Etno, proge, latin ›

Ja onhan tääkin tiukka kyll juu: http://www.youtube.com/watch?v=_k1o … fdsOyo&mode=related&search=
 
Tähän on pakko sanoa väliin, että saattaa olla yksi maailman parhaimmista livevedoista koskaan. Kyseinen biisikin löytyy omalta top-listaltani toisena heti A Change of Seasonsin jälkeen. Voi kunpa pojat soittaisivat Learning to Liven Helsingissä syksyllä ;(
 
E: vaikka toki LaBrie kuseekin pari kertaa lauluosuudet, silti

Learning To Live on toki mahtava, mutta selvähän se on, että kaikkien aikojen paras DT-biisi on Metropolis Pt 1!!! Satojen kuuntelu- ja soittokertojen jälkeenkin se on vaan paras!

Learning To Live on toki mahtava, mutta selvähän se on, että kaikkien aikojen paras DT-biisi on Metropolis Pt 1!!! Satojen kuuntelu- ja soittokertojen jälkeenkin se on vaan paras!
 
Milläs tätä tulee soiteltua? Ei itsellä mene bassolla kovinkaan hyvin.

Tähän on pakko sanoa väliin, että saattaa olla yksi maailman parhaimmista livevedoista koskaan. Kyseinen biisikin löytyy omalta top-listaltani toisena heti A Change of Seasonsin jälkeen. Voi kunpa pojat soittaisivat Learning to Liven Helsingissä syksyllä ;(
 
E: vaikka toki LaBrie kuseekin pari kertaa lauluosuudet, silti
 
Ei saatana...
 
Itelläkin on tuo dvd, mut nyt kun tuon kattoi ni meinas tulla tippa housuun.
 
Yksinkertaisesti vitun kaunista.

Onkohan tuo julkaistu jollain Special Edition levyllä?
 
Vanha biisi kyseessä, soitettu livenä jo I&W-aikoihin. Löytyy studioversiona Lie-CDS:llä. Tosin nykyään bändi ei ole soittanu biisiä varmaan 15 vuoteen. Itse tykkään luultavasti siksi, että biisistä tulee heti mieleen Twin Peaks.

Asiasta seitsemänteen, oletteko huomanneet että DT:llä alkaa olla levyillä Muse-tyyppisiä biisejä? Octavariumilla oli Never Enough ja nyt Systematic Chaosilla on Prophets of War?
 
Oli hauskaa huomata kun nuorempana iski ihan täpöllä I&W ja Awake, nyt diggailen aika paljon Musea niin DT alkaa tehdä vähän samaan suuntaan olevaa matskua :) Vähän kuin vanha puhelinoperaattori soittaisi ja sanoisi että "meillä ois tämmöinen sulle profiloitu liittymä" :D

Asiasta seitsemänteen, oletteko huomanneet että DT:llä alkaa olla levyillä Muse-tyyppisiä biisejä?
 
Editoidaanpa vähän typerää viestiä. Eli siis juu kyllähän tuo on tullut huomattua, ja vaikka Never Enough tosiaan kuulostaakin jo aivan hämmästyttävän paljon Stockholm Syndromelta, pitää sanoa että on se kuitenkin mielestäni ihan kelpo veisu. Prophets of War on myös minunkin mielestäni biisinä aika turha, ja en ole tätä biisiä josta se kuulemma vaikutteita ottaa edes kuullut.
Onneksi (?) en kuitenkaan ole koskaan Musea kuunnellut jotta tämä seikka itseäni enempää häiritsisi, mutta onhan se tietysti hieman erikoista :/

Emme ole huomanneet tälläistä.
 

 

 
Sori vaan turhasta postauksesta, mutta tää ois niiq 2 wuotta wanha? :o
 
Niin no, monikossa toi on wanha vasta uusimmalta levyltä asti.
 
Never Enough on nyt niin törkeä plagiaatti Musen Stockholm Syndromesta, että lähinnä tekee pahaa. Prophets of War ei muuten vaan säväytä, niin kuin ei koko Systematic Chaoskaan.

Ite tykkään paljon Never enoughista, mutta en ole kyllä kuullut tätä stockholm syndromea.
 
Musehan onkin Mike Portnoyn yksi suosikkiyhtyeistä joka saattaa vaikuttaa asiaan.

Ite tykkään paljon Never enoughista, mutta en ole kyllä kuullut tätä stockholm syndromea.
 
Musehan onkin Mike Portnoyn yksi suosikkiyhtyeistä joka saattaa vaikuttaa asiaan.
 
Melkolailla saundeja myöten on tuo Musen biisi kopsattu..

Melkolailla saundeja myöten on tuo Musen biisi kopsattu..
 
Kyllähän ko. biisin voisi sanoa olevan Muse-cover - niin rankasti bändin soundia DT on kopioinut. DT:lle ei näköjään enää riittänyt Metallican, Rushin ja Pink Floydin kopiointi, niin piti etsiä uusia bändejä. ;)

Melkolailla saundeja myöten on tuo Musen biisi kopsattu..
 
Mä olen tässä yrittänyt kuunnella noita kahta biisiä sillä korvalla, mutta ei ne musta nyt niin samanlaiset ole, että mistään kopioinnista voisi puhua. Biisi on kyllä hyvin musemainen, mutta ei minusta mitenkään yksi yhteen minkään tietyn musen biisin kanssa. Se alun riffikin on ihan yhtä lähellä Hysterian alkua kuin Stockholm Syndromea musta.

Kyllähän ko. biisin voisi sanoa olevan Muse-cover - niin rankasti bändin soundia DT on kopioinut. DT:lle ei näköjään enää riittänyt Metallican, Rushin ja Pink Floydin kopiointi, niin piti etsiä uusia bändejä. ;)
 
Noh, noh... aika paksua alkaa oleen.

Noh, noh... aika paksua alkaa oleen.
 
Ali kieltämättä muistaa ottaa aika usein täällä puheeksi, kuinka hirveä bändi on kyseessä :)
 
Ja yleisesti mnetin ulkopuolellakin DT on siitä mielenkiintoinen bändi, että ihmisillä tuntuu olevan siitä voimakkaat mielipiteet. Esim. AC/DC voi olla ihan jees, mutta Dream Theaterista ollaan yleensä sitä mieltä, että se on joko aivan loistava tai täyttä paskaa. Lisäksi varsinkin ne negatiiviset mielipiteet tuodaan aika innokaasti julki, tiedä sitten mistä johtuu.
 
Bändi on kyllä siinä mielessä optimitilanteessa, että 20 vuoden aikana on tullut tienattua rahaa niin paljon ettei paskalle taivu, musiikin suhteen on nykyään täysin vapaat kädet, ja jokaiselle levylle löytyy taatusti ostajat, vaikka genre olisi mikä. Lisäksi jokainen julkaisu saa mielettömän määrän julkisuutta, kun niiden huonoudesta väännetään kättä suunnilleen jokaisella maailman musafoorumilla.

Bändi on kyllä siinä mielessä optimitilanteessa, että 20 vuoden aikana on tullut tienattua rahaa niin paljon ettei paskalle taivu, musiikin suhteen on nykyään täysin vapaat kädet, ja jokaiselle levylle löytyy taatusti ostajat, vaikka genre olisi mikä. Lisäksi jokainen julkaisu saa mielettömän määrän julkisuutta, kun niiden huonoudesta väännetään kättä suunnilleen jokaisella maailman musafoorumilla.
 
Kieltämättä huikea tilanne :D. Voi suoltaa mitä tahansa paskaa ja Hanonia takaperin kuusinkertaisella tempolla ja ihmiset ostavat sitä julistaakseen kuinka huonoa se on :D. Nerokasta

Itselläni meni maku siinä määrin koko bändistä, etten edes vaivautunut ostamaan uusinta. :)

No eihän se voi olla ku Alexi Laiho sano, että se on paska!
 
Jos diggailee Laihosta niin paljon että kyseenalaistaa DTn niin ehkä ei kannata ees lähtä sille tielle.. laiho ei oo eläissään soittanut mitään puhtaasti kun taas petrucci soittaa melkeinpä maailman puhtaimmin maailman pahinta tilutusta.
 
Vanha DT on aika kasaripurkkaprogea... varmaan jotku fantasiadiggarit ihan intona kuuntelee jotain kasaripurkkisynaliidejä mut kyllä nämä uudemmat levyt miinustettuna jordan rudessin robottiäänet niin on aevan mahtavia!

Mun sekavat 2cnt:
 
DT tuntuu olevan vähän semmonen "siirtymäbändi" metallista ja rockista progeen, ja sitä kautta muihin tyyleihin ja bändeihin. Kumma juttu vaan kun pari tuntemaani tyyppiäkin nykyään dissaa DT:tä kovin paljon. Tai ei nyt dissaa mutta sen tyylistä kommenttia tulee että "no kuuntelinhan mä sitä aika paljon, mutta en nyt enään!".
 
Yleisesti ottaen näyttää olevan lähes trendikästä loata theatteria, vaikka olisi ennen ollut suurikin fani! "kauheeta kikkeliprogea ja tilua... no joo, on mulla niitten kaikki levyt :p" Tuntuu siltä että tyypit melkein häpeää tunnustaa kuuntelevansa (tai joskus kuunnelleensa) DT:tä :D
 
Itselläni ei ole suhtautuminen juuri muuttunut: Kelpo musaa ovat tehneet ja tekevät vieläkin, ja taitavia muusikkoja. Images and Words Falling Into Infinity välin musiikki on ehkä omasta mielestä parasta. Enään ei ehdi DT:tä kuunnella niin paljon kuin ennen, kun on niin paljon muutakin kuunneltavaa ja aika muutenkin kortilla. Mutta en nyt jaksa kierellä foorumeilla selittämässä kuinka "mautonta tiluprogea" se on!
 
(ei ollut tarkoitettu henkilökohtaisesti kellekkään, yleisesti ottaen olen vain huomannut tämmöisen "ilmiön", elitismiä tjsp.? )
 
Kiitos vaan DT:lle että "aukaisi" ovet vähän erilaisen(kaikenlaisen) musiikin maailmaan :)

Kyllä minun mielestäni DT:n musiikki on selvästi kypsynyt vuosien varrella. Okei, joitakin ohilaukauksiakin on sattunut (Train of Thought ei iskenyt sitten millään) mutta mielestäni Octavarium ja Systematic Chaos ovat molemmat oikein mainioita levyjä. On myös mukavaa, että pojat osaavat soittaa välillä myös suoraan.
 
Six Degrees oli siitä kiva levy, että siinä oli tavallaan kaksi eri puolta DT:stä, kakkoslevy oli sitä perinteisempää kamaa ja ykköslevyllä tehtiin kokeellisempiakin juttuja. Joku Disappear on mun mielestäni oikeasti magee kappale.
 
Ja pitkästä aikaa tänään laitoin töihin fillaroidessa I&W:n ipodille pyöräilymusiikiksi. Ei sitä voi kiistää, hyvä levyhän se on, mutta on se luojan lykky ettei DT:n jokainen levy kuulosta ihan samalta.