Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Noin muuten en ymmärrä sitä, miksi lakkaukselle etsitään vaihtoehtoja.
 
Omalla kohdallani ei oikeastaan ollut mahdollisuutta lakkaamiseen. Keskustan kerrostalokämppä, ei parveketta, ei pihaa, ei työhuonetta, pieni kylppäri, vauva kotona ja myrkyttömyys ehdotonta, puuverstaalla ei pysty tekemään lakkauksen vaatimia yhtenäisiä pitkiä sessioita, ei mitään järkeä viedä ulkopuoliselle lakattavaksi jne jne. Tässä vaihessa omalla kohdallani ainakin hain vaihtoehtoa lakkaukselle. Tru-oilista sen verran, että onnistuu kotona lähes missä vain. Haisee vähän, mutta ei häiritse. Kyllä kaikkeen tekemiseen yleensä on ihan järkevä perustelu. Omasta puolestani on hankala ymmärtää sitä että ei voida ymmärtää lakkaukselle haettavan vaihtoehtoja ;)
 
Toinen selitys on se, että joittenkin mielestä lakkaus vetää puun tukkoon ja ei vaan soi. Tästä voi sitten olla montaa mieltä :)
 
Tru-Oilin ksittelystä sen verran, että pohjatyö erittäin tärkeää, jos haluaa tasaista "peilimäistä" pintaa. Riippuen puusta, kannattaa filleröidä. Filleröinti onnistuu myös tuolla Tru-Oililla, kun vetää ensimmäiset kerrokset öljyä vesihiomapaperilla puun pintaan. Jos kyseessä mahonki (itsellä leppä), niin ihan kunnon filleröinti voi olla paikallaan.
 
Öljy kannattaa levittää sormilla. Siis ihan paljain sormin, kansi tai takakansi tai reunat yhdellä sessiolla. Itse ohensin loppuvaiheessa öljyä tärpätillä noin suhteessa: 30% tärpättiä ja 70% Tru-Oilia. Toinen vaihtoehto on aina ennen levitystä lämmittää 100% truoilia purkkeineen kuumassa vesihauteessa - aineesta tulee juoksevampaa.
Kerroksissa on erittäin tärkeää, että öljyä ei tule liikaa, mitä ohuemmalti, niin sitä nopeammin ja paremmin kuivuu. Maltti on valttia jälleen kerran.
 
Kerrosten välissä annetaan kuivua vähintään päivä (ihan sama mitä ohjeet sanoo) ja sen jälkeen sipaistaan vesihiomapaperilla tai teräsvillalla. Jos haluaa peilimäistä, niin välihionnat tasaisen apupalikan kanssa, jos puun syyt saa olla tuntumassa, niin teräsvillalla (0000). Välihionnat ei ole sitten mitään varsinaisia hiontoja, vaan pinta siloitetaan tasaiseksi pienistä röplöistä ja epätasaisuuksista. Kannattaa varoa, että ei hio kerroksista läpi. Todellakin.
 
Lopputuloksesta riippuen, kerroksia vedetään sitten 5 - 30. Viimeisen kerroksen jälkeen annetaan kuivua kunnolla vaikka noin viikko, tai pitemmästikin, jonka jälkeen loppukäsittely. Itse tein kiiltävän, jossa loppuhionnan jälkeen käytin hiontatahnaa (Scratch X), erittäin hionoa sellaista, jolla lopullinen kiilto saadaan aikaan. Ja lopuksi vetaisin päälle Korrekin TFX kestovahan (kaapissa oli valmiina (( tuo Birchwood-Casey on varmaankin hyvinkin oiva)) pariin kertaan.
 
Kaulan käsittelin myös Tru-Oililla. Lapa samalla tavoin kuin body ja kaulan tausta noin viidellä kerroksella, jonka jälkeen teräsvillalla kevyesti satiininen pinta.
 
Kaikki hommat kannattaa testata testipalikkaan ennenkuin alkaa varsinaiseen hommaan. Tällä saa vähän tuntumaa ja tajuaa, miten aine käyttäytyy ja minkalainen lopputulos olisi tulossa ja voi testata sen loppuvaiheen kanssa sitä, millaisen kiillon tai satiinisuuden haluaa. Netistä löytyy hyviä ohjeita tuohon satiiniseen pintaan. Googleen vaikka: "Tru-Oil satin finish" tai jotain vastaavaa..
 
Omasta projektista ei ole nyt kuvia tarjolla, mutta visuaalisesti lopputulos itsellä on jotain lakatun ja kevyen öljyämisen välistä. Tämä oli itsellä ihan haussakin, koska halusin vähän vintagea, jossa puun syyt näkyy pinnan muodoissa ihan minimaalisesti, mutta kuitenkin pelimäinen kiiltävä. Kerroksia vedin noin 15.
 
Kolhuja ja naarmuja sitten tulee helposti, että siihen kannattaa varautua. Lakan kovuutta Tru-Oil ei vastaa, mutta on kuitenkin yllättävän kova. Soundin puolesta kaikki siis väittää, että on parempi kuin mikään lakkaus ja itse jopa voisin jollain tasolla tähän yhtyä. Tietysti täydellisesti voisin seisoa kommenttini takana vasta silloin, kun olisi toinen juuri samasta puusta tehty samanlainen kitara vieressä, jossa olis lakkaus. Eli en sano mitään. Kitara ainakin soi todella hyvin, sen voin sanoa. :)
 
Ai niin, se kannattaa muistaa, että öljy värjää puuta vähän tummempaan suuntaan. Hitunen hunajaista ruskeaa sävyä siis.