamisesta sopraanolla; varsinkin jos sydän eniten sille sykkii. Vireongelmia varmasti tulee olemaan suhteessa enemmän kuin altolla tai tenorilla, mutta jos pariutuu viritysmittarin kanssa, niin eiköhän se siitä.
 
Joskus mua ärsyttää se asenne ihmisillä, että sopraano olisis saksofoniperheessä "vain se kakkossoitin", koska kuitenkin sen soittaminen on aivan yhtä vaativaa ja soundina sopraano on ainutlaatuinen, joka sopii yllättävän moneen musiikkityyliin.
 
Olen samaa mieltä. Jos sopraanon soundi miellyttää eniten, niin miksei sitten aloittaisi sillä.
 
En itse miellä sopraanoa kakkossoittimeksi, vaikka toisinaan se vaikuttaa joillakin fonisteilla olevan sellainen - poikkeuksena tietenkin mainio sopraanofonisti Steve Lacy. En ole varma, missä suhteessa itse soittaisin tenoria ja sopraanoa, jos jälkimmäisen onnistuisin vielä joskus hankkimaan. Juuri nyt olisi muuten m-netin myydään-palstalla Yanin ammattilaissopraano melko mukavaan hintaan...

Olen samaa mieltä. Jos sopraanon soundi miellyttää eniten, niin miksei sitten aloittaisi sillä.
 
En itse miellä sopraanoa kakkossoittimeksi, vaikka toisinaan se vaikuttaa joillakin fonisteilla olevan sellainen - poikkeuksena tietenkin mainio sopraanofonisti Steve Lacy. En ole varma, missä suhteessa itse soittaisin tenoria ja sopraanoa, jos jälkimmäisen onnistuisin vielä joskus hankkimaan. Juuri nyt olisi muuten m-netin myydään-palstalla Yanin ammattilaissopraano melko mukavaan hintaan...
 
Pitää varmaan tarkistaa asenteita. Eipä silti, kyllä itseäni on sopraano kiehtonut pitkään myös. Ehkä sitä virejuttua tulee pelättyä turhaan. Yanagisawa kiinnostaisi, jostain olen saanut päähäni että niissä vire on aika helppo pitää kurissa. Järkevästi ajatellen nyt ei kuitenkaan ole ihan oikea aika alkaa sotkea asioita, klarinetissa menee oppiminen eteenpäin eikä sitä ole hyvä häiritä.
 
Eikös se Sidney Bechet soittanut ensin klarinettia ja myöhemmin lähes pelkästään sopraanofonia.

Eikös se Sidney Bechet soittanut ensin klarinettia ja myöhemmin lähes pelkästään sopraanofonia.
 
Taisi juurikin Bechet´ltä saada Trane innoituksen sopraanoon.

Mitäs olette mieltä, kun olen itse klarinettia puhallellut pian yhdeksän vuotta, niin kuinka helppoa mahtaisi olla aloittaa sopraanon soitto? Jostain vain yhtäkkiä heräsi sellainen into siihenkin. :)
 
Yhtenä syynä saattaa olla tämä: http://www.youtube.com/watch?v=EUPgSOwTIAA ja siitä kohta 3.54
 
Klarinetissa on käsittääkseni jonkin verran erilaiset sormitukset foniin verrattuna(saatan olla väärässäkin), mutta ansatsin suhteen sopraano on lähimpänä klarinettia. Klarinetistin tiukka ansatsi saattaa aiheuttaa alton tai matalempien fonien soittossa tukkoisuutta, tai sitten tottua foniin jolloin taas klarinetin vaatima "äkäisempi" ansatsi kärsii. Eli jos haluat pitää ansatsin klarinetille optimaalisena foni ei ole kovin hyvä ratkaisu. Toki jos ei pyritä täydellisyyteen sillä ei ole mitään väliä. Sormitukset varmasti on helppo opetella, onhan niissä täysin sama idea.

Klarinetissa on käsittääkseni jonkin verran erilaiset sormitukset foniin verrattuna(saatan olla väärässäkin),
 
Isoin ero on siinä että klarinetissa ensimmäistä rekisteriä on jatkettu ylimääräisillä painikkeilla yläpäässä, koska toinen rekisteri alkaa vastaa oktaavin ja kvintin päästä. Eli vähän niinkuin fonissa pitäisi alarekisteriä jatkaa lusikoille ennen kuin voi mennä toiseen rekisteriin. Siksi fonista klarinettiin siirtyminen on työläämpää kuin toisinpäin.
 
Toinen juttu on sitten että klarinetissa on enemmän sormitusvaihtoehtoja kromaattisille sävelille.
 
Klarinetista foniin siirtymisen ei pitäisi siis olla sormituksista kiinni.

Eli jos haluat pitää ansatsin klarinetille optimaalisena foni ei ole kovin hyvä ratkaisu
 
Toisaalta taas fonin soittaminen antaa uutta perspektiiviä klarinettiin, kuten kaikki crossover muutenkin.