Kitarat: soittaminen ›

Ajattelin heittää tälläisen kyselyn, että itseäni on ruvennut mietityttämään tuo särön (määrän) "tarpeellisuus" eli siis minkälainen gaini lukema löytyy yleensä soitettaessa kultakin? Ja sitten sellainen, että olen kuullut monenlaisella säröllä soitettavana esim. Gunnareitten-Nightrainin ja semmoisella "mömmö" saundilla tuota ei kyllä jaksaisi kuunnella (todellakaan) Eli kysymys onkin, että minkälainen särö korvaanne miellyttää? Itse en jaksa kyllä semmoista aivan mössöä jaksa kuunnella yhtään? Ja sitten että juuri tuossa kappaleessa onkin särön määrä kohdillaan.
 
Voi antaa mielellään kappale esimerkkejä, mikä itseään mielyttää.
 
Ps. Olin todella epäselvä, mutta toivottavasti saatte selkoa ja tajuatte hakemani ajatuksen.

Sellainen särö on hyvä joka peittää soittomokat.

Hyvä särö on mielestäni sellanen että sitä saa puhdistettua volapotikalla ja/tai soittodynamiikalla. Tuommosessa rokkimeiningissä siis.. Hevanderissa sellanen sopivan middlekäs tiukka demppaussoundi on mielestäni paras. Liika särö pilaa soundin helposti.

Sellainen särö on hyvä joka peittää soittomokat.
 
Silloinhan se peittää kaikki hyvätkin jutut :-D

yhdyn pekuun sanoen että nightrainissa särön määrä on hyvä.
särön pitää olla semmonen että se on rouhee rytmiä soittaessa ja sooloissa semmonen knockin on heavens door tyylinen saundi

Hyvä särö on mielestäni sellanen että sitä saa puhdistettua volapotikalla ja/tai soittodynamiikalla. Tuommosessa rokkimeiningissä siis.. Hevanderissa sellanen sopivan middlekäs tiukka demppaussoundi on mielestäni paras. Liika särö pilaa soundin helposti.
 
Joo, näin on. Mutta mä tykkään myös metallimeiningeissä että särön saa puhdistettua volapotikalla. Tosin vaatii yleensä myös yksikelaisen keski/kaulamikin käyttöä. Mutta mä en mitään murhasäröjä rässissä käytäkään.

Sellanen missä ei ole liikaa säröä ja äänestä pystyy jopa kuulemaan kitaran äänen alta. Hehe.

Parhaimmillaan ''hevisärö'' on kun vahvistimen särönnapin asento on korkeintaan jossain kello kolmessa ja middleä on vähemmän kuin bassoa ja trebleä. Arvostan myös säröä, jonka saa putsattua pois kitaran volapotikkaa säätelemällä.

Parhaimmillaan ''hevisärö'' on kun vahvistimen särönnapin asento on korkeintaan jossain kello kolmessa ja middleä on vähemmän kuin bassoa ja trebleä. Arvostan myös säröä, jonka saa putsattua pois kitaran volapotikkaa säätelemällä.
 
Koskeeko nuo säädöt kaikkia vahvistimia?

Koskeeko nuo säädöt kaikkia vahvistimia?
 
Ei välttämättä.. Soittaminen-palstalla kun puhutaan niin oletan, että puhutaan omasta soundista omalla vahvistimella. Aloitusviesti oli pitkä. Sitä en lue.

Koskeeko nuo säädöt kaikkia vahvistimia?
 
Se on katos vain vahvistimen särö. Edessä sitten metalzone täysillä :)
 
E: Vähän aiheeseen palaten...
 
Ite tykkään soitellessa pitää suht paljon säröä. No ei nyt kauheasti, vaan sopivasti. Äänittäessä taas tiputan särön määrää aikasta paljon. Ilman muita soittimia on myöskin kiva kun bassotaajuudet mörisevät kitarassa, mutta äänittäessä ne taas leikellään pois jo soittovaiheessa. Näin minä teen..

Kokeiles nightrainille Bass täysille, mid nollaan, tremble täysille ja säröä täysille ja siitä lähet laittaan alaspäin kunnes miellyttää. Itse nightrainis käytän säröä täysillä koska siten saan siihen väliin helpommin "A.H-efektiä."

Kokeiles nightrainille Bass täysille, mid nollaan, tremble täysille ja säröä täysille ja siitä lähet laittaan alaspäin kunnes miellyttää. Itse nightrainis käytän säröä täysillä koska siten saan siihen väliin helpommin "A.H-efektiä."
 
Oikeasti? :D

Kokeiles nightrainille Bass täysille, mid nollaan, tremble täysille ja säröä täysille ja siitä lähet laittaan alaspäin kunnes miellyttää. Itse nightrainis käytän säröä täysillä koska siten saan siihen väliin helpommin "A.H-efektiä."
 
No hei, sehän riippuu ihan vahvistimesta, kitarasta ja soittajasta että miten ne säädöt laitetaan. Ei tuollaisia nappuloiden asentoja voi vain luetella. Tosin, hieman pelottavalta kyllä kuulostaa nuokin.

Yleensä voi kuitenkin sanoa miten niitä nappuloita _ei_ laiteta, ja näin niitä _ei_ laiteta: Bass täysille, mid nollaan, tremble täysille ja säröä täysille.

No hei, sehän riippuu ihan vahvistimesta, kitarasta ja soittajasta että miten ne säädöt laitetaan. Ei tuollaisia nappuloiden asentoja voi vain luetella. Tosin, hieman pelottavalta kyllä kuulostaa nuokin.
 
Katso omakuvani :)

Sellanen missä ei ole liikaa säröä ja äänestä pystyy jopa kuulemaan kitaran äänen alta. Hehe.
 
Nimenomaan näin :) Mun mielestä ylenpalttinen särö saattaa kuulostaa soittaessa ja äänittäessä ehkä mageelta ja inspiroivalta, mutta eipä välttämättä toimikaan enää muun musan seassa kuunneltuna.
 
E: Apricot kiteytti asian melko tyhjentävästi.

Ja se kannattaa pitää mielessä että kun soitetaan bändin kanssa niin se soundikin täytyy tehdä bändiin sopivaksi. Se oma unelmasoundi jota on ruuvannut yksinään monta tuntia voi ihan helposti olla sellainen ettei se toimi/erotu bändin seassa yhtään. Itse ainakin olen havainnut ihan toimivaksi että ensin bändin kanssa teen mielestäni hyvän ja toimivan soundin. Sitten kun soundi on kohdallaan niin vähennän säröä hieman ja lisään keskiääniä vähän. Lopputuloksena on yleensä yksinään melko "honottava" ja ehkä vähän tönkönkin kuuloinen soundi, mutta on mielestäni ainakin tähän asti toiminut bändin kanssa. Tästä nyt mainitsin siksi kun täälläkin moni näyttää suosivan tuota että bassoja ja diskantteja korostetaan ja keskiääniä leikataan rajusti, ja ihan rehellisesti täytyy sanoa että en ole vielä tähän mennessä soittanut sellaisilla kamoilla että tuollainen soundi toimisi bändin kanssa. Tottakai tuo soundin muodostus on aina laitekohtainen juttu, mutta tuossa kuitenkin muutama oma huomio asiaan liittyen.

Jäsen Jzci:lle plussaa. Siinä on paljon kiteytetty lyhyehköön kirjoitukseen. Itsekseen soitellessa sitä vääntää kitarasoundia kuullostamaan bändiltä, ja sitten kun siinä on bändi, niin se bändi + bändi ei toimikaan.