Rock, pop, alternative ›

uusi sinkkunsa icky thump on ainakin aivan mahtava
 
Mä tykkään kans kovasti. On tää vaan jotenkin hieno yhtye, mut vieläkään en oo ostanu yhtään levyä.

Levy toimii kyllä oikein hyvin. Monipuolinen satsi musiikkia, raskasta ja kevyttä, flamencoa ja bluesia.

Levy toimii kyllä oikein hyvin. Monipuolinen satsi musiikkia, raskasta ja kevyttä, flamencoa ja bluesia.
 
Juu, nyt kun on enempi tuota levyä kuunnellut, sehän on (alkuhämmennyksen jälkeen) oikein mainiota perinne-rockia. Todellista luomugroovea ja ovelia biisejä. Meg ei ole ollenkaan niin surkea rumpali kuin mitä jotkut sanovat. Päinvastoin, homman voi tosiaan hoitaa noinkin.

White Stripes, pidän todella kovasti, älyttömän paljon.

Ensimmäinen levy on mahtava, kolisee ja hyvin. Aika vänkäähän se on, että tämän kaksikon suosio nousi vasta silloin aika pinnalle tuon White Blood Cellsin avulla, vaikka itseni mielestäni ensimmäinen levy olisi voinut saada aivan mielettömän paljon enemmän arvostusta ja kuuntelijoita yhtyeen ympärille, no, aivan sama, loistavaa kamaa nämä tekevät mielestäni.

Ja mitä Meg Whiteen tulee, lievästi rosoista, simppeliä soundia paukutteleva nasta mimmi isoine daisareineen ja pömppövatsoineen, siis jumalauta, siinähän on mimmi, josta tosissani PIDÄN! Jack Whiten kanssa, muodostaen White Stripesin, tämä kaksikko on kyllä jotain aivan mahtavaa ja duunaavat erittäin hyvää musiikkia.

Henkilökohtaisesti, olen sitä mieltä, että White Stripes on tehnyt jotakin sellaista, mitä ei enää 2000 - luvulla olisi voinut ajatella tekevänsä. Rosoista, jokseenkin agressiivisia tunteita läpilyövä musiikki, siis sehän on omassa lajissaan aivan loistavaa! Ja White Stripes on toteuttanut sen hyvin.

Eihän tämä bändi voi tietenkään kaikkia viihdyttää, jotkut tykkäävät tyttärestä, jotkut äidistä. Eivätkä nämä kaiffarit bassoa tarvitse rinnallensa, hyvin potkii muutenkin.

Kyllä, meikäläinen digailee.

Now Jimmy, well do you want an explosion now?

Henkilökohtaisesti, olen sitä mieltä, että White Stripes on tehnyt jotakin sellaista, mitä ei enää 2000 - luvulla olisi voinut ajatella tekevänsä. Rosoista, jokseenkin agressiivisia tunteita läpilyövä musiikki, siis sehän on omassa lajissaan aivan loistavaa! Ja White Stripes on toteuttanut sen hyvin.
 
White Stripesin musiikki on kyllä vähäsen erikoista ollakseen niin suosittua (tällä hetkellä). Mikähän on suosion syynä? Ei tule nyt heti mieleen kovin montaa muuta tämän hetken listaykköstä, joiden musiikki nojaisi yhtä paljon bluesiin ja kantriin.
 
Olisin silti melkein taipuvainen ajattelemaan, että White Stripes on suosittu bluesista huolimatta kuin bluesin takia. Ovathan bändin sinkut olleet huomattavan punkrockmaisia verrattuna levyjen kokonaisilmeeseen. Blue Orchid-sinkku taisi olla Saatana-levyn ainoa säröriffittely, ja läpimurtohitit Fell In Love ja Seven Nation Army ovat myös hieman epätyypillisiä bändin tuotannossa.
 
No niin tai näin, näin raakaa ja rootsia menoa kyllä tarvitaan 2000-luvulla kipeästi. (Enää 993 vuotta aikaa parantaa tilannetta.)

Aika vänkäähän se on, että tämän kaksikon suosio nousi vasta silloin aika pinnalle tuon White Blood Cellsin avulla, vaikka itseni mielestäni ensimmäinen levy olisi voinut saada aivan mielettömän paljon enemmän arvostusta ja kuuntelijoita yhtyeen ympärille
 
Muistaakseni Debut, De Stilj ja White Blood Cells julkaistiin euroopassa samaan aikaan. Amerikassa eivät ilmeisesti saaneet näkyvyyttä, mutta NME alkoi hypettämään White Stripesiä briteissä White Blood Cellsin julkaisun aikoihin.

White Stripesin musiikki on kyllä vähäsen erikoista ollakseen niin suosittua (tällä hetkellä). Mikähän on suosion syynä? Ei tule nyt heti mieleen kovin montaa muuta tämän hetken listaykköstä, joiden musiikki nojaisi yhtä paljon bluesiin ja kantriin.
 
No niin tai näin, näin raakaa ja rootsia menoa kyllä tarvitaan 2000-luvulla kipeästi.
 
Jep. Kiva kuulla nykypäivänä rytmimusiikkia, joka tulee selvästi markkinavoimien ja studionormien ulkopuolelta, mutta ei ole silti liian vaikeaa tavallisen pulliaisen nautittavaksi.

On se kyllä hienoa, että löytyy tällaisia bändejä joilla on pokkaa pistää levyilleen todella epäkaupallisia saundeja ja biisejä. Ja vieläpä menestyä (mikä ei tietenkään ole bändin päätettävissä). Toivottavasti White Stripesin menestys avaa tietä myös muille vastaaville akteille, sillä mielestäni juuri tämän tyylinen paahto on hyvä vastavoima ylituotetulle ja kasvottomalle hittikamalle.

On se kyllä hienoa, että löytyy tällaisia bändejä joilla on pokkaa pistää levyilleen todella epäkaupallisia saundeja ja biisejä. Ja vieläpä menestyä (mikä ei tietenkään ole bändin päätettävissä). Toivottavasti White Stripesin menestys avaa tietä myös muille vastaaville akteille, sillä mielestäni juuri tämän tyylinen paahto on hyvä vastavoima ylituotetulle ja kasvottomalle hittikamalle.
 
Ihan hyvin on kyllä Suomessa menestynyt, kolmatta viikkoa virallisella albumilistalla.

mitä helvettiä? turha mollata, White Stripes on yksinkertaisesti nerokas! Icky Thump sai vasta ikään loistavat arvostelut joten en menisi puihin haukkumaan vaikka en itse tykkäisikään. Hyvähän se vaan on että Jack on kehittänyt aivan oman soundinsa... seison sanojeni takana tässä asiassa vaikka olisinkin aivan väärässä :D eipä mielipideasioista kannata tapella :)

Get Behind Me Satan oli minulle suuri pettymys, mutta tämä Icky Thump paransi siitä merkittävästi, jos minulta kysytään. Tosin pieni pettymys tämäkin oli, koska oli taas niin suuret odotukset. Parhaat biisit on varmaankin You Don't Know What Love Is (You Just Do as You're Told) ja Conquest. Jackin riffittely on edelleen hienoa , mutta soolot jää välillä vähän pelkäksi kirskutteluksi. Mitään Black Mathin tai Ball & Biscuitin soolojen euforiatasoja ei päästä edes lähelle. Elephantia tulevat muutenkaan tuskin koskaan ylittämään, mutta jos tällä tasolla pysytään, ei ole silti mitään hätää.

Icky Thump on todiste siitä miten helpohkot rock-riffittelyt voivat oikealla asenteella kuulostaa helvetin kovilta.

Kyllähän tämä Icky Thump mahtilevy on, parempi tosiaan kuin Get Behind me Satan, joka ei ole kokonaisuutena koskaan oikein auennut. Hyviä biisejä siinäkin, mutta liikaa höttöä mielestäni.
 
Pakko vielä hehkuttaa White Stripesin keikkaa, jonka näin kolmisen viikkoa sitten Leedsin Wireless-festivaaleilla. Kokemuksena yksi hienoimpia elämässäni. Aivan uskomatonta, kuinka kaksi ihmistä saa täytettyä karismallaan suuren festivaalilavan niin ettei mitään jää kaipaamaan. Läpimärkä yleisö oli hienosti mukana heti setin aloittavasta Black Math-biisistä alkaen. Setissä oli suurimpien hittien lisäksi pari yllätystäkin, vielä tuolloin ilmestymättömältä uudelta levyltä soitettiin ainakin Icky Thump, You don't Know what love is, Little cream Soda sekä Effect Cause. Vahvasti jäi mieleen myös Megin laulama In the Cold Cold Night, olin pakahtua. Soittivat toki myös coverina tämän Jolene-kappaleen, joka toki upposi vallan mainiosti. Visuaalisestikin näyttävä keikka oli, täysin punainen taustalakana ja heiman leikittelyä valoilla ja varjoilla, simppeliä ja toimivaa, mitään kummempaa ei tarvita.
 
Saisivat tulla hieman lähemmäksikin keikkailemaan, tahtoo kokea uudestaan. Suosittelen kyllä kaikille bändistä tykkääville lämpimästi, on ehdottomasti kaiken rahan ja vaivan arvoista.

Jumaliste, tämä Icky Thump on ihan helkutin hyvä levy. Varhaista vielä tässä vaiheessa sanoa, mutta minun mielestä vuoden paras albumi. Olisin jo melkein valmis antamaan jopa täydet viisi tähteä. Jack on liekeissä kitaran varressa. Mahtavia riffejä irtoaa tältä kaverilta. En osaa oikein suosikkikappaletta valita tältä levyltä, mutta St. Andrew (This Battle Is In Air) on ehkä vähiten mieleen.

Varsin erinomainen levy tämä Icky Thump. The White Stripes on ehdottomasti yksi tämän päivän musiikkikentän vaikuttavimmista artisteista. Mahtavaa musiikkia.

White Stripes on tällä hetkellä ehkä parasta mitä on tarjolla alternative/rock/indie-saralla. Nykyään ei enää kuule juurikaan kenenkään musiikissa sitä blues-juurta
 
Tämä nyt on liioiteltu väite. Niin hyvä yhtye ja ilmiö kuin White Stripes onkin, on about miljoona yhtyeyttä, jotka vetävät bluespohjaista rämistelyä huonosti tai hyvin.

white stripes on mun mielestä loistava bändi, icky thumpin kautta aloin pitämään koko bändistä, ja koukkuun jäin:D

Icky Thump ei alkuun kuulostanut kovinkaan vakuuttavalta, mutta kun sille antoi hieman aikaa, mahdollisuuden ja kohtalaisen volan, niin johan rupes aukee.
 
Yksinkertaisista aineksista rakennettua monitasoista musiikkia. Enemmän kuin osiensa summa.
 
Jack'illä on tyylitaju ja asenne kohdallaan, niillä näköjään pääsee aika pitkälle, jos on tarpeeksi lahjakas. Ja onhan hän aivan mielettömän hyvä kitaristi. Kuulostaa aina vaan enemmän Plantilta, hyvässä mielessä.
 
Hyvä levy, jälleen kerran.

Icky Thump on todiste siitä miten helpohkot rock-riffittelyt voivat oikealla asenteella kuulostaa helvetin kovilta.
 
Siis onko koko levy lähes yhtä hervotonta vääntöä kuin nimikappale? Se nimittäin tosiaankin "helppoudestaan" huolimatta potkii takamuksille lujemmin kuin mikään muu tältä bändiltä aiemmin kuulemani.