Rock, pop, alternative ›

onhan se, itellä hyllyssä Dire Straits, Communique ja on Every Street...joka levystä tykkään kovasti.

Tottakai Dire Straits on enemmänkin kun kelpomusiikkia. Pienestä 8v nassikasta asti tullut nyt 16vuotta kuunneltua Direä ja kaikki levyt löytyy ja kulutettu puhki. Loistava livebändi ja lopettivat ajoissa.

Tottakai Dire Straits on enemmänkin kun kelpomusiikkia. Pienestä 8v nassikasta asti tullut nyt 16vuotta kuunneltua Direä ja kaikki levyt löytyy ja kulutettu puhki. Loistava livebändi ja lopettivat ajoissa.
 
Eihän ne ole vieläkään lopettaneet. Tai siis Knopfler vääntää samaa tavaraa, välillä vähän kantri- tai folkhenkisemmin, mutta kuitenkin. Ja Guy Fletcher sidekickinä ;)

Eihän ne ole vieläkään lopettaneet. Tai siis Knopfler vääntää samaa tavaraa, välillä vähän kantri- tai folkhenkisemmin, mutta kuitenkin. Ja Guy Fletcher sidekickinä ;)
 
Nojuu, mutta aikalailla musiikkityyli vaihtunut mielestäni Knopflerin soolouralla. Ei siinä mitään, kyllä sooloilutkin on pääosin maistunut.

Nojuu, mutta aikalailla musiikkityyli vaihtunut mielestäni Knopflerin soolouralla. Ei siinä mitään, kyllä sooloilutkin on pääosin maistunut.
 
Ehdottomasti. Markilla on muuten jälleen uusi albumi työn alla. Fletcherin studiopäiväkirjassa ei vielä ole paljon juttua, mutta jotain kuitenkin.
 
http://www.guyfletcher.co.uk/guyedit/2007rd/2007rd1.html

Hieno bändi, ehdottomasti. Making Movies ja Love Over Gold ovat sen bändin huippu... Telegraph Road yksi upeimmista rockbiiseistä koskaan.
 
Ikävä sanoa, mutta On Every Street oli surkea tekele mielestäni. Yksi pahimpia koskaan ostamiani pettymyslevyjä.

Ikävä sanoa, mutta On Every Street oli surkea tekele mielestäni. Yksi pahimpia koskaan ostamiani pettymyslevyjä.
 
Mitä helevettiä, kuuntele nimibiisin jälkimmäinen puolisko, yksi hienoimmista hetkistä musiikin historiassa, Planet Of New Orleans, järkyttävän hieno biisi parhailla kitarasoundeilla mitä oon ikinä kuullu, lopun kitarasoolo on nannaa, Calling Elvis hehkuttelut On The Night livellä... jne

http://www.guyfletcher.co.uk/guyedit/2007rd/2007rdhome.html
 
Knopflerin uusi soololevy Kill to Get Crimson julkaistaan joskus syyskuun kymmenennen päivän paikkeilla, ja biisilista näyttää tältä:
 
1. True Love Will Never Fade
2. The Scaffolders Wife
3. The Fizzy And The Still
4. Heart Full Of Holes
5. We Can Get Wild
6. Secondary Waltz
7. Punish The Monkey
8. Let It All Go
9. Behind With The Rent
10. The Fish And The Bird
11. Madame Genevas
12. In The Sky
 
Sailing to Philadelphia on mielestäni ainoa loistava Knopfler-soolo, muut kolme tuntuvat väsähtävän pahasti hienon alun jälkeen, joitain poikkeusbiisejä ehkä lukuunottamatta. Soundtrackeista omistan vasta Wag the Dogin, joka on kovaa kamaa alusta loppuun (erityisesti An American Hero ja Working on It ovat täydellisyyttä), ja Calin, jonka olen vasta kerran kuunnellut, enkä muista siitä yhtään mitään.
 
Straits on ollut tehokuuntelussa nyt viime päivät, ja alan ehkä nostamaan Making Moviesin vähän Love Over Goldia korkeammalle. Skateaway ja Hand in Hand ovat rikollisen aliarvostettuja biisejä. Koko tuotannosta Tunnel of Love iskee nyt ehkä parhaiten. Koskaan en ole kenenkään kuullut kehuvan debyytiltä löytyvää In the Gallerya, itselleni se on aina ollut sen levyn ehdotonta parhaimmistoa. Nykyään siltä levyltä toimii parhaiten lopetuskolmikko In the Gallery, Wild West End ja Lions.
 
Straits oli siinä mielessä poikkeuksellinen bändi, että vaikka biisien liveversiot kestivät toisinaan minuuttikaupalla levytettyjä kauemmin, lisäykset melkein poikkeuksetta tekivät biiseistä entistä parempia. Harmi ettei On Every Street -kiertueella soitettua Sultans of Swingiä ole julkaistu missään virallisesti, siinä on aivan törkeän upea saksofoniosio.
 
Onko All the Roadrunning muuten suositeltava ostos, jos Knopflerin muu soolotuotanto noin pääasiassa jää lievästi laimeaksi? Siltä en ole biisiäkään kuullut, ja ilmestyessään ohitin sen olankohautuksella, mutta nyt on mielenkiinto herännyt.

Ensimmäinen CD-levyni oli Dire Straitsin On Every Street. Ja voi juma kun sitä kuunneltiin repeatilla niin lujaa kuin vain pystyi. Myöhemmin hommailin vasta muita levyjä, ja ei diggailu laantunut yhtään vaan lisääntyi. Silti ehkä nostalgisista tunnesyistä nostan Every Streetin ykköslevyksi, vaikka tämän bändin kohdalla moista vertailua on aika turha tehdä.
 
Voi perhana sen Markin sormia ja pehmeää lauluääntä.

Piti eilen tämän ketjun yllyttämänä latailla netistä livelevy On The Night, jota aikanaan pienenä autossa kuuntelemalla tutustuin rock-musiikkiin. Muistan miten kuvittelin päässäni aina miltä konsertti näyttäisi. Myöhemmin ostin live-videonkin, mutta se ei edes pahasti pilannut kuvitelmia. Tuolla livelevyllähän on tosi hienoja biisienjatko-sekä välijammailuja, kaikenkaikkiaan aika mahtavaa musisointia. Toimi edelleen kyllä!

On The Nightilla parhaat versiot Private Investigationsista, You And Your Friendistä, Money For Nothingista ja Brothers In Armsista. Hankinnan arvoinen aivan ehdottomasti.
 
On the Nightin Romeo & Juliet on mielestäni ehdottomasti paras versio siitä biisistä.

Ja on kyllä Calling Elvis paljon hienompi kokonaisuus livelevyllä kuin studioversiona. Tai vaikka juuri tuo vaihdos Heavy Fuelista Romeo and Juliettiin. Toisaalta aika Totoa, mutta toimiii kyllä :-)

Harmi ettei On Every Street -kiertueella soitettua Sultans of Swingiä ole julkaistu missään virallisesti, siinä on aivan törkeän upea saksofoniosio.
 
Mahtaako olla samanlainen, minkä täräyttivät Live Aidissa? Sehän nyt on aika hyvin ja hyvälaatuisena saatavilla.

Mahtaako olla samanlainen, minkä täräyttivät Live Aidissa? Sehän nyt on aika hyvin ja hyvälaatuisena saatavilla.
 
Kuuntelin tuon Youtubesta, ja sama idea siinä on, mutta Woburn Abbey '92 -bootlegilla olevassa Sultansissa saksofonifiilistelyille annetaan paljon enemmän tilaa, ja biisi kasvaa jotenkin paljon hienommin sen jälkeen. Kuuntelen sitä juuri nyt, aijai kun on komeaa.

http://www.youtube.com/watch?v=GkrWqpymXLY tämä on ainakin loistava versio, vuodelta 1988.

Mahtaako olla samanlainen, minkä täräyttivät Live Aidissa? Sehän nyt on aika hyvin ja hyvälaatuisena saatavilla.
 
Voisin tässä täräyttää illalla kun pääsen kotiin niin sultans of swingin helsingin olympiastadionilta 1992 jakoon niin pääsette kuuntelemaan :-)

Uutta levyä odotellaan mielenkiinnolla. Tästä pieni välipala knopsun magiikkaa, kiesus mikä tone tuolla miehellä on! http://www.youtube.com/watch?v=_ae2uidckqE

Mitä helevettiä,
 
itse kysyisin samaa...ne blues vedot on aivan loistavia. Ja Iron Hand on aivan vitun paras! muutenkin, tuolle levylle on saatu aika hyvin erityylisiä biisejä, kuitenkaan tasoa laskematta...mielestäni.
 
tuo On The Night pitäs kyllä tsekata varmaan, kun sitä kerran kehutaan..

Ikävä sanoa, mutta On Every Street oli surkea tekele mielestäni. Yksi pahimpia koskaan ostamiani pettymyslevyjä.
 
Ai jaa. Minä en muita k.o. yhtyeen levyjä (enää) tarvitsekaan, On Every Street on ainut joka hyllystäni löytyy. Pikkupoikana kuuntelin vanhempia levyjä paljonkin. Dire Straits on kelpo musiikkia.