Yleistä keskustelua musiikista ›

Tuosta White Heartin biisin introsta tuli ihan hirmuisesti Monkey Island-pelien teema mieleen...
 
Ahh. :D Empä ole ikänä ennen tajunnut, nyt en pysty enää kuuntelemaan tota biisiä ilman että tulee Monkey Island mieleen (joka on muuten paras pelisarja).
 
Mä kuuntelen mieluummin hengellistä musiikkia, näin uskovaisena. Eikä liika ylistäminen ole ikänä pahaksi, sehän se idea hengellisessä musiikissa kuitenkin on. Tästä tuolla "White Metal" topicissa jo sanoinkin, että hengellisessä hevissä, örinähevissä josta sanoista ei saa mitään selvää, se menee vähän siihen, että digataan vaan sitä itte musiikkia, ja voidaan ehkä hyvällä omalla tunnolla kuunnella sitä, kun tiedetään, että ne äijät on uskovaisia. Mutta se itte pääpointti, eli Jumalan ylistäminen ei tuu siinä niinkään esille. :) Tai enhän mä nyt voi sanoa, että joka ikisellä hengellisen musiikin tekijällä pääpointti on tehdä sitä Jumalan kunniaksi, mutta niin se minusta kuuluisi olla. :) (Ittekin kuuntelen ihan örinägospeliakin kuitenkin)
 
Tässä vähän tuntemattomampaa gospel räminärokkia, mutta silti ihan sairaan kovuutta!
 
Novella - Give Me Love
http://www.youtube.com/watch?v=vSuRoQTIXvQ
 
XALT - Standing
http://www.youtube.com/watch?v=-TQdKenUwPs
 
King James - Hard Road To Go
http://www.youtube.com/watch?v=r6z18JGAkxU
 
Oikeasta gospelkuoromusiikista mulla nyt ei ole oikein mitään mielipidettä. Eihän se nyt kauheeta oo, mutta ei se nyt mitään parastakaan oo. Taustamusana ainakin vois olla jees. :) Ja siis ylistysmusana kyllä varsin toimivaa tietenkin.
 
Edit: Aika vähän olikin näköjään tänne linkitelty noiden legendaarisimpien bändien videoita, niin voisin pistää tähän jotakin, kyllähän yksi video kertoo enemmän kuin 1000 muusikoiden.nettiläistä
 
Whitecross - No Second Chances
http://www.youtube.com/watch?v=HDv7560VuZ8
 
Bloodgood - Never Be The Same
http://www.youtube.com/watch?v=Q9EdymX0SA4
 
Holy Soldier - See No Evil
http://www.youtube.com/watch?v=TXUPgMTTp3U
 
Ken Tamplinista joku puhui, kova heppu juu! Ja kova elämäntarina, huumejuttuja sun muuta. Vaikuttanut myös 'Shout' nimisessä bändissä, vähän tuntemattomampi bändi, mutta kovaa kasari-ysäriheviä.

onko kukaan muuten tehnyt gospel-punkkia? en siis meinaa mitään semipop-lässytystä vaan kunnon ug-hc -meininkiä! jos tuollaista löytyy, niin täytyy vakavasti harkita päivän piristäjäksi hankkimista. ruudolfhan on korkannut jo suomiräpin tällä teemalla, mutta sepä siitä, ei iske. (doupeimmat douppi seivaa, eikä mikään gaadi:)
 
itseäni ei sanojen kristillisyys häiritse, jos lähestymistapa aiheeseen on tuore ja mielenkiintoinen. ja jos biisit on hyviä, niin mikäs siinä... vielä ei ole tullut hyvää gospelia vastaan, hirveen monet "isotkin" gospelbändit on musiikillisesti aika demotason meininkiä.

Aikalailla samaa linjaa vedän kuin Juoppis. Lauluntekijän henkilökohtainen suhde uskoonsa kiinnostaa. Varsinkin tällaiset "etsijäkaverit" kuten Nick Cave, Matthew Ryan ja Joseph Arthur ovat tulleet musiikillisesti hyvin läheisiksi. Tosin kahta viimeisintä nyt ei voi vahingossakaan Gospeliksi väittää, vaikka usein sanat "Jesus" ja "God" siellä vilahtavatkin.
Tällainen musiikki ei suoraan itsetarkoituksellisesti julista mitään, vaan ovat yksinkertaisesti sydämellä tehtyjä lauluja, rehellisiä ja subjektiivisia. En sano että 90% Gospel-musiikista on epärehellistä tai huonoa, mutta koen tulevani lähemmäksi hengellisiä asioita tällaisten herkkien lauluntekijäveikkosten laulujen myötä, kuin varsinaisen Gospel-musiikin saattelemana.
 
Gospel-musiikkia sinänsä en pidä pahana, usein vaan käy niin että musiikki on yksinkertaisesti tylsää. Otetaan pointiksi että nyt kerrotaan Jumalasta, ja tehdään joku ralli siihen ympärille. En pidä asiaa pahana, mutta itse pointti harvoin riittää ellei siinä ole fiilistä mukana. Myönnän senkin heti tässä, että en aktiivisesti ole Gospel-musiikkia etsinyt ja tiedostan, että se mitä olen kuullut on vain pintaraapaisu ja varmasti oikeastikin hyviä Gospel-bändejä on olemassa. Itselleni vaan musiikissa ei kolahda se, että tarkoituksella tehdään kaikki ideologian ympärille. Henkilökohtaisuus napsahtaa.
 
Ja komppailen Vasarankin parin vuoden takaista juttua Blues Brothers-tyylisestä kuorolauluriehuntamusiikista. Vaikka olisin itse saatana niin pakko olisi päätä heiluttaa mukana ja virnuilla typerästi. Sanon tätä perinteiseksi Gospeliksi, vaikka olisinkin väärässä. Jotain kiehtovaa jytyä siinä on.
 
Itse asiassa Nick Caven Abattoir Bluesilla (vai oliko se se toinen) on näitä komeita rälläyskuoroja mukana parissa kipaleessa. Ei voi olla kuulostamatta hyvältä. Tuossa ikäänkuin henkilökohtaisesti yhdistän rakastamani lauluntekijän musiikin ja perinteisen Gospelin. Komiaa on se.

En tykkää siitä, että musaan liitetään jotain syvällisempää/hengellistä sanoitusta,
koska se vie huomiota itse musiikilta. Minulla ei ole uskovaisia vastaan mitään, mutta ei niitä musaan pitäs sekottaa. Se on sitten ihan sama minkä tyylisessä musassa ne Jeesus-sanoitukset on, niin samalla lailla se häiritsee mua. Täyryy kyllä myöntää että yleensäkkin sanoitukset (varsinkin suomenkieliset) häiritsee mua, ja siksi tykkäänkin instrumentaalista.

onko kukaan muuten tehnyt gospel-punkkia? en siis meinaa mitään semipop-lässytystä vaan kunnon ug-hc -meininkiä! jos tuollaista löytyy, niin täytyy vakavasti harkita päivän piristäjäksi hankkimista. ruudolfhan on korkannut jo suomiräpin tällä teemalla, mutta sepä siitä, ei iske. (doupeimmat douppi seivaa, eikä mikään gaadi:)
 
itseäni ei sanojen kristillisyys häiritse, jos lähestymistapa aiheeseen on tuore ja mielenkiintoinen. ja jos biisit on hyviä, niin mikäs siinä... vielä ei ole tullut hyvää gospelia vastaan, hirveen monet "isotkin" gospelbändit on musiikillisesti aika demotason meininkiä.
 
Sellanen pändi on ainakin kuin Headnoise. Muija laulaja ja aika tiukkaa rypistystä.

Turun legenda Dust Eater Dogs kannattaa toki tsekata jos todella karski gospelaggro kiinnostaa. Oli melko lyömätön lavabändi aikanaan - jos käännyttämiseen vivahtavia välispiikkejä ei lasketa.

En gospelin sanomasta tiiä mitää ku en sitä pahemmin kuuntele, mut jos se jossai soi ni kyl sitä tulee kuunneltua.

Petra bändillä on jokunen todella hyvä ralli. En ota kantaa biisin tekstien sisältöihin, mutta musiikillisesti bändi on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Kai yksi suurimmista ja myydyimmistä gosbel bändeistä koskaan.

Luotettava todistus.
 
www.luotettava.net
 
Oli kyseisen bändin kitaristi meidän rippileirillä vuosi pari sitten, oikein mukava kaveri ja paljon riitti juttua wanhoista trashbändeistä esim. Megadeth, Slayer. (:
Heitti muuten symphony of destructionin soolon akustisella. :D

Luotettava todistus.
 
www.luotettava.net
 
Nyt on kyllä pakko sanoa että on ehkäpä hauskin nimi ikinä, nimenomaan gospel-bändille...

Nyt on kyllä pakko sanoa että on ehkäpä hauskin nimi ikinä, nimenomaan gospel-bändille...
 
Perustele.

Aikalailla samaa linjaa vedän kuin Juoppis. Lauluntekijän henkilökohtainen suhde uskoonsa kiinnostaa. Varsinkin tällaiset "etsijäkaverit" kuten Nick Cave, Matthew Ryan ja Joseph Arthur ovat tulleet musiikillisesti hyvin läheisiksi. Tosin kahta viimeisintä nyt ei voi vahingossakaan Gospeliksi väittää, vaikka usein sanat "Jesus" ja "God" siellä vilahtavatkin.
 
Nick Cave kyllä tutkii mielestäni hienosti suhdettaan Jumalaan kappaleissaan. Kyseenalaistaa välillä kovasti, mutta yrittää silti saada selvyyden selvästikin miestä vaivaavasta asiasta. Smashing Pumpkinsin Billy Corganilla oli joskus samanlainen vaihe päällä ja kiinnostavaa tekstiä siitä syntyikin mm. kappaleeseen Bullet With Butterfly Wings:
 
"tell me i'm the only one
tell me there's no other one
jesus was an only son
tell me i'm the chosen one
jesus was an only son for you
despite all my rage i am still just a rat in a cage
and i still believe that i cannot be saved"
 
Myöhemmin mies tuntui löytäneen rauhan ja meininki muuttui tämmöiseksi kappaleessa Im Ready:
 
"I'm ready
oh lord i'm ready
i'm ready, ready, ready to roll
ready to leave
 
i'm ready
oh lord i'm steady now
i'm ready, ready, ready to flee
ready to turn"
 
Toivottavasti Nick Caven etsikkoaika ei pääty ihan vielä..

Tuskin ikinä, mutta tuntuu että miehelle on tullut tiettyä mielenrauhaa sitten nuoruusvuosien. Jo Boatman's Call oli todella lempeä levy, vaikka välissä synkkyyttäkin oli.
 
No on toki, tuskin mies olisi enää järjissään tai elossa jos meno olisi ollut samanmoista vuodesta toiseen. Boatmans Call on ehkä henkilökohtaisin levy ja juurikin tuota kovinta etsikkoaikaa. Sen jälkeen sanoituksiin on tullut enemmän toivoa ja uskoa. Tosin No More Shall We Partilta löytyvä God Is In The House kertoo aika paljon Nickin suhteesta kristinuskon harjoittamiseen.

Perustele.
 
En haluaisi tehdä tästä uskontokeskustelua, mutta uskoon perustuva usko, jota usein uskonnoksi nimitetään ja jota gospeli kai jossain määrin käsittelee voidaan kaikkien normien valossa mieltää ehkä vähiten "luotettavaksi" asiaksi/näkemykseksi/uskomukseksi missään, koskaan jne. Ja mitä tulee "todistukseen" niin uskonnoilta on jostain kumman syystä poistettu koko todistetaakka, ja todisteita nimenomaan yleensä edellytetään kun puhutaan niinkin suurista asioista kuin kuolleista nouseminen.
 
Mutta ei nyt lukoteta tätä topicia? Jatkakaa

En haluaisi tehdä tästä uskontokeskustelua, mutta uskoon perustuva usko, jota usein uskonnoksi nimitetään ja jota gospeli kai jossain määrin käsittelee voidaan kaikkien normien valossa mieltää ehkä vähiten "luotettavaksi" asiaksi/näkemykseksi/uskomukseksi missään, koskaan jne. Ja mitä tulee "todistukseen" niin uskonnoilta on jostain kumman syystä poistettu koko todistetaakka, ja todisteita nimenomaan yleensä edellytetään kun puhutaan niinkin suurista asioista kuin kuolleista nouseminen.
 
Mutta ei nyt lukoteta tätä topicia? Jatkakaa
 
No joo, sulla on pointti. Mutta ota huomioon että uskonto=ihmisen suorittamista jumalalle/Jumalalle ja usko=Jumalan lahja ihmiselle.
 
"Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen Kristuksen tähden" - Martti Luther
 
Mutta tosiaan, ei lukoteta tätä vielä :D

No joo, sulla on pointti. Mutta ota huomioon että uskonto=ihmisen suorittamista jumalalle/Jumalalle ja usko=Jumalan lahja ihmiselle.
 
"Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen Kristuksen tähden" - Martti Luther
 
Mutta tosiaan, ei lukoteta tätä vielä :D
 
Joo, tästä saisi juttua pitkäksi aikaa, mutta tämä ketju kuuluu gospelille...

Eilen tuli jännittävä Sam Cooke-aiheinen dokumentti TV1:stä. Cookehan aloitti gospel-artistina ennen siirtymistään maalliseen musiikkiin. Dokumentissä näytettiin pätkiän Chicagon 40-50-lukujen kovimmista mustista gosbel-artisteista. Oli kyllä raju meno, lauloivat komeasti ja esiintyminen intensiivistä! Myös annettiin ymmärtää etteivät mitään pyhimyksiä olleet elämäntavoiltaan. Viina ja vieraat naiset olivat myös heille tuttuja siinä missä maallisen musiikin esittäjillekin!
 
Cooke ja kumppanit saivat tarpeeksi kuitenkin gospelista ja alkoivat esittää alunperin jumalallista rakkautta ilmentäneitä säveleitä maallista rakkautta ylistävin sanoin.
 
Eli vähän päinvastainen ilmiö kuin tuossa aiemmin mainitussa pelastusarmeijaesimerkissä.
 
Lisäksi esimerkiksi Johnny Cashin ja Joose Keskitalon hengellistäkin tuotantoa tulee kuunneltua vaikka täys-ateisti olenkin. Johnny Cashistahan on sanottu että kun moni hengellinen laulaja on laulavinaan taivaasta alas syntisille, laulaa Cash meidän syntisten joukosta taivahia päin.
 
Lisäksi luen suufi-mystikkojen runoja vaikka en muslimi olekaan. Heidän runoudessaan monesti viinin hurma, maallinen ja jumalallinen rakkaus kietoutuvat toisiinsa niin että on mahdotonta sanoa kertooko runo juopottelusta, nuorten poikien lempimisestä vai uskonnollisesta kokemuksesta. Ehkäpä rajanveto näissä ei olekaan niin tärkeää ja kaikki lopulta hamuamme pimeydessä samaa lämpöä ja lohtua antaen sille vain eri nimet ja luullen sen löytävämme eri paikoista!
 
Samaten voi jonkun Satumaa-tangon halutessaan ymmärtää kaukokaipuuna, rakkauden kaihona ja uskonnollisena kaipauksena.

Cooke ja kumppanit saivat tarpeeksi kuitenkin gospelista ja alkoivat esittää alunperin jumalallista rakkautta ilmentäneitä säveleitä maallista rakkautta ylistävin sanoin.
 
Eikös Cooke lähtenyt ja Soul Stirrers jatkoi gospelilla.

Eikös Cooke lähtenyt ja Soul Stirrers jatkoi gospelilla.
 
Jees. Olisko tässä takoitettu "kumppaneilla" muita jotka tekivät vastaavan ratkaisun siirtyä maallisen musiikin ja isompien rahojen pariin.