Rock, pop, alternative ›

True, true. Itse en oikein ymmärrä miksi se edes piti ottaa Era Vulgarikselle mukaan. Mielestäni kävi ihan samalla lailla kuin In My Headin kanssa Lullabiesilla, biisi ei vain kuulu levyyn.
 
Saa näppärän MTV-sinkun ;)

Misfit Love toimii hyvin livenä
 
http://www.youtube.com/watch?v=wsS-tsbugpo
 
katsokaa myös ne muut biisit samasta keikasta. Aivan loistavaa menoa

Wau, makee biisi.
 
Edit: Ja niin on noi muutkin..

Niin, siis tässä kaikki biisit siitä keikalta.
 
Misfit Love
http://www.youtube.com/watch?v=wsS-tsbugpo
 
Feel Good Hit of the Summer
http://www.youtube.com/watch?v=WHL5xIIbmAI
 
Mexicola
http://www.youtube.com/watch?v=Ah-kxjrkMAM
 
Into the Hollow
http://www.youtube.com/watch?v=UUs2Kqz2eB8
 
Battery Acid
http://www.youtube.com/watch?v=D0ki-kQqhr4
 
3's & 7's
http://www.youtube.com/watch?v=I_4tjD4Ph2s
 
Little Sister
http://www.youtube.com/watch?v=ZuHibF-e8lY
 
Sick Sick Sick
http://www.youtube.com/watch?v=u2vdwy60zoo
 
Do It Again
http://www.youtube.com/watch?v=hcTqM7wJ1ao
 
Song for the Dead
http://www.youtube.com/watch?v=R7k4EI6wL_k

Parin-kolmen kuuntelun jälkeen erittäin hyvä albumi. Aika reippaasti energiaa kuin Lullabiesila.

Aattelin kysästä täällä, eli mitä kitaraa tuo homme käyttää? Ne kaikki on saman muotoisia kun tämä: http://dephex.org/images/concerts/quotsa091600/josh_homme.jpg

Aattelin kysästä täällä, eli mitä kitaraa tuo homme käyttää? Ne kaikki on saman muotoisia kun tämä: http://dephex.org/images/concerts/quotsa091600/josh_homme.jpg
 
Toi on vanha ja erittäin rare Ovation GP. Lisää infoa Joshin kamoista myös täällä. http://www.thefade.net/oldsite/band/equipment/joshsetup.html

Juu, tunnin kuluttua sitten keikka. Oletan laatua.
 
E:
Noniin, olipahan veto.
 
Intronauhana soitettiin Sly & The Family Stonen Dance to the Musicia ja jo ekaan kappaleeseen eli feel good hit of the summeriin oli otettu mukaan "tanssiosio" (i know you fuck just like you dance, i know you fuck just like you dance jne.). Myös Hommen melkeinpä kaikki välispiikit liittyivät tanssimiseen.
 
Settilista oli loistava, vaikka muutamaa kipaletta en tunnistanutkaan, moitteita siitä kuinka vokaalit puuroutuivat varsin pahasti ja haittasivat koko keikan ajan. Parhaita hetkiä olivatkin ne kun yhtye innostui tykittämään ilman vokaaleja, silloin homma toimi ihan helvetin hyvin ja yhteissoittoa oli todella ilo kuunnella. Etenkin setin viimeisenä tullut song for the dead räjäytti pankin. Kyseessähän on kaikkien aikojen sateisin roskilde, ja kieltämättä tuntui mukavalta hikoilla oikein kunnolla pitkästä aikaa.
 
Hyvä keikka.

Eihän siitä mhinkään pääse, että Qotsan tuotannossa uusin albumi on enintään keskinkertainen. Useampi kuuntelukerta takana, Parhaana erottuu Misfit Love sekä bonusbiisi, joka jäi edelliseltä levyltä. Kertonee jotain levyn tasosta? Suurin osa levystä on sellaista "ihan hyvää" rokkia, jota sinänsä kuuntelee, mutta kun on tottunut niin paljon parempaan, niin vaisu mieli jää. Hyviä juttuja on, tykkään esim. ekan biisin poljennosta kovasti, mutta ei se yksinään kanna koko kappaletta. Nick Oliveria alkaa olla ikävä, saattaisi piristää noita livekeikkojakin.
 
Olin nimittäin katsomassa Bändin keikkaa Leedsin Wireless-festivaaleilla 15. päivä kesäkuuta. Misfit Love aloitti setin todella tiukasti, ehdin innostua ihan kunnolla. Homme kukkoili lavalla kuten pitääkin ja soitto rullasi mukavasti. Setin edetessä suvantovaiheita tuli kuitenkin muutamia, jotkut vanhat kappaleet kuten The Lost art of Keeping a Secret tuntuivat melkein läpisoitolta. Kyllästymistä? Sick, sick, sickin kertsi oli myös jotenkin valju, voisi toimiakin hieman eri tavalla esitettynä. Sitten, kun joka kertaa täytyy soittaa se No one Knows, niin se melkein kannattaisi jättää viimeiseksi, samaan hurmokseen kun ei enää sen jälkeen ylletä. Bassosounditkin olivat ihme mössöä, etenkin tuossa No one Knowsin väliosassa, normaalisti en soundeista nurise, mutta tällä kertaa häiritsi.
 
Ei keikka silti paska ollut, päinvastoin. Bändi kun vain on soittanut paljon parempiakin keikkoja, mitä nyt olen livepätkiä netistä katsonut. Pätee siis sama kuin tuohon levyynkin. Qotsa jäi täysin myohemmin soittaneen White Stripesin varjoon, sääli sinänsä. Uskon silti vakaasti, että Qotsa vielä tästä parantaa, ehkä tauko tekisi terää, en tiedä. Pieni pettymys jäi hampaankoloon kuitenkin.

Juu, tunnin kuluttua sitten keikka. Oletan laatua.
 
E:
Noniin, olipahan veto.
 
Intronauhana soitettiin Sly & The Family Stonen Dance to the Musicia ja jo ekaan kappaleeseen eli feel good hit of the summeriin oli otettu mukaan "tanssiosio" (i know you fuck just like you dance, i know you fuck just like you dance jne.). Myös Hommen melkeinpä kaikki välispiikit liittyivät tanssimiseen.
 
Settilista oli loistava, vaikka muutamaa kipaletta en tunnistanutkaan, moitteita siitä kuinka vokaalit puuroutuivat varsin pahasti ja haittasivat koko keikan ajan. Parhaita hetkiä olivatkin ne kun yhtye innostui tykittämään ilman vokaaleja, silloin homma toimi ihan helvetin hyvin ja yhteissoittoa oli todella ilo kuunnella. Etenkin setin viimeisenä tullut song for the dead räjäytti pankin. Kyseessähän on kaikkien aikojen sateisin roskilde, ja kieltämättä tuntui mukavalta hikoilla oikein kunnolla pitkästä aikaa.
 
Hyvä keikka.
 
Oli kyllä hyvä keikka. Ehdottomasti parempi kuin Provinssin veto joitakin vuosia sitten. Settilistassa oli just ne biisit, jotka sinne toivoinkin. Oikeastaan vain Battery Acidin olisin vaihtanut johonkin toiseen biisiin.
 
Itse seurasin keikkaa melko kaukaa eli siitä lavan suuntaiselta tieltä, joka menee siinä sen ns. katsomen edestä. Siellä soundit oli ihan täydelliset siis melkein levytasoa. Taitaa ainoastaan Stevie Wonderin keikalla Porin Jazzeilla olla ollu paremmat soundit kuin tuolla. Siis ihan täydellisesti yllätti, kuinka hyvät ne soundit oli. Eli ilmeisesti paikka, missä keikkaa tsekkasi vaikutti paljon soundeihin. Bändi soitti helvetin hyvin ja etenkin uusi basisti veti kyllä kunnon antaumuksella. Lauloi myös taustalaulut todella tarkasti ja hyvin. Paikkasi myös niitä Olivierin taustahuutoja hyvin. Kaikin puolin helvetin hyvä keikka.

jep tuntuu siltä että ne ovat parempi kuin koskaan ennen, tämä "uusi" bändi toimii täydellisesti.

Era Vulgaris on kyllä aivan loistava levy kun sen pari kertaa kuuntelee, varsinkin turning on the screw ja i'm designer kuulostaa aina vaan paremmalta kun niitä kuuntelee useammin

Onkohan tää nyt ihan oikee ketju... mutta onko noi Desert Sessions -levyt ostamisen arvosia? Jos, niin mikä erityisesti?

Onkohan tää nyt ihan oikee ketju... mutta onko noi Desert Sessions -levyt ostamisen arvosia? Jos, niin mikä erityisesti?
 
Oliskohan näille ollut joskus täällä omakin ketju? anyways, kaikki kolmosesta eteenpäin sisältää ainakin jotain sellaista jonka takia tekee mieli omistaa. Omat suosikit on 9/10 ja 7/8 tuossa järjestyksessä, pienen matkan päässä sitten 3/4 ja 5/6. Onhan ne semmoisia, ettei tee mieli oikein albumikokonaisuuksina arvioida (no, viimeisin oli kyllä melko täyttä asiaa alusta loppuun). 9/10 kannattaa jo sen takia hankkia, että sekä In my head (or something) että I wanna make it wit chu toimii paremmin kuin QOTSA-levyjen myöhemmät versioinnit.

Ei p**kele! Ei kolahda tämäkään qotsa, kuten ei edellinenkään. 3 ekaa levyä oli aivan loistavia, näillä uudemmilla ainoostaan 2-3 hyvää biisiä per levy. Kaukana on Rated R:n ja SFTD:n nerokkuudet. Pitää vaan toivoo että tulevaisuudessa tulis sitten taas niitä killerilevyjä.

QOTSA ei ole tehnyt yhtään kehnoa albumia mielestäni, mutta ei myöskään tule koskaan enää nousemaan sille tasolle, jolla se oli kahdella parhaalla kiekollaan: Rated R ja Songs for the Deaf. Ongelma on siinä, että Homme ei ole karismaattinen henkilö, toisin kuin Nick Oliveri. Oliverin vaikutus toi jonkinlaista kiehtovuutta Queens of the Stone Agen musaan.

Ongelma on siinä, että Homme ei ole karismaattinen henkilö, toisin kuin Nick Oliveri. Oliverin vaikutus toi jonkinlaista kiehtovuutta Queens of the Stone Agen musaan.
 
Mielestäni Homme on karismaattisin rock-tähti ehkä ikinä. Oliveri oli vain se "hullu basisti" Sid Vicious-wannabe, ns. "mauste". Kyllä Homme on se isänätä.

Ongelma on siinä, että Homme ei ole karismaattinen henkilö, toisin kuin Nick Oliveri. Oliverin vaikutus toi jonkinlaista kiehtovuutta Queens of the Stone Agen musaan.
 
ja mitä vielä! katoppa youtubesta ku QOTSA soittaa livenä no one knowsia, ja joku (näyttelijä maybe:D) hyppää lavalle heilumaan nickin bassosoolon kohalla ja josh tönäsee sen takas yleisöön, ja sanoo vaa sit mikkiin et "This is my fucking stage!":D

mielestäni hän on erittäin karismaattinen. Hän liikkuu paljon, heiluttelee lantioita näkyvästi (tanssii musiikin kanssa), heittää hyvää läppää...iso, punatukkainen, "cool", ja vielä erittäin aito ja omaperäinen personaallisuus. =)