Kitarat: akustinen ›

Jees,
 
eli aloin pällistelemään itselleni uutta akustista kitaraa, ja jatkuvasti näkemykset ja ehkä budjettikin tuntuu avartuvan hieman. Mieleeni tuli ulkomaisten valmistajien ohella luonnollisesti myös kotimainen Landola. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu se, ettei minulla ole minkäänlaista käsitystä Landolan kitaroiden laadusta, eri mallien hinnoista, eikä mistään muustakaan. Oletettavasti parhaimmat mallit ovat oikeinkin mainioita kitaroita, ja varmasti joillekin teistä on myös päätynyt Landola joskus käteen soitettavaksi. Minkälaista sanottavaa teillä löytyy Landolan kitaroista? Jos löytyy myös (edes suurinpiirtein) hintoja kerrottavaksi, niin auttaisi metsästykseen ja tilanteen kartoitukseen huomattavasti!

Aloitan.
 
Elikäs, landolan nykyinen tekeminenhän varsinkin täällä suomessa on kyseenalaistettu sen laadun vuoksi mitä se on markkinoille nykyään tuonut. vielä viisi vuotta sitten voitiin sanoa että landola on yksi hienoimmista "käyttösoittimista" (tarkoitan nyt soittimia, joita voi käyttää sekä keikalla, nuotiolla istuessa tai kotona sohvalla lököttäessä) ja joita sai vielä suhteellisen halpaan hintaan. Omistan landolan joka on peräisin 80 luvun alusta. Erinomainen kitara tähän päivään asti ollut. Vanhempia landolan kitaroita on kovasti kehuttu, eli mielelläni lähtisin käytettyä, ennen 2000 vuotta valmistettua landolaa katsomaan. Nylonkielisistä landola jatkaa mielestäni samalla tasaisella linjalla. Nykyään Esteven nylonkieliset ja landolan nylonkieliset ovat olleet laadultaan samoissa tasoissa.
 
Teräskielisen siis omistan, ja voin omasta ja muiden kokemuksien puolesta puhua että landola on loistava kitara sekä kotiin että keikalle. Mallejahan on taas monia ja näin poispäin... Nylonkieliset uudet, teräskieliset vanhat. siinä on mun käyttösuositus landolan kitaroista.
 
e. Eikä siitä nyt montaa vuotta ole ku pietarsaaressa lopettivat lanttulan valmistamisen.

Isääni lainaten, "ne on semmoisia huonekaluja vaan". Kalliimmista malleista en osaa sanoa, mutta nuo perushalpikset eivät laadulla juuri juhli.

Landolat ei ole minua mitenkään koskaan sytyttäneet. Parhaiten ne lokeroituu trubaduurikitaroiksi, sellaisiksi joiden ei tarvitse aivan parhaalta kuullostaa, mutta kestää vaihtelevat olot.
 
Mutta erityisesti välttäisin vuosien 1974-84 Landoloita (puhutaan kai Fazer-vuosista?). Silloin tuotantomäärät oli huipussaan.
 
Hep, puhutko nylonkielistä vai teräs?
 
Teräskielisten osalta tuo oli Landolan kulta-aikaa todellakin, eikä laadun kanssa ollut ongelmia vielä. Eihän nyt puurot ja vellit mene sekaisin.

Sopii näin kesällä veneen perään melaksi!

Mulla on kaksi Landolaa, toinen 68 -vuoden mallia ja toinen 90-luvun alun keskihintainen aksutiin. Ei kumpikaan mikään susipaska ole, Ja 90-luvun Landolan soundeista tykkään kovasti.

Kolme Landolan teräskielistä akustista mulla on ollut, kaikki kierokaulaisia. Kaksi 80/90-l taitteesta ja yksi 50/60- vaihteesta. Uusista peleistä ei ole kokemuksia.

Oma teräskielinen Landola Buffalo on vm. -74 (muistaakseni). Kovia kokenut, mutta edelleen soittokuntoinen. Viritystappeja on joutunut ruuvailemaan kiinni, kun ovat irtoilleet. Kaula nauhoineen suorastaan loistava - en ole huomannut mitään elämistä vuosien saatossa. Soittotatsi myös ihan OK. Paljon parempi kuin uudehkolla Ibanezilla.
 
70-luvulla oli liikkeellä halpoja Landolan naikkareita, joita myytiin postimyynnissä. Melko kammottavia kapistuksia olivat, otelautakin oli niin leveä, ettei edes melomiseen kunnon otetta olisi saanut. Toisaalta yhellä kaverilla oli hieman kalliimpi naikkari, jolla oli ihan ilo soitella.
 
Taitaa Landolan suurin ongelma olla laatuvaihtelu, riippuen mallista ja valmistusvuodesta. Löytyy hyviä ja huonoja, laidasta laitaan.

Oma teräskielinen Landola Buffalo on vm. -74 (muistaakseni). Kovia kokenut, mutta edelleen soittokuntoinen. Viritystappeja on joutunut ruuvailemaan kiinni, kun ovat irtoilleet. Kaula nauhoineen suorastaan loistava - en ole huomannut mitään elämistä vuosien saatossa. Soittotatsi myös ihan OK. Paljon parempi kuin uudehkolla Ibanezilla.
 
Useammallakin kaverillani on noita 70 -luvun Buffaloita, ja ne ovat kadehdittavan näppäriä vehkeitä. Ei huippua, mutta ominaisuuksiltaan varsin tasapainoisia värkkejä. Sopivan kokoisiakin.

Landola ei välttämättä ole ollenkaan huono vaihtoehto, kannattaa käydä kokeilemassa, niin saa oikeaa tietoa.

Termoz! Mulla on tuo JE-855 ja ihan pirun tiukka peli. Ihan taitaa olla 2000 luvun keppi, mutta en oo kyllä mitään vikaa löytäny. Tuntuu että nää haukkuma kommenttien kirjoittajat ei ees koskaan soittanu näillä uusilla. Kokeillu joskus jotain enon vanhaa jossa 20 vuotta vanhat kielet ja käytetty siinä melomisessa.
Just vaihdoin uudet 11 kielet ja voi jesus mikä soundi. Maksoin käytettynä 650 e kovan laukun kans eikä oo tarvinu katua hetkeäkään. Kitara on pyörinyt keikoilla ja studiossa ja toiminut joka tilanteessa moitteettomasti. Kaiken hyvän lisäks pitää vireen, helppo ja mukava soittaa, kauniit loimukoivu kyljet ja eikä maksa paljoa.
 
Suosittele sinulle ja muille epäilijöille testiin. Tietysti roska yksilöitä mahtuu joka merkkiin ja malliin...

Itselläni on myös ilmeisesti uudempia 2000-luvun kitaroita, D-5000. Reilun vuoden olen tuon omistanut ja olen kyllä erittäin tyytyväinen. Ovh. taitaa olla 800e, joten ei kuitenkaan halvimpiä malleja. Oikein hienosti soi ja todella laadukkaan näköinen/tuntuinen viimeistelyllä lakkapinnoitteella. Vanhemmista ja halvoista Landoloista ei ole kokemuksia, mutta tässä ei ainakaan ole mitään vikaa.

Jostain mainoslehdestä luin Top Soundin (musaliike Seinäjoella ja Kauhajoella) ostaneen Landolan koko 400 kitaran varaston. Onkohan kukaan käynyt katsomassa millaisia soittimia sieltä löytyisi, itseäni kiinnostaisi lähinnä joku pikkukoppainen teräskielinen.

No vuos sitten kun tuon omani ostin Seinäjoen TopSoundista, niin olivat jo silloin ostaneet sen Landolan varaston. Kyllähän siellä valinnanvaraa löytyy ja hyviä tarjouksia, kannattaa kyllä käydä katsomassa. Oman kitaran ovh. tosiaan on noin 850e ja Saksassakin näkyi olevan yli 700e. 450e sain tämän omani sieltä...

Jos vertaan samanhintaista(n.500€) landolaa ja takaminea, niin eipä nuissa juuri eroa ole. Takamine on ehkä hiukan heleämpi soimaan ja Landola puolestaan rockimpi.

Itselläni on ollut Landola C-100 klasari useamman vuoden ja kyl sitä ihan soittimeks voi kutsua. Ainoa mikä siinä on, ni kansi on naarmuuntunut, mut ei se erityisesti oo haitannut.

Termoz! Mulla on tuo JE-855 ja ihan pirun tiukka peli. Ihan taitaa olla 2000 luvun keppi, mutta en oo kyllä mitään vikaa löytäny. Tuntuu että nää haukkuma kommenttien kirjoittajat ei ees koskaan soittanu näillä uusilla. Kokeillu joskus jotain enon vanhaa jossa 20 vuotta vanhat kielet ja käytetty siinä melomisessa.
Just vaihdoin uudet 11 kielet ja voi jesus mikä soundi. Maksoin käytettynä 650 e kovan laukun kans eikä oo tarvinu katua hetkeäkään. Kitara on pyörinyt keikoilla ja studiossa ja toiminut joka tilanteessa moitteettomasti. Kaiken hyvän lisäks pitää vireen, helppo ja mukava soittaa, kauniit loimukoivu kyljet ja eikä maksa paljoa.
 
Suosittele sinulle ja muille epäilijöille testiin. Tietysti roska yksilöitä mahtuu joka merkkiin ja malliin...
 
Minäkin olen tehnyt läheistä tuttavuutta kyseisen kitaran kanssa, vaikken itse sitä omistakaan. Itse olen erittäin mieltynyt kyseisesen keppiin, paksu kaula tosin saattaa aiheuttaa epäihastusta tilumiehissä. Hieman tumpuhko saundi, saattaa kohdallani juontua siitä, ettei kitaran oikea omistaja ole vaihtanut kieliä miesmuistiin. Kestää ankarammatkin olosuhteet. Mökääkin lähtee reilummin entä monesta testaamastani saman hintaluokan kitarasta. Ostaisin jos rahaa olisi.

Mulla on joku about 80-90-lukujen taitteesta oleva nylonkielinen 3/4. Pirun hyvin pitää virettä ja sointi on ainakin omalle korvalle ja vain omalle korvalle soitettaessa ihan kiitettävä :)

Mulla on vanhempien ostama akustinen nailoni ja lavassa on kirjaimet "LA" ja kaikukopassa made in Finland. Onkohan kitarani Landola? =)