Kitarat: soittaminen ›

Marty Friedman - Loudspeaker
Loistavaa instrumentaalista heviä/rokkia. 1. biisi Elixir on kyllä niin mahtavaa riffittelyä, että moni muu instrumentaalirock-kitaristi ei tähän pysty.
 
Vinnie Moore - Time Odyssey
Loistavaa tämäkin, mutta neoklassista matskua, taatusti tyylitajuisemmin kuin Ynkän albumit (siis en tarkoita kaikista vanhinta soolomatskua)
 
Paul Gilbert - Burning Organ
Gilbertillä on hieman eri tatsi ja suhtautuminen työhönsä, kuin virkaveljillään, huumoria on matskussa paljon, ja albumit ovat "popimpaa", joten odotettavissa ei ole mitään överiä tilumanifestiä.

Freddie King - Burglar, its funky vacation, eli kesäloma alko...ja tää on hyvää lomanalotus musaa....

Ronnie Earl & the Broadcasters: Language of the soul

Ronnie Earl & the Broadcasters: Language of the soul
 
Tuo tais olla se Ronnien ensimmäinen kokonaan instrumentaali. Tota mulla ei oo. Ronnie taisi tuossa alkaa pelata yhä enemmän jazz vaikutteiden kanssa. Puhdasoppiset blyyssit uppoaa Earlin tuotannosta mulle eniten vaikka eihän niissä jazz vaikutteisissakaan mitään vikaa todellakaan ole.

Opeth - Blackwater PArk, syystä että, halusin kuunnella muitakin Opetheja kuin Damnationia, jossa taas on ihan loistavat avausbiisit.

Tuo tais olla se Ronnien ensimmäinen kokonaan instrumentaali. Tota mulla ei oo. Ronnie taisi tuossa alkaa pelata yhä enemmän jazz vaikutteiden kanssa. Puhdasoppiset blyyssit uppoaa Earlin tuotannosta mulle eniten vaikka eihän niissä jazz vaikutteisissakaan mitään vikaa todellakaan ole.
 
Joo, kokonaan instrumentaali on, mutta ei hullumpi lätty ollenkaan. Mitkäs niistä blyys-puolen levyistä on parhaasta päästä?

Joo, kokonaan instrumentaali on, mutta ei hullumpi lätty ollenkaan. Mitkäs niistä blyys-puolen levyistä on parhaasta päästä?
 
Ehdoton huippulevy on "Guitar virtuoso Live in Europa" Pelkkää instrumentaalia tämäkin mutta livenä ja on todella blues ja hyvillä soundeilla, Eikä kyllästytä kuten tämän tyyppiset instrumentaalit voivat yleensä tehdä. Tätä samaa levyä myydään myös toisella nimellä "Blues and Forgiveness" jota on helpommin saatavissa.
 
Kahta Ronnien ekaa soololevyä ei ole tietääkseni julkaistu cd:nä paitsi yhdistelmänä joka kantaa nimeä " Deep blues" mukana kim wilson etc.. hienoa kamaa kaikin puolin. Tätä levyä voi olla vain vaikea löytää.
 
"I Feel Like Goin' On" studio-live. Mies itse sanoo tätä yhdeksi parhaimistaan ja hyvä levy onkin. Erittäin tyylikästä instrubluesia.

Puoli tuntia sitten 190km:n ajomatkan jälkeen keikalta kotiutuneena palasin takaisin lähtöruutuun. Yömyssyn (vai onko kyseessä jo aamuryyppy) seuraliaseksi valitsin muutaman pitkäaikaisen suosikki LP:ni. Nimittäin:
 
Deep Purple
- In Rock
- Shades Of Deep Purple
- Fireball
- Machine Head
- Made In Japan
 
Juuri tällä hetkellä pyörii biisi Anyone's Daughter Fireball albumilta.

Primus - on niin helvetin jänskää musaa.

Albert Järvinen/Guitar - Piti alkaa kuunteleen noita Royalsin livevetoja siitä, on aika kovii nääs nääs....Walking The Dog mm...

Annihilator - Set The World On Fire ja King Of The Kill
 
Älyttömän hienoa meininkiä, niin tuotannollisesti kuin soitannollisestikin. Eipä voi juurikaan muuta todeta kuin että Jeff Waters on jumala.
Ittelle tämä vanha Annihilator on uponnut aina paremmin, kaikki kunnia kyllä Waterssin uutukaisemmillekkin tekeleille. Vielä kun on rumpulegenda Mangini rummuissa STWOF:llä niin on sen kuunteleminen yhtä juhlaa.
Monissa biiseissä sanoista ja yleensäkkin sävellyksistä huomaa että ei se hevi ole aina niin vakavaa, pitää olla välillä vähän pilkettäkin silmäkulmassa. ;)
 
I like to call myself an artist
My toe paintings are just the best
But when my feet get tired
I lose the crayon and get some rest. - Brain Dance

Rory Gallagher: Irish Tour, tämä on tätä "Back To The Basics" kamaa! Suosittelen, jos et ole vielä kuullut!

Disco Ensemblen First Aid Kit, jämähti päälle Ankkarockin jälkeen :)

Pitkän aikaa oon kaikellaisia sinisä levyjä soittimessa pyörittänyt, mutta tänään tuli semmonen olo että fiilistelläämpä pitkästä aikaa. Hyllystä löytyi METALLICA - KILL EM ALL. Mahtava levy.

Fear Factory: Demanufacture-levy, tiukka riffittely toimii kofeiinin lailla näin aamupäivällä.

Bad Company eka - se nyt on vaan hyvä, mun mielestä. Tuli just nippu vinyylejä Black & Whitestä, toi mm. ja paljon Claptonia ja yks Freddie King. Siinä puuhaa vähäks aikaa.
Mitäs täs nyt on: Freddie King - Taking Care Of Business, Derek & The Dominoes - Live, Timepieces - The Best Of Eric Clapton, Cläbän Journeyman ja Blind Faith.

Deep Purplea vaihteeksi. Machine Head, Fireball ja In Rock.
 
On tässä pienet plokkailusessiot menossa. On se vaan maailman kovin bändi.

Dream Theater - Images and words
 
Käsittämätöntä etten ole ennen tajunnut kyseisen bändin hienoutta. Ko. lätty on joskus ollut lainassa kaverilta ja tiesinkin jo etukäteen, että Pull me under on hieno kappale.

Saundimaailman kliinisyydestä ja lievästä nintendomaisuudesta huolimatta I&W on helvetin hyvä levy.

Edge of Sanity-Crimson II
Levy jolla ei ole yhtään turhaa riffi ja soolotkin ovat tylikkäitä. Respektiä nostaa vielä se, että Swanö on ite soitellu kaikki soittimet, ei mitään turhia ohjelmointeja.
 
Buckethead
Ämpäripäällä on chopseja vaikka jakaa muille. Vähän erillaista kitarointia.