Kitarat: kitarakamat ›

Joo eipä mahdu mulle humppari tuonne ku on van yksikelaisille paikat. Mulla ei oo oikein mitään tuloja niin aika hankala hankkia Gibson Flying Veetä muuten kuin luopumalla entisestä.

Joo eipä mahdu mulle humppari tuonne ku on van yksikelaisille paikat.
 
Osta sellane humppari mikä on yksikelaisen kokonen.

Jos hevimpää kitaraa haluat niin kyllähän tuo Vee siihen taipuu ja näyttääkin katu-uskottavalta mutta sanon vaan että kadut myöhemmin suuresti jos myyt ton straton (tai et kadu jos myyt sen mulle).

Jos vertaa Gibsonin V:tä Epiphoneen niin onko niissä muuta eroa kuin hinta?
 
Tuota..kannattanee mennä kauppaan ja katella niitä rinnakkain.. Veikkailisinpa että "muutamia" eroja löytyy ihan äkkiäkin vilkaisemalla. Muutakin kuin se logo. ;)

Veikkailisinpa että "muutamia" eroja löytyy ihan äkkiäkin vilkaisemalla. Muutakin kuin se logo. ;)
 
Mitä eroja.

itselläni on vähä päälle 3 kk vanha gibson flying on toiminu hyvin paitsi alussa oli pieni intonaatio häikkä ohuella e kielellä johon oli vain huono kieli syynä. tosi hyvä tatsi soittaa ja itse pidän enemmän gibsonin saundista

Vaihoin tuohon stratoon äsken semmoset vintage mikinkuoret ni ei helv.. en halua ees tietää minkä laista on mikin vaihto:D
 
Tuntuu että tuohon on kaikki tehty hankalaksi kielien vaihtoa myöten.

Mitä eroja.
 
No nyt kun vänkäät, etkä ole aikeissakaan mennä itse kattomaan, niin jos lähdetään vaikka linjalta eri raaka-aineet, eri rauta ja eri mikit.. 8)
Puhumattakaan mahdollisesta erosta valmistusmaan tuotantokustannuksissa, välillisissä ja välittömissä, jotka liiketaloudellisten periaatteitten pohjalta oikeuttanevat jonkunmoiseen kompensaatioon hinnassa..

No nyt kun vänkäät, etkä ole aikeissakaan mennä itse kattomaan, niin jos lähdetään vaikka linjalta eri raaka-aineet, eri rauta ja eri mikit.. 8)
 
Kyllähän Epi käyttää mahonkia ja korina-malleissa korinaa+mahonkinen kaula. Puusto on Epissäkin varmaan ihan ok, ei ole sentään mitään agathista käytetty. Sitä vaan pohdin, että kannattaako Gibson-nimestä maksaa ekstraa. Lähin musariliike on jossain 200km:n päässä täältä korvesta, joten "käy katsomassa" on helpommin sanottu kuin tehty. Gibsonin V:ssä on kyllä potikat asetettu fiksummin kuin Epiphonen Korinassa, jossa mikkikytkin on laitettu lähelle mikkejä. Vähän innokkaammin kun huitoo niin käsi osuu siihen varmasti. Jos jotakin inhoan kitarassa niin potikoita tai kytkimiä, jotka on laitettu liian lähelle tallamikkiä tai edes lähelle tallaa.

Kyllähän Epi käyttää mahonkia ja korina-malleissa korinaa+mahonkinen kaula. Puusto on Epissäkin varmaan ihan ok, ei ole sentään mitään agathista käytetty. Sitä vaan pohdin, että kannattaako Gibson-nimestä maksaa ekstraa. Lähin musariliike on jossain 200km:n päässä täältä korvesta, joten "käy katsomassa" on helpommin sanottu kuin tehty. Gibsonin V:ssä on kyllä potikat asetettu fiksummin kuin Epiphonen Korinassa, jossa mikkikytkin on laitettu lähelle mikkejä. Vähän innokkaammin kun huitoo niin käsi osuu siihen varmasti. Jos jotakin inhoan kitarassa niin potikoita tai kytkimiä, jotka on laitettu liian lähelle tallamikkiä tai edes lähelle tallaa.
 
puustopa saattaa olla nimekkeeltään samaa, mutta näissäkin on laadunvalvonta ihan eri tasoa, sitä on turha koittaa unohtaa. Epiphonelle saattaa helposti mennä ne puut mitkä eivät gibsonille kelpaa (tietäen, että ovat tytäryhtiöitä). Mutta rauta ja mikit ovat varmasti eri tasoa, ja ite en pysty kestämään kitaraa joka ei pysy vireessä.

Kyllähän Epi käyttää mahonkia
 
Mahonki viittaa ryhmään eri puulajeja. Brasilian-, hondurasin-, karibianmahonki ja "afrikkalainen mahonki" (khaya) ovat eri puita...
 
korina-malleissa korinaa+mahonkinen kaula.
 
Muistelen lukeneeni että korina-viilua olisi käytetty Epillä myös. Tästä en mene takuuseen kuitenkaan.

Muistelen lukeneeni että korina-viilua olisi käytetty Epillä myös. Tästä en mene takuuseen kuitenkaan.
 
Mulla on myös näistä Epin korina-flygareista sellainen mielikuva, että korinaa noissa on vain viilu ja muuten ovat sitten lehmusta. En myöskään mene takuuseen tästä.

Mulla on myös näistä Epin korina-flygareista sellainen mielikuva, että korinaa noissa on vain viilu ja muuten ovat sitten lehmusta. En myöskään mene takuuseen tästä.
 
Korina eli oikeemmin limba-puu on aiheuttanu usealle soitinvalmistajalle ongelmia, koska soitirakennuskelpoa puuta on hankala löytää niin suuria määriä, että siitä hyviä soittimia saisi teollisessa mittakaavassa tehtyä edes jossain määrin "inhimilliseen" hintaan, toki Giban Custom Shop tai Jackson voi pienessä mittakaavassa täys-korinapuisia soittimia tehdä.
1978 yrittivät Gibsonilla Frankfurtin messuille saada korina-explorereita, mutta se valtaosa ainakin oli mahonkisia.
Tuosta mahongista vielä: kaukoidässä käyttävät flippiinin- eli laua-mahonkia, ei sinne sentään Ameriikoista ruveta rahtaamaan "second grade" puuta. Soitinteollisuuden laatupuun tarve on, jos ei mitenkään valtava, mutta kuitenkin useimmin toimittajille (ei ne itse niitä sahaa, Gibsonin puutkin tulee lautana ja lankkuna eri pikkusahoilta visiin edelleen) sellainen ongelma, johon vallankin suurilla volyymeillä on hankala vastata.
Tuo on täysin totta, että useimmiten korina on vaan pintaviiluna, nykyään. Aivan sama kuin eräitten mallien loimu- ja kuviovaahterakansi. Acer macrophyllum, josta peräisin on suuri osa loimu-, quilt-, blister- ja linnunsilmäpuut, on sen verran kallista, että totta kai halvemmaksi tulee viiluttaa se puu ja sitä viilua käyttää sitten ydin- eli core-puun päällä. Ydinpuukaan ei välttis ole mitään "roskaa", mutta totta kai siinä pystytään käyttämään esteettisesti toisluokkaista puuta, esim. värivirheitä, oksia ja muita voi niissä olla.
On myös se mahdollisuus, jota Ibanez käytti "korina-lawsuiteissa", että käytetään japaninsaarnea (Sen-ash) joka sitten petsataan "korina"-väriseksi..
Toivottavasti tuli tässä jotain puu-infoa...

Mulla on myös näistä Epin korina-flygareista sellainen mielikuva, että korinaa noissa on vain viilu ja muuten ovat sitten lehmusta. En myöskään mene takuuseen tästä.
 
Mulla on ollut korina joten menen takuuseen ettei ole mahonkia kaula ja korinaa on vain viiluna lehmuksen päällä. Epin speksit ovat ihan liibalaabaa, kokonaan mahonkista V-skebaa ei Epiltä löydy. Ellei sitten jotain erikoismallia ole.

Mulla on ollut korina joten menen takuuseen ettei ole mahonkia kaula ja korinaa on vain viiluna lehmuksen päällä. Epin speksit ovat ihan liibalaabaa, kokonaan mahonkista V-skebaa ei Epiltä löydy. Ellei sitten jotain erikoismallia ole.
 
Tuo mun viheriä on mahonkia (vaikkakin sitä lauaa, ja vielä verraten vaaleeta) vaahterakannella, Koreassa tehty, mutta tosiaan "Limited Edition".. Sitten Musico-Delickan Tsekissä tekemät on "ehtaa ainetta" mutta niistä ei taas Jenkeissä tiedetä mitään, koska olivat Euroopan markkina-alueelle tehtyjä. Petellä (kitaristimme) on tsekkilän Flying V, mutta en oo kattonut mistä ovat sen kyhäilleet.. Mahonkia veikkaisin rungon olevan, mustaksi maalattu tosin.

Vaihoin tuohon stratoon äsken semmoset vintage mikinkuoret ni ei helv.. en halua ees tietää minkä laista on mikin vaihto:D
 
Tuntuu että tuohon on kaikki tehty hankalaksi kielien vaihtoa myöten.
 
Se mikkien vaihtaminen sen hankalampaa ole kuin moni muukaan asia. Kai sä osaat kalsarit itse vaihtaa? Kai sä oot joskus koulussa kolvannut jotain piuhoja johonkin? Sillä kokemuksella pitäisi jo pystyä vaihtamaan. Jos osaat laskea vielä yhteen 1+1 niin ei luulis olevan onkelmaa.
 
Siinä mitään sen hankalampaa ole kuin missään muussakaan. Kielten vaihto on yhtä "hankala" myös siinä veessä. Olettaen että vaihdat saman paksuiset kielet tilalle.
 
Vähän yritystä peliin. Ei sitä muuten mitään opi. Rauhassa ja kärsivällisesti toimit niin ei käy kuinkaan.
 
Jaa, kirjottelen lisää myöhemmin. Nyt painun hittoon koneelta kun puskee salamoita taivaalta.

Flying V on cool keppi, jota käytetään monenlaisessa musassa. Ja jos jotain mallia tekee mieli, se pitää hankkia. Talokaupoissa voi noudattaa näitä "mieti nyt tarkkaan...". SRV ja Flying V ovat molemmat perus cnc-kauraa, joita saa aina ostettua. Anna palaa ja nauti!
 
Näin! :) Jos straton ulkonäkö ei kerta kaikkiaan vaan miellytä, niin en neuvoisi pitämään siitä kiinni vain sen takia, että parinkymmenen vuoden päästä ulkonäkö ja soundi taas miellyttää. Optimaalista toki olis ostaa toinen soitin rinnalle mutta jos se ei ole vaihtoehto, niin ei voi mitään. Pitää vaan muistaa nylkeä straton ostajalta riittävän hyvä hinta soittimesta :)
 
Siihen mikä kitara pitäisi hankkia tilalle en ota kantaa, paitsi että nyt kun tuli puheeksi niin mun mielestä sen pitäis olla valkoinen Flying V.

Kyllähän Epi käyttää mahonkia ja korina-malleissa korinaa+mahonkinen kaula. Puusto on Epissäkin varmaan ihan ok, ei ole sentään mitään agathista käytetty. Sitä vaan pohdin, että kannattaako Gibson-nimestä maksaa ekstraa. Lähin musariliike on jossain 200km:n päässä täältä korvesta, joten "käy katsomassa" on helpommin sanottu kuin tehty. Gibsonin V:ssä on kyllä potikat asetettu fiksummin kuin Epiphonen Korinassa, jossa mikkikytkin on laitettu lähelle mikkejä. Vähän innokkaammin kun huitoo niin käsi osuu siihen varmasti. Jos jotakin inhoan kitarassa niin potikoita tai kytkimiä, jotka on laitettu liian lähelle tallamikkiä tai edes lähelle tallaa.
 
Itse sanoisin, ettei Epin ja Gibsonin V:ssä ole mitään muuta samaa, kuin bodyn muoto, joka sekään ei välttämättä ole ihan tarkalleen sama. Tuo on vähän kuin kysyisi, että onko threadin aloittajan himokalliissa SRV-stratocasterissa ja 150e squier stratocasterissa mitään eroa. No ei ehkä ero ole niin massiivinen, mutta todellakin vaikka voivat epin ja Gibsonin flygarit näyttää päälepäin aika samalta, ovat ne oman kokemukseni mukaan ihan eri planeetalta. Toki on nämä ilmeiset erot, kuten Gibsonien paremmat hardwaret, metalliosat ym. Toki jo pelkästään Gibsonin mikit vs Epin mikit tekee ison eron soundiin, ja puutkin ovat epäilemättä keskimäärin paljon laadukkaampia Gibsoneissa, kuin myös työnlaatu. Se on toki jokaisen oma päätös, onko se Gibson lisähintansa arvoinen, mutta pelkkää ilmaa tai logolisää se hintaero ei ole. Omasta mielestäni Gibsonin V:ssä on hinta/laatusuhde paremmin kohdallaan kuin Epissä. Epistä kun saa ihan ok-kitaran, joka kestää jokusen vuoden ja josta helposti kasvaa soittokokemuksen myötä ulos, kun taas Gibsonin V:stä voi saada elinikäisen kaverin, joka ei käy "pieneksi" ja vain kasvattaa arvoaan iän myötä.
 
Threadin aloittajalle sen verran, että kannattaa tosiaan perehtyä noihin mikkiasioihin ja vaihtoehtoihin enemmän, ennen kuin alkaa suinpäin vaihdella. Siinä missä kesympiin mikkeihin noista V:n originaaleista vaihtamalla saat paremmat cleanit/bluesisoundit, lähtee raskaista rokkisoundeista/hevisoundeista sitä paljonpuhuttua munaa pois. Kompromisseja nuo mikit ovat periaatteessa aina, jos useampaa tyyliä haluaa veivata. Sellaista "paras kaikkeen" vaihtoehtoa ei ole olemassakaan. Itse suosin sellaista vaihtoehtoa, jossa tallaan jätetään todella ärhäkkä hevimikki (kuten esim tuo flygarin vakio keraaminen), josta saa ne "pähkinänsärkijäsäröt" irti, ja kaulaan sitten huomattavasti kesympi humppari cleaneja ja bluesseja varten.

Flying V on cool keppi, jota käytetään monenlaisessa musassa. Ja jos jotain mallia tekee mieli, se pitää hankkia. Talokaupoissa voi noudattaa näitä "mieti nyt tarkkaan...". SRV ja Flying V ovat molemmat perus cnc-kauraa, joita saa aina ostettua. Anna palaa ja nauti!
 
Mulla on näissä jutuissa sellanen ongelma. Että jos mä oon jonkun ritsan saanut joltakulta, niin en mä siitä mene luopumaan. Oli se tullut sitten perintönä tai muuten vaan saanut. Paino sanalla saanut. Oli kuin paska ja itselle sopimaton ritsa tahansa.
 
Tää SRV joka olisi nyt ilmeisesti menossa vaihtoon on kai perintönä saatu. En tiedä keneltä peritty, mutta en tiiä voiko soittaja saada pätevämpää perintöä/muistoa kuin toimivan ritsan. Jos siis on kyse sellaisesta perinnöstä jota voi käsin kosketella. Jos mulla olisi vielä rahoja tallella joita sain aikanaan mummilta, ostaisin niillä itselleni jonkun ritsan. No, onneksi on arvokkaampiakin muistoja hänestä... Näitä juttuja en 15-kesäisenä hiffannut.
 
Threadin aloittajalle sen verran, että kannattaa tosiaan perehtyä noihin mikkiasioihin ja vaihtoehtoihin enemmän, ennen kuin alkaa suinpäin vaihdella. Siinä missä kesympiin mikkeihin noista V:n originaaleista vaihtamalla saat paremmat cleanit/bluesisoundit, lähtee raskaista rokkisoundeista/hevisoundeista sitä paljonpuhuttua munaa pois. Kompromisseja nuo mikit ovat periaatteessa aina, jos useampaa tyyliä haluaa veivata. Sellaista "paras kaikkeen" vaihtoehtoa ei ole olemassakaan. Itse suosin sellaista vaihtoehtoa, jossa tallaan jätetään todella ärhäkkä hevimikki (kuten esim tuo flygarin vakio keraaminen), josta saa ne "pähkinänsärkijäsäröt" irti, ja kaulaan sitten huomattavasti kesympi humppari cleaneja ja bluesseja varten.
 
Mä itse teen niin jotta ne mikit ovat ritsassa jotka siinä toimii. Jos sitten tarvii kyseistä ritsaa paukuttaa jossain muualla niin laitetaan se toimimaan siinä sitten. Nykyään on paljon helpompi pitää vaikka jotain heikompaa mikkiä kitarassa, kun vahvistimesta itsestään saa nykyään säröä jo vaikka kuin perkeleesti. Nykyään kun ei sen särön saaminen ole kiinni siitä että saa päätteen ruttuun.
 
Toki, olen samaa mieltä tuosta jotta kannattaa oikeesti perehtyä asioihin ennen hutkimista.