Lyriikka ›

Ulkomaisista, joita ei ole vielä mainittu mm. Warrel Danella (Nevermore), In Flamesin pojilla on joitain hienoja juttuja. Kotimaisista ei ole juuri lisättävää.
 

 
Ja saamasi pitää. James H:n sanoitukset ovat mielestäni suurimmaksi osaksi yksiulotteista uhoa. Otetaan pari esimerkkiä:
 
- Battery: Biisi joka on juuri sitä itseään uholauseita peräkkäin
- Thing That Should Not Be (tosin kyllä burtonin sanoitus, mutta kuitenkin): Suoraa rippausta H. P. Lovecraftin Ctulhu-mytologiaa käsittelevistä runoista ja kirjoista.
- Enter Sandman: Kakara joka näkee painajaisia ympättynä idioottimaiseen iltarukoukseen.
- Leper Messiah ja God That Failed: Tosi ranggaa angstia uskovaisia kohtaan, James on paha jätkä.
- 2x4: Jaa että biisi aiheesta kakkosnelosella hakkaaminen. Viimeistään tässä mestariteoksessa James osoittaa olevansa todellin paskajuntti ja punaniska.
- Master Of Puppets: Älkää lapset käyttäkö huumehia, ihan tosi!
- For Whom The Bell Tolls: Jos kirjoitetaan sodasta, jopa siitäkin voi kirjoittaa kunnolla.
- Call Of Ctulhu ja Orion: Jamesin parhaat sanoitukset. Myöskin Anesthesia (pulling teeth) lähentelee samaa.
 
Tähän ei taas voi olla kommentoimatta, vaikka kuinka ollaan puol vuotta myöhässä. Hetfieldin kaikki sanoitukset eivät ole mitenkään erityisen hyviä, osa aiheuttaa sellaista rankkaa myötähäpeää (Creeping Death, anyone?). Toisaalta, on miehellä joitain ihan mukiinmeneviä sanoituksia myös. Mutta näistä mainituista voisin olla osasta aika rankasti eri mieltä, ja perusteluista vielä enemmän. Kommentit kuulostaa aika tarkotushakusilta - vaikuttaa että alkuperäinen kirjoittaja ei pidä ko. bändistä ja hakee sitten syitä, mistä sitä voi haukkua. Mielestäni muutenkin outo ratkaisu threadiin jossa piti kehua kirjoittajia, ottaa sitten esimerkkejä haukuttavaksi.
 
-Thing That should Not Be: mistä saakka se nyt on ollut paha asia, että lainaa jotain kirjailijaa? Tämänhän voi ymmärtää tietenkin "rippaukseksi" tai sitten niin, että se biisi kertoo siitä mytologiasta. Vrt. nyt esimerkiksi Iron Maidenin Number of the Beast tai Children of the Damned tai Wicker Man, jotka kertovat leffoita. Ei kai ne nyt "ripata" yritä?
 
- Leper Messiah kertoo ymmärtääkseni tällaisesta Jenkkilässä yleisestä "evankelistasta", joka rahastaa uskovaisia. En näe tässä hirveää angstia mitään uskovaisia kohtaan.
 
- God that Failed taas kertoo henkilöstä, joka kieltäytyy hoidosta sillä perusteella, että kyllä Jeesus hänet parantaa jos on parantaakseen. Muistaakseni tämä henkilö oli vieläpä Jamesin äiti, joka ko. ratkaisun johdosta on nyttemmin edesmennyt. Ja niin, tästä on aika vaikea löytää mun mielestä hirveästi kritisoitavaa (saati sitten "tosi ranggaa angstia"), nää on oikeasti aika hyvät sanat.
 
- Master of Puppets ei mielestäni ole erityisen saarnaava, voisin jopa sanoa, että ihan kekseliäs lähestymistapa huumeisiin.
 
- For Whom The Bell Tolls: niin, kertooko tämä sodasta vai Hemingwayn kirjasta? Tässä taas tämä "rippaus"-kysymys. En tästäkään pysty löytämään sitä, mikä siitä tekee niin kauhean huonon.