Rummut: soittaminen ›

Sen enempää muita vastauksia lukematta, niin minäkin. Ei innosta vaikka varmasti muikeita kikkoja siellä on. Mielummin kevyttä kohellusta meiningillä kuin kuollutta konemaista kikkailua. Mutta siis, makuasioita on monia.
 
Elkää lyökö.
 
Oon kyllä jollain tapaa samaa mieltä sun ja K_sunisen kanssa, joku siinä ehkä vähän töksyy vaikka ihan jees afrikaans juttuja onkin. Mutta kyllä mä oon huomannu että metallirumpalilla on usein aina metallirumpalin tatsi, heh. Älkää lyökö.

Oon kyllä jollain tapaa samaa mieltä sun ja K_sunisen kanssa, joku siinä ehkä vähän töksyy vaikka ihan jees afrikaans juttuja onkin. Mutta kyllä mä oon huomannu että metallirumpalilla on usein aina metallirumpalin tatsi, heh. Älkää lyökö.
 
Agreed. Ja sama toisinkin päin. Koko elämänsä jazzaillut on jazzrumpali ja se kuuluu ja näkyy tatsissa. Ehkä se saakin...
 
Wavelenghtin heitto, joka ihan hauska olikin ja varmaan vielä provo, oli taas yksi näkemys asioista. Päivätyössä tunteet vaihtelee innostuksesta turhautumiseen, onnistumisesta mielettömään vitutukseen ja niin saakin - kuitenkin työt tehdään aikataulussa, kurinalaisesti ja helvetin hyvin. En sitten tiedä näkeekö joku "työn", oli se sitten rumpsuttelu tai mitä tahansa muuta aina robottimaisena suorittamisena. Makunsa ja tapansa kullakin, taas...
 
Siinä vaiheessa kun itseltäni loppuu aito innostus ja halu tehdä jotain - homma loppuu tai muokkautuu (työpaikan vaihto, eri bändiproggis kehiin, Oblivionin sijasta Morrowind, välillä lonkero kaljan sijasta... .. . . . . )

Oblivionin sijasta Morrowind, välillä lonkero kaljan sijasta... .. . . . . )
 
Oblivion ei ole mitään verrattuna vanhaan kunnon Isä Morrowindiin

Oblivion ei ole mitään verrattuna vanhaan kunnon Isä Morrowindiin
 
Ok. Offtopikkia, mutta olkoot: tuossa olet oikeassa.
 
Editillä hoidan ettei täyty ketju Offarista:
 
Pää on poissa nostalgiaämpäristä. Molemmissa on puolensa, mutta Morrossa viehättää moni asia enemmän kuin oblivionissa. Molemmat helvetin hyviä, morrowind piirun tunnelmallisempi. IMO. Ja nyt lopetan offtopikin...;)

Oblivion ei ole mitään verrattuna vanhaan kunnon Isä Morrowindiin
 
No höpöhöpö! Nyt pää pois sieltä nostalgiaämpäristä! :P

No höpöhöpö! Nyt pää pois sieltä nostalgiaämpäristä! :P
 
Mitäs se markkuliini näistä muka tietää :)

Mitäs se markkuliini näistä muka tietää :)
 
Molemmat ne on ihan perbeeristä loppujen lopuksi. Samaa turhaa kiertelyä. Melkein rajattomalla maailmalla ja liikkumisella on se huono puoli, että tarina jää surkean laihaksi. Kyllä noihin molempiin vähäksi aikaa jää koukkuun, mutta sitten tajuaa, että tämähän on sontaa.
 
EDIT:
 
Olen pari päivää kurittanut itseäni metallimusiikilla, koska yritän pitää yllä avointa mieltä ja kiinnostusta myös kyseistä genreä kohtaan. Olen kuunnellut mm. tuon "groove-mieheksi" kehutun Vinnie Paulin juttuja: Ei jumalauta, kai se on viimein uskottava, ettei vetävä meininki kuulu metalliin, sen arvot ovat jossain muualla. Olipas hunajaa kuunnella äsken Los Bastardosin (Twist Twist) levy. Tiedä missä kulkee metalli- ja hardrock/heavy-rumpaleiden raja (?), mutta kyllä vaan Teijolla svengaa ihan eri malliin kuin..
 
Jos Vinnie Paul tai Dave Lombardo ei groovaa, niin sitten on parasta lopettaa metallikuuntelukokeilu. Raskaammassa musiikissa groovaaminen on pakostakin erilaista kuin jossain Los Bastardosissa tai Peer Guntissa, puhumattakaan Steely Danista.

E: OFF-TOPIC
 
mun mielestä groove ei ole juuri lainkaan läsnä raskaimmassa metallimusassa. musa voi kyl kulkee, potkii, toimii, rokata, kuulostaa hyvältä ja vaikka mitä muuta, mutta groove - minulle - liittyy ihan muuntyyliseen musaan. esim derek roddyn soitto ei minun mielestä groovaa pätkääkään. Emmä sano et se väärin soittais tai huonostikaan mut musta sitä elementtiä, jonka miellän grooveksi, ei siitä musasta ja rumpalin soittotavasta vain löydy. ja kuuntelin kuitenkin vasta miehen soittoa livenä, mitä ei välttämättä jokainen tästä kirjoituksesta tuohtunut voi sanoa. millaisesta musasta groovea löytyy, niin esimerkiksi james brownin get up, rummuissa on jabo starks. enkä mä tätä sano vain provoillakseni elokuun ensimmäisen kunniaksi. Enkä edes dissaile mitenkään. Iteki paukutan tarvittaessa metallia. musta groove on vain väärä sana raskaan metallin yhteydessä. sota käyntiin vaan. mul on jääkaappi täynnä kananmunia ; )

"E: OFF-TOPIC

mun mielestä groove ei ole juuri lainkaan läsnä raskaimmassa metallimusassa. musa voi kyl kulkee, potkii, toimii, rokata, kuulostaa hyvältä ja vaikka mitä muuta, mutta --"
 
Amen. Allekirjoitan koko ylläolevan postauksen täysin. Tästä on saanu kyllä virtuaalimaailmassa tapella ja kauan. Mielestäni groove muutenkin liittyy aika vahvasti beat -pohjaiseen musiikkiin.
 
Vaikka hevi - tai jokin muu - ei groovaa, se ei tee siitä automaattisesti jotenkin vähempiarvoista, kuin muu musiikki.

Jos Vinnie Paul tai Dave Lombardo ei groovaa, niin sitten on parasta lopettaa metallikuuntelukokeilu. Raskaammassa musiikissa groovaaminen on pakostakin erilaista kuin jossain Los Bastardosissa tai Peer Guntissa, puhumattakaan Steely Danista.
 
Mielestäni erittäin mielenkiintoinen aihe. Ja tästä syystä hyllystäni ei yhtään varsinaista metallilevyä löydykään. Vaikka Erkinharjukaan ei ole niitä helläkätisimpiä rumpaleita, silti soitossa on sitä imua ja tietynlaista letkeyttä. Samoin Cozy Powell vanhoilla Rainbow-levyillä, se meininki kaikkine tuplabasareineen on vielä inhimillisen kuuloista. Mulla on päähänpinttymä, että rumpalin pitää svengata. Ja itseasiassa raskain metallirummutus ei enää edes kuulosta kovin raskaalta, se on vain elotonta tikitystä. Kun John Bonham polkaisi bassorumpua, voi sanoa että isku oli painava, siinä todella tapahtui jotain.
 
Älköön nyt kukaan loukkaantuko, metallimusiikki on pieninä annoksina ihan jänskää, varsinkin jos laulaja ei karju tai kilju. Osaan myös arvostaa metallirumpaleita. Se "juttu" on vaan jotain muuta kuin groovea tai svengiä, kuten jo todettiin.
 
Ai niin, mistäs alunperin puhuttiin? Rumpalista nimeltä Heikki Malmberg, jolla on minusta aineksia muuhunkin kuin metallisoittoon. Odotellaan muutama vuosi..

E: OFF-TOPIC
 
mun mielestä groove ei ole juuri lainkaan läsnä raskaimmassa metallimusassa. musa voi kyl kulkee, potkii, toimii, rokata, kuulostaa hyvältä ja vaikka mitä muuta, mutta groove - minulle - liitty... )
 
Itse miellän taas grooven laaja-alaisemmin yleisesti rullaavaksi ja meneväksi, jollain tavalla myös musiikkityylin mukaiseksi soitoksi. Roddy ei omastakaan mielestäni groovaa pätkääkään, mieshän tikkaa kuin Singer-ompelukone. Roddyn käyttäminen esimerkkinä metallimusiikin groovaamattomuudesta ei mielestäni sen takia oikein toimi.
 
EDIT:
 
Ja itseasiassa raskain metallirummutus ei enää edes kuulosta kovin raskaalta, se on vain elotonta tikitystä. Kun John Bonham polkaisi bassorumpua, voi sanoa että isku oli painava, siinä todella tapahtui jotain.
 
Tästä olen kanssasi aivan samaa mieltä. Roddyt ja Mounierit sun muut kuulostavat melkolailla roboteilta. Toisaalta heidän soittamaansa musiikkiin tälläinen robottimaisuus mielestäni sopii. Eivät he kyllä groovaa, tosin noissa vauhdeissa se onkin melko mahdotonta.

Musta suurin osa metallista on semmosta ettei se varsinaisesti groovaa, rullaa kyllä, ja kuulostaa perhanan hyvältä. Jotenkin ne kompit vaan on semmosia. Tosin monelta mättöbändiltä löytyy myös biisejä joissa on sitä groovaavampaa komppiosastoa mukana. Esim. Candiria & Death (symbolic). Nykyään se vaan on niin että sitä groovea metallista pitää suurimmilta osin mennä metsästämään keikoilta, niin kuin tuossa ylempänä jo todettiin. Levyt on kuitenkin aika kliinisiä..
 
Diablon keikkoja muutaman seuranneena oon kyllä sitä mieltä että Malmbergin soitossa groove on kyllä vahvasti läsnä.

Molemmat ne on ihan perbeeristä loppujen lopuksi. Samaa turhaa kiertelyä. Melkein rajattomalla maailmalla ja liikkumisella on se huono puoli, että tarina jää surkean laihaksi. Kyllä noihin molempiin vähäksi aikaa jää koukkuun, mutta sitten tajuaa, että tämähän on sontaa.
 
Oblivionia on tullut kyllästymättä pelattua jo yli 120 tuntia. Eli olen vahvasti eri mieltä. Pelin vetovoimasta kertoo jotain sekin, että avovaimo on tuijottanut kenenkään pakottamatta vieressä peliä arviolta 80% ajasta. Viimeksi maanantai-iltana kuului taas vieno pyyntö: Voisitko pliis pelata vähän Oblaria...? Joutui pettymään, kun Kylmä rinki oli tulossa.
 
Pelin parasta antia on mielestäni se, että suuri osa sivujuonistakin on ollut mielenkiintoisia. ME LIKES!

Niin no se on varmaan vähän miten sanan groove -tulkkaa. Mulle se on tarkoittanut lähinnä sitä soiton soljuvuutta ja "svengiä" (joka on niin kusinen sana, ettei sitä pysty 2000-luvulla käyttämään). Toisille se sitten tarkoittaa enemmän tai vähemmän musagenreä.
 
Sanotaankin siis että Malmbergin soitto on soljuvaa ja svengaavaa kuten myös kollegoittensa Tomas Haaken (Meshuggah), Kenneth Schalk (ex-Candiria) ja Gene Hoglanin (Death, Strapping Young Lad, Dark Angel, jne...) + moni muu. Toki voi muodostua sen grooven löytäminen jostain Meshuggahistakin tosi vaikeaksi, mutta tässä vielä pari valottavaa pätkää esim. Haaken soitosta:
http://www.youtube.com/watch?v=1TImErpkavs
http://www.youtube.com/watch?v=60FlmOw0qtQ
 
Jos toi ei o groovaavaa (niinkuin minä sen käsitän) niin mikä? :D
 
Offtopiccia tässä ketjussa onkin ollut kyllä jo niin Oblivionin kuin tämän svengiprötöstelyn osalta ihan tarpeeksi, niin voisikin palata aiheeseen.
 
Itselleni Heikki on toiminut opettajana ja minä sitten huonona oppilaana, joka alkaa pikkuhiljaa löytää herran tunneilla käymästä materiaalista läpi juttuja, joista olisi tässä soittamassani METALLIMUSIIKISSA apua.

Vaikka rakastankin yli kaiken vanhaa heviä ja vanhaa hevirumpaleiden soittotyyliä, niin kyllä se vaan on niin että kun mennään sinne teräksisen väkivallan maailmaan eli sinne äärimmäisempään metalliin ja grindcoreen, niin groove on ihan silkkaa haittaa ja helpotusta kuuntelijalle. Metallin pitää tulla korvasta sisään lupaa kysymättä, mielellään poikittain ja terävä kulma edellä että saadaan aikaan tarpeeksi paljon fyysistä vahinkoa. Siksi rumpalinkin pitää soittaa niin että vähän ottaa kuulijaltakin sydämestä, väkivaltaisesti ja rehvakkaasti (enkä tällä tarkoita että heilutaan kuin hullu).
 
Joskus olen luullut että hyvässä metallissa on groovea mutta olen ollut väärässä. Ei se ole metallin idea että soitellaan ja svengaillaan, metallin idea on se että purraan ja lyödään! Jos sitä ei ymmärrä niin sitten ei vaan osaa ja se siitä. Ei kaikkea tarvitsekaan ymmärtää.

Aegis heitti kasan hyviä pointseja joista voin mukisematta (omalta kohdaltani, IMO, jne...) allekirjoittaa kaiken.
 
Toki näitä poikkeuksiakin on, esimerkiksi rokkaavampi entombed groovaa kui hirvi, tosin ei ehkä täysin samalla tapaa (ei laatu, vaan tyylikysymys) kuin joku sielukkain funkki.Tai Fenriz alkupään Darkthronessa jne. Onhan noita.
 
Nykyisin kaikki(*) metalli tuntuu ylipuunatulta, kliiniseltä, kuolleelta (huonossa mielessä, hymiö) ettei groovea olisikaan, vaikka sitä hakisi. Ghostit aika harvinaista herkkua ns. nykymetallissa tai dynamiikka ylipäätään, jotta tälläistä "perinteisempää" groovea olisi edes mahdollista saada kuulijalle välitettyä.
 
* Kärjistetty esimerkki, koskee mainstreamimpaa puolta, jne.
 
Ainiin, topik vähän unohtu.

Joskus olen luullut että hyvässä metallissa on groovea mutta olen ollut väärässä. Ei se ole metallin idea että soitellaan ja svengaillaan, metallin idea on se että purraan ja lyödään! Jos sitä ei ymmärrä niin sitten ei vaan osaa ja se siitä. Ei kaikkea tarvitsekaan ymmärtää.
 
Itse olen eri mieltä. Erittäin aggressiivisessa grindissä, deathissä jne. eleetön ja groovaamaton turpaan veto-meininki toimii erinomaisesti, mutta mielestäni esim. Slayer, Pantera, SYL (omalla oudolla tavallaan), Cynic, Death ja ehkä ei niin metallinen Tool groovaavat erittäin tiukasti.

Oblivion ei ole mitään verrattuna vanhaan kunnon Isä Morrowindiin
 
Morrowind on peli. Oblivion on vaihtoehto O__O (onneks pääsin siitä eroon)
 
ja aiheeseen. Mambergin Hessu on mielestäni Suomen ykköskaartia kattoo sitä miltä kantilta tahansa. Tuo tunteen palosta jupiseminen vaikuttaa enemmän tai vähemmän kateellisten panettelulta :) (no offence). Ja uskokaa pois. kyllä se siitä nauttii vaikka ei pää koko keikan ajan heilukkaan. Se jätkä antaa käsien ja jalakojen puhua puolestaan ja laittaa muitten päät heilumaan. siitä se voima kumpuaa eikä siitä kuinka rankasti ite moshaa.

...Tuo tunteen palosta jupiseminen vaikuttaa enemmän tai vähemmän kateellisten panettelulta :) (no offence)...
 
Hoho, no niimpä tietenkin. On se jännä ettei tässä maassa saa kritisoida ketään (tunnettua ja hyvää) soittajaa/urheilijaa/mitävaan mistään ilman että tämä kortti heitetään kehiin.
 
"Kateellisia vaan."