Media ja viihde ›

Myönnän, että harvoin kiinnitän toimittajien nimiin huomiota. Itse juttu kiinnostaa enemmän kuin sen kirjoittaja. Yksi poikkeus oli kuitenkin Helsingin Sanomien (ulkomaan)toimittaja Tomi Ervamaa. Hän alkoi vuosien myötä muodostua sellaiseksi nimeksi, jonka tekemisiä seurasin. Monesti ajattelin, että siinäpä teräväkatseinen, fiksu ja kiinnostavan oloinen tyyppi, jolla varmasti olisi paljon lisääkin tarinoita kerrottavanaan maailman nurjalta puolelta. Siksipä olinkin järkyttynyt, kun näin sunnuntain lehdessä hänen kuolinilmoituksensa. Ikävuosia ehti kertyä vain 42.
 
Eipä siihen muuta voi sanoa kuin että olen surullinen menetyksestä ja tuon lempeäsilmäisen miehen kohtalosta.

Ervamaan muistokirjoitus osui silmiini joku viikko sitten ja tuli kyllä yllätyksenä. Hyviä juttu teki, tuli luettua useimmiten kun eteen osui.
 
Toiset elävät täyden elämän lyhyemmässä ajassa. Toivottavasti Tomi Ervamaa teki sen.

Mieshän päätti itse oman elämänsä. Syynä ilmeisesti usko arvostuksen ja kiintymyksen puutteesta, kollegat pitivät ja arvostivat miestä enemmän kuin hän tiesikään. Rankkaa se on toimittajan työkin, jep.