Kitarat: akustinen ›

toinen juttu, niin tuossa tuntuis olevan aika jyrkkä kaulakulma, sillä lapaa lähempänä kielten korkeus on hyvä, mutta koppaa lähellä kielet on ihan liian korkealla, jotai 4mm luokkaa. muutenkin katselin että tallaluuta ei ole vara laskea enää kovin paljoa, vaikka kielet on niin korkealla. eli on siis jo aika syvällä itse tallassa..
 
eli onko muilla FG:ssä jyrkän tuntuinen kaula? ehkä vika onkin kaulassa..
 
Kaulan kulmasta: uudessa akustisessa kitarassa pitäisi ehdottomasti kaulan kulma olla kunnossa ja pystyt sen arvioimaan seuraavanlaisesti.
 
1) Ensiksi asetat kaulan koveruuden kuntoon kaularaudasta käyttämälläsi kielisetillä siten, että virität kitaran standardivireeseen ja painat kielen alas 1. ja 14. nauhoilta. 7. nauhan ja kielen alapinnan väliin pitäisi jäädä n. 010/011/012-kielen paksuin rako. Eli, siis melko pieni, mutta on kuitenkin olemassa. Tuota rakoa voi mitata itse laittamalla capon 1. väliin, toisella kädellä painamalla 14. välistä kielen alas ja toisella liikuttamalla irtokieltä 7. nauhan ja kielen alapinnan välissä. Kiristä/löysytä kaularautaa kunnes asia on suurinpiirtein kunnossa, mutta vain 1/4 kierrosta kerrallaan. Aina säädön jälkeen kitara uudelleen vireeseen ja odotat vaikutusta soittaen tai antaen kitaran olla levossa jonkin aikaa.
 
2. Kitaran kielen korkeuteen tämän jälkeen vaikuttaa A) satulaurien syvyydet ja B) tallan korkeus.
 
A) Satulauran "oikea" syvyys on sellainen, että kun kielen painaa 3. välistä alas, niin 1. nauhan ja kielen alapinnan välille pitäisi jäädä pienen pieni rako. Hyvin pieni, paljon pienempi kuin 1) kohdassa. Eli se pitäisi olla siellä olemassa, mutta kun kieltä painaa alaspäin, niin se ei periaatteessa saisi paljoa liikkua. Pieni "klik" ääni on merkki, että kieli alaspainettaessa todellakin liikkuu ja rako on olemassa. Satulaurien syvyyttä kannattaa käydä säädättämässä osaavalla ammattilaisella, jo siitä syystä että sopivia viiloja harvalta löytyy kotitarvikkeista. Tämän kohdan voi myös jättää säätämättä, koska jos kitaraa pystyy soittamaan ensimmäisiltä nauhoilta, niin asian on jo riittävän hyvin todennäköisesti kunnossa.
 
B) Nyt päästään siihen josta pystyy lopullisesti päättämään onko kitaran kaulan kulma ehkä pielessä, koska jos kohdat 1) ja 2A) ovat suurinpiirtein kunnossa, niin voidaan mitata kitaran kielten korkeus 12. nauhalta, kun kieli on vapaana standardi-vireessä. Korkeus mitataan esim. paperinpalaa käyttäen, johon on merkitty apuviivoja, kielen alapinnasta nauhan yläpintaan. Eli, mittamalla se vapaaväli kielen ja nauhan välillä. Kielten korkeus tulisi olla paksu E-kieli n. 2.3mm-2.8mm ja ohut e-kieli 1.5mm-2mm. Välissä olevat kielet tasaisesti E- ja e-kielten välimaastossa. Hyvä korkeus akustisessa kitarassa vaihtelee soittajan ja soittotyylin mukaisesti. Mitä lujempaa rämpyttää plektaralla ja mitä epätarkempi plektakäsi, sitä korkeammalle kielet joutuu laittamaan, jottei ne särisisi liikoja (aina voi jostain vähän säristä).
 
Jos kielten korkeus poikkeaa näistä lukemista, niin alaspäin säätöjä voi tehdä tallaluuta hiomalla, joko suoraan pohjasta jolloin säätäminen vaikuttaa kaikkiin kieliin suurinpiirtein yhtä paljon tai päältä. Jälkimmäisella tavalla pystyy säätämään yksittäisiä kieliä kerrallaan hiomalla vain kieliuraa syvemmäksi ja taas laittamalla kieli paikoilleen ja katsomalla tulokset virityksen jälkeen. Tallan hiominen vaikuttaa suhteessa 2:1 kielten korkeutteen 12. nauhalta. Eli, kun ottaa 0,4mm pois tallasta, niin kielet laskevat 0.2mm 12. nauhalta, koska 12. nauha on skaalan puolivälissä.
 
Periaatteessa tallassa pitäisi aina olla säätövaraa alaspäin, eteenkin jos kitara on uusi. Jos tallaluu on niin matala, että kielet käytännössä lepäävät tallan päällä tai se kulma jolla ne nousevat pinnireijistään jää hyvin ohueksi, niin kitaran kaulankulma on paskana.
 
Visuaalinen havannointi kaulankulmasta:
 
Katsomalla kitaran otelautaa pitkin tallaan päin pitäisi nähdä miten nauhat asettuvat suurinpiirtein tallapuun tasolle, eli tallaluun pitäisi jäädä näiden yläpuolelle. Tämän pystyy myös mittamaan pitkällä ja suoralla viivoittimella tai vastaavalla asettamalla sen nauhojen päälle. Viivoittimen toisen pään pitäisi asettua suurinpiirtein tallapuun tasolle, mutta pieniä heittoja voi asiassa olla, eikä aina kysessä ole suuri virhe tai vika. Esim. kosteuden vaihtelut vaikuttavat tähän turvottamalla kokopuisen kitaran kantta ja nostamalla/laskemalla tallaa ylös alas joitain millimetrien osia.
 
Särinöiden syyn löytäminen:
 
Soita kitaraa sillä tavoin miten saat sen särisemään ja yritä korvakuulolla löytää särinän kohta. Usein rauhallisessa paikassa ja tarkkaan kuuntelemalla pystyy alueen löytämään kun käyttää vain vaivaa ja aikaa. Kannattaa kuitenkin tarkastaa helpoimmat asiat ihan kättelyssä:
 
- Osuuko kieli toiseen kieleen tai viritystappiin ja resonoi sitä vasten lavassa?
- Koputa kitaran kaulaan eripuolilta, säriseekö kaularauta yksitään samalla tapaa, eli pääseekö se liikkumaan epänormaalilla tavalla?
- Löysytä osaa kielistä sen verran, että saat käden kaikukopan sisälle ja tunnustele kannen tukirimoitusta varovaisesti käsin hieman heiluttelemalla. Ovatko kaikki rimat varmasti kiinni?