Kitarat: kitarakamat ›

Onkos jollain tietoa, ollaanko nuo perus Classicit lopetettavien listalla, kun Thomannilla mustan Classicin saa vajaaseen 1400 eskoon?
Luutumannin sivultakaan ei silmään osunut kuin nuo uudet Antique -versiot..
Pajallakin nuo pari Classicia (vintage sb ja winered) vetelee yli kahta tonttua.

Ei ainakaan
vielä.
http://www.gibson.com/en%2Dus/Divis … USA/Guitars/Discontinuted%20Models/
Tuostapa niitä voi lueskella, bye bye Melody Maker.

Ei Melody Maker vaan Les Paul Melody Maker. LPMM:ssä on tune-o-matic yms. mitä normaalissa Melody Makerissa ei ole.
 
Nuo muut Classicit ovat kyllä vissiin aika lähellä normaalihintaa, tuo musta on vaan halvempi. On sen verran ruma että ei ihmekään :-)
 
edit: Jaha, taisi kadota musta classic T-kaupasta. Eilen vielä löyty haulla.b

Tuohon kysymykseen en osaa vastata mutta laitan tähän vähän Classic tietoutta.
Toisaalta saahan stankkua ohuella kaulalla, joten Classicin pitäminen mallistossa on hieman turhaa.
 
Kaikki LP classicit eivät ole tasa-arvoisia keskenään.
 
Classicien tuotanto alkoi 1990, jolloin Gibson halusi tehdä ohuempikaulaisen stankun. Sekaannuksen välttämiseksi, malli ristittiin Classiciksi. Silloisen stankun ja Classicin eroja olivat kaulaprofiili, classicin "aidon" kokoinen lapa, aito cut away bindingi, vanhennetut reunalistat, ABR-1 talla, kaularaudan suojaluukun classic-teksti sekä plekusuojassa se 1960 teksti.
 
Ovelinta koko jutussa oli, että muutamat jenkki dealerit vaihtoivat muutamiin komeakantisiin classiceihin plekusuojan ja kaularaudan, joissa ei ollut tekstejä, ja myivät nämä eteenpäin Gibson custom shop 1960 reissueina. Silloin ei CS vielä tarjonnut Long neck tennonia kitaroihin.
 
Tätä auvoa kesti vuoden 1993 alkuun asti. Tuolloin CS alkoi Historic reissueiden valmistuksen ja classic linjaa oli halvennettava. Siitä eteenpäin classicien lavassa luki Les Paul Classic. Niissä aidoissa kunnollisissa classiceissa lukee lavassa siinä les Paul nimmarin alla Model, ei siis classic, kuten nykyisissä. Samalla kitaroista poistettiin cut away binding soololovesta(kansi ei näy bindingin alta ja bindaus on "leveä"), otelautamerkit muuttuivat rumemman vihreämmiksi ja puiden tasoa laskettiin hieman. Nämä myöhemmät Classicit ovat edelleen hyviä, eivät niin haluttuja tai laadukkaita, kun ne 1990-1993 classicit.
 
2000-luvun vaihteessa classicit murhattiin. Otelautamerkit ovat nykyään ruman vihreät, laatu mitä sattuu, puut eivät ole lähelläkään tavallisen stankun tasoa ja kitaroissa ei ole enää sitä oikean Gibsonin tuntua.
 
Yhteenvetona siis, jos hyvää ohutkaulaista Les Paulia haluaa niin kannattaa ehdottomasti havitella 1990-1993 Classiceja, joissa lukee lavassa Les Paul Model.
 
Jos jollakulla heräsi kiinnostus niin pikaviestiä kannattaa laittaa. Mulla on yksi musta aito 1992 Classic tiedossa.

2000-luvun vaihteessa classicit murhattiin. Otelautamerkit ovat nykyään ruman vihreät, laatu mitä sattuu, puut eivät ole lähelläkään tavallisen stankun tasoa ja kitaroissa ei ole enää sitä oikean Gibsonin tuntua.
 
Onko jotain tietolähdettä tuohon puiden huonouteen/ yleensä Gibson LP puuvalintoihin?

Velipoika osti vajaa pari vuota sitten tuommosen classicin, oiskohan ollu 05 vuosimallia. Testas hyllystä pari studiota ja tais testata stankunkin ja tuohon classiciin päätyi. Loisto peli, eikä inlaytkään mitenkään vihreiltä kyllä näytä.

Ainakin mun -04 Classicissa on enemmänkin keltaiset kuin vihreät inlayt.

Jos katselette Gibson LP classicin hinnankehitystä stankkuun ja vertaatte 2000-luvun classiceja alkupään tuotantoon, tämä käy aika selväksi.
 
Älkää vetäkö herneitä nenään, Classic on edelleen ok kitara, ei vaan niin hyvä, kun mitä se oli.

Täytyy nyt hieman ottaa takaisin siitä velipojan classicista. Kun sitä oikein tarkkaan tiiraili, niin kyllä ne inlayt sellaset vihertävät on:)