Kitarat: kitarakamat ›

Kröhöm.... Ltd ("wannabe-alexi" malli) tuntuu olevan joka toisella pikkukitaristilla.
Ja ei sovi unohtaa superstratoja...
 
Mitkä nekin on jo "kivikautisia" keksintöjä. Muuhun nykyisiin innovaatioihin en ota kantaa, mutta nuo esimerkit on jo pikkuhiljaa ollut pienen ikuisuuden. Enkä tarkoita nyt juuri "Alexi"-mallistoa, mutta RR:ia yleisesti.

Huomaan että puhut tässä asiassa ihan puutaheinää, itse toki tuon kyseisen firman r & d -osaston ihan oikeasti tunnen, toki "muutaman kymmenen vuoden" takaa. Toisin kuin sinä. Eli jos nyt jätetään tuo omaan mielikuvitukseen perustuva paskanjauhaminen tuosta "vuosikymmenien tyhjää lyömisestä" vihdoinkin.. Ei jaksais jatkuvasti tätä "tiedon tulvaa" ja mis- tai disinformaatiota. Kun tietämys loppuu, spekuloidaan ihan toissijaisilla argumenteilla.
 
Ei oikeasti jaksaisi tätä ainaista paskanjauhamista aikuisen miehen kanssa jostakin vitun kitaravalmistajasta. Minä en ole niin biasoitunut vielä että minun pitäisi hyökätä jokaiseen negatiiviseen kommenttiin hampaat irvessä ja kuola suusta valuen.
 
Ei voi oikeasti olla niin helvetin tärkeää. Niin monta kertaa kun tämäkin juttu on käyty läpi niin monta kertaa kun minä olen näitä yrittänyt perustella, mutta ei. Aina se vaan menee ohi ja kun se pelivara loppuu niin ruvetaan heittämään henkilökohtaisuuksia ja muita typeryyksiä. Olisit ees sen verran mies että pystyisit sen paskanjauhamisen pitämään aiheessa, ettet lukisi rivien välistä, tulkitse ja väännä toisten ihmisten sanomisia koko ajan.

Kröhöm.... Ltd ("wannabe-alexi" malli) tuntuu olevan joka toisella pikkukitaristilla.
Ja ei sovi unohtaa superstratoja...
 
RR keksittiin 80-luvun alussa parikytä vuotta sitten ja strato nyt on 50-luvulta.
 
Ei se mallista uutta innovaatiota tee jos siitä viilataan pois vähän puuta ja niin pois päin. Siinähän tilanteessa esimerkiksi yamahan Pacificat olisi kokonaan uusi mallisto eikä stratocaster-kopioita. Sama pätee tokaihin, niiden LP:ssä on erimallinen lapa joten tämän mukaan ne olisi ihan uusi mallinsa nekin.

Ei oikeasti jaksaisi tätä ainaista paskanjauhamista aikuisen miehen kanssa jostakin vitun kitaravalmistajasta.
 
Silti jotenkin aina jaksaa. Kasvojen menettäminen on pahasta, Thaimaassa tietävät tämän ja siksi eivät ikinä näytä suuttumustaan julkisesti. Sama taitaa päteä Japanissa, jossa maineen ja kunnian menettäminen on pahinta mitä elolliselle voi kohdalleen sattua. Sieltä se varmaan kumpuaa japanilaisten "laatukäsite" myöskin. Eli pyritään välttämäät maanantaikappaleet (vai oliko se sunnuntai?).
 
Minä en ole niin biasoitunut vielä että minun pitäisi hyökätä jokaiseen negatiiviseen kommenttiin hampaat irvessä ja kuola suusta valuen.
 
No, jokaisen henkilökohtaisesta biasoitumisesta voidaan keskustella toisaalla. Eiköhän jokaiselle sellainen "setuppi" löydy missä raja tulee vastaan.
 
Ei voi oikeasti olla niin helvetin tärkeää. Niin monta kertaa kun tämäkin juttu on käyty läpi niin monta kertaa kun minä olen näitä yrittänyt perustella, mutta ei. Aina se vaan menee ohi ja kun se pelivara loppuu niin ruvetaan heittämään henkilökohtaisuuksia ja muita typeryyksiä. Olisit ees sen verran mies että pystyisit sen paskanjauhamisen pitämään aiheessa, ettet lukisi rivien välistä, tulkitse ja väännä toisten ihmisten sanomisia koko ajan.
 
Ja ennenkö tämä threadi on lukossa, niin on pakko todeta että siihen vänkäämiseen tarvitaan aina KAKSI, vähintään. Kyllä sitä joutuu itsekin peiliin katselemaan ajoittain. Siispä kaikille niille, jotka lukevat tätä threadia eivätkä ole tietoisia aikaisemmista väännöistä Tokain ja Gibsonin yms. valmistajien ympärillä... anteeksi :)

Silti jotenkin aina jaksaa.
 
Kun tarpeeksi provotaan niin pakko on vaikka ei jaksaisi.
 

 
Ja ennenkö tämä threadi on lukossa, niin on pakko todeta että siihen vänkäämiseen tarvitaan aina KAKSI, vähintään. Kyllä sitä joutuu itsekin peiliin katselemaan ajoittain. Siispä kaikille niille, jotka lukevat tätä threadia eivätkä ole tietoisia aikaisemmista väännöistä Tokain ja Gibsonin yms. valmistajien ympärillä... anteeksi :)
 
Niinpä niin, kyllä minä sen tiedän että ei tässä väännetä yksin ja tiedän myös sen että helpoimmalla pääsisin jos antaisin toisen osapuolen provojen ja paskanjauhamisen elää omaa elämäänsä. Ärsytyskynnys menee vaan liian herkästi yli..
 
Mod.huom. Nyt molemmat riitapukarit riita poikki ja margariinia väliin - eivätköhän näkemyseronne ole jo tulleet selville. Kirosanojen ja henk.koht. loukkausten heittely saa jatkossa jäädä tai jäähyä tulee molemmille osapuolille, ok?

Hou hou, älkää nyt lukitko tätä ennenaikojaan. Keskustellaan sensijaan kaikki Tokaista, ei gibsoneista eikä muista rämpyttimistä. Johan tällä merkillä itse SRV:kin isoilla kourillaan möyhensi.
 
Oletteko seymourisaistaneet Tokaitanne? Onko ollut hyötyä alkuperäisiin verrattuna? Puhutaan nyt lähinnä LesPaul-mallista. Itse hakisin sitä tanakkuutta sointiin; rock, blues ja sitä rataa.
 
Painava vermeeni on. Kerran keikalla hihnatappi irtosi ja kitara meinasi pudota, mutta onneksi Holecekin reaktioillani sain kopattua vehkeen vielä kiinni. Hihnatappi lähti hivenen murtuneesta kolostaan irti. Sisäinen, joskin tosi syvällä siellä, puuseppäni heräsi ja työnsin koloon propun ja ostin kunnon hihnalukon. Ei ole tippunut, mutta epävarma olo jäi.

Oletteko seymourisaistaneet Tokaitanne? Onko ollut hyötyä alkuperäisiin verrattuna? Puhutaan nyt lähinnä LesPaul-mallista. Itse hakisin sitä tanakkuutta sointiin; rock, blues ja sitä rataa.
 
Minulla oli aikanaan Tokai LC80 (se kokomahonkinen) johon vaihtui Duncanin '59-satsi ja soundista tuli kyllä hyvä. Harmi ettei tuo kitara muuten oikein asettunut aloilleen ja siitä täytyi luopua.
 
Pariin muuhunkin, frendien Laav Rokkeihin, on Duncania laitettu. Distortion + Jazz ja Seth Lover-satsit ja kitaran soundi on jonkun verran parantunut. Tottahan toki se lähtökohta vaikuttaa paljon, eli onko kyseessä Tokai/Gotoh MK4 vaiko MK2. MK2 on se jota kalliimmissa jaappanilaisissa käyttävät (MK3 tais olla LS70-mallissa tms.) ja MK4 sitten korealaisissa. MK2 on ihan "ok" mikki vaikka siitä puuttu sellainen tietynlainen "clarity" (selkeys, erottelevuus jne.) ja samaan aikaan botne. Jää siis hieman ohkaiseksi tuhnuksi. MK4 on mielestäni riipivä, jotenkin reilusti alikäämityn oloinen omituisuus. Ei miellytä mun soundikorvaa, ei sitten yhtään.
 
Suosittelen kyllä Seymourin pajan mikkejä MK2-4 korvikkeiksi. Niillä saa Love Rockin hienosäädettyä lähemmäksi esikuvaansa. Esim. Duncan Custom, Seth Lover-satsi jne. toimivat hienosti.

Onko tokai teistä varteenotettava kitaranvalmistaja?
 
Oman kapea-alaisen kokemukseni perusteella on. Olen soitellut muutaman vuoden ajan korealaisella 335-kopsulla ja varsinkin hinta-/laatusuhteeltaan värkki on ihan kelpo soitin. Kitaraan ei ole vaihdettu muuta kuin kielet, silloin tällöin. Puista, lakkauksista yms. en tiedä mitään, samoinkuin siitäkään kuinka tuo pärjäisi vertailussa esikuvansa kanssa. Pääasia, että toimii tällaiselle sängynlaitasoittajalle.

MK4 on mielestäni riipivä, jotenkin reilusti alikäämityn oloinen omituisuus. Ei miellytä mun soundikorvaa, ei sitten yhtään.

 
No tätähän se mulla just. Valitsija on käännetty yleensä kummallekin mikille, niin saa jotenkin paremmin säädeltyä ainakin omiin korviin soundia.
 
Tällekin sängynlaitasoittajalle saa Tokain laatu kelvata vielä näissä asuntolainahetteikössä. Ehkä sitä joskus lukee joku aito merkkikin lavassa... Tai Dementicaster :)

Täällähän taas laatuläppä lentää :D
 
Ehkä sitä joskus lukee joku aito merkkikin lavassa.
Eikai Tokai oo jo merkitki alkanu kopioimaan?! :O
 
Mod.huom. Eiköhän tämä ikuisuustappelu ole nyt taas tässä.