Tanssimusiikki ›

Laitanpa minäkin tähän tarinan viime launtailta...
Paikalla häissä oli oikein seremoniamestari - sukulainen tai ulkopuolelta palkattu (jos oli palkattu, niin toivottavasti tilaaja ei maksanut sille mitään)
Jossain vaiheessa erinomaisessa laitamyötäisessä luovinut mestari yhytti orkesterimme pihalla ja esitti, että pari hänen paikalla olevaa karaookelaulajana ansioitunutta tuttavaansa haluaisivat esittää laulutervehdyksen hääparille orkesterin säestämänä.
Suostuimme säestämään Paratiisin, mutta se ei sitten ollutkaan sopiva biisi näille karaokesankareille. Toista vaihtoehtoa ei löytynyt.
Jossain vaiheessa iltaa sitten kuitenkin tuo paratiisikin olisi käynyt, mutta kun sovittu aika koitti ei sankareita näkynyt missään.
Seremoniamestari oli siinä illan aikana nauttinut omat varastonsa tyhjäksi ja täydensi erinomaista humalatilaansa lisää talon antimilla. Tauoilla hän järjesti ohjelmaa, jota morsiuspari oli ehdottomasti kieltänyt järjestämästä. Tulipa kerran kesken setinkin sanomaan, että nyt soitto seis - tulee ohjelmaa. Torjuimme pyynnön kohteliaasti ja soitimme setin loppuun.
Sitten - jossain vaiheessa iltaa, kun aloimme soittamaan Paratiisia - syöksyivät nämä aikaisemmat sankarimme lavalle laulamaan jostain nurkan takaa. Lopetimme soiton välittömästi. Ohjasimme parin ystävällisesti alas lavalta ja kerroimme, että jos laulattaa, niin siinä lavan edessä on se juontomikki, mihin voitte lauleskella. Ei kelvannut. Poistuivat jupisten takavasemmalle. Seremoniamestari lauloi sitten paratiisin siihen juontomikkiin, joka ei ollut edes päällä sillä hetkellä.
Ilta päättyi kuitenkin onnellisesti, kun seremonimestarikin jossain vaiheessa väsähti...