Rock, pop, alternative ›

Foo Fighters on vähän sellainen yhtye, että se on aina toiminut, mutta jos he joskus tekisivät vähän jotain erikoisempaa kamaa voisi se toimia aivan täysillä. Bändistä voisi todella innostua ja uskon, että heiltä löytyisi myös rahkeita vähän kokeellisempaan materiaaliin. Pidemmän päälle noi kolmisointumenopalat alkaa vähän menettää voimaansa. Vaikkakin täytyy sanoa, että Grohl on hyvä tekemään meneviä ralleja ja että edellinen Foo Fighters -albumi kuuluu suosikkeihini heidän tuotannosta.
 
Joo, sais kyllä Foo Fighters hieman alkaa muuttaa linjaansa. Olihan tietysti One by Onella muutama aiempaa rankempi biisi, mutta siihen se sitten jäikin. Ja mitä tuohon In Your Honoriin tulee niin todellakin yksi parhaista Foo Fightersin tuotoksista, kolmen kärkeen menee, vaikken ole tähänkään mennessä vielä ostanut tuota.

Minä kuulun joukkoon, jolle kaiken ei aina tarvitse olla "erilaista ja omituisuutta tavoittelevaa". Foo Fighters ei ole Mr. Bungle ja vice versa. Itse koen, että on helkkarin hienoa Fightersien soittavan juuri sitä perusrokkia, jossa kuitenkin on se FF:n oma juttu... kuin että alettaisiin kikkailemaan turhia ja julkaisemaan tekotaidepläjäyksiä. Vaikka pidänkin Tom Waitsista, niin kaikkien ei tarvitse olla musiikillisesti sitä.

In Your Honorin rock-puolikas ei ole minulle oikein toiminut, mutta akustisella levyllä on jotain aivan mahtavia biisejä, kuten vaikka Still ja Razor. Nykyisen keskitien rockin sijaan kaipailisin enemmän alkuaikojen rankempaa ilmaisua, tai sitten tuon akustisen kiekon paljautta.

In Your Honorin rock-puolikas ei ole minulle oikein toiminut, mutta akustisella levyllä on jotain aivan mahtavia biisejä, kuten vaikka Still ja Razor. Nykyisen keskitien rockin sijaan kaipailisin enemmän alkuaikojen rankempaa ilmaisua, tai sitten tuon akustisen kiekon paljautta.
 
On kyllä samat mietteet itelläkin. Onhan siinä rock-kiekolla muutama hyvä biisi mutta aika pettymys se oli ainakin mulle.
 
Rolling Stone -lehti on muuten saanut tuon uuden levyn esikuunneltavaksi, ja mietteet levystä löytyy täältä:
 
http://www.rollingstone.com/rockdai … -echoes-silence-patience-and-grace/

Minä kuulun joukkoon, jolle kaiken ei aina tarvitse olla "erilaista ja omituisuutta tavoittelevaa". Foo Fighters ei ole Mr. Bungle ja vice versa. Itse koen, että on helkkarin hienoa Fightersien soittavan juuri sitä perusrokkia, jossa kuitenkin on se FF:n oma juttu... kuin että alettaisiin kikkailemaan turhia ja julkaisemaan tekotaidepläjäyksiä. Vaikka pidänkin Tom Waitsista, niin kaikkien ei tarvitse olla musiikillisesti sitä.
 
Lähinnä tarkoitin tuolla erikoisemmalla musiikilla vähän "kunnianhimoisempaa" lähestymistapaa heidän musiikkiinsa. Esim. Pink Floyd -tyyliset hämyiset välikohdat tai monimutkaisimmat kappalerakenteet voisivat tuoda aivan uuden mielenkiintoisen aspektin bändin materiaaliin. Grohl on suuri Led Zeppelin -fani. Myös siltä suunnalta voisi ottaa vaikutteita. No, tämä kaikkihan on vain ideoita millä Foo Foghters voisi uudistaa hieman tyyliään. Parhaimmillaan kuitenkin heidän rokki toimii mainiosti jo nykyiselläänkin.

"Ballad Of The Beaconsfield Miners" viittaa tapahtumaan, missä kaksi australialaista kaivostyömiestä jäi jumiin työpaikkansa romahdettua, ja pyysivät pelastajiltaan Foo Fightersia sisältävän iPodin. Kun pelastajat laskivat iPodin luolaan, mukana oli viesti itseltään Dave Grohlilta: "Moi, olette ajatuksissamme. Kunhan pääsette ulos, niin tulkaahan katsomaan meitä mille tahansa keikalle, niin teitä odottaa siellä pari kylmää olutta." Lähde: Tune.fi
 
Grohlilla ainakin löytyy sydäntä vaikka kyse onkin yksittäisestä tapauksesta ja vain kourallisesta ihmisiä.
 
Lisää jutusta lontooksi:
http://www.billboard.com/bbcom/news … splay.jsp?vnu_content_id=1003608301
 
Having written 'The Ballad of the Beaconsfield Miners', Grohl invited guitarist Kaki King to play on the song and describes it as "almost banjo-picking style with hammer-ons and pull-offs"
 
PS. Tuottajanahan tällä tulevalla lätyllä on Gil Norton, joka tuotti myös The Colour And The Shape-levyn. Shellashta...

Sä tunnut kattelevan asiaa hiukan mustavalkoisesti...
 
Myönnän... mutta se johtuu ihan siitä, että pidän kovasti nyky-Foosta. Toki ne alkupään kaksi ekaa kolisee kovaa, mutta huonoa ei missään nimessä ole nämä uudemmatkaan. Tuo kommenttini oli lähinnä vastaus siihen kun joku mainitsi että haluaisi Foon palaavan siihen alkuaikojen "rankkaan ilmaisuun". Mielestäni nimenomaan uusilla levyillä on paikoitellen huomattavasti aggressiivisempaa menoa. In Your Honorin liitolaulut, Best Of Youn todellinen rockpotku jne.
 
Toki makuja on monia, mutta minusta on hienoa että Foo Fighters tekee nyt sitä omaa juttuaan, eikä enää voida puhua siitä että Foo Fighters on "Dave Grohlin Nirvana #2".
 
Mä kuulun siihen joukkoon, joille ei todellakaan tarvitse aina olla erilaista ja omituisuutta tavoittelevaa, mutta biisin on pakko aiheuttaa muutakin kuin "kaks maitoo ja palloedam"-fiilis. Foo Fighters on parhaimmillaan erittäin hyvää rockia suoltava bändi, mutta harmillisesti se on sitä nykyään aivan liian harvoin. Bändi on kuulostanut nälkäiseltä viimeksi Colour And The Shapella ja se jos mikä vituttaa meikäläistä. Dave on kuitenkin oikeasti kova ukko. Tuntuu vaan tuhlaavan ne tykimmät paukkunsa sivuproggiksiin.
 
Tässä tulla yksilöllisiin asioihin. Itse taas sain paljonkin irti viimeisimmästä Foo-paketista. Oli rokkia ja akustista... rankkaa ja kevyempää. Mielenkiinnolla odotan myös uutta. Tietyllä tavalla itse koen, että Foo Fighters on levy toisensa jälkeen erilainen, mutta silti Foo Fighters. Se perusrock löytyy aina, vaikka kaksi peräkkäistä levyä ovat keskenään erilaiset. In Your Honor oli täysin erilainen mitä 1x1. Tai There Is Nothing Left To Lose taas eri mitä The Color And The Shape. Tietyllä tavalla FF kehittyy mutta säilyttää sen heille tutun (ja tosiaan turvallisen) rock-elementin. Ei toki mitään radikaaleja eroja, kuten esim. Ulverilla... mutta kuitenkin.
 
Katsotaan nyt mitä uusi albumi tuo tullessaan. Jospa se Gilin paluu tuottajaksi jotain vaikuttaisi.

Luulen että seuraava levy tulee olemaan taas kerran erilainen FF-levy. Tuo on juuri se asia mistä eniten pidän tässä orkassa, eli jokainen levy on täysin erilainen.
 
Itselle kaksi viimeisintä levyä ovat olleet pieniä pettymyksiä, toki niiltäkin löytyy hienoja biisejä koko liuta mutta kokonaisuudet eivät ole mielestäni lähelläkään TCATS:ia tai varsinkaan mielestäni toistaiseksi hienointa levyään, Nothing left to Losea.
 
Nyt kun puikoissa on oikeesti tuottaja eikä bändin kaveri (niinkuin Rasckulinecz on) niin on odotettavissa musiikillisesti aika paljon skarpimpi levy kuin kaksi viimeistä ovat olleet.
 
Ja eihän kolmea ensimmäistä levyä oikeastaan voi verrata siihen mitä nuo nykyään tekevät.. Ekan levyn Grohl teki käytännössä yksin, toisen käytännössä kahdestaan basisti-Naten kanssa, kuten myös kolmannesta puolet (Grohl soittaa ainakin 5 biisin rumpuraidat Nothing left to Lose:lla). Eli tavallaan tuleva levy on ensimmäinen Foo Fighters-bändilevy jolla on myös ulkopuolinen tuottaja. Mielenkiinnolla odotan mitä sieltä tulee.

Katsotaan nyt mitä uusi albumi tuo tullessaan. Jospa se Gilin paluu tuottajaksi jotain vaikuttaisi.
 
Kuuntelen tässä juuri In Your Honoria, ja No Way Back ja nyt menevä Best of You (muistaakseni myös DOA) ovat oikein kelpo biisejä sinänsä, mutta johtuneekohan sitten ponnettomista radiosoundeista, etteivät ne pääse kunnolla iskemään. Toivottavasti Norton toisi takaisin edes jotain The Colour of the Shapen mahtavasta potkusta.
 
Nothing Left to Losen pyöräytin myös tuossa pitkästä aikaa, ja kyllähän se on oikeasti aika hieno levy. Suht vaisujen Gimme Stitchesin ja Live-In Skinin tilalle kun olisi saatu pari parempaa biisiä, niin olisi todella kova kokonaisuus kyseessä.

Kuuntelen tässä juuri In Your Honoria, ja No Way Back ja nyt menevä Best of You (muistaakseni myös DOA) ovat oikein kelpo biisejä sinänsä, mutta johtuneekohan sitten ponnettomista radiosoundeista, etteivät ne pääse kunnolla iskemään.
 
Jaa'a... voipi olla. Minusta nimenomaan kaksi viimeistä albumia ovat olleet huomattavasti "aggressiivisempia" vaikkakin soundiltaan siloitellumpia, kuin mitä esim. The Colour And The Shape tai There Is Nothing Left To Lose. Jos miettii esim. Best Of Youn loppupuolen revittelyä, tai All My Life-biisin aggressiivisuutta, niin...
 
Näiden uudempien albumien tuotantohan on tosiaan tasaisempi ja jotenkin fokusoituneempi. Samalla sieltä on hävinnyt vähän sitä "rouheutta" mutta samalla myös levyistä on tullut parempia kokonaisuuksia ajatellen nimenomaan sitä "isoa kuvaa".
 
Itse pidänkin kovasti tuosta One By One-albumista. Siinä ei mielestäni ole kuin yksi selkeästi heikompi, linjasta poikkeava biisi... "Tired Of You". Burn Awayssa voisi olla hieman napakampi tempo kyllä. Jaetulla ykköspallilla onkin kaksi ekaa lättyä ja tämä 1x1. Toisena tulee sitten TINLTL ja Honor.
 
Toivottavasti Norton toisi takaisin edes jotain The Colour of the Shapen mahtavasta potkusta.
 
Potkuahan bändissä on, mutta jospa pieni tuotantomuutos vaikuttaisi ratkaisevasti soundeihin.
 
Nothing Left to Losen pyöräytin myös tuossa pitkästä aikaa, ja kyllähän se on oikeasti aika hieno levy. Suht vaisujen Gimme Stitchesin ja Live-In Skinin tilalle kun olisi saatu pari parempaa biisiä, niin olisi todella kova kokonaisuus kyseessä.
 
Kyllä. Yksi omista suosikkiraidoista löytyy nimenomaan tuolta lätyltä. Se on jopa sellainen biisi johon pystyin samaistumaan ennenkö matkailu vei miehen sydämen. I learnt to fly.
 
edith: pari kirjoitusvirhettä fiksattu.

Noniin! Nyt sitten on kuultavilla uus Foo biisi.
Omasta mielestäni ihan hyvä biisi ja mukava melodia kertosäkeessä.
Soitettu ainakin Kanadassa ja Australiassa jo, ja Tuossa: http://www.zshare.net/audio/295010707afefb/

Noniin! Nyt sitten on kuultavilla uus Foo biisi.
Omasta mielestäni ihan hyvä biisi ja mukava melodia kertosäkeessä.
Soitettu ainakin Kanadassa ja Australiassa jo, ja Tuossa: http://www.zshare.net/audio/295010707afefb/
 
Oho, olipas kova biisi! Toivottavasti koko levy rokkaa yhtä hyvin.

Noniin! Nyt sitten on kuultavilla uus Foo biisi.
Omasta mielestäni ihan hyvä biisi ja mukava melodia kertosäkeessä.
Soitettu ainakin Kanadassa ja Australiassa jo, ja Tuossa: http://www.zshare.net/audio/295010707afefb/
 
Laillisesta lähteestä en tiedä mutta pakkohan tuota oli maistella.
Kerrassaan mainio biisi, selkeät mutta rankat soundit (vaikka onkin mp3 ja mulla täällä töissä aika huonolaatuiset kaiuttimet). Toimii kyllä meikäläiselle ja kovaa tuo The Pretender!

Yllättävän kova biisi. Ei ihan All My Lifen ja Come Backin tasolla, mutta muuten tuntuu pyyhkivän lattiaa suurimmalla osalla parin viime levyn rock-materiaalista. Odotukset nousivat hiukan.
 
Best of Youn loppuärjyntä ei muuten oikein toimi Skin and Bonesilla. Muuten oikein hyvä tuo live.

Näiden uudempien albumien tuotantohan on tosiaan tasaisempi ja jotenkin fokusoituneempi. Samalla sieltä on hävinnyt vähän sitä "rouheutta" mutta samalla myös levyistä on tullut parempia kokonaisuuksia ajatellen nimenomaan sitä "isoa kuvaa".
 
Mielestäni taas TINLTL - tuotanto on tähän mennessä FF-albumeista onnistunein. Sillä levyllä kaikki tuotannolliset asiat palvelevat kutakin biisiä, ja siltä myös puuttuu hieman kiusallinen nyt-rokataan-vaikka-väkisin-soundi mitä taas IYH:n rokkipuoli oli..
 
Muutenkin TINLTL on mielestäni hienoin kokonaisuus kappaleita mitä Grohl on tähän asti tuottanut. Sillä levyllä onkin ollut tarkoituksena keskittyä nimenomaan melodiseen biisinkirjoittamiseen ja viedä se asia huippuunsa. Ja mielestäni siinä on onnistuttu aika hienosti.
 
1X1 :n tarkoitus oli käsittääkseni pelastaa hajoava bändi - ja aika hajanaiselta sekä keskeneräiseltä tuo levy mielestäni kuulostaakin. Mitä biisejä/klippejä olen tuon albumin ekoista sessioista kuullut niin ensimmäinen versio kuulosti aika tavalla mielenkiintoisemmalta kuin lopullinen levy.
 
IYH :llä haluttiin irti TINLTL:n "keskitien" soundista ja tehdä selkeä rock - ja akustinen levy. Ongelma on kuitenkin se että akustisen levyn biisit ovat kuin perus FF-biisejä mitkä kuulostavat akustisilta demoilta. Ja rock-puolella taas koitetaan rokata niin pirusti että biisit pääsevät unohtumaan.
 
Tulevasta levystä on kyllä odotukset korkealla.. Kolme biisiä oon siitä kuullut erilaisina nauhoituksina, ja mielenkiintoinen kokonaisuus on varmasti tulossa.. Ei toi Pretender mielestäni mikään uusi Everlong ole mutta kyllä se paremmalta kuulostaa kuin suurin osa IYH:sta.
 
Saatan kuulostaa kriittiseltä mutta oon vaan kuunnellu tätä orkkaa niin paljon ekasta levystä alkaen että on ehtinyt muodostua tiettyjä mielipiteitä herrojen musasta.. Maailman paras bändi se on kuitenkin.

Noniin! Nyt sitten on kuultavilla uus Foo biisi.
Omasta mielestäni ihan hyvä biisi ja mukava melodia kertosäkeessä.
Soitettu ainakin Kanadassa ja Australiassa jo, ja Tuossa: http://www.zshare.net/audio/295010707afefb/
 
Tuo on kyllä hyvä laulu, löytyy myös http://www.myspace.com/foofighters .Olen aina diggaillu "color and the shape" -levyä ja tuo on jotenkin paluuta siihen...en ole oikein uudemmista välittänyt. Ainoa mikä vähän hankaa on tuo grohlin ainainen huutaminen. Tavaramerkki sano...

Juu, Foon myspace-leiskakin uusiutunut ja samalla näkyvissä kansitaidettakin hieman. Vekkulia että putkesta on tehty granaatti... ja todellakin tuo Pretender rokkaa kovastikin. Pari ekaa kertaa meni "vähän ohi" mutta näiden parin kerran jälkeen se on vain parantanut juoksuaan.

Voi jumantsuigula, että on kova biisi tuo Pretender! Nyt nousivat kyllä odotukset tulevaa FF-plättyä kohtaan entisestään. Itelle on bändin levyistä eniten kolahtanut There is Nothing Left to Lose ja The Colour and the Shape.

Uusin musavideo Foolta. Mun mielestä keskivertoa parempi Foon video, varsinkin loppu on hieno ku alkaa lentää vettä.
 
Foo Fighters - The Pretender
http://youtube.com/watch?v=DKhnmUdmz74