Laulaminen ›

Käsittääkseni alhaalta laulamisessa ei ollut ongelmia, joten keskityn noihin ylä-ääniin. Ylöspäin treenatessa seuraavat asiat yleensä auttavat:
-nosta kurkunpäätä (ja hymyile:)
-lisää twangia, mitä ylemmäs laulat
-käytä paljon tukea, muista jatkuva liike

Käsittääkseni alhaalta laulamisessa ei ollut ongelmia, joten keskityn noihin ylä-ääniin. Ylöspäin treenatessa seuraavat asiat yleensä auttavat:
-nosta kurkunpäätä (ja hymyile:)

Ei, ei, ei. Kurkunpäätä ei missään nimessä saa nostaa laulaessa. Yksi laulamisen tärkeimmistä perusasioista on se, että kurkunpää on rentona alhaalla. Jos kurkunpäätä alkaa nostella, ääni kiristyy ja kurkunpäähän tulee turhaa rasitusta ja kiristystä. Kurkunpään nostaminen on yksi pahimmista virheasennoista laulamisessa. Kurkunpää pidetään alla oikeanlaisella hengitysyhteydellä ja hengitysyhteys katkeaa ja tuki ei toimi, jos nostat kurkunpäätä. Hengitysyhteys on mielestäni se laulamisen tärkein juttu ja yleensä kaikki ongelmat laulussa johtuvat jotain kautta siitä, ettei hengitys olekaan aivan kohdillaan.
Suosittelen kurkunpää-ketjua:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ts.php?c=37&t=143040&co=120
 
Tuntuu vähän siltä, että sinun kannattaisi käydä laulutunneilla vaikka ihan parikin kertaa, jotta ammattilainen voisi neuvoa lisää tekniikassa. Kun perustekniikka on jonkinlaisessa kunnossa, monet asiat korjaantuvat kuin itsestään.
 
-käytä paljon tukea, muista jatkuva liike
Eikä sitä tukea saa käyttää puristamalla. Jos pallea jännittyy liiaksi, se nousee liikaa ylöspäin ja katkaisee hengitysyhteyden. Elastisuus täytyy muistaa. Kun hengität sisään, jätä itsesi auki: tunne, kuinka laajenet joka suuntaan. Sekä mahan ja kylkien että selän puolenkin tulee levitä. Itse olen huomannut, että kannattaa tosiaan keskittyä niihin kylkiin enemmän kuin mahaan, ettet ala hengittämään palleallasi.
 
Itseäni auttaa mielikuva "renkaasta" alemmassa keskivartalossa. Tämän tukirenkaan sitten hengität auki ja myös jätät sen auki. Yritä olla pusertamatta auki silloin kun laulat, vaan ennen fraasin alkua hengität auki ja pidät sen siinä. Jos itseään yrittää pitää auki, syntyy jännitystä, joka heijastuu myös kurkunpäähän ja sitä kautta ääneen.

Sairastin vakavan kurkunpääntulehduksen vuosi sitten..Ääni ei oikeen vieläkään palautunut (ääniala ennen 4oktaavia, nykyisin vain 3)
 
Äänelleni käy vieläkin usein yli e3 laulettaessa, että se ns. "leikkaa kiinni" tapahtuu sama, kuin puhaltais huiluun kovaa ja ääni yhtäkkiä pomppaa jonnekin tosi korkeelle kauas falsettiin ja tosi huokosesti..
 
Sinuna kävisin ensin kurkkuspesialistin juttusilla, vasta sitten kannattaa hakea ratkaisua laulutekniikasta. Tosiasia nimittäin on se, että jos äänihuulissasi on edelleen turvotusta, jäävät korkeimmat sävelet haaveeksi.
 
En tiedä ikääsi, mutta on tietysti mahdollista että olet vain käynyt läpi äänenmurroksen tai lauluäänesi on vain muuten pysyvästi madaltunut vakavan kurkunpääntulehduksen takia. Spesialisti osaa parhaiten kertoa, mistä on kyse...

Ei, ei, ei. Kurkunpäätä ei missään nimessä saa nostaa laulaessa. Yksi laulamisen tärkeimmistä perusasioista on se, että kurkunpää on rentona alhaalla. Jos kurkunpäätä alkaa nostella, ääni kiristyy ja kurkunpäähän tulee turhaa rasitusta ja kiristystä. Kurkunpään nostaminen on yksi pahimmista virheasennoista laulamisessa. Kurkunpää pidetään alla oikeanlaisella hengitysyhteydellä ja hengitysyhteys katkeaa ja tuki ei toimi, jos nostat kurkunpäätä. Hengitysyhteys on mielestäni se laulamisen tärkein juttu ja yleensä kaikki ongelmat laulussa johtuvat jotain kautta siitä, ettei hengitys olekaan aivan kohdillaan.
 
Kurkunpään alhaalla pitämisen tarpeellisuus on yksi suurimmista myyteistä varsinkin klassisen laulun opetuksessa. Kurkunpää liikkuu äänenkorkeuden mukaan ja sen alhaalla pitäminen tekee ylimpien äänien laulamisen mahdottomaksi.
 
Kurkunpään asento vaikuttaa toki äänen väriin. Kurkunpään laskeminen on yksi osatekijä klassisen laulutyylin ihannoimassa tummassa äänenvärissä. Jos haluaa harjoitella ylimpiä ääniä, suosittelen ensin äänen tuottamista mahdollisimman helposti vaalealla äänenvärillä, jottei kurkku jännity. Jos ääntä haluaa sitten tummentaa, voi kurkunpäätä yrittää laskea hieman ja nostaa pehmeää kitalakea.
 
Hyvä ohjenuora mielestäni on, että jos kurkkuun sattuu, tekee jotain väärin. Jos ei, kaikki on ok.

Tähän täytyy sanoa vaan, että kun vaan löytää hyvän ja itselle sopivan opettajan, ei tarvitse enää pohtia niin paljoa tuommosia asioita. Mitään tollasta esim "kurkunpään pysyminen alhaalla" ei voi hetkessä ratkasta. Mitä enemmän tekniikka ja kroppa kasvaa, sitä rennompana kurkku ja kurkunpää voi pysyä. Eli kurkunpäänasento voi olla oikea vasta vuosien ja vuosien OIKEAN äänitreenin tuloksena. Sen takia onkin tärkeetä, että ois sellanen opettaja, joka laittaa oppilaan treenaamaan koko ajan oikeita asioita, jotka on oppilaalle sillä hetkellä tärkeimpiä. Eli jos oikeasti laulamaan haluaa oppia, ni suosittelen todella lämpimästi kaiken energian ja motivaation käyttämistä siihen, että etsii oikeasti hyvän opettajan. Ja siihen, että ottaa selvää kuka oikeasti vois olla sellanen sulle itselle. Näin siis, jos laulutekniikka ei ole iha itsenäisellä treenilla aukeutunut; joillain kevyillä äänillä se kai helpommin saattaa lähteä toimimaan.
 
Juu, kyllä klassinen laulukoulu saattaa aluks laittaa laulamaan takasesti(tekotummennetusti), ihan vaan sen takia, että se antaa mahdollisuuden löytää jonkunlainen yhteys sinne kroppaan. Mutta toi takasesti laulu on ihan välivaihe(tai pitäisi olla) siinä vaiheessa kun ei ole vielä oikein minkäänlaista hajua tosta instrumentin hallinnasta. Kuitenkin paljon yleisempää se on klasarissa, muttei yhtään sen toivotumpaa vaikka sellanen harhakuva joillakin saattaa olla.

Kurkunpään alhaalla pitämisen tarpeellisuus on yksi suurimmista myyteistä varsinkin klassisen laulun opetuksessa. Kurkunpää liikkuu äänenkorkeuden mukaan ja sen alhaalla pitäminen tekee ylimpien äänien laulamisen mahdottomaksi.

Siksi sanoinkin, että kurkunpää on rentona alhaalla, millä tarkoitin sitä, että kurkunpää tosiaan on rentona, eikä sitä pakoteta alaspäin, sillä sekin olisi virheasento ja tuottaisi jännitystä ylähengitysteihin ja kaulan lihaksiin. Tietenkin tavoitteena on, että kurkunpää liikkuisi äänen korkeuden mukana, mutta ei sitä silloinkaan saa lähteä tietoisesti nostamaan.

Siksi sanoinkin, että kurkunpää on rentona alhaalla, millä tarkoitin sitä, että kurkunpää tosiaan on rentona, eikä sitä pakoteta alaspäin, sillä sekin olisi virheasento ja tuottaisi jännitystä ylähengitysteihin ja kaulan lihaksiin. Tietenkin tavoitteena on, että kurkunpää liikkuisi äänen korkeuden mukana, mutta ei sitä silloinkaan saa lähteä tietoisesti nostamaan.
 
Kurkunpäätä täytyy nostaa tietoisesti, jos se on liian alhaalla. Jos haluaa laulaa kevyemmällä äänenvärillä, kurkunpään nostaminen on myös yksi keino muuttaa äänenvärieä vaaleammaksi.
 
Kurkunpään nostamisessa ei ole mitään vaarallista niin kauan, kun se ei tunnu huonolta. Kokemukseni mukaan se on hyödyllinen apuväline korkeiden äänten saavuttamisessa halutulla soundilla.

Kurkunpäätä täytyy nostaa tietoisesti, jos se on liian alhaalla. Jos haluaa laulaa kevyemmällä äänenvärillä, kurkunpään nostaminen on myös yksi keino muuttaa äänenvärieä vaaleammaksi.
 
Kurkunpään nostamisessa ei ole mitään vaarallista niin kauan, kun se ei tunnu huonolta. Kokemukseni mukaan se on hyödyllinen apuväline korkeiden äänten saavuttamisessa halutulla soundilla.
 
Ei soundia kyllä oo tarkotus tehdä kurkunpäätä nostelemalla. Soundin muuttaminen vaikka korkeissa äänissä vaatii helvetisti tukea kyllä, muttei kurkunpäätä tietosesti tosiaankaan kuuluis liikutella.

Mielummin kun "nostaa/laskee kurkunpäätä" kannattaa ehkä ensin treenata se kurkunpäätä nostava/laskeva toiminta ekaksi kuntoon. Mulle sanottiin aikanaan että kurkunpään pitää olla tietyssä paikassa, mutta kun kroppa ei ollut kunnolla mukana niin kurkunpää meni sitten kokonaan lukkoon. Siitä se sitten lähti, useiden vuosien poisoppiminen ja v*tutus. Jos muu kroppa toimii niinkuin pitääkin niin kurkunpää löytää itsestään ja rennosti sen oikean paikan kuhunkin haluttuun ääneen/soundiin nähden ilman että sitä tarttee sen kummemmin "asettaa" johonkin (niin klasari kuin ei-klasaritekniikka). Kurkunpään liikettä säätelee sekä sisäänhengityslihaksisto että leuan ja kielen lihaksisto. Jos kurkunpää ei toimi "itsestään" niin sen saa aika nopeasti jumiin yrittämällä puutteellisen hengitystekniikan tai kireän leuan/kielenkannan kanssa sörkkiä kurkunpään liikkeitä.
 
En toki kiellä sitä etteikö vaaleamman saundin hakemisessa kurkunpään nosto olisi tehokasta. Mielestäni tähän tulisi turvautua kuitenkin vasta sitten kun muu ei auta; useimmiten laulaja saa aikaan vaaleamman saundin jos kaikki toimii niinkuin pitääkin (vrt. Sadolinin 3 perusperiaatetta) ja AJATTELEE laulavansa vaaleammalla sävyllä (sama toimii tummemman kanssa). Kyllä nykyisin klasaripiireissä kurkunpään "painamisesta" tai äänen keinotekoisesta "tummentamisesta" tulee aikalailla samantien sanomista eikä äänen ihanne ole niinkään "tumma" kuin "täyteläinen", joten ei ehkä kannata hirveästi yleistää. Ittelläni on melkoisen tumma äänenväri sopraanoksi ja oon aika monta vuotta joutunu kuulemaan sitä miten se nyt ei ihan ole just niinkun perussopraanoihanteen mukaista.

Ketjun aloittajalla uskoakseni on perustekniikka ihan kunnossa, jos mitään muita varsinaisia ongelmia ei ole kuin ylimpien äänien saavuttaminen.
 
Ihmiset oppivat hyvin eri tavoilla. Jollekin saattaa riittää, että kuulee opettajan tai jonkun muun laulavan esimerkiksi. Joku toinen saatta hyötyä siitä, että pitää sormet kurkulla ja tuntee, kuinka kurkunpäätä voi nostaa tai laskea. Kolmas voi saavuttaa tavoitteensa kuvittelemalla olevansa leprechaun tai whatever.
 
On järkevää kokeilla eri tapoja ja miettiä, mikä niistä auttaa itseään eniten. Jos sattuu tai tuntuu epämukavalta, tekee jotain väärin ja kannattaa lopettaa. Jos ei satu tai tunnu ikävältä, ei tee mitään varsinaisesti väärin.

Hei, sut on bongattu. Sähän olet tässä : http://www2.mikseri.net/artists/jetm.35477.php / The Path-biisi
 
Zsiisus mikä ääni.....! Toivottavasti ei kaadu ja saadaan kuulla lisää.

Joo hienosti Emy lauloi tuossa Path biisissä.

Äänelleni käy vieläkin usein yli e3 laulettaessa, että se ns. "leikkaa kiinni" tapahtuu sama, kuin puhaltais huiluun kovaa ja ääni yhtäkkiä pomppaa jonnekin tosi korkeelle kauas falsettiin ja tosi huokosesti.. Olen laulanut koko ikäni ja osaan tekniikat, mutta nyt olen kyllä ollut jo pitkään tosi äimänä..
 
Tuli vaan mieleen sekin mistä ei ole muotia puhua eli ikä. Naisilla on kuulemma murrosiän ja vaihdevuosien välillä kolmaskin hormoniryöpsähdys mikä saattaa paljon laulavilla vaikuttaa ääneen esim. yllä kuvaillulla tavalla, ettei homma toimikaan niin kuin ennen toimi. Kannattaa varmaan etsiä käsiin joku sellainen opettaja jolla on (opetus)vuosia takana niin paljon että on törmännyt tällaiseen asiaan ja pyytää henkilökohtaista konsultaatiota. On siinä varmaan sitäkin että kun instrumentti muuttuu niin soittotekniikkakin muuttuu pikkiriikkisen, mikä näkyy just sitten kun yrittää soittaa "äärirajoilla", mistä syystä moni laulaja käy uran loppuun asti "tsekkaamassa" tekniikkaa opettajan kanssa.
 
Ja on semmoisestakin kuultu että pitkällisen treenin seurauksena kehittyisi jossain asiassa, joka vaikuttaa johonkin toiseen asiaan niin että sitäkin pitää treenata. Esim. jos on heikohko keskiala ja hyvä yläkerta ja yhtäkkiä keskiala vahvistuu (vaikkei edes tiedostaisi) niin yläkertaa ei saa käyttöön täysin samalla lailla kuin ennen.