Yleistä keskustelua musiikista ›

Monia varmaan naurattaa, kun ennen tuli ostettua levyjä pari kertaa kansien perusteella. Mutta onko se lopulta huono syy ostaa levyä, jos lähtee ihan harrastusmielessä selailemaan kaupan hyllyjä? Kannet on mun mielestä hiton tärkeä osa levyjä, varsinkin kun tykkään keräilystä. Sitäpaitsi ennen internetin ihmemaailmaa ei levyistä oikein voinut juuri tietää etukäteen kauheasti. Toki sai aina kuunnella, mutta nassikkana ei kehdannut mennä kaupan tädille selittämään että laitas sepulturaa vähän tulille.
 
Olen myös huomannut seuraavaa, että joidenkin levyjen kohdalla alan automaattisesti assosioida levyltä jonkun biisin kuullessani sen kannen väreihin ja teemaan. Evidence kun tulee radiosta, niin päähän iskostuu välittömästi se punainen turvamies-koira piirros jne ja luo tiettyä tunnelmaa. Toimii aina.. ja jotenkin kornit kannet vaikuttaa välillä biisien arvostukseenkin alaspäin mitä pidempi aika on siitä, kun on levyä kuullut. Kuitenkin hyvä musa vie voiton, eikä huonoja levyjä kannet pelasta - päinvastoin. Toinen Faith No More esimerkki vaikkapa Album of the Yearista, jotta sinänsä tyylikkäät kannet on ihan vesittyneet mun mielessä koska levy on ihan keskiverto FNM veto mulle.
 
Yleisesti olen hiton tarkka, etenkin rakkaiden levyjen kohdalla, että kannet pysyy täydellisessä kunnossa - ja vähemmän hyvätkin vähintään hyvässä kunnossa. Tekisi mieli heittää Paradise Lost kokoelma roskiin ja ostaa uusi tilalle kun sen digipack repesi vähän yhdestä kulmasta, vaikkei levyä tule edes kuunneltua. Ranggaa..
 
Kiinnostaako paketit muita näin paljoa?

Kyllähän nuo kannet ovat itselleni tärkeät. Kansilehdyköitä tulee plärättyä aina levyä kuunnellessa ja onpa joskus tullut ostettua levyjä ihan kansien perusteella. Esmes Testamentin eka tarttui aikoinaan vinyylinä käteen ihan kuulematta kannen perusteella, oli niin rangga teinipojan mielestä (eihän se kyllä hieno ollut). Samoin Dimmu Borgirin Spiritual Black Dimensions- levyn digipackia tuli ihasteltua sen ilmestyessä. Se tarttui tosin räpylään vasta divarista bändiä oikeasti kuultuani ja hyvä niin, ei ihan parasta Dimmua.
 
Itse olen myös kovin tarkka levyjen kanssa, rikkinäiset kannet vaihtuvat heti uuteen eikä levyistä naarmuja löydy. Jos levystä on saatavana digipack, se lähtee ostoon. Tuntuvat muuten olevan varsin kestävää tavaraa jostain syystä nuo pahvikannet, yksikään ei ole vielä hajonnut.
 
Niin ja miehän opiskelen graafikoksi, sekin ehkä kertoo siitä, että visuaalisuus kiinnostaa jonkin verran. Teinpä jopa proseminaarityön levyjen kansista tuossa männä keväänä.

Itse olen myös kovin tarkka levyjen kanssa, rikkinäiset kannet vaihtuvat heti uuteen eikä levyistä naarmuja löydy. Jos levystä on saatavana digipack, se lähtee ostoon. Tuntuvat muuten olevan varsin kestävää tavaraa jostain syystä nuo pahvikannet, yksikään ei ole vielä hajonnut.
 
Joo kyllähän ne kestää, elleivät pääse repeämään niinkun mulla tosiaan kävi. Pahvikannet on kuluneenakin paljon paremman näköisiä kuin muoviset, ne ikäänkuin "kauhtuu arvokkaasti" kun en parempaa keksi :D Muovit voi toki uusia, mutta mutta.. kaikista ärsyttävintä on kuitenkin pahviin liimattu muovinen cd pidike. Hyvä idea, kunnes ne cd:tä kiinnittävät pienet nipukat ajansaatossa väsyy ja lopulta katkeaa.

kaikista ärsyttävintä on kuitenkin pahviin liimattu muovinen cd pidike. Hyvä idea, kunnes ne cd:tä kiinnittävät pienet nipukat ajansaatossa väsyy ja lopulta katkeaa.
 
Musta tuntuu, että juuri tämä osio on jostain syystä digipackeissä kestävämpää tekoa kuin normikansissa. Ainakin mulla on ollut hyvä tuuri noitten kanssa, vanhin digi on jotain 12 vuotta vanha ja kaikissa nuo nipukat ovat vieläkin ehjiä.

Musta tuntuu, että juuri tämä osio on jostain syystä digipackeissä kestävämpää tekoa kuin normikansissa. Ainakin mulla on ollut hyvä tuuri noitten kanssa, vanhin digi on jotain 12 vuotta vanha ja kaikissa nuo nipukat ovat vieläkin ehjiä.
 
Ai voiko ne mennä rikki.
Pitää käsitellä niinkun naista, niin ei ne mitään rikki mene =)

Levyn luonteesta riippuen kansitaide voi olla mielestäni hyvinkin tärkeä osa taiteellista kokonaisuutta. Zappan levyissä on niin komeita kansia, että niitä voisi hankkia jo pelkästään sen vuoksi.

CD-levyissä se kansien merkitys mielestäni vähän hämärtyy. Muutenkin ihan tylsää kun joku Yesin Relayer on kutistettu sellaseksi tihrustukseksi.

Olen myös huomannut seuraavaa, että joidenkin levyjen kohdalla alan automaattisesti assosioida levyltä jonkun biisin kuullessani sen kannen väreihin ja teemaan. Evidence kun tulee radiosta, niin päähän iskostuu välittömästi se punainen turvamies-koira piirros jne ja luo tiettyä tunnelmaa. Toimii aina..
 
Sama juttu täällä, yhdistän suurin piirtein kaiken kuuntelemani musiikin aina kansitaiteen väreihin. Toisinaan jotain levyä kuunnellessani sen kansi on pysyvästi heijastettu mieleni takaseinällä olevalle valkokankaalle. Ihan asiaa ajattelematta.

Mielestäni kaikkien aikojen hienoin levynkansi on Black Sabbathin debyyttilevy. Siinä saadaan luotua niin hieno tunnelma jota pelkkä kuva ei ole itselleni koskaan aiheuttanut.

Musta tuntuu, että juuri tämä osio on jostain syystä digipackeissä kestävämpää tekoa kuin normikansissa. Ainakin mulla on ollut hyvä tuuri noitten kanssa, vanhin digi on jotain 12 vuotta vanha ja kaikissa nuo nipukat ovat vieläkin ehjiä.
 
Taitaa olla asteen joustavampaa muovia noissa. Pahvikannet on kyllä parasta, hienomman näköisiäkin kuin nuo muoviset, joissa se muovi tuntuu vaan ylimääräiseltä. Niinhän se onkin, pelkästään pitämässä papereita sisällä. Mutta ei nyt kuitenkaan pelkkien kansien takia ole tullut ostettua levyä.

Kyllähän tuo aina omaa lisäänsä tuo levyihin, vaikka sisältö nyt tietenkin ratkaisee kaikista eniten. Yksi hyvä esimerkki on Isiksen Panopticon jossa kannen tuijottelu ja levyn kuuntelu tuo tiettyä lisää musiikkielämykseen. Oiskohan muita esimerkkejä, no ehkä Opethin My Arms Your Hearsea on kanssa mukava katsella ja kuunnella. Ja vielä lukea niitä sanoja jotka on sinne yhteen pötköön kirjoitettua ja samalla seurata sitä teemaa levyn halki.
 
Tykkään kyllä myös joistain uudelleen julkaisujen kansista. Esim. King Crimsonin levyjen joissa kannet sisältävät mm. lehtileikkeitä sun muita juttuja bändin sen aikakauden jutuista.
 
Ja sanottakoon vielä, että en tykkää polttaa levyjä enkä ladata netistä. Muuta kuin lähinnä sampleja levyistä mitä olen ajatellut ostaa. Joten kai tällä kansitaiteella ja muutekin levyn oston aiheuttamalla tunteella on suuresti näppinsä pelissä. Vaikka musiikki toki on se tärkein asia.

Negatiivisessa mielessä kannet vaikuttavat myös todella paljon. Muistan hyvin, kun innostuneena laitoin Metallican Loadin soimaan ja aloin pläräämään kansivihkoa. Ei ollut tukkaa jampoilla enää päässä ja meikkiä oli naamassa. Kyllä siinä meni heti fiilikset:) Jälkikäteen ajateltuna levy on huomattavan paljon parempi, mitä sen ensivaikutelma shokkikansien jälkeen antoi olettaa. Se logokin oli ruma!

Jos levyyn tehään kannet niin tottakai ne pitää tehä hyvin ja näyttää (minun makuni mukaan) hyvältä. Muuten voi vaikka heittää levyn valkoiseen paperipussiin ja laittaa nimitarra päälle. Ärsyttää kyllä kaikenmaailman poptorimaiset kannet jossain täysihintaisissa levyissä.
Ja sen paperin mille kannet on painettu on oltava laadukasta eli painavaa eikä mitään lirua. Ja kaiken lisäksi sen pitää tuoksua miellyttävältä.
 
Luen kansia aina vessassa joten vaadin että niiden on oltava kunnolliset!!!
Muuten voi hieno hetki mennä hukkaan.
 
Mitä enemmän kitaristi soittaa levyllä nuotteja sitä rumemmat kannet.

Nuo levyjen kannet on hieman menettänyt arvoaan CD-formaatin myötä, kun koko on niin tuhottoman pieni LP-levyihin verrattuna. Kyllä LP:t ovat paljon näyttävämmän näköisiä. Jethro Tullin Stand Up levystäkään ei CD versiossa nouse ne hienot pahviukot esiin kun aukaisee levyn. Kyllähän hieno kansitaide tuo oman lisänsä levyihin, mutta en kyllä levyä osta pelkkien kansien perusteella, jos sisältö on täyttä kuraa.

Sikanaama:
...sen paperin mille kannet on painettu ... pitää tuoksua miellyttävältä.
Luen kansia aina vessassa ...
 
???
Liekö alkuperäisellä tuoksulla
noissa oloissa paljon väliä :-P

Levyn saavuttua kanssani kotiin tulee kyllä melkein ensimmäisenä katseltua, että minkämoista kansitaidetta löytyy. Mulle se levyn kansilehtiö on yhtälailla tärkeä, kuin muukin sisältö siinä kotelossa. Tykkään lukea biisien sanat, kestot, tekijätiedot, soittajiston, kiitokset ja katsella kuvitusta. Jotenkin vinyyleissä tuo ei ole sama, kuin cd-levyjen kanssa. Vinyyleissä, ainakaan omistamissani, ei ole erillistä lehtistä, vaan kaikki lukee noissa kansipahveissa. Jotenkin kankeaa. Cd:itä "lukee" mielummin. :)
 
Joillekin nuo em. asiat ei taas tunnu olevan kovin tärkeitä. Järkytyin eilen, kun eräs puolituttu hieman hipahtava henkilö, joka harrastaa roskisdyykkaamista, kertoi eräällä roskisreissullaan löytäneensä ison paperikassillisen täynnä cd-koteloita. Ihan virheettömässä kunnossa ja kansilehdet oli mukana. Vain levy poistettu sisältä, ja talletettu ties mihin levykansioon tms. Eiiii. Ei! Miksi!? Kai joku on siirtänyt levyt tietokoneelle ja halunnut kotelot pois tilaa viemästä. Eäh.

Joillekin nuo em. asiat ei taas tunnu olevan kovin tärkeitä. Järkytyin eilen, kun eräs puolituttu hieman hipahtava henkilö, joka harrastaa roskisdyykkaamista, kertoi eräällä roskisreissullaan löytäneensä ison paperikassillisen täynnä cd-koteloita. Ihan virheettömässä kunnossa ja kansilehdet oli mukana. Vain levy poistettu sisältä, ja talletettu ties mihin levykansioon tms. Eiiii. Ei! Miksi!? Kai joku on siirtänyt levyt tietokoneelle ja halunnut kotelot pois tilaa viemästä. Eäh.
 
Oho :O tollasta en kyllä ymmärrä itsekkään. Varmasti harmittaa jossain vaih oeessa, jos tuosta syystä on pois kannet heittänyt. Voihan ne nyt säilyttää missä vaan pahvilaatikossa tai kaapin uumenissa, vaikkei CD:itä kansissa säilyttäisikään.
 
Säilytättekö muuten myös CD:t alkup. kansissa vai onko joku tyyliin 1000:n CD:n vaihtaja tai joku Coca Cola kangaspussi levyille? Itsehän nykyään rippaan levyt koneille ja en sen jälkeen usein alkuperäisiini koske muuta kuin katselen kansia ja fiilistelen, kun tuo uusin mediaplayer on niin helkkarin kätevä mielestäni plus ei ole aikaa kuunnella levyjä kovin usein stereoista.

ei ole aikaa kuunnella levyjä kovin usein stereoista.
 
Mulla taas on ihan toisinpäin, kirjastosta ja kavereilta olen lätkinyt kiinnostavia levyjä koneelle tutustumista varten mutta eihän niitä sieltä tule juuri koskaan kuunneltua. Mieluummin kaivan levyn kotelosta ja laitan soittimeen.
 
Niin ja ihan cd-torneissa ja seinähyllyissä majailevat levyni.

Joskus ennen 11-14 vuotiaana tuli aina käytyä joka lauvantai aamu lainaamassa paikallisesta kirjastosta edes yksi uusi CD-levy ja kyllähän siinä jonkin verran tuli kansien perusteella valittua varsinkin jos oli joku artisti josta en ollut ennen kuullut.