Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Levinen Jazz Piano Bookissa käsitellään aihetta (s. 182->) vähän laajemmin ja esitellään myös m7- ja dominanttiversiot. Siinä esimerkit on C:ssä mut jos otetaan toi sun G7 ja lisätään väliin ne dimiseiskat niin kyseessähän ei ole F#m7b5 vaan F#dim7, Adim7, Cdim7 tai Ebdim7 (jotka kaikki ovat D7b9:n vajaamuotoja).
 
Kiitos !!! Tuohon mä päädyin aluksi kanssa intuitiolla, mutta mun korva ei jostain syystä tykkää tuosta #5/b13-soundista mikä siitä tulee. Mutta ei se korva tykännyt vaihtoehdostakaan.
 
Vielä jos saa vaivata, niin mikä tuo m7-soinnun välisointu on? (Mä tunkisin sinne väliin taas m7b5:ta)

Vielä jos saa vaivata, niin mikä tuo m7-soinnun välisointu on? (Mä tunkisin sinne väliin taas m7b5:ta)
 
Ihan samat dimisoinnut tulee ku G6, Gm6 ja G7-sointujenkin kanssa, eli G:ssä mentäessä D7b9-soinnun ylärakenne (Cdim, Ebdim, F#dim ja Adim). Ainoa mikä muuttuu on sen G-soinnun rakenne. Toisin sanoen m7-blokkisoinnut vaikka tossa G:ssä saat soittamalla ihan samalla tavalla ku dominanttisoinnun kanssa mutta alentamalla aina B:n Bb:ksi.
 
Skaalaksi muodostuu sit siis jonkunlainen "natural minor bebob"-skaala (tai "aeolian bebop"?), en tiedä onko tolle jotain virallista nimeä. Mut siis G:stä G, A, Bb, C, D, Eb, F, F#.
 
Kaikkien neljän eri sointutyypin välisoinnut on siis ne samat dimisoinnut, vaan se itse "pääsointu" (tässä tapauksessa G6, Gm6, G7 tai Gm7) vaihtuu ja se sit hieman aina muuttaa kans tota asteikkoa.

Ihan samat dimisoinnut tulee ku G6, Gm6 ja G7-sointujenkin kanssa, eli G:ssä mentäessä D7b9-soinnun ylärakenne (Cdim, Ebdim, F#dim ja Adim). Ainoa mikä muuttuu on sen G-soinnun rakenne. Toisin sanoen m7-blokkisoinnut vaikka tossa G:ssä saat soittamalla ihan samalla tavalla ku dominanttisoinnun kanssa mutta alentamalla aina B:n Bb:ksi.
 
Skaalaksi muodostuu sit siis jonkunlainen "natural minor bebob"-skaala (tai "aeolian bebop"?), en tiedä onko tolle jotain virallista nimeä. Mut siis G:stä G, A, Bb, C, D, Eb, F, F#.
 
Kaikkien neljän eri sointutyypin välisoinnut on siis ne samat dimisoinnut, vaan se itse "pääsointu" (tässä tapauksessa G6, Gm6, G7 tai Gm7) vaihtuu ja se sit hieman aina muuttaa kans tota asteikkoa.
 
Ilmeisesti mä yritän sitten liian vaikean kautta ...
 
... eli jos mulla olisi sointukulku Cmaj7-Am7-Dm7-G7, tuo dimisointu toimii hyvin Cmaj:n ja Am7:n kohdalla mutta Dm7:ssa tuo "aiolian bebop" ei enää mun korvaan toimi ... siinä kohdalla C#m7b5:n säilyttää paremmin sen iim7-soundin ja taasen G7:n kohdalla D# kuulostaa enemmän alt-ääneltä (F#m7b5 erona on se E ).
 
Toisaalta se dimi on kitaralla helpompi sinne väliin tunke joten olen tyytyväinen.

Pieni vinkki kitaristeille:
 
Kun siirrät dimi sointua puolitoista sävelaskelta mihin tahansa suuntaan, niin se on sama sointu, se vain kääntyy. Voit sahata tuolla 1,5 askeleen symmetrialla sitä mistä tahansa, niin se koostuu aina samoista äänistä. (Toki koskee kaikkia soittimia, mutta kitaralla helppo havaita)

Pieni vinkki kitaristeille:
 
Pat Martino vie tuota dimisoinnun symmetriaa vielä pitemmälle: laskemalla mitä tahansa soinnun säveltä puolisävelaskelta saadaan siitä sävelestä alkava dominanttiseptimi. Näitä Martino käyttää sitten toistensa substituutiona. Mun mielestä aika ovelaa.