Laulaminen ›

Moi
 
Nyt tarvittais jotain ohjetta asiantuntijoilta. Luultavimmin huonosta tekniikasta olis kysymys.
 
Kun noin puoli vuotta sitten alotin laulamisen oli äänialaa n. 1oktaavi (ala C - keski C) Oon omatoimisesti yrittänyt harjoitella ja perehtyä laulun saloihin ja siinä sitten kuin vahingossa äänialaa tuli yllättäen hieman lisää. Nyt kuitenkin jumitan täysin. Ylä C:stä korkeammalle ei kertakaikkiaan lähde, ei sitten millään. Keski G A ja H:kin tosin kuulostaa jo hieman "vuotavalta" tai sellaselta hentoiselta, mutta nuotti on kuitenkin oikea. Aivan vakuuttunut olen siitä että rentous puuttuu, mutta jos yritän laulaa noita nuotteja korkealta tulee ulos vain ilmaa, ei ääntä. Mikä avuksi? Typerää kuitenkin harjoitella väärin (siis minun tapauksessa joudun puristamaan sitä ääntä ulos korkealta) Haaveena olis kuitenkin heviballadien laulaminen.
 
Laulunopetukseen olen menossa lähitulevaisuudessa, jos kuitenkin jollakulla olis neuvoja niin kertokaa ihmeessä!

Kuulematta lauluasi on vaikea sanoa enempää, mutta seuraavat asiat voivat auttaa:
-käytä tukea (=pidättele hengitystä), harjoittele niin, ettei äänessä ole yhtään ilmaan mukana
-käytä twangia, mitä ylemmäs laulat, sitä enemmän
-myös hymyileminen (niin että hampaat näkyvät) ja kurkunpään nostaminen voivat auttaa
 
Ilmeisesti haluaisit laulaa ylhäältä voimakkaasti, joten beltingin harjoittelusta voi olla myös hyötyä. Eli: twangia ja vielä lisää twangia sekä vokaalit joko ä,e,ö tai i+e. Kielen pitäminen sivuilta ylähampaissa kiinni voi auttaa myös.

Hei,
 
En ole mikään pedagogi, mutta pari vuotta laulua virallisesti harrastaneena(toisin sanoen käynyt laulutunneilla), voinkin lainailla omalta opettajaltani oppimia asioita. Lauluhan ei todellakaan ole mitään rocket scienciä.
Et ilmeisesti ole mikään luonnonlahjakkuus, joten sinulla on syytä varautua väh. 3-5 vuoden säännölliseen harjoitteluun, jotta voisit laulaa tyydyttävällä tavalla niitä heviballadeja. Ja tietysti oikein harjoittelemalla, sillä mitään oikotietä ei ole. Ei ole mitään pirkkaniksiä, millä yhtäkkiä megakorkea nuotti tulee, sillä ne tulevat vähitellen.
 
Aivan aluksi kuitenkin kannattaa tsekata, että hengitys on kunnossa. Ilman sitä ei mikään pelaa oikein. Laulunopettajat ovat ehdottomasti parhaita opastamaan tässä. Mutta kaiken mikromakro hömpän voi unohtaa, silloin juuri hengityksestä yleensä tulee väkinäistä. Hengittää vain syvään, rennosti ja siten, että sitä ei tarvitse edes ajatella. Jos se ei onnistu näin niin sitten kroppa on luultavasti jumissa, ja tällöin se tulee avata ensin. =D
 
Eli sitten kun hegitys on syvä ja hyvä, niin laululihakset pääsevät työntämään sitä laadukkaasti hengitettyä ilmaa äänihuulten läpi. Ja laulaminenhan on suurimmalta osalta näiden lihasten kontrollia ja koordinaatiota. Syvät vatsalihakset ja nämä tämmöiset ovat niitä laululihaksia.
Ilmeisesti kun sinulla ei tuota äänialaa kovin kummoisesti vielä ole, ja kumminkin haluat laulaa korkealta, niin silloin sinulla ei noiden lihasten voima ja kontrolli ole kohdallaan. Ja niiden bodaaminen ja kontrollin oppiminen on se mikä vie vuosia aikaa. Eihän muskeleitä kasvateta viikoissa kuntosalillakaan.
Hengityksen voi oppia aika nopeastikin, ja oikean laulutekniikan voi hogata varsin nopeasti, mutta vaikka tietäisikin miten tulee laulaa, ei pysty, koska hengitys ja lihakset eivät pelaa oikein ja eivät ole tarpeeksi intensiiviset. Ja kun tulee hyväksi, niin sitten täytyy jatkuvalla harjoittelulla ja edes ok elintavoilla pitää laulukykyä yllä.
Otan esimerkiksi Whitney Houstonin, jota on tituleerattu maailman parhaaksi laulajaksi, mutta joka öö...huonojen elintapojen ja mitä luultavimmin väliinjääneen treenin vuoksi menetti kykynsä laulaa, pohjanoteeraus vuoden 2006 talviolympialaisissa, katso youtubesta, jos haluat. Ei hänen todellinen lahjansa, tieto tekniikasta ja miten välittää tunteita mihinkään kadonneet, vaan ruumiin kyky tuottaa laulua, ja sitä kautta soveltaa tekniikkaa ja välittää niitä tunteita. Ihminenhän vain on niin ruumiillinen olento, niin se vain menee, ja laulussa se on erityisen esillä.
 
Joten siis suosittelen, että opettelet ensin syvän, rennon hengityksen, semmoisen ahhh mikä ihana kesäpäivä/kukkaistuoksu hengityksen, ja sen jälkeen rupeat treenaamaan niitä korkeita nuotteja. Laulamisen tulee aina tuntua hyvältä, joten jos kiristää puristaa niin sitten lopeta, teet väärin. Hyvä keino tietää itselleen missä mennään laulamisessä on todella katsoa, että on aivan rento, varsinkin kaulan ja kurkun alueella, ottaa syvä hengitys ja mitään kiristämättä yrittää tuottaa korkein mahdollinen sävel, minkä pystyy rentona tuottamaan. Kiristämällä voi varmaan päästä korkeammallekin, mutta se ei tod. kuulosta hyvältä eikä vie asiaa mitenkään eteenpäin, melkeimpä päinvastoin. Useimmilla aloittelijoilla ei tule minkään maailman pihahdusta, ei siis mitään. Se voi olla masentavaa, huomata todellinen tasonsa. Mutta kun sinnikkäästi treenaa, se tullaan palkitsemaan ruhtinaallisesti. lol
Tätä neuvoa soveltaen on hyvä harjoitella korkeita säveliä. Keskityt täydelliseen rentouteen, siihen, että sinulla on mukava olo, otat korkeimman mahdollisen sävelen minkä pystyt tuottamaan ilman tukalaa oloa ja kiristyksiä. Jos pystyt tuottamaan vain aika matalan äänen, ja sekin on aika vuotoinen ja heiveröinen, älä lannistu, niin se menee aluksi. Voit olla iloinen siitä, että tuotit sen oikein. Rentouden avulla opit paikantamaan ne lihakset, joilla lauletaan. Sitten vain tuotat sen sävelen monta kertaa, kunnes et enää jaksa. Luultavasti lihaksesi eivät jaksa kuin alle kymmenen kertaa tuottaa sävelen, ja sitten voit palautua, ja ottaa uusiksi. Voi kokeilla eri vokaaleja, u:ta ja o:ta, a:takin. A vokaali vaatii jo kuitenkin enemmän lihasintensiivisyyttä, ja voi olla aluksi turhauttavankin vuotoinen. Mutta u:n käyttäminen korkeusharjoituksissa on täydelllistä. Suosittelen harjoituksia pelkillä vokaaleilla, vaikka välillä tylsääkin, parin kuukauden ajaksi. Päivittäin tehtynä se sävel, millä aloitit, on ehtinyt muuttua jo kiinteämmäksi, ja pääset jo korkeammalle, kenties erittäin heikosti ja vuotoisesti, mutta edistystä on tapahtunut. Taas pari kuukautta lihasharjoitteita ja samanlainen edistys tapahtuu taas. Sitten vierähtääkin vuosia ennenkuin sinulla on käypä kiinteä, intensiivinen ääniala heviballadien uskottavaan laulamiseen.
 
Tulipas pitkä.

Olen sitä mieltä, että kurkunpäätä ei tulisi tietoisesti nostella. Jos on erittäin edistynyt laulaja, voi kokeilla jotain tämmöistä erikoista tekniikkaa, mutta vakavien väärinymmärrysten vuoksi tälläistä ei mielestäni tulisi levitellä foorumeissa. Rentous ja mukava fiilis ovat avainsanat, anti sen kurkunpään tehdä mitä lystää kunhan ei tunnu epämiellyttävältä. Siihen ei tulisi kiinnittää huomiota erityisemmin.
 
Luulen, että jutun aloittajalla ongelma on tuen kanssa. En tiedä tietääkö hän mikä tuki on, ja se olisi tärkeä tieto. No se on juuri syvä hengitys, ja se millä intensiteetillä laululihakset työntävät hengitettyä ilmaa ulos. Mitä intensiivisempää, sen kiinteämpi ja voimakkaampi ääni. Korkeat äänet vaativat suuremman intensiteetin, ja vie paljon aikaa, että lihasvoima ja kontrolli ovat tarpeeksi hyvät tarvittavan intensiteetin saavuttamiseen.
Tietysti pitäisi vielä ymmärtää, mitä tarkoitan intensiteetillä tässä yhteydessä. No se on vähän vaikea selittää. Ei voimalla runnomista, vaan intensiivistä. Se on jo intensiivistä kun ikäänkuin yrittää tuottaa säveliä mahdollisimman vähällä ilmalla, ikäänkuin pidättää hengitystään, mutta tämä on kovin teknistä ja voi johtaa väkinäisyyteen, paremman tuloksen voi saavuttaa mielestäni mielikuvien avulla. Ajattelee vaikka laulun sanomaa ja kuinka intensiivisesti sen haluaa kertoa, ja käyttää oikeaa laulutekniikkaa, niin tarvittava intensiivisyys saattaa tulla kuin itsestään.
 
Selkokieli ei ole koskaan ollut vahvuuteni.

Kuulematta lauluasi on vaikea sanoa enempää, mutta seuraavat asiat voivat auttaa:
-käytä tukea (=pidättele hengitystä), harjoittele niin, ettei äänessä ole yhtään ilmaan mukana
-käytä twangia, mitä ylemmäs laulat, sitä enemmän
-myös hymyileminen (niin että hampaat näkyvät) ja kurkunpään nostaminen voivat auttaa
 
Ilmeisesti haluaisit laulaa ylhäältä voimakkaasti, joten beltingin harjoittelusta voi olla myös hyötyä. Eli: twangia ja vielä lisää twangia sekä vokaalit joko ä,e,ö tai i+e. Kielen pitäminen sivuilta ylähampaissa kiinni voi auttaa myös.
 
Ikävä kyllä mulla ei nyt ole mahdollisuutta laittaa laulunäytettä tänne, muuten olisin sen jo tehnytkin!
öhmm...mitä tarkoittaa twangi? ja mitkä olis hyviä belttausharjoituksia?

Luulen, että jutun aloittajalla ongelma on tuen kanssa.
Ala C - keski C pystyn laulamaan rennosti, todella rennosti. Tuntuu kuin laulu lähtisi jostain alavatsan/lantionluiden kohdalta. Uskoisin, että olen oikeassa osoitteessa. Ylöspäin kun mennään(keski G ->), niin joudun jännittämään vatsalihaksia jotta osun nuottiin. Enkä todellakaan pysty laulamaan pitkiä pätkiä. Sanoisin lonkalta jotain hieman alle 10sek. Eli melko säälittävää :D
 
Korkeat äänet vaativat suuremman intensiteetin, ja vie paljon aikaa, että lihasvoima ja kontrolli ovat tarpeeksi hyvät tarvittavan intensiteetin saavuttamiseen.
Tietysti pitäisi vielä ymmärtää, mitä tarkoitan intensiteetillä tässä yhteydessä. No se on vähän vaikea selittää. Ei voimalla runnomista, vaan intensiivistä. Se on jo intensiivistä kun ikäänkuin yrittää tuottaa säveliä mahdollisimman vähällä ilmalla, ikäänkuin pidättää hengitystään, mutta tämä on kovin teknistä ja voi johtaa väkinäisyyteen, paremman tuloksen voi saavuttaa mielestäni mielikuvien avulla. Ajattelee vaikka laulun sanomaa ja kuinka intensiivisesti sen haluaa kertoa, ja käyttää oikeaa laulutekniikkaa, niin tarvittava intensiivisyys saattaa tulla kuin itsestään.
-Joo noista mielikuvista voisi olla kyllä apua. Tarviipa koittaa! Niin..ja juuri tuohon väkinäisyyteen se menee....väkisin rutistamiseen. Eli tuki puuttuu kun mennään riittävän korkealle. Usein huomaan, että loppuu ilma kesken ku laulan korkealta.

Et ilmeisesti ole mikään luonnonlahjakkuus, joten sinulla on syytä varautua väh. 3-5 vuoden säännölliseen harjoitteluun, jotta voisit laulaa tyydyttävällä tavalla niitä heviballadeja.
-Olen aivan vakuuttunut, että menee mahdollisesti jopa enemmän aikaa.(En todellakaan ole luonnonlahjakkuus:D) Olen kuitenkin itse huomannut paljon kehitystä, (aloittaessani olin idols karsintojen ensimmäisten koelauluen karsiutujien ryhmässä) mutta nykyään laulan (toisinaan) jo ihan ok!
 
Ilmeisesti kun sinulla ei tuota äänialaa kovin kummoisesti vielä ole
Minustahan tässä on kyse, mutta mielinkiinnosta utelen, että kuinka laaja sinun äänialasi on?:o,
 
Kiitos perusteellisesta vastauksesta!

Usein huomaan, että loppuu ilma kesken ku laulan korkealta.
 
Juuri näin. =D. Tähän auttaa syvä hengitys, laske vaikka kolmeen, ja sitten muista intensiivisyys. Silloin ilma riittää paljon paremmin. On myös erikoista, että mitä vähemmän ilmaa käyttää, sen voimakkaampi ja parempi ääni. Sen luulisi melkein olevan päinvastoin. Joten muista aina pihistellä ilman kanssa kun lähdet laulamaan, älä anna sen mennä hukkaan. Myös yksi vaikeimmista asioista mitä tarvii tehdä laululihasten kanssa on lähtö. Eli siis sisäänhengityksen jälkeen kun lähdet laulamaan. Lähtöön pitää kiinnittää erityistä huomiota, sen pitää olla erityisen intensiivinen. tai muuten paljon ilmaa ja energiaa menee hukkaan heti alussa, ja ilma loppuu helpommin kesken.

Minustahan tässä on kyse, mutta mielinkiinnosta utelen, että kuinka laaja sinun äänialasi on?:o,
 
Nii-in, sinustahan tässä oli kyse. Ahem kröh ahem.
 
No joo, alussa minulla oli 0,5 oktaavia. Nyt enemmän, sen tiedän. Uskaltaisin jopa väittää, että mahtavat 2 ja risat. En ole kovin kiinnostunut äänialastani, joten en ole varma. Täytyy kysyä opelta. =D

On myös erikoista, että mitä vähemmän ilmaa käyttää, sen voimakkaampi ja parempi ääni.
Kun käytän vähemmän ilmaa korkean äänen tuottamiseen, niin "helpommin" se lähtee, mutta silloin se kuulostaa sellaselta poikabändi falsetilta, emt :D Haluisin kuitenkin jotain aivan muuta ;) Varmaan taas harjoittelukysymys!

Kun käytän vähemmän ilmaa korkean äänen tuottamiseen, niin "helpommin" se lähtee, mutta silloin se kuulostaa sellaselta poikabändi falsetilta, emt :D Haluisin kuitenkin jotain aivan muuta ;) Varmaan taas harjoittelukysymys!
 
Buddha saapuu taas pälpätipälpätimään. En tiedä mitä tarkoitat poikabändifalsetilla, mutta jos tarkoitat heikkoa, niin se on todella harjoittelykymysys. Ilmaa tulee todella käyttää mahdollisimman vähän, ellei vuotoisuutta käytetä tehokeinona joskus. Äänen voima lähtee enimmäkseen lihasten intensiteetistä, ja se vähäinen ilman määrä on ikäänkuin seuraus siitä intensiteetistä itse asiassa. Joten pääpaino intesiteetissä, ei ilman vähyydessä.
Älä sekoita voimakasta ja kovaa/äänekästä. Kova/äänekäs ääni on yhtäkuin huuto, eli siis hirveätä. Varmaan saat kiristyksillä ainakin omiin korviisi enemmän sinne päin äänen kuin käyttämällä tukea tässä vaiheessa, mutta harjoittelemalla ne heikot äänet vahvistuvat. Kun hengitys on valtava, ja laululihasten intensiteetti on valtava, ääni lähtee kuin tykinsuusta ja ukkosenjyrinän saattelemana, kuitenkaan olematta huutoa, tai aiheuttamatta minkäänmoisia epämiellyttäviä tuntemuksia laulajalle. Itsekin taisit sanoa melkein, että olet valmis odottamaan yli 3-5 v! Hyvä asenne, btw. Hyviä harjoitteluhetkiä. =D
 
Minä en tod. ole mikään auktoriteetti.
 
Edit: "On myös erikoista, että mitä vähemmän ilmaa käyttää, sen voimakkaampi ja parempi ääni."
No joo tuo lause oli nyt vähän sinne päin, tietenkin voit laulaa vähäisellä ilmalla, mutta ilman laululihasten intensiteettiä ääni varmasti kuulostaa poikabändifalsetilta, vähän ilmaa tai ei. Intensiteetti! lol

Hyvä keskiala on tie parempiin ylä- ja alaääniin. Jos harjoittelu keskittyy pelkästään ylä-ääniin, mennään pylly edellä puuhun. Kun keskiala on riittävän hyvässä kunnossa, tie ylös aukeaa itsekseen.
 
Hyvä hengitysyhteys on kaiken a ja o. En käyttäisi kuitenkaan termiä "hengityksen pidättäminen", koska se saattaa antaa jollekin aivan väärän kuvan hengitysyhteydestä. Hyvä hengitysyhteyshän tähtää siihen, ettei sitä ilmaa tosiaan kulu liikaa, ja ettei se kaikki purskahda kerralla ulos, vaan sen antaman tuen avulla voidaan laulaa pitkiä fraaseja ja sen kautta saadaan myös ylä-äänille enemmän potkua. Näin ollen sitä voidaan ehkä mieltää myös "pidättämiseksi", mutta niitä laulajia on kuitenkin nähty, jotka vetävät ilmaa sisään kuin ilmapallot, ja sen jälkeen naama sinipunaisena yrittävät kirjaimellisesti pidätellä hengitystä ja laulaa samalla. Hämmentävää mihin ihminen kykenee, mutta ulosanti on hyvin, HYVIN mielenkiintoista. Valitaan siis sanamme hiukan harkitummin tällaisella foorumilla.
 
Kurkunpään seudun on oltava rauhassa. Kurkunpään liiallinen nouseminen johtaa yleensä siihen, että laulajalle tule epämiellyttävä kuristava olo kurkkuun, ja katto tulee vastaan hyvin nopeasti. Laulua pitkään harrastanut tai ammattilainen saattaa tietoisesti nostaa kurkunpäätä saadakseen tietyn saundin aikaiseksi (muistaakseni Hannakatriina sanoi käyttävänsä sitä joskus tehokeinona). Mutta tällöin kehon tuntemus on jo hyvin vahva, ja kyseinen henkilö tietää tasan tarkkaan, mitä omassa elimistössä tapahtuu kun laulaa. Aloittelijalle en ihan ensimmäiseksi puhuisikaan kurkunpään nostamisesta - aloittelijan oman kehon tuntemus ja hallitseminen on muutenkin vasta alullaan. Saattaa nimittäin käydä niin, että laulaja alkaa laulaa koko ajan kurkunpää liian korkealla. Ja se on epämiellyttävää se. Perusasiat siis kuntoon ennen kuin aletaan kikkailemaan! Klassisessa laulussa kurkunpään nouseminen tuottaa kasapäin ongelmia ja huonoa saundia.

Hyvä keskiala on tie parempiin ylä- ja alaääniin. Jos harjoittelu keskittyy pelkästään ylä-ääniin, mennään pylly edellä puuhun. Kun keskiala on riittävän hyvässä kunnossa, tie ylös aukeaa itsekseen.
Nojoo..tottakai; ensin kontataan, sitten kävellään.
 
Kurkunpään seudun on oltava rauhassa. Kurkunpään liiallinen nouseminen johtaa yleensä siihen, että laulajalle tule epämiellyttävä kuristava olo kurkkuun, ja katto tulee vastaan hyvin nopeasti.
Oon mennyt ohjeen:"Kun muu on kunnossa niin kurkunpää menee omalle paikalleen."
Kun laulan kauan korkealta (lähellä omia rajoja tai yli niiden :D) niin mulla tuntuu lihasväsymystä solisluiden yläpuolelta lähtevissä lihaksissa tai mitä ne nyt ovat. Ei mitenkään satu tai mitään. Sitku vähän aikaa ookailee ni pystyy taas laulamaan korkeelta(sitä omaa mukavaa aluetta voi kuitenkin laulaa vaivatta). Onko normaalia? Olen melko vakuuttunut siitä että kurkunpää ei ainakaan nouse.

Hengitysyhteyden käsite on mielestäni aivan outo ja sekoittaa helppoa asiaa. Yhteys mihin? En ole vielä tavannut henkilöä, joka ei osaisi hengittää. Hengityksen kanssa työskentely voi auttaa tukea, mutta miksi tehdä asiat vaikeamman kautta?
 
Ketjun aloittaja haluaa käsitykseni mukaan laulaa ylhäältä metallisella soundilla, koska "poikabändifalsetto" ei tyydyttänyt. Metallisissa moodeissa tarvitsee yleensä ylöspäin laulettaessa paljon tukea, joten sen harjoittelusta on varmasti hyötyä.
 
Eli:
Tuki on ennen kaikkea hengityksen pidättelemistä, joka tapahtuu
pitämällä pallea alhaalla, joka tapahtuu
pitämällä kylkiluut levinneinä, joka onnistuu
1. Vetämällä vatsaa sisään navan ympäriltä
2. leveitä selkälihaksia jännittämällä
3. vetämällä sisään tai työntämällä ulos ristiselkää
 
Lihastoiminnan voi tsekata esim. yskäisemällä ja tunnustelemalla em. lihaksia samaan aikaan. Tuen täytyy olla JATKUVA LIIKE eli esim. vatsaa ei saa vetää kerralla sisään.
 
Aikaisempaa viestiäni selventäen:
Twang tarkoittaa kurkunkannen laskemista/sulkemista. Sitä voi harjoitella esim. matkimalla ilkeää noitaa, ankkaa tai ohikiitävää lentokonetta. Amerikkalaisessa kantrimusiikissa käytetään paljon twangia, esim Dolly Parton. Myös Céline Dion käyttää paljon twangia.
 
Laulamisen oppimiseen ei tarvitse mennä vuosia. Jos haluaa osata kaiken, silloin aikaa toki kuluu. Mutta jos tietää tavoitteensa ja työskentelee niiden eteen kuluttamatta aikaa sellaisiin asioihin, joita ei tarvitse, tavoitteet voi saavuttaa hyvinkin nopeasti. Laulaminen ei ole vaikeaa.

Laulamisen oppimiseen ei tarvitse mennä vuosia. Jos haluaa osata kaiken, silloin aikaa toki kuluu. Mutta jos tietää tavoitteensa ja työskentelee niiden eteen kuluttamatta aikaa sellaisiin asioihin, joita ei tarvitse, tavoitteet voi saavuttaa hyvinkin nopeasti. Laulaminen ei ole vaikeaa.
 
Olen samaa mieltä, että laulamisen voi oppia jo vaikka kuukaudessa, tai vähemmässäkin. Siis tajuta tekniikan. Mitä tarkoitin oli, että mikäli äänialaa on 1 oktaavi ja rapiat, ja kuitenkin haluaa laulaa lauluja, joissa mennään yli kahden oktaavin, paljonkin yli, niin sekä äänialueen venyttäminen että noiden sävelien kontrollin oppiminen vie vuosia aikaa. En ole kuullutkaan mistään poppakonsteista, joilla nämä voisi saavuttaa hetkessä. Tekniikan voi oppia hetkessä, mutta kroppaa täytyy rakentaa, jotta tekniikkaa voisi soveltaa kunnolla.

Hengitysyhteyden käsite on mielestäni aivan outo ja sekoittaa helppoa asiaa. Yhteys mihin? En ole vielä tavannut henkilöä, joka ei osaisi hengittää. Hengityksen kanssa työskentely voi auttaa tukea, mutta miksi tehdä asiat vaikeamman kautta?
 
On paljon ihmisiä, jotka hengittävät väärin. Olet varmaan laulupedagogiopiskelijana törmännyt virheellisiin hengitystapoihin, kuten solisluu-, rinta- ja vatsahengitys? Väärä hengitystapa vaikeuttaa laulamista tuntuvasti ja kuuluu myös äänen kvaliteetissa.
 
Tänä päivänä ei laulupedagogikoulutuksessa suositella "tuki" sanan käyttöä, koska se on epämääräisempi selittää kuin hengitysyhteys. Hyvä hengitysyhteys muodostuu lantionpohjalihaksiston, selän lihasten, kylkien ja pallean yhteistoiminnasta, joka parhaimmillaan aiheuttaa ns. trakeaalisen vedon kurkunpäähän = kurkunpää asettuu laululle otolliseen asentoon. Näin saa kurkunpää olla kaikessa rauhassa, kun hengitys on kohdallaan.
 
Hengitys on valitettavasti asia, jota tänä päivänä luontaisesti osaavat vain vauvat. Jossain vaiheessa kasvatuksen, kehoihanteiden (esim. vatsa-sisään-rinta-ulos), stressin ja sairauksien takia ihminen yksinkertaisesti oppii väärän hengitystavan. Siksipä tänä päivänä erilaiset syvähengitykseen yhdistetyt liikuntamuodot (esim. jooga, pilates, putkisto jne.) ovatkin niin suosittuja, koska ihmiset ovat havainneet oikean hengitystekniikan tuoman kokonaisvaltaisen fyysisen ja henkisen hyödyn.
 
Se että sinä osaat hengittää oikein ja pidät hengitystä itsestäänselvänä taitona, ei tarkoita sitä, ettäkö kaikki sen hallitsevat. Onhan se oikein mukavaa, kun laulu sujuu ilman hengitysongelmia, mutta valitettavasti useilla laulajilla on ongelma esim. siitä, että "henki ei riitä", ääni vuotaa, ylä-äänissä ei ole potkua tms.
 
Ja kaikkihan on todellakin yksinkertaista - sitten kun sen osaa. Mutta kuten Buddhakin sanoi, ei ole oikotietä onneen. Tavallisella laulajalla saattaa mennä vuosia asioiden oppimiseen, virhetoiminnoista poisoppimiseen ja sen luonnollisen, helpon laulutavan löytämiseen. Luonnonäänet ne sen kun porskuttaa ja ihmettelee, että mitäs vaikeata tuossa nyt muka on.

On paljon ihmisiä, jotka hengittävät väärin. Olet varmaan laulupedagogiopiskelijana törmännyt virheellisiin hengitystapoihin, kuten solisluu-, rinta- ja vatsahengitys? Väärä hengitystapa vaikeuttaa laulamista tuntuvasti ja kuuluu myös äänen kvaliteetissa.
 
Vain harvojen oppilaitteni sisäänhengityksessä on ollut mitään korjattavaa. Selitän kyllä hengityksen toiminnan aina jokaiselle oppilaalle, ellei tämä sitten osoita täydellistä välinpitämättömyyttä aihetta kohtaan. Mikään yllä mainituista hengitystavoista ei sinänsä ole vahingollinen. Jos hengitys aiheuttaa vaikeuksia tuen käytössä, silloin sen kanssa kannattaa ehkä työskennellä. Yleensä kuitenkin tuen kanssa työskentelminen ratkaisee hengityksen ongelmat.
 
Tanssijat saattavat usein olla ns. rintahengittäjiä, koska halutun asennon pitäminen vaikeuttaa alempien kylkiluiden laajenemista. En opettajana kuitenkaan puuttuisi tanssijan hengitystapaan, vaan keskittyisin harjoittelemaan tukea eli kontrolloimaan uloshengitystä.
 
Tänä päivänä ei laulupedagogikoulutuksessa suositella "tuki" sanan käyttöä, koska se on epämääräisempi selittää kuin hengitysyhteys. Hyvä hengitysyhteys muodostuu lantionpohjalihaksiston, selän lihasten, kylkien ja pallean yhteistoiminnasta, joka parhaimmillaan aiheuttaa ns. trakeaalisen vedon kurkunpäähän = kurkunpää asettuu laululle otolliseen asentoon. Näin saa kurkunpää olla kaikessa rauhassa, kun hengitys on kohdallaan.
 
Mielestäni tuki on paljon selkämmin selitettävissä kuin hengitysyhteys. En vieläkään ymmärrä, mistä mihin tuon yhteyden on tarkoitus muodostua. Pallea ei ole tahdonalainen lihas, joten sen yhteistoimintaa minkään lihaksen kanssa ei pysty harjoittelemaan. Pallean ajatteleminen voi toki olla mielikuvana joskus hyödyllinen, mutta sitä ei pidä sekoittaa sen kanssa, mitä oikeasti tapahtuu.
 
En ymmärrä käsitettä "trakeaalinen veto". Tracheaan eli henkitorveen se kai viittaa, mutta en ymmärrä, miten se voisi liittyä laulamiseen. En ole koskaan myöskään kuullut, että kurkunpäällä olisi joku erityinen laulamiseen otollinen asento. Mikäköhän se on?
 
Hengitys on valitettavasti asia, jota tänä päivänä luontaisesti osaavat vain vauvat. Jossain vaiheessa kasvatuksen, kehoihanteiden (esim. vatsa-sisään-rinta-ulos), stressin ja sairauksien takia ihminen yksinkertaisesti oppii väärän hengitystavan. Siksipä tänä päivänä erilaiset syvähengitykseen yhdistetyt liikuntamuodot (esim. jooga, pilates, putkisto jne.) ovatkin niin suosittuja, koska ihmiset ovat havainneet oikean hengitystekniikan tuoman kokonaisvaltaisen fyysisen ja henkisen hyödyn.
 
Jos ihminen ei osaisi hengittää, hän kuolisi. Vastaani ei siis ole tullut ketään, joka ei osaisi hengittää. En usko, että joskus aikaisemmin ihmiset olisivat osanneet hengittää oikeammin. Milloinkohan niin olisi ollut? Uskoakseni ihmisten yleiskunto on kyllä nykyään huonompi kuin joskus muinoin. Kun fyysistä rasitusta ei ole niin paljon, ei hengityselimistö joudu toimimaan täydellä kapasiteetillaan. Kyllä kai lihasjännityksiä on kuitenkin ennenkin ollut. Ei ihmisen tarvitse olla jännityksistä vapaa, jatkuvasti rentoutunut supersuorittaja ollakseen kyllin hyvä.
 
mutta valitettavasti useilla laulajilla on ongelma esim. siitä, että "henki ei riitä", ääni vuotaa, ylä-äänissä ei ole potkua tms.
 
Eli juuri siksi pitääkin harjoitella tukea, hengityksen kontrollointia. Tunne siitä, ettei henki riitä johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei laulaja ole pidätellyt hengitystä tarpeeksi vaan käyttänyt sen liian nopeasti.
 
Lisäisin myös sen, että teknisesti vaativien asioiden tekeminen saa ja pitääkin olla fyysisesti raskasta. Tuki on lihastyötä ja siihen osallistuvat lihakset väsyvät pidemmän rasituksen seurauksena. Rentoudesta kun puhutaan, täytyy muistaa, että laulaessa kurkun tulisi kyllä olla rento, mutta ei esim. vatsalihasten.

En ymmärrä käsitettä "trakeaalinen veto". Tracheaan eli henkitorveen se kai viittaa, mutta en ymmärrä, miten se voisi liittyä laulamiseen. En ole koskaan myöskään kuullut, että kurkunpäällä olisi joku erityinen laulamiseen otollinen asento. Mikäköhän se on?
 
Kurkunpää laskeutuu hieman trakeaalisesta vedosta, joka tapahtuu silloin, kun hengitysyhteys on kohdallaan. Kurkunpäätä painamalla ei saada samaa tulosta aikaiseksi, koska silloin kurkunpää vain kallistuu eteenpäin, eikä laskeudu kokonaisuudessaan. Termi kuuluu äänifysiologian yleiseen käsitteistöön. Ja äänifysiologia tutkii tieteellisesti sitä, mitä kehossa tapahtuu kun ääni syntyy.
 
Jos ihminen ei osaisi hengittää, hän kuolisi. Vastaani ei siis ole tullut ketään, joka ei osaisi hengittää.
 
Haluat näköjään ihan tarkoituksella missata pointin, jonka olen jo edellä kertonut. On olemassa vääriä hengitystapoja, ja on olemassa oikea. Kun vastaasi tulee se D+ -kupin omaava laulajatar, jonka koko rintakehä painuu kasaan rintojen painon takia, ja näin ollen ei myöskään hengitys kulje optimaalisesti (kun keuhkot ovat kasassa), tai kun kohdallesi sattuu ihan oikea solisluuhengittäjä, jonka hengitys on niin ylhäällä, että puheäänestä lähtien kaikki on todella heppoisen kuulosta - mikäli mitään on edes kuultavissa, sitten alat ehkä ymmärtää hengitysyhteyden ja myös siihen liittyvän ryhdin tärkeyden. Puutteellisella hengitysyhteydellä on suora yhteys ääneen ja sen kantavuuteen, ja ihmisen ryhdistä voi myös päätellä kyseisen henkilön hengitystavan. Kaikki liittyy siis kaikkeen.
 
Hengitysyhteydellä ei tarkoiteta pelkkää sisäänhengitystä, vaan SEKÄ sisään- ETTÄ uloshengitystä, niissä toimivia lihaksia, ja niiden suhdetta keskenään = laulussa sitä, että pystytään pitkittämään uloshengitystä ja säännöstelemään näin ilmankäyttöä optimaalisesti. Tätä sinä kutsut hengityksen pidättämiseksi. Minä taasen toivoin, että ei puhuttaisi sellaisella termillä, koska olen nähnyt laulajia, jotka yrittävät kirjaimellisesti pidättää hengitystään ja laulaa samalla. Laulaja näyttää siltä, kun meinaisi räjähtää siihen paikkaan, ja ääni on mitä eriskummallisin. Tällaisia helppoja vertauskuvia ei siis kannata hirveästi netissä viljellä, koska vaikka esim. minä ymmärrän, mitä tarkoitat hengityksen pidättämisellä, joku toinen ottaa ohjeen kirjaimellisesti ja pidättää hengitystään kurkulla. Siksi näitä asioita onkin kovin vaikeata ja vastuullista selittää netissä.
 
Käytät sanaa "tuki" samasta asiasta, mistä minä käytän termiä "hengitysyhteys". Hengitysyhteyttä pitää yleensä hiukan "huijata" mukaan toimintaan erilaisilla harjoitteilla ja mielikuvilla, joita en nyt tässä ala erittelemään, koska siihen menisi ikä ja terveys. Joskus pelkkä ajatus "alaspäin" saattaa auttaa laulajaa, eikä siitä sitten tarvitse tehdä mitään erityisempää tiedettä. Toisilla laulajilla pitää konkretisoida lihasten toimintaa enemmän. Anyway, palleaa ei todellakaan käskytetä tyyliin "toimi pallea!", koska se ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
 
Eipä tästä tämän enempää, on jo sen verran offtopic.

Aivan varmasti sekä fifi että Better Taste tietävät kaiken oikein laulamisesta, mutta täytyy sanoa, että fifin sanavalinnat sopivat paremmin tällaisiin foorumeihin. Mm . hengityksen pidättäminen/pidätteleminen, kurkunpään nostaminen sekä selkälihasten jännittäminen kun kuulostavat aivan hirvistyttäviltä.