Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Harva asia on niin hienoa ja palkitsevaa, kuin ostaa (puoliksi riskillä) käytännössä ennalta tuntemattoman bändin ennalta tuntematon levy, joka osoittautuu aivan saatanan hyväksi. Keväällä sen tekivät Borgirin In Sorte Diaboli ja SYLin SYL, vähän niiden jälkeen Testamentin Low, jokin aika sitten Keep of Kalessinin Armada, ja viimeisimpänä listalla järkälemäinen Ithyphallic. Eihän näin mahtavaa musiikkia ole olemassakaan!
 
Ihastusta on vaikea pukea sanoiksi, ainakaan ilman että siitä tulisi nollasisältöistä superlatiivien toistoa, mutta pari pointtia kuitenkin: Papyrus jne. on järjettömän toimiva biisi, joka sisältää maailman kieroimman, sekä maailman raskaimman riffin. Even the Gods Must Die on aivan helvetin iso ja täydellisen upea biisi, parhautta Papyruksen ja The Essential Saltsin ohella. Viimeksi mainitussa on hauskat sanat, tuli ihan mieleen, että luen jotain keittokirjan ohjetta :D
 
Lisäksi tällä levyllä on kappalejärjestys niin onnistunut, että varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni kiinnitän siihen erityistä huomiota. Alku ja loppu ovat järjettömän mahtipontiset, ja Eat of the Dead sekä The Infinity of Stone toimivat hyvinä levähdystaukoina.
 
Asetun vastarannan kiiskeksi, enpä napise rumpusaundeista yhtään (mielestäni ovat sopivan selkeät ja jytisevät). Päinvastoin, Kollias harrastaa niin tiukkaa ja tyylikästä rumpalointia, että heikompia (ja vähän vahvempiakin) hirvittää. Sen sijaan kysynkin, että olenko se vain minä, vai tulevatko leadit aivan helvetin kovaa verrattuna muuhun ääneen? Melkein piti pienemmälle kääntää... Lisäksi Language of the Shadows on vähän turhahko biisi, mutta ei se kokonaisuutta kykene oikein heikentämään.
 
Aikaisemmin muistaakseni inisin laulajain tylsyydestä ja tavallisuudesta, mutta eivätpä ole tietokoneen kaiuttimet pienellä volalla kunnon reteoitten väärtit! Kunnon vatsaavääntävää tappomurinaa, me likes! ANOINT MY PHALLUS WITH THE BLOOD OF THE FALLEN!
 
E: Digipakin bonukset ovat turhaakin turhemmat, mutta eivätpä ne siellä lopussa mitään haittaa. Stoppia voi aina itse kukin korkeimman omakätisesti painaa Even the Gods Must Dien jälkeen, sikäli mikäli on toimintakykyinen turpaanvedon jäljiltä.

Ei piru vie, pitäs varmaan käydä ostamassa se levy... Shrinesin lainasin kirjastosta ja ai että kun piiskaa! Tuota hehkutettiin jossain arvistelussa "parhaaksi amerkikkalaiseksi death-metal levyksi kymmeneen vuoteen". Voisin helpostikin uskoa, että näin on.
 
Olipas muuten turha post.

...että maksaisin euron enemmän pelkästä digipakkauksesta.
 
Vaivainen euro ei ole hinta eikä mikään jostain niin hienosta asiasta kuin digipak :)
 
E2: Liian sekavaa. Note to self, nuku enemmän...

Sanoo nimimerkki "Anal Revenger". Eh...
 
Asiasta toiseen. Hitto että syö kun laitoin tuon tavallisen version tilaukseen cdonista. Biisilistojen puuttuessa luulin, että maksaisin euron enemmän pelkästä digipakkauksesta.
 
CDONin toimitusehdoista löytyy kohta "Katumisoikeus", eli tuotteen palauttaminen on ilmeisesti mahdollista vaikka tuotteessa ei olisi vikaa.

Justiin lähti Nilen uusi tilaukseen cdonista Behemothin uusimman kanssa. Yhtään en ole kuunnellut kumpaakaan ennakkoon. Toivottavasti en pety. Raportointia sitten kun olen kuunnellut kunnolla.

Tuli myös eilen tilattua Fireboxista tuo Nilen uusin levy ja myös se kokoelma+dvd hässäkkä. Kovana Nile fanina odotukset on kyllä korkealla kyseistä levyä kohtaan, tänään pääsekin sitten kuuntelemaan minkälaista paahtoa sieltä on luvassa. Ainuttakaan kappaletta en ole kuunnellut etukäteen joten on mukava päästä viimein kuuntelemaan levyä.
 
Nile on kyllä ehdottomasti mulle yksi kovimmista bändeistä ikinä. Toivon vain että saisivat kokoonpanon vakiinnutettua, jatkuvat miehistönvaihdokset on aina harmillisia hommia.

Lisättäköön vielä että jo silloin kun biisien nimet julkaistiin, pystyin niistä päättelemään mitkä biisit ovat kuraa.
 
Hei opetatko tän metodin miulle? Haluisin oppia esim. jo levyjen ja bändien nimistä että mitkä ovat paskaa. Ei mene rahat hukkaan. Olisin kovin kiitollinen.

http://www.yle.fi/lista/listat/albumit.php
 
Ithyphallic sijalla 13.

http://www.yle.fi/lista/listat/albumit.php
 
Ithyphallic sijalla 13.
 
What the fuck :D

http://www.yle.fi/lista/listat/albumit.php
 
Ithyphallic sijalla 13.
 
!! O____O !!

http://www.yle.fi/lista/listat/albumit.php
 
Ithyphallic sijalla 13.
 
Aika hämärää...
Mutta löytyshän tossa taannoin rotten soundiakin suurinpiirtein jostaan top20:stä tai jostaa....

Nile nyt on kuitenkin metallipiireissä aika suuri nimi, ja melko poikkeukselliseti vähän "erilaisen" linjan mätkeeksi kuitenkin maistuu ihmeen monentyyppisille metallin kuuntelijoille. Ei tuo listasijoitus ainakaan itselleni mikään varsinainen ylläri ole. Sopivan kevyttä kesämusiikkia kaikensorttisille dödisfaneille. (:

Aika hämärää...
Mutta löytyshän tossa taannoin rotten soundiakin suurinpiirtein jostaan top20:stä tai jostaa....
 
muistaakseni Rotten Sound oli ilimestymisviikollaan listaykkönen :D

Ei tuo listasijoitus ainakaan itselleni mikään varsinainen ylläri ole.
 
No brutaalia death metallia ei nyt vaan oleta näkevänsä virallisella albumilistalla... :)

muistaakseni Rotten Sound oli ilimestymisviikollaan listaykkönen :D
 
Korkeimmillaan sijalla 22.

Aika hämärää...
Mutta löytyshän tossa taannoin rotten soundiakin suurinpiirtein jostaan top20:stä tai jostaa....
 
Muistan kun listan juontaja puhu jostain 'superrumpalista'... eli hahdosta :-D Silloin kun lista tuli vielä telkkarista, oliko se 2004 or somethin'?
 
edit: karsittu sekavuutta

Pitäis kyllä käydä ostamassa tämän bändin uusin levy. Ja pakko myöntää, että ihmettelin kyllä, että mitä ihmettä se siellä listalla tekee.:D

Nilen uusin levy on kyllä tajuttoman hyvä, ei voi muuta sanoa. Kieroja riffejä ja uskomattoman nerokasta sävellystyötä koko kolmikolta. Ei voi kuin ihmetellä miten kaverit pystyvät tällaista materiaalia suoltamaan, neroja ovat. Aivan mahtavaa meininkiä. Soundit on mielestäni totuttua Nilea, kitaroissa middlet kuopalla, rummut oli aluksi vähän oudon kuuloiset mutta kyllä niihinkin aika nopeasti tottui, itse asiassa en enää rumpu soundeihin kiinnittänyt huomiota ekan biisin jälkeen.
 
Mitä kappaleisiin tulee on mukava huomata että kaahailua on hieman rajoitettu ja välissä on hieman hitaampaakin meininkiä. Mielestäni se tuo kappaleisiin lisää mielenkiintoa kun niistä löytyy tempo vaihteluita ja erilaisia kohtia. Mahtipontisuutta löytyy ja sekös kolahtaa ainakin mulle, on torvia ja kongia etc. Loistavaa, lisää tällaista. Toivottavasti Nile saapuu pian konsertoimaan Suomeen, valitettavasti missasin Nosturin keikan.
 
Nile on kyllä päällikkö tällä hetkellä death metal genressä, ei kahta sanaa siitä.

Aluksi olin aika innoissani tästä levystä, mutta nyt kyl alkaa puuduttamaa. Loppupeleissä ehkä tylsin nile levy. Kollias vois keksii ehkä jonku toisenkii fillin.