Kitarat: kitarakamat ›

Kiinnostaisi siis kuulla kokemuksia tästä Hagströmmin nykytuotannosta. Ennen muinoinhan moiset vekottimet rakennettiin ruotsissa, markkinakone kuitenkin elvytti merkin ja siirsivät tuotannon nousevan auringon suuntaan.
 
Hinnat on asiallisia, uutena vähän yli 500 euroa kappale ja hintaansa nähden speksit on kunnossa. Mutta miten on nämä uudet siis käytännössä? Kokemuksia siis hardwaresta, mikeistä ja elektroniikasta haluaisin kuulla, samaten kuin muistakin ominaisuuksista mitä noissa on. Otelautahan noissa on esimerkiksi komposiittimateriaalia ja kaularauta on joku erikoinen.
 
Itse olen testaillut viimeisen vuoden aikana useaa Haggista, useaan otteeseen. Pitää todeta että ne on hintaisekseen varsin päteviä soittimia, mutta en itse syty kauheasti niille. En tiedä syytä, ei vain "nappaa". Testissä onkin ollut seuraavia malleja: Swede, Super Swede, Viking, F-200P, F-300, Deluxe-F, HJ-500 jne.
 
Kaularautana on Hagströmin H-rauta. Otelauta tosiaan keinotekoista materiaalia, tuntumaltaan kuitenkin ihan ok. Soundia en osaa arvioida, mutta eipä nuo skebat huonolta kuulostanut tai toiminut sen otelaudan takia. F-300 oli hyvä Strato-tyylinen singlecoileilla (vaikka muoto olikin hieman SG-henkinen). F-200P oli sama härveli ilman kampea ja P90-tyylisillä mikeillä. Tosi hyvä SG-tyylinen rock-skeba kyllä. Swedet vaikutti kuitenkin olevan se Haggiksen lippulaiva ja niihin on panostettu mielestäni enemmän kuin muihin malleihin. Swedet kun toimivat hintaluokassaan yllättävän hyvin, nuo muut joko hintatasossaan muita heikompia tai samaa kastia.
 
Mitä käytännön eroa tavallisessa Swedessä ja Super Swedessä on? pikaisen tarkastelun jälkeen jälkimmäisessä on pitempi skaala ja vaahterakansi kun taas tavallisessa Hurrissa on mahonkikansi. Kuinka paljon vaikutusta tuolla kannella sitten käytännössä onkaan?
 
Kansi vaikuttaa hieman, mutta skaala enempi. Super Swedessä on myös puolitus mikille (se miniswitch), kun Swedessä on se 3-asentoinen Voicing-kytkin (Tone Filter Toggle).
 
Tosiaan threadissa olisi tarkoitus kertoa kokemuksia uusien mallien tiimoilta. Toki sitä jahkailua näistä vanhoista Hagströmmeistä ei voine estää, mutta jos ensisijaisesti pitäydytään ihan mallistossa jota vielä valmistetaan. Haulla en näistä uusista oikein mitään järkevää löytänyt.
 
Jos mun pitäisi nyt Haggis ostaa, ase ohimolla pakotettuna, olisi se Super Swede. Siksi että sen muoto on tuttu Les Paulista, siinä on monipuolinen soundi (hyvät mikit ja puolitus plussaa).
 
Tein myös pieniä vertailuja Haggisten ja Ibanezien kanssa. Tuota H:n jazzboxia (HJ-500 Natural) testasin Ibanezin "vastaavan" Artcore Custom-sarjaisen kanssa. Lopputulos oli se, että Ibanez oli akustisesti parempi. Kirkkaampi ja erottelevampi tone. Haggiksessa oli kohtalaisen tumma ja "heikko" akustinen soundi. Erot tasottuivat hieman sähköistettynä, mutta Ibanez oli noista minun valintani. Vikingiä testasin Ibanezin "bigsby-tallaisen" AFS-sarjasen kanssa keskenään, ja siinä oli samaa juttua kuin tuossa jazzboksien testissä. Eli Hagström jäi jotenkin vaisuksi ja Ibanez soi paremmin. Kyseessä oli about saman hintaluokan pelit siis. Ibanez 2 - Hagström 0.
 
En tiedä miksei nuo hollowbody-Haggikset toimineet niin hienosti kuin solidbody Swedet ja Super Swedet. Järjestäin kaikki Epiphonet ja Tokain korealaiset jäivät kakkoseksi tuossa "LP-tyylin soittimet"-testissä, mitä yksilöitä liikkeessä/liikkeissä nyt oli hyllyssä.
 
Sen verran myös olen seurannut sivusta ettei Hagströmejä ole tullut kuin kymmenestä myydystä yksi takaisin "säädettäväksi" kun kaula oli hieman elänyt H-raudasta ja Diamond Woodista huolimatta. Eli yllättävän pienellä vikaprosentilla sen pienen kokemuksen pohjalta Haggikset ovat selvinneet.