Yleistä keskustelua musiikista ›

Onkos moni kokenut tuota niin ihanaa kokemusta, kun levy on hajonnut ja on "pakko" ostaa sama levy uudelleen, tai kenties niin että on ostanut levyn, jonka jo omistaa?
 
Itse jouduin juuri ostamaan Megadethin Countdown To Extinctionin uudelleen levyn pohjaan syntyneen naarmun takia. Tämä naarmu maksoi minulle vain 5,95€ mutta silti oli hieman kettumainen ostaa levy, joka jo kuitenkin on hyllyssä.
 
Joskus aikoinaan piti ostaa myös Ozzyn The Essential, koska toinen levyistä katkesi kun sitä pakkasessa tyhmänä piti kantaa ilman koteloa..

olen ostanut kaksi Kornin Untouchables levyä.. kummassakin naarmu.. pitäisi kai mennä ostamaan se taas.

Kerran tilatessani CMX:n levyjä lähettivät vahingossa Veljeskunta GOLD:n Kolmikärki GOLD:n sijasta. Koska minulla oli jo Veljeskunta GOLD, ja eräs silloinen hyvä ystäväni sen levyn halusi, lahjoitin sen hänelle. Metallican Master of Puppets -kasetin veljeksi oli ostettava CD kun kasetti oli kuuntelusta jo aika huonossa kunnossa.
 
Kaapista löytyy myös Black Sabbahin Paradoid-LP useampana painoksena, kuten myös Hurriganesin Roadrunner - sekä joitain muita -, mutta ne eivät ole minun, vaan perintöä.

Tämä on sellainen tilanne, että poltan kopion jos joltakin saan ja laitan sen samaan koteloon alkuperäisen kanssa.
 
Vinyylilevyjen tilalle olen kyllä ostanut uusia.

Hajoamisen takia en yhtään, mutta remasterointien ym. paholaisten keksintöjen, lähinnä bonusbiisien takia. Usein myös hyllyssä oleva vinyyli tulee hankittua myös cd -muodossa, joskus myös päinvastoin. Ei ehkä niin järkevää, mutta minkäs teet.:)

Muuten en osta samoja levyjä uudestaan, mutta muutamia levyjä olen nyttemmin hankkinut LP versioina vaikka CD:t omistankin jo.

Olen ottanut periaatteeksi samaa levyä ostaessa, että levyllä pitää olla joitain lisäraitoja tai bonuslevy tai vastaavaa. Näinhän olenkin jo pari kertaa tehnyt, mutta Bruce Dickinsonin "The Chemical Wedding" pitäisi vielä hankkia toiseen kertaan kun remasteri ei olekkaan yhtä hyvä kuin alkuperäinen.

Hätäpäissä joskus tullu myytyä levyjä et sais rahaa. Takashan ne joutuu ostaan sit kun on varoissaan. Bileissä särkyneitten tilalle joutuu kans uuvet hommaan jos vaan löytyy ( 7" sinkkuja on vaan joskus vaikee löytää uusiks )
 
Edit. Eihän sitä enää nykyään semmosia kekrejä pietä et kaljapäissä 7" pikkulättyjä soitellaan. :)

Ei ole joutunut moista tekemään sillä pidän levyjäni kuin kukkoa kämmenellä. Varmasti ostaisin jos tarpeeksi hyvä kiekko menee kuuntelukelvottomaksi tai sen kannet räjähtää. Yksi uudelleenostos jälkimmäisen takia harkinnassa.

Uutisoinkin taannoin onnettomasta sattumuksesta, kun kadotin parikymmentä levyä lomareissulla tienposkeen ja jouduin ostamaan kaikki uusiksi.
 
Devin Townsendin Terria tuli ostettua uudelleen, kun myyntiin tuli lisälevyllä varustettu spessuversio. Samoin Slayerin Reign in blood tuli uusittua remasteroituun versioon ihan sen takakannen bändivalokuvan takia, jota ei originaalipainoksessa ollut (piirtelin tuon kuvan kaverin vinyylin takakannesta teininä seinälleni, joten siihen liittyi nostalgisia arvoja=). Iron Maidenin The number... piti myös hankkia remasteroituna sen selkämyksen Eddienaaman täydennykseksi.
 
Devinin Physicistiä olen miettinyt haalivani hyllyyn uudestaan, oli aikoinaan sen ostettuani hirveä pettymys ja kiikutin sen divariin samantien. Vuosia myöhemmin tapojeni vastaisesti latasin levyn tutustuakseni siihen uudelleen. Ei se ihan niin huono ollut, mutta ei vielä ole kävellyt vastaan tarjoushintaisena (en kyllä ole varsinaisesti etsinytkään), täyttä hintaa en tuosta toista kertaa maksa.

CD:tä CD:n tilalle ei ole tarvinnut ostaa. Olen kyllä ostanut useita levyjä CD:nä, jotka jo omistan vinyylinä. Pystyy autossa ja CD-soittimessa kuunnella.. Kotona sitten älppäriä.

Olen ostanut vinyylinä Piitlesin Abbey Roadin, Zeppelinin Presencen ja Toolin Lateraluksen, jotka jo omistin CD:inä. Lisäksi hölmönä myymäni Depeche Moden Violatorin ostin myöhemmin uudelleen. Ei muka ollut hyvä silloin joskus.

Ostin joskus 4 tai 5 vuotta sitten 10 eurolla Virosta Metallican Master of Puppetsin piraattina, kun oli muka niin halpa. Tykkäsin aivan helvetisti levystä. Joku kuukausi sitten ostin sen aitona hintaan 8,95 euroa anttilasta. Vitutti vaan kun ei ollut levyä aitona vaan rumana piraattina jossa on jollain mustetulostimella väännetyt kannet. Nykyäänhän mä harvemmin kuuntelen edes metallia, mutta silti oli pakko.. :D

Tästähän on jo about vuosi aikaa, mutta muistan yhä tuon.. :D Autosta tippui? Niin se taisi olla..
 
Juuri näin. Auto ja ovien sivulokerot + cd-kansio = saatanasta.

Onhan noita jo myytyjä joutunut välillä ostamaan takaisin. Nyttemmin en enää levyjäni myy, kuin ihan poikkustapauksissa. Joskus tuli osteltua cd:nä jo vinyylinä hyllyssä ennestään olevia, mutta siitä turhasta tavasta olen luopunut.

Tuleehan noita välillä ostettua, lähinnä vinyylinä sellaisia jotka jo CD:nä omistan. Taannoin piti ostaa Juicen Viidestoista yö-LP:n kaveriksi parempikuntoinen painos, koska vanhasta oli B-puoli (se parempi puoli) lähes kuuntelukelvoton. Parin levyn kohdalla olen päivittänyt vinyyliversiosta toiseen vinyyliin ihan vaan parempien kansien takia. Ja levyjänihän en tietenkään myy.

Muutama vuosi sitten serkkujeni koira söi kopioni Opethin My Arms Your Hearsesta ja siihen aikoihin se taisi olla rakkain levy mitä hyllystä löytyy joten jouduin sen uudestaan sitten ostamaan.
 
Viime talvena unohdin Soundgardenin Badmotorfngerin junaan krapuloissani ja sekin on sen verran klassikkolevy, että joutui sitten vähän myöhemmin ostamaan kun halvalla sai.
 
Ja tässä kuukausi sitten sain kaverilta muovikassin takasin missä oli pari kirjaa ja Temple of the Dogin S/T. Menin sitten terassille istumaan ja sinne sitten jäi eikä ole sen koommin kuulunut vaikka baarista kävinkin kyselemässä. Joutuu kai tämänkin joskus uusiksi ostamaan sillä kyseessä on kuitenkin sen verran rautainen kiekko.
 
Ja joskus yläaste ajoilta on tainnut pari levyä jäädä kaverelle ikuiseen lainaan, mutta ei niinkään tärketä levyjä. Nykyään oon kyllä tarkempi lainaamisissa ja yritän jopa pitää listaa lainaamistani levyistä. Vituttaa jos rupee ettimään levyä ja sitten muistaa, että jonnekkin on sen lainannut eikä yhtään muistikuvia kenelle.

Ei sitä paljoa ole tullut harrastettua, mutta muutamia tapauksia on:
 
Metallica - Metallica
C-kasetti kului täysin loppuun -> CD tilalle
 
Opeth - Blackwater Park
kun tuli sitä 2CD:n limitediä pieni erä Levykauppa Äxään
 
Iron Maiden - No Prayer for the Dying
röydin ja ostin kaksin kappalein eri päivinä :P
 
Fear Factory - Demanufacture
jopa kahteen otteeseen - ensin tilasin jenkki-digipackin kun se vielä oli harvinaisuus, ja sitten kun tuli se uudelleenmiksattu ja masteroitu painos Remanufacturen kera ja parilla puuttuvalla bonusbiisillä, niin senkin ostin
 
Fredrik Thordendal's Special Defects - Sol Niger Within
Alun alkaen ostin v1.0-painoksen joskus 2002 kun ei muutakaan saanut ja nyt viimein löytyi v3.33 järkihintaan, joten koppasin senkin
 
Meshuggah - Nothing
Tuli se uusioversio, jossa kitarat nauhoitettu uudelleen ja miksaus täysin uudeksi. Pääasiassa kuitenkin bonus-DVD:n vuoksi, jossa oli näppärä läjä videomateriaalia hyvälaatuisena
 
Sitten on vielä muutamia levyjä harkinnassa:
 
Sentenced - Frozen
Jahka se Gold Edition löytyy...
 
Ozzy Osbourne - Blizzard of Ozz & Diary of a Madman
Molemmista vuoden 1995 remaster, jossa rummut ja bassot ovat vielä alkuperäisiä, eikä uudelleennauhoitettuja
 
Metallica - Ride the Lightning
Escape ja Creeping Death pätkivät hirvittävästi naarmusta, joten joskus kai se pitäisi ostaa uudelleen

Pari levyä ovat kovassa käytössä kuluneet eikä nykyinen CD-soitin soita niitä. Ratkaisu on tietenkin uusien levyen ostamisen sijaan ostaa uusi, parempi CD-soitin joka lukee naarmuisempia levyjä.
 
Greasen soundtrackin olen ostanut CD:nä, vaikka se kasettina jo löytyy. Lisäksi olen ostanut kaikki aiemmin poltettuna hankitut, harvinaisemmat levyt aitoina. Nuo nyt ovat yhden käden sormilla laskettavissa, mutta periaatteesta mieluummin kuitenkin aitona.