Yleistä keskustelua musiikista ›

Mutta vastaan kysymykseen, että ei musiikilla ole merkitystä oikeastaan. Se on se suhtautuminen toisten omiin juttuihin, niiden kunnioittaminen tai edes hyväksyminen. Jos nää näkemykset ei ole kunnossa, niin josseivät tule musiikin kohdalla esille, tulevat sitten jossain muussa yhteydessä. Eli enemmänkin asenne sitä kohtaan hyväksyykö, että asia x on toiselle tärkeää, vaikkei se itselle olekkaan.
 
Täysin samaa mieltä. Kyllähän aluksi, tutustumisvaiheessa kiinnostaa kovastikin, jos toisella on samanlainen musiikkimaku, mutta pitemmän päälle siitä ei omien kokemuksien mukaan ole niin positiivista tai negatiivista merkitystä. Voihan samanlaisen musiikkimaun omaava pariskunta tietty käydä katsomassa samoja bändejä keikoilla ja muutenkin fiilistellä samojen levyjen kanssa iltaisin. Mutta voihan sitä olla paljon muitakin yhteisiä asioita, mikäli musiikkimaku ei sovi yhteen.
 
Pahinta, mitä voisin tietää, olisi nainen, joka touhutessani kotistudiossa suuresti inspiroituneena (ei kännissä :D) tulisi huutamaan "taasko sä teet tuota pikkupentujen öykkämöykkää, kasvaisit aikuiseksi ja tekisit kerrankin jotain järkevää ja hyödyllistä?" Onneksi omissa parisuhteissani toinen on ymmärtänyt musisoinnin tärkeyden minulle. Minä tarvitsen tilaa, aikaa ja hiljaisuutta luovuuteen.
 
Eli toiseksi pahinta, mitä voin tietää, on alla oleva video. Varsinainen asia alkaa n. kahden minuutin kohdalla :).

Itse en taas tykännyt valkoisista kengistä ja valkosipulista, niin heitin henkilön pois elämästäni. Vittuun minun rakastamani ihminen jossei tykkää joka jutussa samasta asiasta kuin minä. :)
 
Valkoiset kengät JA valkosipuli? Numeroa kehiin heti!

"Eiks Kent ookkin aivan ihana11!!1?IIK!!"

- Ihan ok, mutta ei itseä sytytä silleen.

"SÄ OOT SIKA!!"

- Jaahas..
 
xD
 
juu, en tarkoittanut aivan tätä. tuo oma fasismi liittyy enemmänkin siihen, että jokin lähinnä ydinfysiikkaa, balilaista kansanmusiikkia ja free'tä fuusioiva poppoo on saanut minut syystä tai toisesta innostumaan ja sitä pitää sitten saada hehkuttaa. herra kuuntelee kiltisti mistä on kyse, tuumaa mitä tuumaa ja yleensä päättää asian loppukaneettiin "mistä sä oikein löydät näitä?" omat mieltymykset ulottuu niin laajalle, ettei mua haittaa horttanan vertaa, jos joku juttu ei hällä toimi.
 
toki sitten jos kyse on omista tuotoksista, niin luonnollisesti liikutaan herkemmällä alueella ja diplomatiaa mahdollisesti tarvitaan enemmän, mutta ei suhde siihen kaadu vaikkei ne kelpaisi. kunhan ei kyseenalaisteta koko hommaa "vittuako sä tollasta paskaa soitat, mä en tajuu"-tyyppisesti. sitä tuskin kuitenkaan kuuntelee kukaan kovin kauaa, viittaa myöskin enemmän jonkinasteiseen tunnevammaisuuteen ja empatian puutteeseen kuin pelkkiin erimielisyyksiin musiikkimaun suhteen.
 
hieman itse ihmettelen sitä, ettei hevimies voisi muka seurustella klassista pianoa soittavan tytön kanssa eikä progebändin kiipparisti pärjäisi mainstreamia kuuntelevan valtiotieteiden opiskelijan kanssa. jos molemmat toiselleen antaa tilaa olla ja möllöttää miten tykkää niin miksi ei?

Voisi tuon uuden emännän lempata samantien.
 
Tulin Aerosmithin keikalta:
 
"Mustahan tulee rokkitähti. Kasvatan pitkät hiukset takasin"
"No ei TODELLAKAAN tuu etkä TODELLAKAAN kasvata!"
 
Vaihtoon!

Voisi tuon uuden emännän lempata samantien.
 
Tulin Aerosmithin keikalta:
 
"Mustahan tulee rokkitähti. Kasvatan pitkät hiukset takasin"
"No ei TODELLAKAAN tuu etkä TODELLAKAAN kasvata!"
 
Vaihtoon!
 
Juuri näin! Vaihtoon vaan tollaset

Voisi tuon uuden emännän lempata samantien. Tulin Aerosmithin keikalta:
"Mustahan tulee rokkitähti. Kasvatan pitkät hiukset takasin" "No ei TODELLAKAAN tuu etkä TODELLAKAAN kasvata!" Vaihtoon!
 
No huhhuh :). Menepä sanomaan naiselle "tiätkö mitä, oisit muuten paljon kauniimpi jos sulla ois pitkät hiukset", niin tulisi vain joko huutoa tai mökötystä. Ehkä kumpaakin...

Onhan se tietysti tärkeää, että toinen ihminen ymmärtää niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Se ei edellytä sitä, että seurustelukumppani ymmärtää musiikkia, kirjallisuutta tai mitä tahansa muuta minua kiinnostavaa asiaa. Riittää, että minun kiinnostuksen kohteitani arvostetaan ja ylipäätään ollaan kiinnostuneita siitä, että minä olen kiinnostunut jostakin. Yhtälailla minä pidän siitä, että ihminen on kiinnostunut jostakin, antaa vaikka puolet elämästään jonkun asian eteen. Aika suuressa määrin jostakin asioista todella innostuneet ihmiset ovat kiinnostavia. Tietysti on erinomaista, että toinen pitää, ehkä jopa rakastaa, musiikkia, sillä on mukavaa käydä välillä yhdessä keikoilla, oppia toiselta uusia bändejä ja päinvastoin auttaa toista löytämään jotakin uutta. Tärkeintä seurustelussa on kuitenkin se kuuluista yhteinen aaltopituus, sillä vaikka joku ihminen kuinka ymmärtäisi ja rakastaisi musiikkia, en välttämättä edes ystävysty hänen kanssaan.

Nyt saa tässä nähdä miten käy kun kaksi muusikkoa seurustelee keskenään. Voi olla että menee keikka-aikataulut kovasti ristiin, mutta eipä sitä nykyisin jaksa stressata.

En ole koskaan seurustellut muusikon kanssa. Ja ne suhteet onkin menneet päin persettä. Ja kun sitä on tarkemmin miettinyt, on tullut siihen lopputulokseen, että yhteiset mielenkiinnon kohteet ovat olleet hyvin hyvin rajalliset. Ja musiikki on kuitenkin melko hallitseva mielenkiinnon kohde. Enkä nyt siis puhu siitä radion kuuntelusta.
 
Eli toisin sanoen: en voisi kuvitella seurustelevani (enää) henkilön kanssa, joka ei tiedä musiikista mitään.

Kai se on tärkeintä että on sellaisen ihmisen kanssa, joka tukee niin, että saa olla sellainen kuin on. Ei minun nykyinen tyttöystävä (enää) musiikkia harrasta - tai siis ei soita soittimia - mutta tietää kyllä kuinka tärkeää soittaminen on minulle ja tukee minua siinä.
 
Ei ketään kannata alkaa väkisin miellyttämään kun todennäköisesti on sellaisiakin ihmisiä, joita miellyttää sellainen ihminen kuin ihan oikeasti on.

mutta tietää kyllä kuinka tärkeää soittaminen on minulle ja tukee minua siinä.
 
Mun tietää kuinka tärkeää soittaminen mulle on ja osaa olla nipottamatta, koska tietäisi, että joutuisi heti kierrätykseen.

Aloitusviestissähän oli puhetta nimenomaan siitä, että tietääkö musiikista mitään vaiko eikö. Se, että ei tiedä musiikista, ei automaattisesti tarkoita etteikö voisi ymmärtää sen muusikkopuolison harrastuksen/ammatin tärkeyttä hänelle ja sitä kautta osoittaa kiinnostusta niihin musahommiin. Ei mun kumppanin ainakaan tarvitsisi tietää/pitää jokaisesta bändistä mistä itse pidän, eikä ole tarve osata väitellä vaikka jostain progen syvimmästä olemuksesta. Kyllä ne parisuhteen lähtökohdat on mun mielestä jossain ihan muualla. - -
Sen kyllä itsekin allekirjoitan, että ei sellaisen ihmisen kanssa varmaankaan voisi olla, joka lyttää musiikkihommat ihan täysin.
 
Samaa mieltä. Kaiken a ja o on se että molemmat arvostaa toista ja sen tekemisiä, oli ne sitten mitä tahansa ja tajusi niistä itse mitään tai ei. En minäkään tajua mitään esimerkiksi syvyyssukelluksesta, mutta voisin kuvitella silti kannustavani puolisoani moisessa harrastuksessa ihan kympillä.
 
Sekään, että harrastaa musiikkia ihan aktiivisesti, ei aina tarkoita sitä, että silti olisi valmis tai halukas ottamaan elämässään tämän kutsumuksen takia riskejä tai kannustaisi puolisoaan vastaavaan. Luova/taiteellinen tyyppi ei siis välttämättä tue sen paremmin omaansa kuin toisenkaan luovuutta elämänratkaisujen sanelijana. Samantyyppinen arvomaailma tässä mielessä on siis minusta tärkeämpi kuin se, tietääkö mikä on duuri ja mikä kolmisointu. Se on välttämätöntä siksi, että kuljettaisiin samaan suuntaan. Toinen voi olla luova hullu vaikka ruohonleikkureiden uudelleenrakentelijana, sama se sille.
 
P.S. Sekään että ihminen itse harrastaa jotain taiteenlajia hyvinkin syvällisesti ei välttämättä tarkoita sitä, että hän olisi ymmärtävä toisen vastaavaa harrastusta kohtaan. Kyse ei tässä tapauksessa ollut puoliskosta eikä edes musiikista, mutta kommentti kuului tähän tapaan: "Miksi sä nyt lomalla teet tuota? Eikö lomalla kuulu rentoutua." Ja vastaus: "Niin, eikö lomalla kuulu tehdä sitä mistä tykkää eniten?" Hämmästyttäväähän se on ylipäätään, että tekemisiään ja intressejään joutuu ylipäätään selittelemään kenellekään, ja vielä hämmästyttävämpää että ihmisille, joiden luulisi jotain jostain tajuavan. Ehkä tässä on kyse nimenomaan arvomaailmasta eikä niinkään siitä, harrastaako molemmat musiikkia/taiteita vai ei.

En minäkään tajua mitään esimerkiksi syvyyssukelluksesta, mutta voisin kuvitella silti kannustavani puolisoani moisessa harrastuksessa ihan kympillä.
 
"Sukella syvemmälle vaan :)"
 

 
njoo

Toisaalta voisi olla hyvä, että seurustelukumppania ei kiinnostaisi tuon taivaallista musisointi. Silloin siitä hommasta vois päästä ihan oikeesti ainakin pieneksi hetkeksi irti.
 
Kaikki tarpeellinen on sanottu.

Saa nähä mite se sitte toimii. Kaikki aikanaan.

Tellu ja Teijo hyfin tossa asioita kiteytti.
 
Ja harrastukset parisuhteessa muuttuu sitten vielä radikaalimin, kun se jarru ei olekkaan se puoliso vaan ne kolme tanavaa mitkä sen puolison kanssa on harrastusten lomassa hankittu. Tässä on omat musaharrastukset ja vaimon pitsinnypläykset aika yhdentekeviä, kun noiden lasten tekemiset hoitaa ensin alta pois. Ja ei pelkästään lasten harrastukset, vaan ihan kaikki mitä tällaisen 5 henkisen perheen ylläpitoon menee aikaa. On meinaan ruuat ja pyykit ja sun muut.
 
On muuten nautinto, kun kerran kuussa pääsee bändireeneihin jammaileen tai voi joskus jopa ½h kuunnella levyä ilman häiriötä.
 
vähän typoo

hiljan alkoi uusi asia epämuusikon kanssa - tai ei, ei niinkään voi sanoa. kyseessä kuitenkin on varsin pätevä rumpali
 
Hohoo, naulan kantaan! Kohta varmaan Epämuusikko joutuu muuttamaan Helsinkiin ja jää keikat 45:ssa väliin!
 
Sori off-topic, oli pakko kommentoida kun olen joutunut palaamaan lomilta töihin.

Kyllä mä luulen, että se voisi toimiakin, jos tosiaan muut asiat toimii ja on kohdallaan.
Nimim. Edellinen suhteeni kaatui siihen, kun seurustelukumppani yritti pakottaa lopettamaan laulamisen, koska laulu oli ja on edelleen elämäni tärkein asia :PP
 
Itse olen ainakin sellainen ihminen, että vaadin toiselta kiinnostusta ja kannustusta asiaan, jota minä teen ja joka on minulle älyttömän tärkeää. Kuuluu olla kiinnostunut toisen tekemisistä.
 
Toisaalta, jos kaksi muusikkoa seurustelee keskenään, ei saa käydä niin, että se AINOA asia, mikä yhdistäisi, olisi musiikki. Ei sellainenkaan suhde kovinkaan syvä olisi.

itselle nyt musiikki on HUOMATTAVASTI tärkeämpi asia, kun puolisolle. hän ymmärtää asian ja tukee ihan tarpeeksi. kyllä tuo puoliskokin soitteli yli 10 vuotta käyrätorvea puhallinorkesterissa ja klarinettia se välillä näppäilee vieläkin. musiikkia ei vaan kuuntele nimeksikään ja suurin osa öykkämöykästä saa sille aikaseksi pääsäryn.
 
tästä päästäänkin siihen, että meitä yhdistääkin niin moni muu asia sitten. jos lähdetään ihan perusasioista, niin huumorintaju on molemmilla melko kieroutunut. autoistakin tuo on jo oppinut. leffoista pidetään kovasti...niin ja tietysti nuo koirat tuo kummasti yhteistä sisältöä elämään.