Kitarat: kitarakamat ›

Tänään 28.8. oli Kuopion DLX:ässä musta Flygari seinällä roikkumassa.
 
Sä oot selkeesti meitä edellä. Ennustatko mulle lottonumerot parilta edelliseltä viikonlopulta? :-)
 
E: Niijuu...
 
Oikeesti mesa sinuna mä vetäsin pelin hetkeksi poikki ja kelaisin mitä oikeesti haluisin. Kävisin liikkeissä testailemassa erilaisia kitaroita ja sitten vasta tehdä päätöksiä siitä mikä tuntuu omalta. Tätä mä oon jo aiemminkin yrittänyt sulle sanoa. Sulla on nyt vaihdellut vähän väliä mielipiteet siitä minkä sä haluat/haluaisit.
Tuo polte saada uusi ritsa sulla jatkuu lopun ikääsi hyvinkin varmasti, jossain muodossa ainakin. Kannattaa antaa niitten ensi himojen mennä ja sit taas funtsia jotta onkohan tuo vielä mun juttu.
Ritsoja kun voi testata muutenkin kuin ostamalla ne ekaksi itelle.
 
Eli, kauppaan mars. Testaat kunnolla miltä LP tuntuu. Sit testaat Veetä rauhassa ja mietit miltä se tuntuu. Sit kokeilet vaikka sitä SG:tä vaikka se ei tuntunut sun juttu olevan. Sitte testaat jotain ihan muuta. Meet himaan ja testaat sitä sun stratoasikin vielä kunnolla omalla vahvistimellas. Käytät aikaa siihen että säädät sitä vahvistinta ja kitaraa ja kokeilet mitä kaikkea niillä voi tehdä.
Sitten himassa vielä funtsit mitä oot just testannut. Kun on tovi funtsittu painut takasin kauppaan ja testaat ne mitä päässäs oot pyöritellyt. Sit oot jo askeleen lähempänä.
 
Ja kaikkea testatessa unohda kaikki jauhanta mikeistä.
Siinä vaiheessa kun joku tuntuu hyvältä ja oot sitä mieltä että tää on tässä. Voit kelata tovin jotta tarviiko tähän mikkejä vielä vaihdella, ne kun monasti on hienosäätöä tai jonkun muun jutun hakemista. Kukaan muu kuin sinä, ei tiedä miten bluussi sun käsissäs lähtee keraamisilla mikeillä. Tai hevi, tai mikään muukaan.

Joo liikkessä on käyty ja Lespat kuin SG:t testattu. Les Paul on oikein hyvä kitara: helpposoittoinen ja muutenkin hyvä tatsi, ainot mikä häiritsi oli hiukan kulmikkaat muodot. Tämä on omasta mielestä yksi hyvä vaihtoehto, sopii bluesiin kuin heviin(siis mun mielestä) Jos joku tämän kyseisen kitaran(olettaen että on hyvä yksilö) haluaa vaihtaa stratooni, niin sehän käy.
 
No Gibson SG: Kaula paino häiritsi, talla oli jotenkin oudosti liian edessä ja tuli outo tunne kun sillä soitti. Muutenhan tuo sg saattais olla ihan hyvä. Tuohon kai varmaan tottuu.
 
The V: En tiedä miltä Gibsonin Flying Vee tuntuu mutta Espin V:stä( aikalailla flying v:n näköinen) on vähän soittotuntumaa. Ok peruskitara, mun mielestä todella hyvä soundiset mikit ainakin heviin, bluussissa yms. muussakaan kevyemmässä en saanut kunnolla toimimaan. Toki saattoi johtua vahvistimesta mikä oli Peavey Valveking -nuppi. Istualteen soittaminen oli hankalempaa kuin näillä muilla, mutta kyllä se kuitenkin onnistui.
 
Joku tarjosi minulle Greco Les Paul Customia. En tiedä kyllä yhtään minkä laatuinen tuo on.

No Gibson SG: Kaula paino häiritsi, talla oli jotenkin oudosti liian edessä ja tuli outo tunne kun sillä soitti. Muutenhan tuo sg saattais olla ihan hyvä. Tuohon kai varmaan tottuu.
 
Mä käytin alunperin Les Pauleja, mutta nykyisin olen henkeen ja vereen SG-mies. Omasta mielestäni Gibson SG Standard on vain himpun verran kaulapainoisempi kuin Les Paul, eikä asia ole mua missään vaiheessa häirinnyt lainkaan. Toki SG:itä on erilaisia; toiset ovat enemmän kaulapainoisempia (kuten Epin vintage G400), ja toiset vähemmän kaulapainoisempia, mutta ihmettelen kovasti jos joku väittää Gibson SG Standardin "kaulapainoisuutta" ylivoimaiseksi ongelmaksi.
 
SG:tä ei missään nimessä kannata tyrmätä ensikokeilun perusteella, sillä kyseessä on kuitenkin todella monipuolinen ja pätevä keppi kaikinpuolin. SG on todella ergonominen soittaa, mukavan kevyt, saundeiltaan monipuolinen ja ulkonäöltään erittäin roch. Mitä sitä kitaralta voi enempää vaatia?
 
:D

Mä en ole vahvistimen kanssa tuota SG:tä kokeillut. Voiko joku vähän kuvailla sitä soundia?
 
Kyllähän tuo SG:kin menis. Varsinki se sunburst sg on tosi hieno :)

SG kuulostaa AC/DC:ltä.
 
Ei näy olevan Oulun soittimella hyllyssä SG Standardia (muutakuin tuo hassu sinkkuversio, koitin sitä ja tuntu kyllä hyvältä). En lähtisi välttämättä SG Specialia ostamaan, hintaero Standardiin ei kumminkaan niin mahdottoman suuri ole.

Ok mä en tykkää oikein AC/DC:stä, mutta saa siitä varmaan vähän paksumpaa soundiaki?

Ok mä en tykkää oikein AC/DC:stä, mutta saa siitä varmaan vähän paksumpaa soundiaki?
 
_mene_ ja _kokeile_ niin tiedät. SG:llä on vedelty Black Sabbathit ja ties mitkä muutkin. Jyystöjumppametallissakin on noita nähty vallan kovin.
 
Mutta ei se auta jos me täällä sanotaan että siitä lähtee paksua soundia. Niin lähtee stratostakin kun oikein käyttää. Ja monesta muustakin.

Vasta mulle jankattiin että strato ei sovi yhtään heviin ja nyt se on mitä mainioin hevikitara. Saan mä paksun soundin mun stratosta. Se ei olekkaan ongelma. Haluan kitaran joka soveltuu paremmin heviin ja les paul, v ja luultavasti äsgee soveltuvat. Ja niinkuin oon varmaan jo sanonut niin en aivan pelkästään heviosastolle ole siirtymässä.
 
Toki mä menisin testaamaan veetäkin jos se oulun kaupasta löytäis ja sama sg:lle kokeilisin uudestaan.

Vasta mulle jankattiin että strato ei sovi yhtään heviin ja nyt se on mitä mainioin hevikitara.
 
Stratolla on veivattu heviä iät ja ajat, kaikista pahimpaan mörkömetalliin se ei välttämättä ole omiaan mutta kyllä sillä voi heviäkin soittaa. Itse asiassa, kaikilla vehkeillä voi soittaa mitä vaan, se on vain omasta asenteesta kiinni mitä haluaa kepakollaan soittaa. Eniten kuitenkin kyseessä on asenne- ja näkemyskysymys, koska esimerkiksi Les Paul on minusta hyvä vekotin monenlaiseen hevimeteliin ja itse vielä soitin heviä käyttäen Lespan kaulamikkiä.
 
Liika pähkäileminen sen kanssa että mitä muut sanoo on kyllä huonoin juttu mitä soitinta ostettaessa voi käydä. Jos saat anttilan halpaskeban soundaamaan siltä että itse diggaat siitä, niin sillä ei ole enää sitten vitunkaan väliä mitä täällä siitä sanotaan.

Niin voihan sitä heviä soittaa vaikka akustisella jos siltä tuntuu.
 
E: Saan ihan helposti jotku Iron maiden hevisoundit, mutta metallica tyyliseen enemmän jytää tarvis. Black Sabbatit ja Diot lähtee helposti ja onhan näitä.

Niin voihan sitä heviä soittaa vaikka akustisella jos siltä tuntuu.
 
nimenomaan, eräs sangen extreme orkesteri soittaa turskaheviä ES335:lla ja soundi on kosolti jees. Se että uutta kokeilee ei vaadi kuin ennakkoluulottomuutta.

Vasta mulle jankattiin että strato ei sovi yhtään heviin ja nyt se on mitä mainioin hevikitara. Saan mä paksun soundin mun stratosta. Se ei olekkaan ongelma. Haluan kitaran joka soveltuu paremmin heviin ja les paul, v ja luultavasti äsgee soveltuvat. Ja niinkuin oon varmaan jo sanonut niin en aivan pelkästään heviosastolle ole siirtymässä.
 
Mun kanta on ollut se mikä se on ollut, ja jos se ei ole tullut selville niin voi voi. Täällä on mielipiteitä just niin monta kuin on käyttäjiäkin, ja ainut millä pitäs olla sulle tässä asiassa merkitystä on sun omas.
 
Varmasti LP, SG ja V sopii paremmin heviin, mutta en epäile hetkeäkään etteikö sun stratollakin hevissä pärjäisi. Ja toisaalta, mitä tässäkin hevillä tarkotetaan... Sitäkin kun tuppaa olemaan monenlaista.
 
Mutta kun kysyit saako SG:stä paksua soundia, luultavasti vastasin siihen. Ja totesin samalla jotta saa stratostakin, kuten itsekin totesit näköjään.
 
Mutta parempaa neuvoa sä et täältä saa kuin että mene testaamaan. Vahvistimen kanssa. Testaa useampaan otteeseen.
 
Kyllä pluussia voi noilla kaikilla ritsoilla vedellä. Ei tule ongelmaa siinä. Hevikin lähtee kaikilla noista. Noitten soundia on täällä kuvailtu jo kohtuullisen paljon. Mitä muuta sä haluat? Että me ostetaan sulle ritsa sun puolesta?
 
Jos nyt vielä jotain... LP:n soundin sä kai tiedät kun olet testannut. Paksu ja pitkään soiva sointi on siinä. Se on ehkä aavistuksen kulmikas ja ehkäpä painavakin soittimena. Ja saattaa olla ongelmia päästä ylärekisteriinkin. Niihin tottuu kyllä.
 
SG ei välttis oo niin paksu soinniltaan kuin LP. Mutta pitkään sekin soi. Mä jotenkin pitäisin SG:tä räyhäkkäämpänä kuin LP:tä. Se on kohtuullisen kevyt ja paljon ergonomisempi kuin LP. Jos kaulapainoisuus häiritsee niin siihenkin on niksinsä kuinka fiksata asia. Mutta ne mä sitä kaulapainoisuutta tossa ongelmaksi laskisi. Ei ole ainakaan mulla koskaan ollut. Tallasta sä jo itse sanoit, että se tuntui hassulta, mutta sekin on tottumista vaan. Mulla meni 2min ja olin sinut sen kanssa kun olin vaihtanut stratosta moiseen enkä ollut aiemmin soittanut SG:tä.
 
V:stä mulla ei oo sen kummemmin hajua, en osaa sanoa. V:n omistajia on täällä käynyt höpöttelemässä niistä jo.
 
Viimeistelystäkin ollaan hölisty. Faded kulahtaa nopeemmin kuin "kunnollinen" viimeistely. Niissä on muutakin eroa, sanoisin jotta akustisesti fadedit soi kivemmin. Ja se kaula noissa fadedeissa tuntuu itselleni paremmalta, se kun ei niin tahmainen ole kun kädet hikoaa. Tavan viimeistelyssä sekään ei oo ongelma, sen kanssa voi hyvin elää.
 
Mitäs muuta? Straton soinnista on kai turha höpistä, se sulla on itselläs.
 
Fyysisiä eroja on, kuten varmaan tiedät, soitinten tuntumassa. Stratossa kielen soiva pituus on siinä 25,5 tuumaa ja noissa G:n kepakoissa se on 24,75 tuumaa. G:t tuntuvat "löysemmiltä" ja "helpommilta" soittaa noin yleisesti. Tosin stratoon pahasti tottuneelle ne voivat olla vaikeampiakin... ;-)
 
Eeeh, tuota. Mikeistä vaikka. Keraamiset mikit ovat yleensä räyhäkkäämpiä kuin alnicot. Mutta mun mielestä se ei oo este bluussin soitolle. Säätää vaan vahvistinta kato ja kyllä lähtee. Alnicot on ehkäpä pehmeemmät eikä niin ärjyt. Mutta se taas ei estä etteikö niillä heviä pistelis. Vahvistinta säätää vaan.
Tuosta soundin tunkkaisuudesta ja tummuudesta täällä kans kai oli miten voipi fiksata jos onkelmaksi muodostuu. En jaksa niitä toistella.
Ja myöskin oli noista mikkien vaihtamisesta ja niiden kannattavuudesta jo ihan tarpeeksi.
 
Paljoo enempää ei kai voi sanoo. Tiivistin sulle 5½ sivua yhteen viestiin noin karkeesti. Ole hyvä. Nyt meet nukkuu, heräät aamulla ja soittelet stratolla. Kokeilet kaikki mahdolliset säädöt vahvistimesta ja kitarasta. Niin, niillä toneilla on tarkotuksensa.
Sit maanantaina painut kauppaan ja testaat heti SG:tä vahvistimen kanssa niin pääset hajulle siitä itsekin paremmin. Ja samalla reissulla annat vielä LP:lle testin. Jos on ihme käynyt ja Veetä löytyy niin hitto anna palaa sitäkin.
 
Jos tuntuu pää puutuvan niin soita jotain aivan muuta ritsaa. Vaikka jotain jatsilootaa, pidä pieni tauko ja uudestaan testaamaan. Hihhei!
 
Jos et maanantaina pääse niin korvaa viikonpäivä toisella.
 
Homma ei ole kuin susta itsestäsi kiinni.
 
E: Liika pähkäileminen sen kanssa että mitä muut sanoo on kyllä huonoin juttu mitä soitinta ostettaessa voi käydä. Jos saat anttilan halpaskeban soundaamaan siltä että itse diggaat siitä, niin sillä ei ole enää sitten vitunkaan väliä mitä täällä siitä sanotaan.

Näinpä teen ja mun pää on puutunu jo.

Itse totean vain nopeasti shottien ja oluiden huuruissa että... mulle oma soundi on humbuckerien soundi (pidän toki myös telestä paikoittain). Eli "se mun juttu" löytyy Gibsonin humbucker-varusteisista soittimista... lähinnä PAF-tyylisillä mikeillä varustetuista Les Pauleista. En ala sitä sen enempää selittelemään enkä perustelemaan, miksi näin on. Se nyt vain on niin ja sillä siisti... sanoivat muut ihan mitä tahansa.
 
Telecasterin hankin vielä joku kaunis päivä, sillä on olemassa riffejä joihin toivoisin sellaista "twängiä" jonka vain Telecaster tarjoaa. Siihen asti kunnes saan oman, mennään lainavehkeillä Telen osalta.
 
Minusta onkin tärkeää että kuulet pääsi sisällä sen oman soundin ja sen mihin pyrit. Jos Strato tuntuu ja kuulostaa väärältä, ainoa oikea lääke on hankkia jotain joka kuulostaa oikealta. Jos se on Gibson SG tai Flygari, niin se on sitten se... oli se Strato kuinka soveltuva heviin ja uzbekistanilaiseen polkka-reggae crossoveriin tahansa. Älä tee kompromissejä, mutta säilytä se Strato. Sulla voi joskus tulla sille tarvetta. Eli hanki sille vain kavereita ja laajenna sitä soundipalettia... et voi muuta kuin voittaa sillä tavoin.

Kaikki oleellinen on varmaan sanottu jo, mutta Gibsonin Veellä muutaman vuoden koheltaneena, no turning back... : )
 
Tosin LP:kin saa soittoa osakseen.
 
Veessä on omaan makuuni just sopivasti Gibsonmaista(LP) sustainia ja tonea, kuitenkin sitä erottelevuutta löytyy enemmän mielestäni, herkemmin syttyvä ja "avoimempi/ilmavampi" saundi.
 
PS. suht turha kirjotus.

SG kuulostaa AC/DC:ltä.
 
Voi herran pieksut...
 
Strato varmaan sitten kuulostaa Iron Maidenilta?

Ok mä en tykkää oikein AC/DC:stä, mutta saa siitä varmaan vähän paksumpaa soundiaki?
 
Kyllä, SG:stä saa myös paksumpaakin saundia. Molemmat mikit yhdessä tai pelkkä kaulamikki = paksumpi saundi
 
Lisäksi täytyy vielä sanoa, että henkilökohtaisesti tykkään todella paljon Stankun kaulamikin saundista; sillä vetelee komiasti kaikennäköiset sooloilut ja bluussit.

Oman kokemuksen mukaan SG on omiaan nimenomaan Sabbath, Maiden tyyliseen hevirokkiin, ohut "ilmava" särösoundi.... jos Metallica jyrää haetaan en kyllä suosittelisi sitä. Tietenkin säädöillä saa ihmeitä aikaan, mutta oman näppituntuman mukaan soundi kärsii sitä enemmän, mitä enemmän sitä täytyy "avittaa" eq:lla, särön määrällä, boostauksilla jne. Paksumpirunkoista mahonkikitaraa lähtisin hakemaan, niistä tuppaa lähtemään luonnostaan se "paksu" soundi matalilla kielellä jo akustisestikin.

Paksumpirunkoista mahonkikitaraa lähtisin hakemaan, niistä tuppaa lähtemään luonnostaan se "paksu" soundi matalilla kielellä jo akustisestikin.
 
Tai sitten vaan siihen halvimpaan humppariritsaan EMG:t kiinni, siinä sulle metallika saundit.
 
SG:hen kun työntää kuumempaa mikkiä sisään, niin sillä kyllä sulaa vahvinkin metalli. Ja se Marsu vaihtukoot sitten vaikka Mesaan tai Kettneriin, jos aletaan ihan täysin urpoilemaan. Nää on niiiiiin mieltymyskysymyksiä, ettei (edelleenkään) mitään tolkkua. Vai onko niin, ettei kelpo rautalankasoundia voi saada humpparikitarasta? Väärin, Viikate heiluu.