Kitarat: kitarakamat ›

Missä laitteessa olet kokenut saavasi rahalle erityisen hyvää vastinetta? Missä taas hintaa tuntuu olevan liikaa? Raportoi tänne, mielellään kera perustelujen.
 
Aloitetaan:
 
Roland Microcube. Harjoitusvahvistin efektipedaalin hinnalla. Toimii mukana tulevalla muuntajalla tai pattereilla. Sisältää vahvistinmallinnukset Jazz Choruksesta, Fenderistä, Voxista, Marshallista ja Mesan Rectifieristä. Akustissimu. Efekteinä Chorus, Flanger, Phaser, Tremolo. Reverb ja Delay. 2W tehoa, 5" kaiutin ja soundi kelpoisa. Alle 100€.
 
Digitech Bad Monkey overdrive. Toimii boosterina, toimii säristimenä. Hintaisekseen värittää soundia todella vähän. Erilliset basso- ja treblesäätimet. Tiukkuutta ja terävyyttä pienellä rahalla. Olen käyttänyt Orangen putkikoneen kanssa. n. 50€.

Boss DS-1. 60e hyvästä säröstä ei ole paljon.

epin valve jr. 5 wattinen putkikombo, ja suomessa taisin maksaa 180 euroa. hyvä putkisoundi kun volan avaa, mutta ymmärtääkseni harley bentonin ga5 on identtinen peli, tosin toisen merkkinen. ja hintaa puolet vähemmän. Eli epissä kuitenkin piskusen ylihintaa

Krank Krankenstein-nuppi (~2100€)
Kolmatta tonnia maksava putiikkivahvistin ja sellainen soundi? Puolisen tuntia sitä särökanavaa säätelin ja mitä sieltä ulostuikaan? Hirveää kihinää ja sirinää höystettynä kauhealla yläpäätoistolla, vaikka treble on lähes nollassa. En luonnollisesti päässyt kokeilemaan sitä millään hirveän suurilla voluumeilla, mutta voin sanoa, että ainakin noilla voluumeilla saman valmistajan hieman halvempi Revolution-nuppi vie mielestäni Krankensteinia 100-0. Suunnilleen samoilla voluumeilla testaamaani Rectifieriin en tuota lähde edes vertailemaan. Krankenstein haiskahtaa hieman Dimen nimellä rahastamiselta, mutta kai tuollaistakin soundia kaipaavia ihmisiä löytyy.

Vox Valvetronix AD30VT, hintaa tuli 230 euroa. Löytyy kyllä joka centille vastinetta. Lainaan kama-artikkeliani:
 
"Maksoin 230 euroa joka ei todellakaan ollut paha hinta. Ehdottomasti paras mallintava vahvistin jolla olen soittanut (kun vertaan esim. Rolandin Cubet ja Line6:n vehkeet). Erilaisia saundeja löytyy mukavasti ja monet ovat erittäin käyttökelpoisia. Oikeastaan "UK 70's" on ainoa mallinnos josta en erityisemmin pidä (kun jätetään tapposärömallinnokset pois), saundi on jotenkin ponneton. AC30 -mallinnos yhdistettynä Les Pauliin on silkkaa rokkia, lähtee mukavat "60-luvun Clapton" -saundit. Myös UK 80's rokkaa, saa vähän modernimpaa blues-saundia ja Knopfler-tyylistä säröä. Puhtaat ovat myös erinomaiset. Seuraava vahvistin jonka hankin tuleekin sitten olemaan joku kunnon putkipeli, siihen asti pärjään mainiosti tällä. Tehotkin riittävät juuri ja juuri bändinkin kanssa soitteluun. Mitä muuta voi toivoa 230 euron vahvistimelta?"

epin valve jr. 5 wattinen putkikombo, ja suomessa taisin maksaa 180 euroa. hyvä putkisoundi kun volan avaa, mutta ymmärtääkseni harley bentonin ga5 on identtinen peli, tosin toisen merkkinen. ja hintaa puolet vähemmän. Eli epissä kuitenkin piskusen ylihintaa
 
Jees. Kytkennät ja elementti on samat, lukuunottamatta harrikkaan lisättyä tone-piiriä. ao linkistä lisää, kyseisen otsikon alta:
 
http://solar.hamk.fi/~foholmqtu/laitetestaus.php

Haetaanko tässä vain kamoja, joista on maksettu suurinpiirtein ovh:n verran, vai kelpuutetaanko halvalla hankitut käytetytkin?

Antaa tulla vain kaikki, missä rahalle on saatu erityisen hyvää/huonoa vastinetta. Käytetyistä se hinnan maininta on uutta tärkeämpi.

http://muusikoiden.net/dyn/users/25312.jpg
 
(Siinä vasemmalla) Morris Stratocaster - 425 mk käytettynä, 1980-luvun puolivälissä.
 
Tohon aikaan "Anttilan stratoista" sai pulittaa enemmän ja toi on vieläkin, joten plussan puolelle menee.
 
(Keskellä) Ibanez 540S - 4050 mk uutena, kesällä 1988.
 
Morrisiin verrattuna hintaa oli melkein "x10", mutt heti toi käteen otettua, huomas miten helppoa soittaminen oikeasti onkaan. Sekin on vielä tallessa, joten tässäkin tapauksessa ollaan plussan puolella.
 
Marshall Lead 100 Mosfet + marsun kaappi - hintaa vs. laatu = 1:stä aivan liikaa, vuonna 1988.
 
Kuulosti hyvältä, sillä musakauppa- / kotivoluumilla. Kunnes saatiin treenikämppä... Joka välissä sai olla säätämässä ja aina vaan, soundissa oli jotain vikaa. Eli se "marsun trankkusirinä". Ainoa hyvä asia tossa pidemmän päälle oli, että:
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/25389.jpg
 
KMD:t - Mosfetti marsu + marsun yläkaappi + vähän rahaa väliin, vuonna 1989. Pääteputket, jotka tossa oli, ei olleet mitkään huiput. Sitten lopulta löysin Fenderin valmistamat ja vehje heräs kunnolla eloon.

Tässä nyt ei kyllä tullut rahalle vastinetta ollenkaan, kun ilmaiseksi sain....
Eli roskalavalta pelastettu Roland Cube40, wanha ei mikään mallintava. Täysin toimiva ja aika siistissä kunnossa, "kaupan päälle" sain vielä konkka mikin ja mikki piuhan :D
 
Ja tässä tuli rahallekkin vastinetta:
Käytettynä liikkeestä ostettu Samick TV- twenty, kovalla laukulla, Duncanin mikeillä ja Gotohin virittimillä maksoi 160e ja on minusta todellakin hintansa väärti.

Missä laitteessa olet kokenut saavasi rahalle erityisen hyvää vastinetta? Missä taas hintaa tuntuu olevan liikaa? Raportoi tänne, mielellään kera perustelujen.
 
Aloitetaan:
 
Roland Microcube. Harjoitusvahvistin efektipedaalin hinnalla. Toimii mukana tulevalla muuntajalla tai pattereilla. Sisältää vahvistinmallinnukset Jazz Choruksesta, Fenderistä, Voxista, Marshallista ja Mesan Rectifieristä. Akustissimu. Efekteinä Chorus, Flanger, Phaser, Tremolo. Reverb ja Delay. 2W tehoa, 5" kaiutin ja soundi kelpoisa. Alle 100€.
 
Digitech Bad Monkey overdrive. Toimii boosterina, toimii säristimenä. Hintaisekseen värittää soundia todella vähän. Erilliset basso- ja treblesäätimet. Tiukkuutta ja terävyyttä pienellä rahalla. Olen käyttänyt Orangen putkikoneen kanssa. n. 50€.
 
LTD:n M-1000 on koko rahakasan arvoinen, soi hienosti, ei katoa vire vaikka kielet katkoisi ja näyttääkin piru vie edustavalta. Toisaalta, EC-1000, joka maksoi melkein saman verran, soi kauniisti, näyttää kivalta muttei pidä virettä kolmea minuuttia. Toivon hartaasti, että kyseessä on vika eikä ominaisuus, sillä muuten luuttuan luutulla sisäpihan asvaltin. Huoltoreissu alkoi tänään, kassotaan kuinka kauan meinasivat ihmetellä.

Peavey Classic 50 Head
 
Vehje pyyhkii suvereenisti lattioita uutena lähes puolet enemmän maksavalla edeltäjällänsä Engl Screamerilla. Puhdas nyt on luonnollisestikin Engliä parempi, mutta jo nyt on kumma, kun ei säröilläkään krauttikone pärjää jenkkien brittiyritelmälle. Engl 212V-kaapin läpi tuutattuna Peaveyn saundi on paljon Engliä orgaanisempi ja ennen kaikkea dynaamisempi; särönuppi kaakossakin kone paiskoo ilmoille kasariheviä silti nyanssit säilyttäen. Volapotikkaa tottelee myös hyvin, joskaan ei Orangen tavoin. Efektiluuppi ja jousikaiku löytyvät myös, joten kaikki tarvittava on paketissa. Maksoin käytettynä muistaakseni 50€.

Vox Valvetronix AD30VT, hintaa tuli 260 euroa. Löytyy kyllä joka centille vastinetta.
 
Nu-metal särö on seissee, muut rokkaa.

Boss RGE-10 EQ - noin 60 €.
Helvetin hyvä mini-räkkieq, ei saa enää mistään ja toimii kuin unelma.
 
Hush Super C - 120 €
Muuan jäpikkä pisti kiireellä myyntiin hyvin vähän käytetyn noisegaten, satuin olemaan ensimmäinen joka huomasi ja nappasin itselleni. Oikea, uuden hinta n. 200 €.
 
Cry Baby From Hell - 140 €.
Vähän käytettynä ostin hyvän wahin, uutena laite n. 300 €.

Cry Baby From Hell - 140 €.
Vähän käytettynä ostin hyvän wahin, uutena laite n. 300 €.
 
Niin, tämä vai?
 
http://www.thomann.de/fi/dunlop_dimebag_wahpedal.htm

Niin, tämä vai?
 
http://www.thomann.de/fi/dunlop_dimebag_wahpedal.htm
 
Onhan siinä ovh lähemmäs 250 euroa kuitenkin.

Onhan siinä ovh lähemmäs 250 euroa kuitenkin.
 
Kuka noita ovh-hintoja maksaa? ; )

Squier Jagmaster '07 (250e maksoin käytettynä, kaveri osti kapulan n. kuukausi sitten T-kaupasta hintaan 275e)
 
Tätä kun ekaa kertaa hipelöin niin ihmetys oli suuri: miten Kiinasta tulee tähän naurettavaan hintaan näin laadukkaita kitaroita? Melkein silloin kateus kaveria kohtaan heräsi :) Nyt kaveri päättikin että tarvitsee enemmän bassoa kuin tuota Squjua - ei tarvinnut meikäläistä kahdesti kehottaa kaivamaan rahapussia.
 
Akustisesti kitarassa on todella kirkas ja iso klangi, sähköillä Duncan Designed -mikit soundasivat myös yllättävän hyviltä. Kitara on kauttaaltaan erittäin hyvin viimeistelty, eteenkin kaula on kasattu just eikä melkein nappiin, kuin vanhaa kaveria hipelöisi (kröhöm). Kielet pystyy laskemaan juuri niin alas kuin haluaa ilman minkään näköisiä räminöitä.
 
Pieksee kyllä meikäläisen "made in U.S.A." Highway One Fender Stratocaster 6-0.

Niin, tämä vai?
 
http://www.thomann.de/fi/dunlop_dimebag_wahpedal.htm
 
No se kalliimpi versio. Siitä on kaks versiota..toi on käsittääkseni se halvempi tai sit ajan myötä halventunut. Onhan tästä aikaa...siihen aikaan se maksoi musaliikkeessä sen 299 muistaakseni. Enkä mä oo varma oliko se 140 euroo mitä maksoin siitä...käteiskauppoja ilman mitään kirjoja..