Jazz ›

Joo, mullakin tuli mieleen EMG:t ja contemporarymeininki. Sieltä suunnalta löytyy paljon hyvää kuten esimerkiksi John Abercrombie tai Mick Goodrick.
Kenttä on laaja jos pelkästään jazzin alle aletaan laittamaan nimiä. Ehkäpä threadin aloittaja kuitenkin viittasi perinteisempään jaskaan kuten bebop, hardbop kenties jopa swing.
 
Sanokaas Goodrickin tai Abercrombien parhaat levyt. En ole oikein innostunut kummankaan soitosta niin kun taas opetuskirjta tai videot on ollut ihan hyviä.
 
Itse lisäisin listoihin Muthspiel:n (http://profile.myspace.com/index.cf … .viewprofile&friendID=153121667) ja Nguyen Le:n (http://www.myspace.com/nguyenle1).
 
Suomalaisista on hiukan vähemmälle huomiolle jääny Tuomo Dahlblom ja Sami Linna(http://profile.myspace.com/index.cf … .viewprofile&friendid=160608145). Molemmat kovia soittajia.
 
jos fuusiota aletaan niin sit ihan ykkössnimiä on Scott Henderson.

Hendersoni on kyllä aivan loistava kitaristi.

Kyllähän Django Reinhardtin tuotantoonkin kannattaa tutustua.

Jäzzmiehet nyt sooloskabaamaan, sooloskabassa jäzziä.

mikä voisi olla minulle hyvä ensimmäinen jazz-kappale, jonka opettelisin soittamaan kitaralla? Olen Youtubesta kuunnellut jazzia ja seuraavaksi aion lainata kirjastosta juuri sitä jazz-materiaalia mitä olette suositelleet topicissa
 
Kokeile alkajaisiksi vaikka Milesin So what. Teemana on helppo rifffi, itse biisissä on kaksi sointua (Dm ja Ebm), joten soolonsoiton makuun pääsee aika vähällä; melkein mikä tahansa mollipohjainen skaala, blues, doorinen, jazz-molli jne. Jos löydät jostain Larry Carltonin liven "Last Nite", niin siinäpä mallia.
 
Jos sitten kiinnostaa joku swing/be bop tyylinen juttu, niin niitä löytyy varmasti Real Book ykkösestä. Peruskauraa on juuri ne "Autumn Leves", "There will never be another you" ja "Angel Eyes" tyyliset jutut. Nämä on vähän sitä osastoa, joita kukaan ei (kuulemma) halua soittaa jameissa, mutta näiden soittamisessa on oma pointtinsa. Eihän se niiden biisien vika ole, että niitä on sahattu baziljoona kertaa. Näiden sointukulut ovat simmpeleitä ja niiden kanssa on helppo opetella sointuhommiin oikeaa äänenkuljetusta. Tämähän meinaa sitä, että soinnun vaihtuminen on "jouhean" kuuloinen (sorry en keksinyt parempaa kuvausta). Mitä taas soolon soittoon tulee, niin näissä kappaleissa on ns. II-V kulkuja joissa sooloon saa ujutettua "jazzsävyjä". Näitä II-V progressioita on erilaiset jazz-soitto-oppaat pullollaan.
 
En ole itse (enää) mikään be bop-friikki, mutta olen edelleen sitä mieltä, että soittipa sitten mitä tahansa musaa, niin aikalailla kaikkiin hommiin löytyy pohjat sieltä. Siis sointu & rytmiikka-hommiin.
 
Jos olet aloittelemassa jazz-uraasi, niin suosittelen lämpimästi tunneillemenoa sellaiselle opettajalle, jolla itsellään on näkemystä tästä lajityypistä, ja joka osaa opettaa muutakin kuin tekniikkaa ja skaaloja. Skaaloja kun opettelee paljon, niin oppii takuulla soittamaan paljon skaaloja. Se, että muuttuuko ne skaalat musiikiksi onkin sitten kokonaan toinen juttu. Toinen juttu mitä suosittelen on jollekin musaleirille menemistä.
 
Vähän lipesi aiheesta, mutta toivottavasti tästä oli jotain apua.

Hyvä kirjoitus! Plussa pamahti! :)
 
Hieman ohi aiheen mennee, mutta menkööt. Eli oletko/onko joku ollut kitaraleirillä ja missä niitä järjestetään? Tuommoinen voisi olla erittäin kiinnostava tapa tavata uusia musiikki-ihmisiä ja oppia soittamaan - jamikaverit kun ovat aikalailla nollassa :)

eikös Frank Gambale oli jonkin sortin jazz-äijä?
 
Vai onko toi herra Kampela täälläpäin joku paheksuttu jätkä, hän-jonka-nimeä-ei-ääneen-lausuta-eikä-digitaaliselle-viestipohjalle-kirjoiteta?
 
Mulle ainakin mun maikka suositteli häntä ekana.

eikös Frank Gambale oli jonkin sortin jazz-äijä?
 
Vai onko toi herra Kampela täälläpäin joku paheksuttu jätkä, hän-jonka-nimeä-ei-ääneen-lausuta-eikä-digitaaliselle-viestipohjalle-kirjoiteta?
 
Mulle ainakin mun maikka suositteli häntä ekana.
 
Gambalehan on aivan loisto fuusio soittaja ja erittäin paheksuttu jätkä. Biisintekijänä kohtalainen.. Uudempi tuotanto iskee tykimmin. Jos haluaa saada traumoja, niin kuuntelee äijän kasari tuotantoa (vaikkakaan se ei ole hiram bullockin give it what u got:in jälkeen yhtään mitään).
 
Tässä siis iloksemme high 5 http://www.youtube.com/watch?v=IjyqMZKeaPM Kiva soolo jos shred iskee (siis jos pystyy sinne asti katsomaan)

Barney Kessel on myös loistava sointumelodia/nyanssitaituri, joka usein jää sanomatta. Django Reinhardt on tietysti myös must.
 
Ei kitarapuolelta hyvän rytmi/harmonisen lähestymistavan tarjoaa Mccoy Tyner soittaessaan Coltranen kanssa. John Coltrane taas antaa sooloiluun lähes absoluuttista primääriteettiä. Mitä vain ikinä onnistut plokkaamaan hänen sooloistaan, vie se sinua eteenpäin.
 
Pianopuolelta myös Bill Evans on loistava harmoniataituri ja hänen tulkintaansa voi käyttää saavuttamattomana päämääränä haettaessa legato-henkistä improvisaatiota kitaralla jonkin toisen sointuäänen päälle. Myös hänen kohtalokkaista syistä lyhytaikaiseksi jäänyt luottobasisti Scott Lafaro on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Ja tottahan toki Jaco Pastorius.

Barney Kessel on myös loistava sointumelodia/nyanssitaituri, joka usein jää sanomatta.
 
Jää ehkä siksi sanomatta kun se ei ole niin kovinkaan taituri, kaikki kunnia silti komeastaa urasta edesmenneelle taiteilijalle. Kesselin harmoniat oli aika paljon sitä kvarttipinon siirtelyä jossa sinällään ei ole mitään vikaa mutta pidemmänpäälle toistettuna se alkaa puuduttamaan.

Ei ala. Ainakkaan kuuntelupuolella.

Jää ehkä siksi sanomatta kun se ei ole niin kovinkaan taituri, kaikki kunnia silti komeastaa urasta edesmenneelle taiteilijalle. Kesselin harmoniat oli aika paljon sitä kvarttipinon siirtelyä jossa sinällään ei ole mitään vikaa mutta pidemmänpäälle toistettuna se alkaa puuduttamaan.
 
Mä tiedän varmaan tarkalleen mitä sä tarkoitat, ja vielä vuosi sitten olisin ollut täysin samaa mieltä ... mutta "Rare Performances 1962-1991"-DVD ja "Music to Listen to Barney Kessel"-cd on nostanut BK:n pisteitä huimasti. (ei se toisaalta poista sitä tosiasiaa että kai Kesselin tuotokset ole aivan rautaa)

Joo, olen samaa mieltä kyllä siitä, että Barneylla on noita heikkouksia. Muhun on tuo edellä mainittu DVD tehnyt kuitenkin aika syvän vaikutuksen. Ja parhaimmillaan Barneyn tyyli on aika smoothia. Sillä on kuiteski paljon tosi hienoja juttuja siellä välissä.

John Scofield soittaa kyllä tyylikkäästi. Varsinkin Groove Elations -levy kolahtaa.
 
Suomipojista Niklas Winter on kova.

Suositelkaahan Jim Hall:ilta jotain levyjä minulle. Kiitos.

Suositelkaahan Jim Hall:ilta jotain levyjä minulle. Kiitos.
 
Bill Evansin kanssa tehdyt duo-levytykset Undercurrent ja Intermodulation on mahtavaa materiaa. Myös Concierto on hjuva, joskin Pat Methenyn kanssa tehty duo-levytys on tutustumisen arvoinen.

Suositelkaahan Jim Hall:ilta jotain levyjä minulle. Kiitos.
 
Mun ehdottomia suosikkeja on Sonny Rollinsin ja Jim Hallin The Bridge.

hyvää jazz oppimateriaalia kitaristille on saatavilla kaikista kirjastoista.
Esim täällä jo mainitut Barney Kessel ja Evans , niitä nuotteja kannattaa kahlata läpi
jos vaan nuotinlukuhommat maistuu.
 
Mutta jos pitää "kuunnella" jotain jazzkitaristia niin suosittelen kyllä John Scofieldiä. Siinäon varmasti tarpeksi "jazzia"kelle tahansa tai omaa Jukka Tolostamme jos sattuu
levyn löytämään jostain.

Suositelkaahan Jim Hall:ilta jotain levyjä minulle. Kiitos.
 
Jo mainittu Concierto löytyy minunkin levyhyllystäni, ja on mainio. Lisäksi tykkään Alone Together duolevystä Ron Carterin kanssa, sekä Jim Hall's Three triolevytyksestä.

Jo mainittu Concierto löytyy minunkin levyhyllystäni
 
Jostain syystä oon käsinyt unettomuudesta muutaman päivän, ja valehtelematta neljän tunnin sängyssä pyörimisen jälkeen vasta ikivanha Concierto-kasetti auttoi saamaan unen päästä kiinni (tätä ei nyt kannata tulkita ollenkaan pahalla, heh...).