Kitarat: soittaminen ›

Kaikkia mikkejä tulee käytettyä tilanteen mukaan. Siltä pohjalta tulee ne kuitenkin mietittyä, että ne omille taidoille on jotenkin mahdollista vaihtaakin. Siis en tykkää vaihtaa mikiltä toiselle siten, että pitää samaan aikaan rullata vielä volaa ja tonea. Menee tohinassa liian kauan aikaa. Narulle vedettäessä homma vähän eri, mutta noin livenä vetäen, on kiva tietää pystyvänsä hallitsemaan hommat nopeasti.
 
E: tilanteesta riippuen pystyy kyllä yleensä hallitsemaan kaksi asiaa: mikin ja volan/tonen. Käytännössä se on melkein poikkeuksetta volume.

Kaikkia mikkejä tulee käytettyä tilanteen mukaan. Siltä pohjalta tulee ne kuitenkin mietittyä, että ne omille taidoille on jotenkin mahdollista vaihtaakin.
 
Gibsoneissahan on toi mikkikytkin hyvinkin otollisessa paikassa tähän tarkoitukseen. Nenällä tai kielellä on helppo tönästä sitä samalla ku sählää volan ja tonen kans.

Gibsoneissahan on toi mikkikytkin hyvinkin otollisessa paikassa tähän tarkoitukseen. Nenällä tai kielellä on helppo tönästä sitä samalla ku sählää volan ja tonen kans.
 
Tottumiskysymyshän se varmasti on, mutta mulle henkilökohtaisesti sopii kyllä tommoinen Stratomainen sijoittelu. Siinä pääsee pienellä vaivalla kääntämään potikkaa ja kytkintä samoihin aikoihin. Nenätemput on jäänyt vähän vähemmälle.

Puhtaat on kiva soittaa kaulamikillä, siitä saa mukavan pehmeän saundin, eikä semmoista korviaraastavaa kilkutusta. Säröllä soitettaessa pitääkin sitten olla tallamikki käytössä, että saa riffit soitettua tiukan kuuloisesti (edellyttäen että osaisi soittaa, sääh...). Kirkas saundi on ystävä, ja kaulamikki kuulostaa liian tunkkaiselta (tosin siihen saattaa vaikuttaa itse mikin laatu/sen puute). Ja tone pitää olla täysillä, muuten on liian tukkoinen ja muhjuinen saundi. H-H -mikityksellä nämä mietteet siis. Keskimikki on ihan turha, se on vain pikkauksen tiellä ;) Muille kuin ääriasennoille en ole oikein fiksua käyttöä keksinyt.
 
Eli tämmöisiä perus-hevijunttialoittelijan vääriä mielipiteitä.
 
E: Niin, ja puhtaat pitää siksi myös soittaa kaulamikillä, kun Dimebucker ei tunne sellaista käsitettä :D

Röytöäm...

Tottumiskysymyshän se varmasti on, mutta mulle henkilökohtaisesti sopii kyllä tommoinen Stratomainen sijoittelu. Siinä pääsee pienellä vaivalla kääntämään potikkaa ja kytkintä samoihin aikoihin. Nenätemput on jäänyt vähän vähemmälle.
 
Ei, kyllä mä ainakin säädän soittaessa kikkelin varrella tonea samalla kun plekukäden pikkurilli vaihtaa mikkejä ja vasen jalka säätää volaa. Näin jää kätevästi nenä, kieli ja hampaat vapaaksi pedaalien säätöön ja kytkemiseen lennossa.
 
Edit: aattelin lisätä vähän asiaakin:
 
Eli yleensä tulee käytettyä tallamikkiä kompatessa ja myös puhtailla näppäillessä, tosin puhtailla joutuu yleensä vähän säätämään volapotikkaa alas ettei mene särölle kun on hiukkasen kuumat mikit. Kaulamikkiä tulee käytettyä pääosin sooloissa ja joskus puhtailla kompatessa, keskiasentoa en ole kahdella humpparilla tarvinnut juuri koskaan, tuntuu että se kuulostaa aina kompatessa liian epäselvältä ja sooloissa taas pelkkä kaulamikki vain sopii paremmin.

Itselläni on H-S-S mikitys ja 5-asentoinen kytkin.
 
Hi-gainit ja crunchit tallamikillä. "Hevikliinit" toisella väliasennolla, eli kaula- ja keskimikki molemmat käytössä. Säröttömiin fiilistelysooloihin on mukava käyttää kaulamikkiä ja ruuvata tone noin vitoseen, ihanan pehmeä ja laulava soundi.
 
Ja näistä sitten varioidaan tarpeen tullen, mikä kuulostaa milloinkin hyvältä. Hi-gain sooloja ei voi tällä kitaralla soittaa kaulamikillä, single-coilit eivät sovi tähän tarkoitukseen.

Ei can't stopia voi soittaa muulla kuin tallamikillä =D

Itse käytän kaikkia mikkiyhdistelmiä mitä mun ibasta saa, puhtailla. Steve's special tallassa kuulostaa niin hyvältä puhtailla! Puolitettuna tai kokonaisena. Molemmat humpparit käytössä tallamikin napakkuus, ja kaulamikin pehmeys on just sopivassa balanssissa -> bueno saundi. säröillä käytän sitten kaula ja tallamikkejä vain yksinään, ja puolittamattomana.

Totta on. Vaikka LP:stä muuten tykkään niin mikin kytkimen sijoittelu on kyllä huono. Stratossa ja telessä on paljo fiksummassa paikassa.
 
Ja tästähän voi tietenkin olla montaa mieltä. :) Itse olen soittanut LP mallisilla kitaroilla viimeiset ~6 vuotta ja kyse on varmastikin suurimmaksi osaksi totuttelukysymyksestä, mutta ainakin minulle tuo stratomallinen potikoiden ja mikin kytkimen sijoittelu on aiheuttanut vain päänvaivaa. Pikkuisenkaan kun innostuu fiilistelemään liikaa niin kohta on volumet nollissa ja mikin valitsin missä asennossa sattuu. LP mallisissa kitaroissa taas tuon mikkikytkimen asentoa pystyy vaihtamaan helposti "huitaisemalla", ja hyvää tässä on mielestäni se että tuo kytkin on paikassa minne ei tule muutenkin huidottua koko ajan. Myöskin volume- ja tonepotikat ovat sijoiteltu siten ettei niitä tule vahingossa ruuvailtua, mikä erityisesti straton volumepotikan kanssa on muodostunut itselleni ongelmaksi.

Nim. huidon käsilläni ihan liikaa

Ja mitä mikkien käyttöön tulee, niin melkeinpä kaikkia muita kombinaatioita tulee käytettyä paitsi pelkkää tallamikkiä puhtaalla soundilla. Tuo EMG:n 81 ei ole sellaisissa hommissa ihan vahvimmillaan :)

Ja tästähän voi tietenkin olla montaa mieltä. :) Itse olen soittanut LP mallisilla kitaroilla viimeiset ~6 vuotta ja kyse on varmastikin suurimmaksi osaksi totuttelukysymyksestä, mutta ainakin minulle tuo stratomallinen potikoiden ja mikin kytkimen sijoittelu on aiheuttanut vain päänvaivaa. Pikkuisenkaan kun innostuu fiilistelemään liikaa niin kohta on volumet nollissa ja mikin valitsin missä asennossa sattuu. LP mallisissa kitaroissa taas tuon mikkikytkimen asentoa pystyy vaihtamaan helposti "huitaisemalla", ja hyvää tässä on mielestäni se että tuo kytkin on paikassa minne ei tule muutenkin huidottua koko ajan. Myöskin volume- ja tonepotikat ovat sijoiteltu siten ettei niitä tule vahingossa ruuvailtua, mikä erityisesti straton volumepotikan kanssa on muodostunut itselleni ongelmaksi.

Nim. huidon käsilläni ihan liikaa
 
Niinmutku, niinmutku.....
 
Me halutaan pikkurillillä välillä hiplata volapotikkaa samaan aikaan, kun soitetaan jotain. =)
 
...eli kuten sanottu: tottumiskysymys.

Ei, kyllä mä ainakin säädän soittaessa kikkelin varrella tonea samalla kun plekukäden pikkurilli vaihtaa mikkejä ja vasen jalka säätää volaa. Näin jää kätevästi nenä, kieli ja hampaat vapaaksi pedaalien säätöön ja kytkemiseen lennossa.
 
Joo lähinnä olikin tarkoitus sarkasmin keinoin ilmaista tuohtumukseni LP:n kytkimien sijoitteluun. Ainakaan mun nakeilla ei esim. volume-swell onnistu tallamikillä ollenkaan kun se saatanan potikka on niin kaukana. Ainahan sitä vois tietty käyttää volumepedaalia....

Joo kyllä mie niitä aika useasti käytän...
 
Semmoseen enemmän tukevaan rässikomppiin sopii usein myös talla ja kaula yht. aikaa, ei sitä sitä väliasentoakaan turhaan ole olemassa.

Myöskin volume- ja tonepotikat ovat sijoiteltu siten ettei niitä tule vahingossa ruuvailtua, mikä erityisesti straton volumepotikan kanssa on muodostunut itselleni ongelmaksi.
 
Itsellä on kyllä tele, ja stratollakin olen vähän soittanut ja ei ole kyllä sattunut tommosta. Jokaisella omat räpylät ;)
LPssä on mulla taas mikkien puolitukset voluumipotikoissa ja niitä räpläämällä sitten sohii vahingossa äänet melkein nollille. Eli päinvastoin ;)

Tottumiskysymyshän se varmasti on, mutta mulle henkilökohtaisesti sopii kyllä tommoinen Stratomainen sijoittelu. Siinä pääsee pienellä vaivalla kääntämään potikkaa ja kytkintä samoihin aikoihin. Nenätemput on jäänyt vähän vähemmälle.
 
Blackmorellekin sopii: http://www.youtube.com/watch?v=L2IsVsG9Whs

Blackmorellekin sopii: http://www.youtube.com/watch?v=L2IsVsG9Whs
 
Jos haluaa nähdä mikkien vaihtamista ja potikoiden vääntelyä, niin kannattanee katsella DP:n nykyisen kitaristin työskentelyä. Morse kääntelee niitä kaiken aikaa.

Mikkien vaihtelu tuo todella paljon uusia sävyjä sooloihin, jos sen osaa tehdä tyylillä. Esimerkiksi juuri Blackmoren soittoa seuratessa voi huomata helposti, että mikkikytkin keikkuu puolelta toiselle vähän väliä. Stratoilla on mahdollista luoda myös tällainen hieman wah-tyylinen efekti, kun kääntää keskimikin tonet nollaan ja käyttää etu- ja takamikkejä. Tallamikin nollaaminen keskeltä vahvistaa mikinvaihdon efektiä. Mutta todellakin kyseessä on pieni yksityiskohta, ei mitenkään maailman merkittävin, mutta kuulostaa hyvältä. Mikkejä kannattaa käyttää ihan sen mukaan, mikä kuulostaa itsestä parhaalta milloinkin.

Kun tässä nyt (melkein) kaikki on puhunut pelkästään kaula- ja tallamikistä, niin en tiedä, että että onko suurimmalla sitten käytössään kitara jossa ei keskimikkiä ole? Itselläni löytyy se keskimikkikin mutta ei sitä oikeastaan tule käyteltyä paljoa. Yleensä se on se perus, että puhtaat kaulamikistä, säröt tallasta ja soolot kaula- tai tallamikki soolosta riippuen. Mutta ne jotka keksimikkiä käyttävät niin valaiskaa minuakin hieman sen käytöstä.
 
E: kirjoitusvirheitä

Pelkkää keskimikkiä en oo vielä ikinä käyttänyt mihinkään, toinen mitä ei tuu käytettyä on keskimikin ja tallamikin yhdistelmä. Mutta keski- ja kaulamikin yhdistelmää tulee kyllä käytettyä cleaneissa. Mut niissäkin enemmän pelkkää kaulamikkiä nykyään. Humppari kaulassa taas on mun mielestä clean komppaukseen liian paksusaundinen. Niin ja se tone nuppi kitarassa on aina täysillä. Kyl mä teen ne säädöt mieluummin vahvistimessa jo valmiiksi ettei tarvi kitarasta säätää. Ei mun soittotyyli niin vivahteikasta oo, tai kitaran mikit liian erikuuloisia, että tarvis siihen koskea. Mut volumenupilla tulee kyl pelattua.