Rummut: rumpukamat ›

Kaikkea ympäripyöreää toki löytyy luettavaa, mutta onkos joku täällä ihan oikeesti testaillu, miten basarin pituus, halkaisija, rungon paksuus vaikuttaa soundiin?
 
Mulla on sellainen tilanne, että ohut runkoinen 20"x16" Pearl Masters basari ei aina ihan riitä. Mikillä toki kuuluu yleisöön todella kauniisti, mutta itselle ei tahdo poweri riittää, jos monitorointi kusee. On mulla siihen systeemit, korvamonitorit jne, että ei niistä sen enempää, mutta soundi..
 
Eli sanotaan, että jos se olisinkin 20"x18", oliskohan jo merkittävästi tuhdimpi?
Entä, jos vielä runko olis paksumpi 6ply, jota Mastersista myös löytyy?
Mitenkähän jos vertaisi esim tätä mun 20"x16" 4ply basaria, 18"x18" 6ply, kummastakohan lähtee enempi tykkiä? Onko halkaisija kuitenkin tässä se joka enempi vaikuttaa?
 
Onko jollain testikokemuksia? Hienointa olis, kun pääsis vierekkäin testaamaan kaikkia noita kokoja, mutta sehän ei helpolla onnistu, varsinkin kun 18"x18" lienee ainoastaan tilattavissa "Master Works"-sarjassa.

Tämä nyt ei ihan suoraan liity aiheeseen, mutta merkeillä on tosiaankin eroa. Kaikki Pearlin bassarit joita olen kokeillut ovat olleet melko vähän "tykkejä", eli sellainen kanuunamainen alakerta on niistä lähes tyystin puuttunut. Monen muunkin olen kuullut sanovan samaa. Hieman sama fiilis on tullut Yamahan bassareista. Liekö joku japski-ilmiö.
 
Yleisesti ottaen rummun halkaisijan kasvu madaltaa rummun virettä.
Kun taas rummun syvyyden kasvu, pidentää sustainia, hidastaa atakkia/vähentää kiinteyttä. Jotkut todella syvät bassarit, joita olen koettanut, ovat kuulostaneet todella mutaisilta ja epäselviltä. Itselläni on Kumun 20" x 17" bassari, johon en ottaisi yhtään tuumaa lisää. Ehkä ottaisin yhden vähemmäksi jos sellainen olisi simsala-bim-mahdollista.
22" bassariin 16" syvyys riittää, kunhan rumpu on muuten hyvin tehty. Minun mielipiteeni siis. :)

Munsta bassarin kalvoilla on ehkä hieman isompi merkitys kuin koolla:
- millainen kalvo
- onko reikää etukalvossa
- vire
Toki isommasta bassarista tulee isompi ääni. Munsta.

Lievää OT:tä. Vaikka voihan tästäkin jotain infoa kenties irrota.
 
Ne basarit, jotka olen omistanut, laittaisin seuraavaan paremmuusjärjestykseen:
 
1. 24x18 Premier Genista, koivua (Omaa luokkaansa. Kuulosti älyttömän hyvältä niin soittajan paikalle, kuin setin eteenkin. Tosi hyvä yhdistelmä jytinää ja erottelevuutta. Kaamea tykki!)
 
2. 22x18 Gretsch Renown Maple, vaahteraa (Hyvä rumpu. Potkii! Syvyyttä voisi olla ehkä vähemmänkin, mutta en valita.)

3. 24x16 Yamaha Recording Custom, koivua (Kokoisekseen lievä pettymys. Varsinkin soittajan paikalle vaisu. Heräsi kuitenkin eloon, kun laittoi Ps3:n molemmille puolille.)
 
4. 22x? Tama Swingstar, mitälie (Voimaton tuhnu.)
 
edit. Noin yleisesti ottaen kallistuisin olemaan Markkuliinin kanssa samaa mieltä noista basarin syvyyksistä. Luulen esim., että tuo Gretsch olisi vielä parempi, jos se olisi 16" tai 17" syvä. Mene ja tiedä. Toisaalta, Genista toimi ihanasti 18" syvyisenä, mutta Yamaha ei oikein vakuuttanut 16" syvyisenä, joten...unohtakaa koko juttu. :) Nojoo, rummun yleinen laadukkuus lienee yhtä olennainen asia.

Tällainen on myös oma kokemus bassareiden suhteen. Huonostakin bassarista saa ainakin kohtalaisen hyvillä kalvoilla ja hyvästä huonon, tosin ei aivan yhtä helposti kuin ensimmäisessä tapauksessa. Yksi pointti tuli vielä mieleen:
 
Munsta bassarin kalvoilla on ehkä hieman isompi merkitys kuin koolla:
- millainen kalvo
- onko reikää etukalvossa
- vire
-Kalvon ikä, "väsähtänyt" kalvo syö saundia yllättävän paljon.
 
Niin, ja kaipa silläkin on aika paljon merkitystä, että minkälaista saundia hakee. "14 syvät (vintage/vanhat) bassarit vaativat lähes aina yksikerroskalvon ja kyllähän niillä hiukan erilaista saundiakin haetaan. Tästä syvempiin mennessä aika perusstandardi lienee powerstroke tai vastaava.

Tuolla on Pearlin havainnollistus:
http://www.pearldrum.com/masterworks.asp
 
Toki isommasta bassarista tulee isompi ääni. Munsta.
Toki matalampi, mutta ei voimakkaampi samalla lyöntivoimakkuudella. Mitä tarkoitat isommalla äänellä?
 
Liekö joku japski-ilmiö.
Täytyy olla, koska Premierin valmistamissa Yammuissa (RC) tällaista vaivaa ei ole ilmennyt.
 
Heräsi kuitenkin eloon, kun laittoi Ps3:n molemmille puolille
Hyvä kalvoyhdistelmä.
 
(kirotusvirheitä korjattu)

Juuri törmäsin tähän seikkaan vaihdettuani kakkossetin ykköseksi. Edellinen oli Oderyn 22x18" ja kaamea tykki. Soi niin upeasti, että. Herkkä ja helppo soitettava. Kaikin puolin aivan mahtava peli. Soundikin parasta mitä olen kokenut.
 
Nyt ponnistin siis Premier Artist basarin kunnolla ja kokoa 24x18". Vaatii voimaa moninkertaisesti verrattuna tuohon Oderyyn. Pitää polkea aivan helvetillisen kovaa. Pientä totuttelua siis vaatii.
 
Mutta kyllä tuo Oderyn 22" oli paljon parempi tykki kuin tämä isompi. Ehkä totuin aivan liian hyvälle...
 
Omat parhaat/huonoimmat basarini siis:
 
Odery 22x18"
Premier Genista 22x18"
Ludwig Classic Maple (-83) 22x16"
Premier Artist 24x18"
Tama Granstar 24x16"
Pearl Export (vm. 2005) 22x18"
Premier Resonator 24x14" (kaamea lussakka, einakin Pinstripella)
 
E: Ludwigin lisäys listaan

Premier Resonator 24x14" (kaamea lussakka, einakin Pinstripella)
Minulla vastaava bassorumpu oli todellinen tykki. Yksikerroskalvot, resossa 6" reikä ja demppinä pieni tyyny, joka otti hiukan kalvoihin kiinni. Nolten Genistassa oli samaa meininkiä, kun sitä kokeilin.
 
Bassorumpuja on mennyt ja tullut. Kaikkien aikojen suosikiksi nostan Sonor Hiliten 22x17" vaahterarunkoisen bassorummun. PS3 molemmin puolin ja taas se 6" reikä resokalvon reunassa. Ei demppiä. Kevyesti paras bassorumpu, jota koskaan olen soittanut.
 
Bassorummun pituuden lisääntyessä soundi ei välttämättä parane. Bassorummun koko ja materiaali sekä kalvot vaikuttavat yhdessä paljon lopulliseen soundiin. Niistä ei kuitenkaan voi paperilla tehdä mitään yhtäläisyystaulukkoa. Valmistajan tapa tehdä rumpu ratkaisee mielestäni eniten.
 
Yksi mieleen jäänyt rumpu oli Sonorin Signature 18x16". Paksu pyökkirunko, Pinstripe lyöntipuolella ja yksikerroskalvo resona sekä rummun oma demppari. Oli voimaa ja botnea aivan riittävästi.

Premier Resonator 24x14" (kaamea lussakka, einakin Pinstripella)
 
Pinstripellä nyt saa mistä tahansa rummusta lussakan. Leikkasin Pinstripestä Powerstroken ja kyllä jytkii. Sitten kun vielä osaisi virittää tuon basarin paremmin niin jytinää taatusti riittäisi.
 
Tama Rockstar DX 20"x16" -basari oli ihan mielettömän jykevä peli, mutta saman mallin 22"x16" samoilla kalvoilla ihan lussu.

Kun merkkien vaikutuksesta saundiin puhutaan, niin mites Ludwigit pärjäävät basareiden saralla? Kaikkihan tiedämme että John Bonhamilla jytisi, ahh... mutta miten yleisesti ottaen, verrattuna vaikka Genistaan.

Kun merkkien vaikutuksesta saundiin puhutaan, niin mites Ludwigit pärjäävät basareiden saralla? Kaikkihan tiedämme että John Bonhamilla jytisi, ahh... mutta miten yleisesti ottaen, verrattuna vaikka Genistaan.
 
Noniin, unohdin kokonaan sen Ludarin basarin. Se ei kyllä ollut setin paras osapuoli, vaan ne tomit. Voih voih, kun niitä muistelee, niin sydäntä kalvaa. Ludarin 75th anniversary menee tuohon Premier Genistan jälkeen...

Paras basari, mitä olen koskaan soittanut on oma 20"x15" Kumu Side holella. Soundi kuulostaa jo akustisesti siltä, kuin se tulisi PA:n läpi. Sustainia on helppo säätää tilan mukaan virityksellä. Keikoilla rumpua joutuu demppaamaan usein enemmän ja leikkaamaan "botnea" pois, jotta soundi toimisi PA:n läpi.
 
Hyvä vertailukohta on Genista 22"x16", joka häviää kumulle 6-0. Toisaalta sain Genistan setin hardcasien kanssa pelkän Kumu-basarin hinnalla, joten olisi se vähän harmittanut, jos setti olisi ollut parempi tai edes yhtä hyvä...

Lievää OT:tä. Vaikka voihan tästäkin jotain infoa kenties irrota.

Ne basarit, jotka olen omistanut, laittaisin seuraavaan paremmuusjärjestykseen:

1. 24x18 Premier Genista, koivua (Omaa luokkaansa. Kuulosti älyttömän hyvältä niin soittajan paikalle, kuin setin eteenkin. Tosi hyvä yhdistelmä jytinää ja erottelevuutta. Kaamea tykki!)
 
Mitäs kalvoja käytit tuossa Genistan basarissa??

Mitäs kalvoja käytit tuossa Genistan basarissa??
 
Siinä oli edellisen omistajan jäljiltä Ps3/Ambassador -yhdistelmä. Ihan törkeän hyvä soundi. Oikeastaan ainoa yksittäinen rumpu, jota on jäänyt kaipaamaan, kun kamat ovat vaihtuneet.

Siinä oli edellisen omistajan jäljiltä Ps3/Ambassador -yhdistelmä. Ihan törkeän hyvä soundi. Oikeastaan ainoa yksittäinen rumpu, jota on jäänyt kaipaamaan, kun kamat ovat vaihtuneet.
 
Siinä rummussa toimi Ambassador kyllä mainiosti, oli muutenkin mehukkaimpia basareita joita olen polkenut.
 
Itse en osaa erotella omistamistani seteistä parasta basarisoundia, kaikissa on melko erilainen omalaatuinen vivahde. Genista (24"x18") oli tykki, mutta niin on kyllä Designerkin (22"x16"), Lite taas on hieman pehmeämpi (22"x17").
 
Kaikissa on ohut koivurunko, mutta sili soundeista löytää paljon eroja. Ikä vaikuttaa toki myös asiaan, Litejen lämpimämpi ominaissoundi saattaa osin selittyä tälläkin. Granstar Customin (22"x16") paksu koivurunko (taisi olla 9 mm) takasi kyllä todella jytyn soundin, mutta dynamiikkaa ei ehkä löytynyt niin paljoa. Metalliin ja rockiin toimi kyllä täydellisesti.
 
Jännä juttu muuten, että kaikki omistamani laatusetit ovat olleet koivuisia. Hämärää sattumaa...

Kiitosta vastauksista.
 
Myös mikä on ihan selvä homma, on tuo tilan vaikutus; tietyissä paikoissa omakin basari jytää ihan perkeleesti, siis toki puhutaan pienemmistä tiloista, esim treenikämppä. Eilen eräällä trenarilla käydessäni, jytäsi basari todella tykisti, joka varmaan johtui osin tilasta ja osin rummusta. Taisi olla 20"x18" Artista Maple.
 
Mulle itelle on sattunut välillä vastaan 20"x18" rumpuja, paksuin rungoin, jotka on aina olleet tykimpiä, kuin omani. Siitä on jäänyt fiilis, että josko Masters 20"x18" paksulla rungolla ajaisi saman asian. Onko kellään? On ollu alla Pearliakin, jotain Exporttia 20"x16", joka on ollu tykimpää.
 
Kalvot mulla on: edessä ps3, ei reikää ja lyödään Aquarianiin. Oli ennen ps3 nuijankin alla, mutta tykkiä tuli selvästi lisää, kun laitoin Aquarianin.
 
Se mikä täytyy vielä sanoa, että tuo Artista maple tykki verrattuna omaani, oli taas ehkä liikaa omiin tarpeisiin; oli ainakin siinä vireessä ihan yhden soundin pönttö. Huttukeikkaa siinä treenattiin ja ei sillä saanu oikein muuta, kuin discoa aikaiseks. Omassa taas löytyy skaalaa laajalti, ihan miten sitä vaan nuijalla hipoo ja mikki kiinni kuitenkin, niin tykkiä löytyy, kun liukua nostaa.
 
Olis kyllä ehkä meikäläisen syytä hommata toinen basari, ni olis sitten tarpeen mukaan. Tosin sitten sais ihannetilanteessa nykyinen mennä ja olis vaikka 18"x16" ja 20"x18".

Oma m vaatimaton mielipiteeni on että tilan vaikutus rumpu- tai muihinkin soundeihin on about 50%.
 
Ja mikki 10%, sijoitus 10%, PA 20%, miksaaja 20%. Sit onkin jo 110% lasissa, eikä mukana ole vielä edes rumpua saatikka polkijaa!!! :)

Oma m vaatimaton mielipiteeni on että tilan vaikutus rumpu- tai muihinkin soundeihin on about 50%.
 
Totta, vanhalla treeniksellä (entinen studio) basarin soundi jäi todella tuhnuksi ja tuntui imetyvän rakenteisiin. Mikitettynä ja nauhoitettuna kuulosti tosin erittäin hyvältä ja helposti käsiteltävältä.
 
Nykyisellä treeniksellä basari jytää hieman liikaakin. Seinät ovat paksua betonia, kaiku on aika älytön.

Ja mikki 10%, sijoitus 10%, PA 20%, miksaaja 20%. Sit onkin jo 110% lasissa, eikä mukana ole vielä edes rumpua saatikka polkijaa!!! :)
 
Tarkoitin akustisesti soitettuna. Viceguy....
 
Edit: Ja vaikka pa:nkin läpi soitettaisi niin LOPPUSOUNDIIN vaikuttaa tila n.50 prosenttia.
Esim. Eerikinkadulla sijaitsevassa teknisen korkeakoulun(?) kaiuton huone on todella hämmentävä paikka. Kaverin puhetta ei esim.kuule jos hän kääntyy selin. tuollaisessa tilassa tuntuu rumpujen dempit kaukaiselta painajaiselta vain... :)