Kitarat: kitarakamat ›

Tinan valussa kannattaa käyttää ehdottomasti kipsiä muottina. Helpoin tapa on vaikka tehdä kermaviilipurkillinen kipsiä ja antaa kuivua. Sitten sen kuivuttua porakone, taltta tai muu haluamansa vempain käteen ja kaivamaan ylimääräiset pois. On yksinkertainen ja nopea homma toi.

(Älkööt siis sekoittako noita ehkä tuurilla samaan kategoriaan putoavia näköispainoksia esikuvaansa. SG = Gibson SG standard ja muista sitten tarinaa mielellään jonkunmoisen tarkenteen kanssa tyyliin SG-special, kopio-SG, wannabe-SG tms. ettei tule väärinkäsityksiä...)
 
Mitä eroa originaalissa sitten on, että se ei ole kaulapainoinen (kokemusta ei ole, kunhan ihmettelen).

Mitä eroa originaalissa sitten on, että se ei ole kaulapainoinen (kokemusta ei ole, kunhan ihmettelen).
 
Olettaisin sen olevan ainakin painavampaa puuta bodyn osalta ja kevyempää kaulan? Joku Giban omistaja vois kiikuttaa rakkaansa puntariin ja kertoa mitä painaa sellainen sg mikä ei ole kaulapainoinen. Oma kopsu painoi ilman punnusta 2.9kg, nyt n.3.2kg, eli on kevyt vieläkin.

Mulla oli sama ongelma Randy Rhoadsissa. Ku soitti seisaalteen sooloa korkeilta ääniltä nii oli hiton vaikeeta pitää sitä kaulaa nii ettei se putoais maata kohti. Mut jos soitti jotai voimasointuja nii ei siin sit mitää ongelmaa ollu.

Pilkunnussintaa, mutta mikä v***n Rhodes? Se on aivan eri asia taas. Rhoads, RHOADS!!!
 
Ottaa jostain syystä tämä aina pattiin ja nyt napsahti. :)

Pilkunnussintaa, mutta mikä v***n Rhodes? Se on aivan eri asia taas. Rhoads, RHOADS!!!
 
Ottaa jostain syystä tämä aina pattiin ja nyt napsahti. :)
 
Sama ku standart, mikä vitun standart? Se on standarD. Btw, mul on sg, eikä oo kaulapainone, mut ei oo vaakaa millä kattoo painoo.

Pilkunnussintaa, mutta mikä v***n Rhodes? Se on aivan eri asia taas. Rhoads, RHOADS!!!

Ottaa jostain syystä tämä aina pattiin ja nyt napsahti. :)
 
No anteeksi että olen olemassa...

Mitä eroa originaalissa sitten on, että se ei ole kaulapainoinen (kokemusta ei ole, kunhan ihmettelen).
 
Riippuu hieman mihin vertaa, mutta kopioissa mättää helposti ihan yleinen mitoitus, puulajit, hihnatapin paikka, virityskoneet, hardiksen materiaalit jne jne. ja ties vaikka kaularaudan materiaaleissa/vahvuuksissakin olisi eroja.
 
SG standard ei ole keulapainoinen edes EMG:n mikeillä, jotka lienee aavistuksen vielä kevyemmät kuin originaalit tuhdit metallimötikät? (ei ole nyt irtokappaleita eikä puntaria käsillä)
 
EDIT: tarkennetaan nyt vielä ettei pilkunnushbaajat käy kimppuun...
Toki SG standardinkin painopiste on edempänä kuin vaikkapa LP tai explorer malleissa
ja sen saa kumartamaan jos kääntää esim. nahkahihnan "maalatun" puolen liukasta paitaa vasten ja loikkii ympäriinsä kädet irti kitarasta, mutta samalla konstilla kumartaa jo stratokopiokin, eli siinä mielessä aiheeton pelko. Normihihnalla oikein mukavassa balanssissa oleva peli.
 
Tokain näköispainos aiheesta (SG-60) on taas kaulapainoinen myös pitävän nahkahihnan kanssa. Siitä pieni miinus.

Sen sijaan ultra-kevyt viritinkoneisto...
 
Mitäs vaihtoehtoja noissa olisi ja mistä saisi Suomessa? En ainakaan löytänyt noista pahemmin tietoa. Groverin sivuilta sattui silmään nuo Mini Rotomaticsit. Ei varmaan ihan tuollaisia kuitenkaan tarkoitettu?

Omassa Epiphone Tony Iommi G-400 SG hihnatappi yläsarven päässä, ei pääse kaula valahtamaan alas mistä en pidä itse todellakaan. Kitaran tulee pysyä paikallaan vaikkei siihen nykisi kummallakaan kädellä prGls.

Tästähän oli keskustelua vähän aikaa sitten jossain ketjussa. Perin havainnollistava kuvakin vielä.
 
Tää on sen verran suosittu aihe että laitoin nyt sen aiemmin esittämäni otoksen omakuviin. En tiedä tarkoititko tätä kuvaa mutta sielläpä nyt on nähtävillä.
 
Kuvassa on siis Gibson SG '61 Reissue tasapainossa Joe Smith -kuunnelma-CD:n päällä. Kuvan perusteella jokainen voi itse verrata SG:n painopistettä sen oman soittopelin vastaavaan ja muodostaa mielipiteen asiasta.
 
Mitä SG Standard -malliin tulee, niin siinähän lapa on pienempi mutta kaula paksumpi. Painopisteiden paikoissa ei ollut suurta eroa.
 
Tosin, epäilemättä yksilöiden välillä voi olla eroja.
 
Muuten, mielestäni omakuvien määrää voisi nostaa vaikka viiteen per jäsen, tämä on aika näppärä tapa laittaa kuvia näytille.

Kannattaa ihan ensimmäiseksi kokeilla kunnon luistamatonta nahkahihnaa.

Kannattaa ihan ensimmäiseksi kokeilla kunnon luistamatonta nahkahihnaa.
 
Oikein!
Kunnon soitin, kunnon puut, kunnon hihna ja oikea hihnatappien sijoittelu. Kaulapainoisuus on sen jälkeen pelkkä "myytti" :)
 
Itse olen muutamaa Gibson-merkkistä SG-mallia hipelöinyt ja ne olivat huomattavasti vähemmän kaulapainoisia, kuin esim. Epiphonen ja Tokain versiot samasta teemasta. En tiedä johtuiko siitä että Epiphonessa ja Tokain korealaisessa runko oli keveämpää natoa kuin mitä kaula ja lapa, mutta tuollaisia fiiliksiä mulle jäi kourallisesta SG-malleja. Se Tokain jaappanilainen SG-75 tms. olikin sitten jo eri peli mitä nuo korealaiset "pikkuveljensä". SG75 oli vähemmän kaulapainoinen kuin SG43.
 
No, eipä mulla mitään varsinaista asiaa ollut... kunhan tuossa jaoin havaintoni.

Kannattaa ihan ensimmäiseksi kokeilla kunnon luistamatonta nahkahihnaa.
 
Nahkahihna ei kuitenkaan poista itse ongelmaa yhtään mihinkään, vaan muuttaa sen vain toisenlaiseksi. Jatkuvan kaulan tukemisen sijaan nahkahihna saa aikaan rasittavan vedon olkapäähän, kun käytössä on painava kitara. Pitkissä soittosessioissa tuo sitten pistää ikävästi paikat jumiin. Kiinnostaisi kuulla miten suurta muutosta tuolla virityskoneiston vaihdolla voisi saada aikaan.

Voisin tuoda vanhaan keskusteluun mukaan toisen kitaramallin, Epiphone Explorerin. Tämä kitara on myös kaulapainoinen. Gibson Exploreria olen kokeillut ja se roikkui liukkaalla nylonhihnallakin hyvin tasapainossa. Epiphonessa ilmeisesti erilainen runkomateriaali saakin siitä kaulapainoisen.
 
Runko on valmiiksikin jo melko painava, joten lisäpainon asentaminen tuntuu aika kaukaiselta ratkaisulta. Olen kuullut että Explorerissa ongelma on ratkaistu siirtämällä takimmaista hihnatappia ylöspäin rungon takaosaa pitkin. Oletteko kokeilleet tätä, onko toiminut ja paljonko olette hihnatappia siirtäneet?
 
Etummainen hihnatappi oli Gibsonissa hieman eri paikassa, se oli kaulan takana toisin kuin Epiphonessa, jossa se on rungon yläosassa. Epäilen että kyseinen siirto aiheuttaisi roikkuessa kitaran kallistumista poispäin soittajasta, mikä taas on matalan soittoasennon takia ehdoton no-no. Onko kokemuksia etummaisen nupin sijoituksen muuttamisesta?

Les Fender: Eipä taida sopivaa möttiä ihan äkkiä löytyä valmiina. Epin SG:n kaulapainoisuus häiritsi muakin joten valoin tinasta tarkasti sopivan painon. Yli 300 gramman pötikkä lopetti kaulapainoisuuden, vielä kun se tulee tossa routtauksessa juuri oikeaan paikkaan.
 
Onpa helvetin hyvä idea! Tuota pitää kokeilla. Mulla on Duesenberg D-Caster, joka on mielestäni tosi kaulapainoinen.
Olen pitänyt sukellusvyössä käytettävää lyijypainoa lähellä leveän nahkahihnan bodyn puoleista päätä. Se toimii hyvin ja on helppo kiinnittää hihnaan koska se on valmiiksi ikäänkuin soljen muotoinen ja lisäksi vinyylillä pinnoitettu. Mustassa nahkahihnasa musta sukelluspaino on lisäksi sopivan tylyn näköinen. Ongelma on siinä, että ne tahtovat olla kevyimmätkin vähän liian painavia. Omani painaa 900 grammaa ja se oli kevyin siinä sukelluskaupassa, mistä ostin sen. Kaulapainoisuus kyllä hävisi, eivätkä sormet enää jumiudu kaulan kannattelusta, mutta nyt olkaan tulee kohtuullisen kova veto suoraan alaspäin ja sen huomaa pitkien sessioiden aikana ikävästi. Vähän kuin pitelisi painavaa olkalaukkua.
Funtsin myös Bigsbyn asennuttamista. Se sopisi tyyliltäänkin tuonlaiseen SG:n muotoiseen kitaraan. Mutta tuo Les Fenderin kikka saattaa olla aika yliveto... jos vaan D-Casterista löytyy sopiva paikka.

Etummainen hihnatappi oli Gibsonissa hieman eri paikassa, se oli kaulan takana toisin kuin Epiphonessa, jossa se on rungon yläosassa. Epäilen että kyseinen siirto aiheuttaisi roikkuessa kitaran kallistumista poispäin soittajasta, mikä taas on matalan soittoasennon takia ehdoton no-no. Onko kokemuksia etummaisen nupin sijoituksen muuttamisesta?
 
Mulla on molemmissa Exploissa se hihnatappi siellä kaulan takana ja se on kyllä sille oikea paikka. Epiphoneissa toi eri paikka tekee sen kaulapainosuuden kyl helposti. MUTTA, myös se takatapin paikka ratkaisee paljon. Kantsii ehkä kurkata tarkasti se Gibsonin sijoittelu. Mulla näyttäs olevan se tappi suunnilleen a/d -kielen kohdalla Gibassa ja JAK:ssa jossain e/a -kielen välissä. Eli jos se on liika alhaalla, keppi muuttuu nopeasti kaulapainoiseksi.
 
E: Explohan ei siis ole tosiaankaan laulapainoinen keppi jos hihnatapit on kohillaan. Eikä muutenkaan jos se ei ole valmistettu balsasta.
 
Flying V:n kanssa aikanaan oli pakko muuttaa se hihnatappi sieltä sarven päästä v:n sisään sarven alapuolelle. Muuten se oli ihan holtittoman kaulapainoinen.

Nyt on ihan tutkimusdataa aiheesta. Explorer on menossa maalaukseen niin uskalsin tehdä muutaman reijän runkoon ja kokeilin erilaisia hihnatappien sijoituksia. Kokeilin vieläpä kitaran käyttäytymistä kolmen eri kokoisen ja -muotoisen ihmisen kaulalla.
 
Etutapin siirtäminen rungon taakse vaikutti aika paljon, mutta kuten oletin, kitara tahtoi "kipata" soittajasta poispäin. En tiedä miksi takatappia neuvotaan nostamaan, sillä huomasin että mitä korkeammalla se oli, sitä kaulapainoisemmaksi kitara muuttuu. Tapin nostaminen kuitenkin rauhoittaa tuota kippaamista, joten päädyin kompromissiratkaisuun, eli siirsin etutapin rungon taakse ja nostin takatappia melko tarkkaan E-kielen kohdalle (ennestään se oli jossain g-kielen kohdalla).
 
Mikään taikatemppu tuo tappien siirtäminen ei ollut, sain kaulapainoisuuden tilalle nyt tuon kippaamisen, mutta on sitä nyt hiukan miellyttävämpi soittaa.
 
E: Explohan ei siis ole tosiaankaan laulapainoinen keppi jos hihnatapit on kohillaan. Eikä muutenkaan jos se ei ole valmistettu balsasta.
 
Epiphone ei ole tehty mahongista kuiten Gibson, ja kitaramyyjä sanoi että se ei ole myöskään korinasta, vaikka tehdas niin väittääkin.. En tiedä mitä materiaalia se on, mutta ilmeisesti jonkun verran kevyempää kuin mahonki.