Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Crionics on kyllä hyvä. Itse sanoisin tuota black/deathmetalliks ennemmin kuin industrial deathmetalliksi.
 
Lähinnä viittasin tuohon uuteen levyyn (Neuthrone), en noihin kahteen aikaisempaan.

Pain confessor ja aivan perkeleesti. Ekan kerran näin '05 nummirockis ohimennen, enkä kiinnittänyt sen enempää huomiota. Nyt olen jo jonkun aikaa kuunnellut levyjä läpi ja tulihan se nähtyä tämänkin vuoden nummessa moshpitin merkeissä.

Bathory iskee aivan tajuttomasti.

godsmack ja trivium iski vähä aikaa sitte kovaa ku sain godsmackin levyn ja kuulin radio rockilt triviummii ja diabloki iski aika kovaa ku kuulin sitä sielt metallican keikalt...

Meshuggah. Perkeles!

Lähinnä viittasin tuohon uuteen levyyn (Neuthrone), en noihin kahteen aikaisempaan.
 
Ok. Uusinta en olekkaan kuullut. Pitää käydä ostamassa kunhan tässä joutaa.

Pearl Jam..bändi tiedetty varmaan se kymmenen vuotta..nyt ruvennu kuuntelemaan..aivan loistavaa menoa, huhuh..

Olin kuullut Opethia aina lähinnä taustamusiikkina, kunnes tilasin Blackwater Parkin ja Damnationin kotio. Nyt on hankittava koko muu tuotanto käsiin.

IntrOnaut. Vähän kuin Mastodon, mutta raskaampaa ja progempaa.
 
E: http://www.myspace.com/intronaut

Pearl Jam..bändi tiedetty varmaan se kymmenen vuotta..nyt ruvennu kuuntelemaan..aivan loistavaa menoa, huhuh..
 
ehottomasti samaa mieltä, tässä talven aikana muutenki henkilökohtasesti paljon selvinny omay mielytymykset. toinen mikä iski ku salama kirkkaalta taivaalta oli alice in chains.
 
tämmoset amatöörimmätki on viime aikoina maistunut:
 
bleached
olin keikalla riehumassa tässä keväällä. mahtava meininki. demolla laulajalla paska ääni, nyttemmin parempi. http://www.myspace.com/bleachedmetal
 
naiv
aika kovaa kamaa, aika aic- meininki ja julmat riffit.
http://www.myspace.com/naivmusic

death metallin ystävät tsekatkaa http://www.scentofflesh.net
semmoinen kipale kuin deform in torture download sivulta ,parasta mitä on tullut aikoihin vastaan

Nyt on ruennut iskemään vähän rankempi meno, esim. deathchain. Myös in flames on alkanut pyörimään soittolistalla..

Seuraavat yhtyeet jossainmäärin:
 
Demented Ted
Disincarnate
Electrocution
God Macabre
Impaler (UK)
Liers in Wait
Mythic

Opeth "uudelleeniski". My Arms, Your Hearse alkoi kuulostamaan joltain ja Ghost Reveries avautui ihan uudella tavalla. Piti laittaa kakkosrämäkitarakin ihan avoimeen Dm-vireeseen, jotta pääsi soittelemaan harlequin forestia ja the baying of the houndsia :D

Mulla on muutama eri vaihe mitkä tulee satunnaisesti. Joskus ei kelpaa mikään muu ku Metallica ja viikon/kuukauden/vuoden päästä kuuntelen melkeen mitä vaan mielummin. Yleensä yhdestä bändistä tulee jossain vaiheessa mieleen joku muu bändi mitä en oo vähään aikaan kuullu ja sitte menee taas aikaa ennenku mikään muu uppoaa. Nyt oon kuunnellu autossa 2 viikkoa putkeen pelkkää Mors Principium Estiä, keikasta jäi niin hyvät fiilikset. Kotona on pyöriny lähinnä Amoralin Decrowning-levy. Edellinen vaihe oli SYL ja Dream Theater-vaihe, uusimmat levyt autossa yli kuukauden. DT:stä tulin suorastaan riippuvaiseks, tuntu etten ikinä enää voi kuunnella mitään muuta ku Systematic Chaosta.
Nyt oon niin kyllästyny MPE:tiin että vaihe vaihtuu pian. Ehkä sitte ku Arch Enemyn uus lätty ilmestyy?

Nyt uppos Mercyful Fate, bittu heavya. Mutta High On Fire on tässä pari kuuta ollu The Shit. Suosittelen myös tsekkaamaan Mammatuksen, todella mainio bändi.

Fates Warning ja Threshold. Progemetallia siis, toimivaa kamaa.

Fates Warning...
 
Uudempi vai vanhempi matsku? Archin aikaiset The Spectre Within ja Awaken The Guardian ovat edelleen lukemattomien läpikoluamisten jälkeen parasta "progemetallia" meikäläisen makuun. No Exit on loistava myös, mutta Alderin laulanta ei yllä mielestäni lähellekkään Archin tasoa ;)
 
Carnivoren bongasin tuosta toisesta threadista ja ihmettelenkin, miksen aiemmin ole bändiin paremmin tutustunut. Retaliation on aivan loistokamaa. Peterin nyrjähtänyt musta huumori pitää kyllä naaman virneessä ;)
 
Opethia taas en saa maistumaan, vaikka kuinka yritän. Viimeisen vuoden sisään on tullut kuunneltua bändin koko tuotantoa enemmän ja vähemmän - aina sama lopputulos: Ihan ok, mutta ei nappaa. Paperillahan musiikin pitäisi olla juuri sopivaa, mutta minkäs teet.

^meikäläiseen uppoaa enemmin juuri Ray Alderin aikainen matsku. Joten tuo Archin kiljunta ei meikäläiseen upppa. Levyjä ei vielä yhtään, mutta Paralles/No Exit pitänee hommata alkajaiseksi.