Kun tässä nyt (melkein) kaikki on puhunut pelkästään kaula- ja tallamikistä, niin en tiedä, että että onko suurimmalla sitten käytössään kitara jossa ei keskimikkiä ole? Itselläni löytyy se keskimikkikin mutta ei sitä oikeastaan tule käyteltyä paljoa. Yleensä se on se perus, että puhtaat kaulamikistä, säröt tallasta ja soolot kaula- tai tallamikki soolosta riippuen. Mutta ne jotka keksimikkiä käyttävät niin valaiskaa minuakin hieman sen käytöstä.
E: kirjoitusvirheitä
Mä käytän usein keskimikkiä kliineissä. Sen verran taustaa voisi mainita, että mä pyrin käyttämään aika alitehoista keskimikkiä muihin mikkeihin verrattuna. Yksi hyvä tapa saada sitä potkua pois, on ruuvata se mikki niin pohjaan kuin menee.
Varsinkin yhdellä hi gain -soundilla soitettaessa keskimikillä saa siivottua soundin melkein puhtaaksi, kunhan vain ruuvaa volumea vähän pienemmäksi.
Juuri tuossa tilanteessa muuten tulee usein käytettyä mikkiswitchiä ja volapotikkaa samaan syssyyn. |
Kaikki särökompit/osa sooloilusta tallamikillä, Gary Moorea/tms. soittaessa tallamikistä puhtaat, ja kaulasta säröt (muutenkin blues-sooloilussa ja tilussa kaulamikkiä käytän paljon) Sabbathit kaulamikillä. Keskiasentoa käytän vain ja ainoastaan puhtailla akustisen saundia _mallintamaan_, siten, että tallamikstä volumea on käännetty hieman pienemmälle.
Kitara siis Tokain Les Paul-kopio Seymour Duncanin Custom (keraamiilla magneeteilla varustettu hot rod -versio pafista, HEVI/ROKKIMIKKI)/Pearly Gates (Billy Gibbons / Jimmy Page, yms. saundi) -mikeillä. |
oiva tumpeloinen
Iron Horse
