Bänditoiminta ›

Tuttu tilanne. Meidän kitaristilla oli tehtynä monta biisiä joista hän itse piti mutta todellisuudessa ne on ihan paskoja ja onneksi kitaristikin huomasi tämän tilanteen ja vaihdoimme hieman tyylilajiamme. Siitä huolimatta tätä ns. paskaa ilmestyy ja ei siinä paljon valittaminen auta kun kitaristi niist' tykkäää.
 
Jos sinulla ja kitaristillanne on näin selvä mielipide-ero siitä, minkälaista musiikkia bändin kannattaisi soittaa, ei teidän ehkä kannata soittaa samassa bändissä.

Tuskin ne todellisuudessa ihan paskoja oli. Mielipide asioita, mutta sen kyllä ymmärrän jos niihin kyllästyy. Tuskin ne siltikään paskoja on.
 
Se itsekritiikki on kummallinen luonnonvara. Missä se on kun sitä tarvitaan?
 
Eniten ärsyttää semmoinen, että tuodaan jotain periaatteessa toimivaa, mutta puolivalmista bänditreeneihin. "Että tässä olisi tämmöinen riffi ja sitten kertsin soinnut, mutta tästä puuttuu vielä jotain olennaista". No, silloin tällöin vähällä soittelulla niistä saa jotain aikaiseksi, mutta joskus homma menee päälleliimaamiseksi ja venkoiluksi, jonka seurauksena hyväkin riffi ja sointukulku on saattanut mennä roskikseen vain sen takia, että niille ei tiedetty mitä tehdä.
 
Helpoimpia bändejä itselle on ne, missä biisit ovat jo valmiita ennen kuin niitä on ensimmäistäkään kertaa soitettu. Tällä hetkellä mulla on yks semmoinen. "Tämmöinen biisi, soita vaikka tämmöistä komppia". Ei mitään ongelmaa biisin valmistumisen suhteen, ne on jo valmiita. On siinäkin projektissa varjopuolensa (lyriikkamaku ei mene aina yksiin), mutta treeniaika tulee ainakin käytettyä taloudellisesti.

Se itsekritiikki on kummallinen luonnonvara. Missä se on kun sitä tarvitaan?
 
Eniten ärsyttää semmoinen, että tuodaan jotain periaatteessa toimivaa, mutta puolivalmista bänditreeneihin. "Että tässä olisi tämmöinen riffi ja sitten kertsin soinnut, mutta tästä puuttuu vielä jotain olennaista". No, silloin tällöin vähällä soittelulla niistä saa jotain aikaiseksi, mutta joskus homma menee päälleliimaamiseksi ja venkoiluksi, jonka seurauksena hyväkin riffi ja sointukulku on saattanut mennä roskikseen vain sen takia, että niille ei tiedetty mitä tehdä.
 
Helpoimpia bändejä itselle on ne, missä biisit ovat jo valmiita ennen kuin niitä on ensimmäistäkään kertaa soitettu. Tällä hetkellä mulla on yks semmoinen. "Tämmöinen biisi, soita vaikka tämmöistä komppia". Ei mitään ongelmaa biisin valmistumisen suhteen, ne on jo valmiita. On siinäkin projektissa varjopuolensa (lyriikkamaku ei mene aina yksiin), mutta treeniaika tulee ainakin käytettyä taloudellisesti.
 
Mun mielestä tuo kuvastaa vähän sitä, että pitäisi päästä suoraan katettuun pöytään. KYllä mä ainakin suon hyvin, että treeneihin tuodaan raakileitakin, kunhan se ei ole vain yksi riffi tai vastaavaa. Sille biisin tekijällekin saattaa tulle pieni ongelma tavaran sovittamisessa, tai kehityksessä, niin miksi se ei voisi tuoda sitä muiden pureskeltavaksi?

Helpoimpia bändejä itselle on ne, missä biisit ovat jo valmiita ennen kuin niitä on ensimmäistäkään kertaa soitettu.
 
Mulle taas bändi on arvokas apu ja tuki sillon kuin itselle tulee lukko sen hyvän riffin kanssa. Ei bänditoiminnasta nyt helpolla kuulu päästäkään.

Mulle taas bändi on arvokas apu ja tuki sillon kuin itselle tulee lukko sen hyvän riffin kanssa. Ei bänditoiminnasta nyt helpolla kuulu päästäkään.
 
Itsekin biisintekijänä monesti tuon vain irrallisia riffejä/ biisien alkuja (myös valmiita biisejä toki), joita sitten vähän hierotaan ja kokeillaan. Toisinaan niihin sitten tulee jatkoa lähes automaattisesti, ihan fiiliksistä riippuen. Itselläni ainakin on se periaate, että jos itselläni tai jollain muulla on joku hyvä idea, niin sitä ei tasan tarkkaan jätetä julkistamatta, vaikka se olisi vain riffin puolikaskin.

Uusia biisejä.
 
Kyllähän nuo omat ensituotokset näin jälkikäteen arvioituna on ihan hirveitä. Ja suuri osa nykyisistäkin toki.
 
Ainakin noi J. Alakulojutut on kaikki ihan helmibiisejä. Antaisin hiukseni jos saisin kyvyn tehdä tuollaisia.

Mulle käy noin kerran 3:ssa kk:ssa tuollainen pieni kyllästyminen omaan tekemiseen. Bändin jätkät tykkää biiseistä ja ihmettelevät että mistä moinen fiilis johtuu. En tiedä, jotenki tuntuu että tuo samojen biisien soittaminen ja niihin turhautuminen on itselle sellainen porkkana ja tarpeellinen tila, että saan uutta matskua tehtyä.
 
Ehkä välissä pitää vaan vituttaa koko touhu. :)

Onhan tuo joo. Itse asiassa melkeen kaikki puoli vuotta sitten tekemäni biisit tuntuvat jotenkin vammasilta. Pari päivää sitten soittelin yhtä kotona niin sepä kuulostikin aika hyvältä. Eilen treeniksellä soitettuna ei kuitenkaan lähteny. Noh. Onpahan pöytälaatikossa odottelemassa josko joku päivä innostuisi niistä.

Hassu efekti on minusta siinä, että kun kaivelee esiin vanhoja hylättyjä biisinraakileita, niin joskus niissä on perusidea ihan hyvä ja niistä saattaa saada työstettyä toimivan biisin vuosia myöhemmin. Jotenkin sitä biisiä tehdessä on jumiutunut hakkaamaan päätä seinään ja koettanut väkisellä saada toimivaa materiallia aikaan, vaikka olisi pitänyt koettaa lähestyä ideaa vähän toisesta näkökulmasta (eri tahtilaji, eri tempo, eri sävellajinvaihdokset tai jtn.).

Hankala aihe - ja kovin henkilökohtainen monellekin m.nettiläiselle. Ilmiöön itsekin törmänneenä ajattelen, että jos toisen soittajan tuotokset eivät satu itseä miellyttämään, niin ao. henkilön täytyy varmaankin itse alkaa kirjoittaa ja/tai säveltää biisejä... Tulee sitten semmoista mistä tykkää. Jos tulee. Kun kukin kokeilee itsekin säveltää/sanoittaa, niin voi valjeta, että ei nyt ihan niin helppoa ja yksinkertaista hommaa olekaan...
 
Pakollinen muistelus. Taannoin kuuntelin aikani valitusta "hengentuotteistani" ja kun kysyin, että olisiko "kriitikollani" tarjota jotain muuta tai parempaa tilalle niin vastaus oli jotenkin niin, että ei hän osaa säveltää tai varsinkaan sanoittaa, eikä hän näin ollen viitsi edes yrittää... Kumma kyllä, emme soita enää samassa orkesterissa. Noh, muistelus sekin. :-)

Samoja kokemuksia itsellä. Uudelleensovitusta taitaa kaivata. Bändipuolella on todennäköisesti lähdetty jotenkin sivuraiteille siitä sinun aikaisemmasta visiostasi, koskapa kotona rämpytellen toimii. Kokeile kaivaa biisistä esille se syvin idea mikä siinä on. Teksti, melodia, sointukulku, rytmi tai mikä onkaan. Riisu kaikki muu ylimääräinen pois. Funtsi siitä eteenpäin sitten. Todennäköisesti sulla on ollut siinä joku hyvä idea, joka on bändillä yhteensovitettaessa hukkunut.
 
Ei kyllä se oli taannoin ihan kunnolla treenauksessa se biisi. Mutta kyllä se uudelleensovituksen kaipaa vaikka kuinka pyörittelisi (lue:tukkaa).

Biisihän on biisi oikeastaan vasta sitten kun sillä on yleisö, joka määrittelee sen elinkelpoisuuden. Ei se tarvitse olla iso yleisö, mutta kuitenkin... Pitäis päästää se biisi elämään omillaan. Eka yleisö on tietysti se ryhmä, joka sitä työstää ja jossa ne kriittisimmät ratkaisut tehdään.
 
Jostain luin kuinka joku veteraaniartisti (oisko ollut country-osastoa) neuvoi nuorempaansa valitsemaan huolellisesti biisit, jotka levyttää. Ei koskaan tiedä mistä tulee hitti. Ja sitten joutuu laulamaan sitä yhtä ja samaa veisua 40 vuotta...

Toinen kitaristi ilmoitti tämän kerran ilman mitään varoituksia.
 
Ollaan vieläkin telakalla.
 
Eniten harmittaa se, että olimme kaikki sitä mieltä, että biisit käyvät kaikille ja niitä vedellään sekä treeneissä että keikoilla. Lisäksi oli aika vapaata esitellä uusia tuotoksiaan.
 
Mutta ei. Parempihan se on opetella soittamaan ja vasta sitten harkita bändin perustamista :D

Parempihan se on opetella soittamaan ja vasta sitten harkita bändin perustamista :D
 
Vähän offtopic, mutta kyllä bändihommeleissa taidot karttuu mielestäni paremmin kuin yksin harjoitellen, tai no minulla ainakin..

Vähän offtopic, mutta kyllä bändihommeleissa taidot karttuu mielestäni paremmin kuin yksin harjoitellen, tai no minulla ainakin..
 
En olisi aivan samaa mieltä. Bänditreeneissä karttuu kyllä musiikillinen osaaminen ja ryhmässä soittaminen, mutta varsinaista tekniikkaa ei bändin kanssa pysty oikein opettelemaan.

En olisi aivan samaa mieltä. Bänditreeneissä karttuu kyllä musiikillinen osaaminen ja ryhmässä soittaminen, mutta varsinaista tekniikkaa ei bändin kanssa pysty oikein opettelemaan.
 
Mutta mutta, kumpikohan on tärkeämpää esim bändin breikkaamisen kannalta???

Mutta mutta, kumpikohan on tärkeämpää esim bändin breikkaamisen kannalta???
 
Tyylitaju ja bändisoittaminen tietenkin. En tietääkseni kiistänyt sitä. Mutta kyllä tekniikkaa yksinkin pitää treenata, jotta yhteissoittokin olisi tiukkaa.

Tyylitaju ja bändisoittaminen tietenkin. En tietääkseni kiistänyt sitä. Mutta kyllä tekniikkaa yksinkin pitää treenata, jotta yhteissoittokin olisi tiukkaa.
 
Tekniikkaa pitää olla vähintään niin paljon, että sen puute ei tule keikalla esiintymisen tielle. Jos joutuu kieli keskellä suuta miettimään ja jännittämään jokaisen äänen kanssa, niin kyllä se yhteensoitto, muitten soittajien kuunteleminen ja yleisölle esiintyminen jää lapsipuolen asemaan. Musiikin vaikeusaste määrää sitten sen mikä on kulloinkin tekninen minimitaso.
 
Mutta pelkkä tekniikka ei tosiaan ole yhtään mitään.
 
Me kyllä poikien kanssa perustettiin aikoinaan ensin bändi, ja sitten ostettiin vasta ekat soittimet. Me oltiinkin sitten heitetty jo monta keikkaa siihen mennessä kun samaan aikaan aloitelleet tutut pelimannit pääsi ekalleen, kun ne oli sitä mieltä että ei voi perustaa bändiä ennenkuin osaa soittaa loistavasti. Ei voi mennä keikalle ennekuin kaikki biisit sujuu treeniksellä täydellisesti. Ei voi sitä ei voi tätä. Kun aloittaa soittamalla yksinkertaista musiikkia niin vähemmälläkin taidolla pärjää. Ja oppii olemaan lavalla. Eikä senjälkeen pelota enää mikään koskaan.