Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Metallin vaikutteet jäi kyllä itsellä vähän etnon pimentoon, mutta en pidä huonona asiana sitäkään. Ajoittain vain särökitarat tuntuvat ehkä vähän jopa turhilta, mutta en voi haukkuakkaan. Ihan mallikkaasti ne on toteutettu.
 
Kiitoksia palautteesta!
 
Tässä suhteessa lienemme ilmeisesti onnistuneet melkoisen hyvin näyttämään, mikä on meidän mielestä ETNOmetallia (metallietno vaan kuulostaa nimenä hemmetin tyhmältä, siksi sitä emme käytä), eli nimenomaisestikin metallia vahvasti etnon ehdoilla toteutettuna - eikä toisin päin, kuten on tämä vallallaan oleva trendi (ehkäpä siksi porukka takertuu tuohon "metalli"-sanaan).
 
Bändimmehän syntyi viisi vuotta sitten eräänlaisena vastaiskuna silloin - ja vaan enenevimmissä määrin nykyään - vallalla olleelle trendille, jossa tehtiin "folkkiheviä" toki teknisesti taitavalla otteella, mutta perin muovisella ja ennen kaikkea kliseisellä äänimaisemalla ja sämplättiin mukaan skandinaavisia ja keskieurooppalaistyyppisiä (eikä siis suomalaisia) "kansanmusiikinomaisuuksia" (joissa minä taas en puolestani kuullut mitään kaikua OIKEASTA kansanmusiikista) koskettimilla. Ja laulut - useimmin vieläpä englanniksi laulettuna - kertoivat näistä iänikuisista pappien kanssa tappelemisista, simanjuonnista, peikoista ja ties mistä muista vastaavista hupsutuksista. Halusimme tehdä jotain oikean, aidon ja todellisen kansanmusiikin pohjalta - pohja vahvasti sinne suuntaan nojaten. Mutta jo alusta asti oli tavoitteena sotkea metallimusiikkia mukaan - etnon ehdoilla. Nyttemminhän mukaan ovat tulleet myös tuvalainen kurkkulaulu, soittimistoa esim. Länsi-Afrikasta ja Tiibetistä, sekä hieman jazzahtavaa/bluesahtavaa svengiäkin, joten todellisuudessa teemme tällä hetkellä harvinaisen kieroa musiikkisekoitusta, jossa on silti edelleenkin vankka pohjansa nelipolvitrokeemitassa ja kantelemusiikissa.
 
Mitä taas tulee tuohon sähköiseen äänimaisemaan, niin kannattaa kuunnella se ensimmäinen demomme sieltä kotasivustoltamme - nyt kun se sinne kerta on sitä varten laitettu. Sen kautta on helpompaa ymmärtää Sinihirwen syntyyn johtanut kehitys. "Poropetra" MCD:hän on lähes puritaanista akustista nykykansanmusiikkia. Vain yhdessä kappaleessa leikitellään kurkkulaulun ja särökitaran kanssa - saimme siitä enemmän ideoita uusiin biiseihin ja uudenlaisiin toteutusmalleihin. Halusimme sähköistää äänimaiseman tavoittaaksemme ne isommat ja monisyisemmät sfäärit, joista Sinihirwen taustalla olevat eeppiset ja myyttiset kertomukset kertovat. Ensimmäisen demon toteutustyylillä se ei olisi mitenkään onnistunut, eikä minusta ole muutenkaan järkeä tehdä jotain samalla tavalla kuin on jo kerran aikaisemmin tehnyt - koko ajan pitää tarkastella asioita vähän uudestaan ja eri vinkkeleistä. Oikeastaan samasta syystä mukaan tulivat entistäkin vahvemmin myös nämä muualtakin maailmaa peräisin olevat etnovaikutteet, kurkkulaulu juurikin tärkeimpänä.
 
Sinihirwellä panostimme oikeastaan kahteen suuntaan - enemmän etnoon ja kansanmusiikkiin päin sanoituksellisesti ja sävellyksellisesti, mutta enemmän metallisempaan suuntaan toteutuksellisesti, mikä auttoi luomaan sähköisen ja ilmavan äänimaiseman. Olisi ollut niin helppoa vetää kansanperinnekappaleen päälle "jynkytyjynkytyjytytytyjynkyty" -kitarointia - tahi jotakin muuta mitä enemmän metallia kuunteleva porukka heti ensimmäisenä automaattisesti odottaisi kuulevansa etnoMETALLISSA - ja väittää sitä ETNOmetalliksi. Metallia se olisi toki ollut toteutukseltaan enemmän, mutta se ei olisi mitenkään sopinut kuvioihin ja olisi ollut ehkä enemmän taas juuri sitä toteutusmallia, jota alunalkaen halusimmekin vastustaa. Siksi sähkö toteutettiinkin levylle näin. Tämäkin tehtiin hieman erikoisemmalla ja omaperäisemmällä tavalla kuin ne monet idoleitaan suoraan kopioivat tusinabändit.
 
Vastaavasti Sinihirwellä esiintyneet - jopa varkainkin mukaan eksyneet - kokeellisuudet kera uudenlaisten sovitusmallien kanssa ovat taas jälleen kerran vastaavasti antaneet lisäpontta ja -ideoita uusiin biisinaihioihin, joita on taas ruvennut mielen syövereihin kehittyilemään. Mutta tässä vaiheessa on parempi olla sanomatta vielä mitään, koska kaikki on taas vasta alkutekijöissään, eikä sitä ikinä tiedä, mihin suuntaan hommat ottavat syntyäkseen. Mutta saattaa olla mahdollista, että etnon ja metallin välistä poikkinaintia syvennetään vielä entisestäänkin - vieläkin kierommalla ja omaperäisemmällä tavalla - mutta niin, että tällä kertaa on helpompi huomata se metallisuuskin sieltä seasta. Eli konseptia sen kuin revitään vaan lisää laajemmaksi ja taajemmaksi, heh. :) Kukaan luova muusikko ei minusta saa koskaan rajoittaa itseään vaan nimenomaan kokeilla ja sitä kautta oivaltaa uusia juttuja - ja parhaimmassa tapauksessa kokea aitoa onnistumisen iloa. Siihen mekin pyrimme. Mitkään uudennokselliset elementtimme eivät täten siksi myöskään ole "päälleliimattuja" saati tehtyjä elementtisyyden itsensä vuoksi, vaan kaikki jutut vain tulivat sieltä jostakin - ja sattuivat kivasti sopimaan yhteen. Ja tämähän selvisi vain kokeilemalla, oppimalla ja sitä kautta oivaltamalla. Samalla tiellä siis myös jatketaan.
 
Mutta Werihukan antaman tyyppistä palautetta koko levyn kuultuaan oli kerta kaikkiaan hieno lukea ja ennen kaikkea artistille ottaa vastaan, sillä jos tuollaisia mielikuvia ja ajatuksia tuli mieleen, koen meidän onnistuneen siinä, mitä lähdettiin ajamaan takaakin. Vaikka musiikki onkin etnometallia, kuulija kuulee sieltä voimakkaimmin sen etnon, vaikkei kyse ole myöskään puhtaasta etnostakaan. Genremääritelmästä todettakoon tähän loppuun vielä sen mitä kirjoitin kotasivustollemme ja myös medioille ja lafkoille lähteneiden promojen saatekirjeeseen:
 
"Poropetra on vanhaa suomea ja synonyymi Hiiden hirvelle. Hirvi on vanhana suomalais-ugrilaisten ja Siperian kansain toteemieläimenä juurikin sopivin kuvaamaan orkesterin kanteleeseen pohjaavaa etnometallia, joka ammentaa suomalais-ugrilaisten kansain musiikkiperinteistä, tuvalaisesta kurkkulaulusta, sekä laajemminkin etno- ja maailmanmusiikista yhdistäen tähän saumattomasti rockin ja metallimusiikin säröä ja meininkiä. Tarkempi ja eksaktimpi genremääritelmä jääköön kuulijan itsensä päätettäväksi."
 
Ainakin pariin lehteen on tulossa haastattelua jossain vaiheessa, joissa valotan näitä asioita vieläkin seikkaperäisemmin. Siitä infoa enemmän sitten, jahka ovat olevilla.