Studiotyöskentely ›

Tässäpä thread, johon ois mukava saada m.nettiläisten mielipiteitä. Nostan pöydälle aiheen, jota sivutaan monissa threadeissa: Mihin vedät rajan musiikin studiotyöstämisessä??
 
Kaikki tekee musaa tavallaan. DAW-aikana kaikki oikoo mutkia, vippaskonstailee, ja jälkityöstää nauhoitteita tavoin, johon jollain HC-analogi-Paavolla olisi laittaa painava sanansa ristiin.
 
Mikä on teidän mielestä "oikein" kun tekee musiikkia? Saako rumpuja trigata, ja jälkikäteen samplata? Saako samplaamatonta rumpuraitaa quantisoida? Entäs vst-kitaraefektit..? Sehän on vähän huijausta? Vst-kaikujen käytössä silti ei toki ole mitään pahaa? Tuo bändi/tuottaja/levy-yhtiö on boikotissa - samplasivat pianorollilla kaikki biisinsä. Lapsellista. Taustalaulujen tuplaukset digitaalisesti syö uskottavuuden - oikea kuoro se pitää olla! Juu ja Autotune! Mahtava ohjelma. Meikäki kuulostaa iha Julio Iglesiakselta sen kans, upea rakkine! Äijällä on rokkibiisi täysin analogisesti tallennettu, raita raidalta - heitä vesilintua tuolla samplebongoilla. Osta bongot ja nauhota ne, ***vetin kuupo!
 
..Pointti tuli esille?
 
Niin missä se raja kulkee?

Vanha kunnon Joe Meek sitaatti käy tähän: "If it sound's right, It is right"

Vanha kunnon Joe Meek sitaatti käy tähän: "If it sound's right, It is right"
 
Ite oon tuota mieltä alusta loppuun, mutta aina jotain narinaa kuuluu, jos joku sanoo käyttäneensä vst-mallinnoksia tai autotuneja. =)

Ite oon tuota mieltä alusta loppuun, mutta aina jotain narinaa kuuluu, jos joku sanoo käyttäneensä vst-mallinnoksia tai autotuneja. =)
 
Ehkäpä se johtuu siitä, että aika usein ne mallinnukset ja autotunet ei vaan soundaa niin hyvälle kuin oikeat asiat tai jo alunperin vireisesti soittaminen tai laulaminen.

minä vedän rajan siihen, jos jo äänitettäessä asenne on "...tällä mitää väliä oo miten ja millä soundilla mä vedän, korjaillaan sit editoimalla/miksauksessa, niinhän ne kaikki hyvät levyt on tehty..."
 
jos artisti ei ole valmis satsaamaan, en ole minäkään.

jos artisti ei ole valmis satsaamaan, en ole minäkään.
 
Jos artisti tai levy-yhtiö maksaa niin meitsi kyl satsaa : )

Paskapuhetta, että musiikki olis mitään jännitevaihteluita, saati nollia ja ykkösiä. Illuusiota tämä kaikki on. Asenne toki vaikuttaa, mutta vain siksi, että sen voi kuulla.

Yksi iso raja menee siinä tehdäänkö työllä rahaa. Kaikki harrastusmetodit ei sovellu bisneksen tekoon ja toisinpäin. Ehkä olisi syytä täsmentää mitä ollaan tekemässä. Ntiä, hankala aihe.
 
Puhuit musiikinteosta, mutta listasit lähinnä äänityön tekniikoita, jotka on pohjimmiltaan siis vain tekniikkaa luovuuden jatkeena. Mä olen viime aikoina ruvennut kyselemään itseltäni miksi pidän mistäkin musiikista, sisällön vai tekniikan takia. Joskus hävettää selittää jollekin jostain supervihatun bändin levystä että kuinka hyvä se on. Niin, unohdin täsmentää että teknisesti.
 
Koska alamme on kovin sekava ja säännötön, kaipaisin kovasti Suomeen "äänittäjien kiltaa". Kuka perustaa? Kivi? :)

Koska alamme on kovin sekava ja säännötön, kaipaisin kovasti Suomeen "äänittäjien kiltaa". Kuka perustaa? Kivi? :)
 
Niinkuin Aux-kerhon tyyliin tms?
;-)
 
Saa olla joku joka tienaa hommasta päivittäin ja jolle se on ensisijainen työ. Mä en oo tänä kesänä saanut tarkkamossa istumisesta kuin hyvää tahtoa.
 
Mutta alkuperäiseen kysymykseen: riippuu ihan musiikin lajista. Jos tehdään juuribluesia, sitä laulajan elämänkokemusta ei varmaan tuneteta vielä vähän alavireisemmäksi, nuottien bendauksia bluenotemmaksi.
 
Samoin jos tekninen virtuoosi tekee levyn esitelläkseen taitojaan, pitää olla varovainen ettei paljastu hommia soitetun sisään nuotti kerrallaan ja puolet hitaammin.
 
Uskottavuus on vaikea kysymys. Katselin tuossa dvd:ltä Daniel Craigia James Bondina uudessa Casino Royalessa ja varsinkin bonuksista pisti silmään, kuinka tiukasti elokuvassa väitettiin ettei mitään tietokonetrikkejä ollut käytetty. Ilmeisesti juuri siksi, että Craig sai Bondina niin negatiivisen vastaanoton, piti mennä naurettavuuksiin asti seliteltäessä kuinka korkeanpaikankammoinen Craig "oli ihan oikeasti taistellut rakennusnosturin nokassa". Uskoo kuka haluaa, mä olen kutakuinkin varma että sitten Buster Keatonin päivien ei pääosanesittäjien ole sallittu mennä vaarallisiin paikkoihin. Vaikka Harrison Fordin kuinka sanottaisiin tekevän omat stunttinsa aina kun mahdollista, niin jos elokuvavakuutukset kieltävät tähdiltä jopa helikopterilla matkustamisen, niin... päätelkää itse.
 
Legendat legendoina. Uskottavuuden pitää säilyä, tehtiin hommat sitten miten hyvänsä. Huijaaminen on sallittua illuusion luomiseksi, kiinnijääminen ei ole.

Uskoo kuka haluaa, mä olen kutakuinkin varma että sitten Buster Keatonin päivien ei pääosanesittäjien ole sallittu mennä vaarallisiin paikkoihin.
 
OT mutta muistan nähneeni dokumentin missä näkyi kuvia siitä kellonviisareissa roikkumisesta ja kuinka alapuolella olikin yksi kattotasanne. Vaan kyllähän mies ihan oikeastikin teki vaarallisia stuntteja...
 
Varsinaisesta aiheesta olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikki on sallittua ja lopputulos ratkaisee. Eihän siitä niin kauaa ole kun syntikoita ja rumpukoneita syytettiin kaikesta epäaitoudesta. Aina kun vanhoihin juttuihin totutaan niin tulee jotain uutta mikä tuomitaan kuten monet muut aiemmin. Eikä ilmiö suinkaan rajoitu pelkästään musiikkiteknologiaan.

Sanoisin autotune on liikaa minusta ja se että nysvätään vaikka 15vuotta studiossa yhden biisin jonkun pikku jutun takia jonka kuulee vain säveltäjä.

Sanoisin autotune on liikaa minusta ja se että nysvätään vaikka 15vuotta studiossa yhden biisin jonkun pikku jutun takia jonka kuulee vain säveltäjä.
 
Hmmm...
 
noin mielenkiinnosta: Autotune on siis liikaa? Entäs Melodyne?
 
Entäs äänenkorkeuden muuttaminen nauhanopeutta säätäen? Entä äänenkorkeuden muuttaminen samplaustaajuutta kesken vaihtaen? Entä Pitch shift? Mitenkäs chorus? Entä multitap-delayn äänen korkeuteen vaikuttavat kerrannaiset - entäs jos niillä saadaan ääni vireeseen? Helicon Voice Prism? Digitech Vocalist? Whammy/S-disc? Entäpä taustalaulajien käyttö - hyvät taustalaulajat voivat paikata laulun puutteet ja paikkaavatkin...
 
Nuo edellä mainitut ovat kaikki tapoja muuttaa ja tarvittaessa korjata äänen sävelkorkeutta. On vaarallista lähteä mukaan siihen julkiseen paheksunnan kuoroon tuomitsemaan yhtä äänenkorjauslaitetta, jos ei ole selvillä siitä että äänen korkeutta on korjattu niin kauan kuin on ollut mahdollisuus äänittää useampi otto - ja vielä pidempään; koska kyllähän trikki/huumorilevyillä aina oli äänenkorkeutta muuttamalla tehtyjä temppuja jo ihan savikiekkoaikaankin vaikka ne piti tehdä yhden oton puitteissa.
 
Muutenkin laitteiden tuomitseminen hyviksi tai pahoiksi on mun mielestäni hyvin arveluttavaa. Ennemmin sopisi paheksua yleisön makua, kun se tahtoo musiikkia joka ei häiritse sitä suuntaan eikä toiseen, ei tuo elämyksiä mutta eipä myöskään haittaa elämää.
 
Studiossa tai missä tahansa nysvääminen, varsinkin jos se jatkuu 15 vuotta, on sairaan ihmisen toimintaa. Perfektionismi on silloin edennyt maaniseen vaiheeseen. Toisaalta, perfektionismi ja näkymättömiinkin yksityiskohtiin paneutuminen on yksi ammattilaisen tapa saada palkinto työstään.

Niin missä se raja kulkee?
 
Jokanen vetäkööt omat rajansa ja toteuttakoot musiikkia miten tahtoo.

Näin henkilökohtaisesti aikanaan 80-90 luvun vaihteessa tracker-softien kankeuden kautta ajauduttua midisekvenssereihin, joista ensimmäinen taisi olla Voyetra, suurin efekti oli juuri se vapaus. Uskoisin, että myös muut trackereilla aloitelleet tietävät tunteen.
 
Rytmiosasto kotihommissa tarkasti, päälle tunteella. Kaveriporukalla sitten vieläkin enemmän tunteella.
 
Eläköön vapaus!

Tässäpä thread, johon ois mukava saada m.nettiläisten mielipiteitä. Nostan pöydälle aiheen, jota sivutaan monissa threadeissa: Mihin vedät rajan musiikin studiotyöstämisessä??
 
Ei siinä mitään rajoja tarvita, mutta aina ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista säätää niin hirveesti (eikä aikaakaan). Siis riippuu projektista, eli onko kyse pelkän studiolevyn tuottamisesta radiosoittoon tai nettiin, vai onko tarkoitus että bändi voi vetää biisit livenä ilman playbackiä samoilla saundeilla ja sovituksilla. Siis tuotantopoliittinen kysymys lähinnä. Kyllähän monet bändit esim. PMMP käyttää taustanauhoja ja silti kuulostavat erittäin liveltä, tosin nauhalta tulee niillä jotain muuta kuin tunetettua laulua tai kvantisoituja rumpulooppeja.

Ei musiikissa oo mitään moraalikysymyksiä. Millään ei yksinkertaisesti oo mitään väliä.
 
Ei se äänitysprosessi oo mikään taideteos vaan lopputulos. Oon kuullu viime aikoina niin monta kertaa et joku hehkuttaa jotain muka luomuhommaa yms. yms. ja sit paljastuukin et snaressa on sämple tai jotain.
 
Hankala homma onkin siinä kun huomaa että parhaimmatkin sämplet ja vireisinkin laulu ei takaa et loputulos olis hyvä. Kaikki palikat on oikein mut ketään ei silti kiinnosta. Silloin siirrytään seuraavalle tasolle sävellysten, tulkinnan ja feng shuin maailmaan. Ja noi tunet ja bd:t siirtyy ihan taka alalle, työkaluiksi. Ammattipiireissä puhtaankin sen takia yllättävän usein hyvistä biiseistä ja kokonaisuuksista, ei niinkään kompressoriasetuksista ja nudgearvoista.

Hmm, paha kysymys kyllä.
 
Voisin vetää rajan siihen, että mikäli jälkikäteen nypläämällä nyplääjä aiheuttaap ei-toivottua hävikkiä tahi vääristymää musiikin tekijän teoksellaan välittämään fiilikseen, jätettäköön täten nypläämäti tai muuten editoimati.
 
Eli jos nauhoitan helvetinmoisella energialla runttaavan punk-orkesterin paatosta ja samplaan ja kvantisoin rummut gridiin sekä tunetan ne harvat melodiset huudahdukset koska se nyt vaan on matemaattisesti oikein, niin olen luultavimmin väärillä jäljillä.
 
Sama pätee toki kaikentyyliseen musiikkiin. Tapauskohtaista sano.
 
EDIT PIAF: Tarkennusta.

milcoinin eka lause on aika nerokas. Muutenkin oon samoilla linjoilla.

(paitsi Kivelle, joka ei halua jäädä kiinni huijaamisesta).
 
Ha ha!
 
Spontaanin tunnelmakitaroinnin mestari JJ Cale saattoi ja saattaa editoida soittonsa sadoista raidoista saadakseen sen kuulostamaan siltä, että on vain istuttu alas ja alettu soittaa.
 
Onko muuten moraalitonta tunettaa vokalistin osuudesta pätkiä vokalistilta lupaa kysymättä ja myhäillä sitten itsekseen tietäväisenä?
 
Ei, mä olen tehnyt niin useamman kerran. Mahdollista on myös soitattaa osuudet uusiksi bändille kertomatta. Ainoa negatiivinen lopputulos on, että tunetuksen ja korjailun jälkeen saattaa kuulla kuinka totuutta tietämättömät bändiläiset kehuvat suorituksiaan kuullessaan lopullisen tuotteen, vaativatpa vielä lisää respectiä: kun me nyt soitettiinkin näin hyvin.
 
Silloin kuuluu hymyillä ystävällisesti ja toivoa mielessään että parantunut itsetunto todella saisi yhtyeen soittamaan edes vähän paremmin.
 
Olen myös tunettanut levyn laulut ja päättänyt sen jälkeen palata takaisin epävireisiin versioihin. Se fiilis on kumminkin tärkeämpää kuin vireisyys, aivan kuten komppi saa kyllä elää, kunhan elää oikealla tavalla.