Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Piruvie tämä Teachings In Silence on sitten hieno levy. Varsinkin Silencing The Singing -ep:n Darling Didn't We Kill You vakuttaa aina. Mielestäni siinä päästään Perdition Cityäkin vahvemmin öisen kaupungin utuiseen tunnelmaan. Kadut ovat vaan tällä kertaa autiommat.

Jutellaan Ulverista!
Bergtattia olen tässä alkanut vähän sulattelemaan, korvaan pisti Capitel V ja kohta 0:54. Tuli "vähän" mieleen Opethin Whenin kitaranäppäily kohdassa 1:23. Hauskaa on että molempiin vielä saavutaan rankemman jyystön kautta. No aika turha juttu, mutta oli pakko jakaa tämä kanssanne.

Jutellaan Ulverista!
 
Toki. Paras bändi. Onkos Vargnatt hankkimisen arvoinen muuten? Ainakin parit youtubesta katsotut vanhat livevideot vaikuttaa ihan hyviltä.

Uusi levy? Alright, jotakin hyvää sentään lokakuun alussa! Tässä ihan viime päivinä onkin tullut otettua Ulver taas ahkeraan kuunteluun. Bergtatista oli puhetta. Siitä tulee aina mieleen kun kaverin kanssa kerran oltiin ajelemassa Joulukuun tienoilla pimeällä kotikylän kuusimetsissä pikkuteitä pitkin kyseistä levyä kuunnellen. Aivan mahtava tunnelma.

Missä Bergtatin biisissä on se järjetön säikäytyskohta? Jollain haulikolla ammutaan tai jotain, säikähtää joka kerta varsinkin kun ei koskaan muista missä biisissä se oli.

Toki. Paras bändi. Onkos Vargnatt hankkimisen arvoinen muuten? Ainakin parit youtubesta katsotut vanhat livevideot vaikuttaa ihan hyviltä.
 
Riippuu ihan siitä, että minkä version löydät Vargnattista. Ainoa virallinen uudelleenjulkaisu on jo pari vuotta sitten loppuunmyyty 10" vinyyli, jossa on mielestäni ihan kelvolliset soundit. Sitten esim. Ulver / Immortal (bootleg) splitillä Vargnattin soundit on sössitty aivan kelvottomaksi.
 
Alkuperäistä kasettia sitten saakin metsästää kissojen, koirien ja pullean lompakon kanssa :)

Missä Bergtatin biisissä on se järjetön säikäytyskohta? Jollain haulikolla ammutaan tai jotain, säikähtää joka kerta varsinkin kun ei koskaan muista missä biisissä se oli.
 
Muistaakseni se oli kolmannessa biisissä, mutta korjatkaa jos olen väärässä (biisi numero kaksi on toinen vaihtoehto). Minusta se ääni on tai ainakin tarkoitus olisi olla salaman ääni, johon minäkin melkein joka kerta säikähdän, vielä kun se tulee paljon kovempaa verrattuna muuhun ääneen.

Muistaakseni se oli kolmannessa biisissä, mutta korjatkaa jos olen väärässä (biisi numero kaksi on toinen vaihtoehto). Minusta se ääni on tai ainakin tarkoitus olisi olla salaman ääni, johon minäkin melkein joka kerta säikähdän, vielä kun se tulee paljon kovempaa verrattuna muuhun ääneen.
 
Kolmannessa oli joo. Tuo on kyllä harvinaisen häijy, joka kerta sitä hätkähtää vaikka miten valmistautuu ennalta siihen.
 
"Kohta se tulee, kohta se tulee..."
ka-BLAMM!!!
*kalsarit pyykkiin*
 
Onhan Bergtatt kova levy, vaikka itse Nattens Madrigalista enemmän pidänkin. Tosin Madrigaali on kyllä sellainen teos, ettei sen tasolle moni levy yllä. Bergtatt on erittäin kaunis ja tunnelmallinen ja välillä eeppisen intensiivinen. Ensimmäiset kaksi biisiä ovat jotain suurta.
 
Jännää muuten, viimeisen kappaleen eräs akustinen välisoitto kuulostaa enemmän kuin vähän Opethin Amen Cornerin (olikohan?) välisoitolta. Tai toisinpäin ennemminkin, MAYH taisi ilmestyä paljon Bergtattin jälkeen. Ei mitään plagiointia, mutta en ihmettelisi vaikka Åkerfeldt olisi Ulveria kuunnellut.

Sitten esim. Ulver / Immortal (bootleg) splitillä Vargnattin soundit on sössitty aivan kelvottomaksi.
 
Tämän version olen juurikin kuullut. Hienoa kuulla että ne soundit eivät oikeasti pidä olla sellaiset.

Perdition City muutti/laajensi aikoinaan musiikkimakua radikaalisti päästyäni siihen sisälle. Nattens Madrigal on parasta bläkkiä mitä löytyy. Kveldssanger on kaunis. Lyckantropen Themes myös. Blood Insidelläkin on hetkensä. Kunnioitus bändiä kohtaa on siis suuri. Harmi vaan että olen kuunnellut kyseiset levyt niin puhki ettei pysty kuuntelemaan enää nykyään hirveästi.

Taas viime päivinä kuunnellut Arcturusta ihan muna kädessä, ja mieleeni hiipi bändi nimeltä Ulver. Jostain oli näet jäänyt mielikuva, että nämä bändit pystyisi jotenkin niputtamaan samaan - vähän kuten Yes ja Genesis, jotka aina mainitaan samassa lauseessa (korjatkaa toki jos olen aivan hakoteillä). Eli siis bändiin tutustuminen olisi ajankohtaista, mutta olisi kiva tietää mistä aloittaa.
 
Lueskelin noita Korroosion arvosteluja, sekä tätä ketjua, joiden perusteella Bergtatt ja Blood Inside vaikuttaisivat mielenkiintoisilta. Perdition Cityä olen kuullut kehuttavan tyyliin kaikkialla, mutta vähän pelottaa joku kokeellinen, efekti- ja samplepainotteinen, elektroninen "epämusiikki"... Ilmeisesti näillä konelevyillä on vielä aika vähän laulua, mikä on harmi, sillä pidän Garmin laulusta aivan järjettömästi (ainakin Arcturuksessa). Ja kun Blood Insidessä laulukin on kuulemma tehnyt paluun, niin se voisi ilmeisesti olla hyvä aloituskiekko?
 
Onko arvon m.nettiläisillä edellisestä tahikka Korroosion arvosteluista poikkeavia mielipiteitä? Vai onko Perdition City kuitenkin yksinkertaisesti niin ylitsevuotavan loistelias, että sen uskaltaa ostaa ihan sokkona? :)

vähän kuten Yes ja Genesis
 
Mä en oikein ymmärrä tätä vaikka näin sanotaan. Musta ne ovat kaksi täysin erilaista bändiä...
 
Lueskelin noita Korroosion arvosteluja, sekä tätä ketjua, joiden perusteella Nattens Madrigal ja Blood Inside vaikuttaisivat mielenkiintoisilta. Perdition Cityä olen kuullut kehuttavan tyyliin kaikkialla, mutta vähän pelottaa joku kokeellinen, efekti- ja samplepainotteinen, elektroninen "epämusiikki"... Ilmeisesti näillä konelevyillä on vielä aika vähän laulua, mikä on harmi, sillä pidän Garmin laulusta aivan järjettömästi (ainakin Arcturuksessa). Ja kun Blood Insidessä laulukin on kuulemma tehnyt paluun, niin se voisi ilmeisesti olla hyvä aloituskiekko?
 
Mutta siinä on kato sitä tunnelmaa ja kyllä se Garmi siinä laulaa myöskin. Loistava levy ja ehdottomasti riskin oton arvoinen, tai ei se sinänsä mikään riski ole sillä se kolahtaa ennemmin tai myöhemmin jokatapauksessa jos jaksat luukuttaa oikeissa olosuhteissa.
 
Onko arvon m.nettiläisillä edellisestä tahikka Korroosion arvosteluista poikkeavia mielipiteitä? Vai onko Perdition City kuitenkin yksinkertaisesti niin ylitsevuotavan loistelias, että sen uskaltaa ostaa ihan sokkona? :)
 
Sanon vain että kannattaa ostaa.

Taas viime päivinä kuunnellut Arcturusta ihan muna kädessä, ja mieleeni hiipi bändi nimelta Ulver. Jostain oli näet jäänyt mielikuva, että nämä bändit pystyisi jotenkin niputtamaan samaan - vähän kuten Yes ja Genesis, jotka aina mainitaan samassa lauseessa (korjatkaa toki jos olen aivan hakoteillä). Eli siis bändiin tutustuminen olisi ajankohtaista, mutta olisi kiva tietää mistä aloittaa.
 
No, Arcturuksella ja Ulverilla ei päätyyleiltään (jos ei molempien perusbläkkisalkuvaiheita lasketa) ole muuta yhteistä kuin, että Garm on ollut molemmissa ja molemmat ovat Norjasta :)
 
Perdition Cityä olen kuullut kehuttavan tyyliin kaikkialla, mutta vähän pelottaa joku kokeellinen, efekti- ja samplepainotteinen, elektroninen "epämusiikki"... Ilmeisesti näillä konelevyillä on vielä aika vähän laulua, mikä on harmi, sillä pidän Garmin laulusta aivan järjettömästi (ainakin Arcturuksessa).
 
Ulverin jokainen levy on erilainen, niin siitä on helppo lähteä ;) Jos pikajaottelun tekee, niin:
 
Bergtatt - karkeasti Opethin tyylistä akustinen/mättö -kiertoa, tosin huomattavasti rankemmin.
Kveldsjanger - akustista kitaraa ja mollilaulua (ei rumpuja), helkutin kova levy silti, mielestäni Ulverin kolmanneksi paras levy
Nattens Madrigal - viimisen päälle true evil surinakohinapäänsärkybläkkistä :) seassa harvoja hiljaisempia kohtia
Themes from William Blake's The Marriage of Heaven and Hell - puoliambienttia industrial metallisen johdannaista
Perdition City - dark industrialia/elektroa synkeissä tunnelmissa puolivalveisena yönä, ehdottomasti Ulverin ykköslevy itselle
Lyckantropen Themes OST - loisteliasta noise/glitch-tyyppistä elektroa
Svidd Neger OST - haikeanmelodista neoklassisen tyylistä miniorkesterimusiikkia, jaettu kakkossija Top 3:ssa itselle
Blood Inside - kokeellista sample-elektroa/industrial-neoklassista modernein soundein, jaettu kakkossija
 
Sitten voisi vielä nuo EP:t mainita:
 
Metamorphosis - pirun kova, mutta äärimmäisen harvinainen, sellaista hiukan Blood Insiden kuuloista *karkeasti* elektroa
Teachings In Silence (2 EP:n yhdistelmäkokoelma) - hiukan samantyylistä kuin Themes from... paitsi minimalistisempana
A Quick Fix of Melancholy - hiukan esimakua Blood Insiden tyylistä, erittäin hauska EP joskin liian lyhyt näin hyvä (20 min ~ :P)
 
Ja kun Blood Insidessä laulukin on kuulemma tehnyt paluun, niin se voisi ilmeisesti olla hyvä aloituskiekko?
 
Olisihan se.
 
Vai onko Perdition City kuitenkin yksinkertaisesti niin ylitsevuotavan loistelias, että sen uskaltaa ostaa ihan sokkona? :)
 
Ehdottomasti.

Taas viime päivinä kuunnellut Arcturusta ihan muna kädessä, ja mieleeni hiipi bändi nimeltä Ulver. Jostain oli näet jäänyt mielikuva, että nämä bändit pystyisi jotenkin niputtamaan samaan - vähän kuten Yes ja Genesis, jotka aina mainitaan samassa lauseessa (korjatkaa toki jos olen aivan hakoteillä).
 
Yhteinen nimittäjä on toki Garm. Tyylillisesti molemmat yhtyeet ovat lähteneet aika tavalla eri suuntiin, joskin yhteistä on matkan huomattava pituus (näin tyylillisesti ajatellen) alkuvaiheista nykyhetkeen (ja Arcturuksen tapauksessa kuolinhetkeen).
 
Lueskelin noita Korroosion arvosteluja, sekä tätä ketjua, joiden perusteella Nattens Madrigal ja Blood Inside vaikuttaisivat mielenkiintoisilta. Perdition Cityä olen kuullut kehuttavan tyyliin kaikkialla, mutta vähän pelottaa joku kokeellinen, efekti- ja samplepainotteinen, elektroninen "epämusiikki"...
 
Perdition City ei ole millään tavalla "epämusiikkia". Oikestaan kaikki sen jälkeen tulleet levyt ovat jollain tavalla vielä kokeellisempia, ainakin minusta.
 
Ilmeisesti näillä konelevyillä on vielä aika vähän laulua, mikä on harmi, sillä pidän Garmin laulusta aivan järjettömästi (ainakin Arcturuksessa). Ja kun Blood Insidessä laulukin on kuulemma tehnyt paluun, niin se voisi ilmeisesti olla hyvä aloituskiekko?
 
Ehkä, ehkä ei. Blood Inside on erinomainen levy, mutta sen kollaasimaisuus voi tehdä siitä hieman hankalan pureskeltavan. Tosin Ulverin kanssa on vähän se ongelma, että sama se mistä aloittaa, loput levyt ovat kuitenkin kovin erilaisia.
 
Onko arvon m.nettiläisillä edellisestä tahikka Korroosion arvosteluista poikkeavia mielipiteitä? Vai onko Perdition City kuitenkin yksinkertaisesti niin ylitsevuotavan loistelias, että sen uskaltaa ostaa ihan sokkona? :)
 
Minä kuulun siihen vähemmistöön täällä, jolle Perdition City ei ole läheskään parasta Ulveria. Minusta PC:llä on enemmän muotoa kuin sisältöä, enemmän tunnelmaa kuin substanssia. Tummasävyinen äänimaailma tekee siitä hyvää soundtrackia sopivaan tunnelmaan (Jyväsjärven kiertäminen pimeänä syysiltana on hyväksi havaittu esimerkki), mutta sen musiikilliset ansiot jäävät minusta jokseenkin laihoiksi.
 
EDIT: Kveldssanger. Sori.

Mutta siinä on kato sitä tunnelmaa ja kyllä se Garmi siinä laulaa myöskin. Loistava levy ja ehdottomasti riskin oton arvoinen, tai ei se sinänsä mikään riski ole sillä se kolahtaa ennemmin tai myöhemmin jokatapauksessa jos jaksat luukuttaa oikeissa olosuhteissa.
 
Hmmhmm! Voisi varmaan syssymmällä katsoa tuota levyä viimeistään. Näin siksi, että jos pimeä, tyhjä (no okei, on täällä yksi toinenkin sivari) kartanorakennus keskellä korpea mustana, kylmänä, sateisena lokakuun yönä ei täytä olosuhdevaatimuksia, niin ei sitten mikään :D
 
Ja äskeisessä viestissäni tosiaan sekosin ajatuksissani, tarkoitin kylläkin Bergtattia enkä Nattens Madrigalia...
 
E: jahas, tännehän tulee asiallisia vastauksia kuin sieniä sateella, kiitos kiitos. Ilmeisesti lähden tuosta perusvarman oloisesta Perdition Citystä liikkeelle, tai sitten Bergtattista, tai riippuu mitä nyt sattuu levykaupassa olemaan. Tai aika samahan se periaatteessa varmaan on, jos kaikki levyt kuitenkin ovat niin selvästi erilaisia.

EDIT: Kveldssanger. Sori.
 
Kyllä se on sjanger, kuten levyn kannessa lukee.

Joo minustakin se taitaa olla ssanger. Siinä on kyllä tällainen "uusi" s-kirjain ensin ja sitten tällainen "vanha" s-kirjain sen perässä. En ihan tiedä mikä logiikka siinä kylläkään on....
 
E: Ehkä se viittasi, että mentäisiin uudemmasta vanhaan, tai palataan black metallista vanhaan aikaan eli folk-musiikkiin.
Tai sitten, että palataan seuravalla levyllä vanhaan eli black metalliin.
Turhaa pohdintaa....

Fraktuurakirjasimissa oli käytössä kaksi eri s-kirjainta, eli kumpikaan niistä ei ole "uusi" tai "vanha". Logiikka niiden käyttämiseen meni jotenkin niin että sanan lopussa käytetään aina nykymuotoista s-kirjainta, muuten yleensä "pitkää" s-kirjainta; kvelds-sanger.

Usko tai älä, siinä lukee "Kveldssanger", aivan kuten tunnetun suomalaisen pastilliaskin kyljessä lukee "Sisu" eikä "Gifu": http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuva:Leafsisulogo.JPG
 
No jopas on.