Rock, pop, alternative ›

Julkaisevat näemmä juhlan kunniaksi 3 cd paketin jossa mono ja stereo versiot lp:stä ja kolmannella cd:llä singlet A ja B puolet plus Interstellar Overdriven kakkos otto.
Hieno homma.
Min mielest Piper kuulostaa jotenkin "tanakammalta" ku Pippuri . Lucifer Sam on melkis stoner rockia, siis halvatun timmi riffi, ja Interstellar Overdrive on lähes paatunutta jumitusta.Soundit on sen aikaseks ihan hyvät ku kuuntelee kovaa, tausta muzak volyymeillä monesti vanhat levyt kuulostaa jotenkin "laihoilta".
Oikeestansa mielenkiinnolla oottelen et miltä uudet mixaukset ja remasteroinnit kuulostaa.
" You´re the kind of girl that fits in with my world,I´ll give you anything,everything if you want thing" eli suomeks kaiken saat laulaa Syd kauniissa Bike kipaleessa, ja nyt juhlapainoksen voimin toivottavasti entistä ehommin soundein. :)

Voisi hommata, kova levy kyseessä. Ei kyllä todellakaan auennut ensimmäisellä kuuntelukerralla, mutta vähitellen alkoi ymmärtää miten hienon teoksen pojat on saanut aikaan. Ehkäpä paras Floyd-levy, tosin vertailu vaikkapa Dark Sideen on melko turhaa, Sydin aikainen Floyd on kummiskin tyyliltään todella erilaista myöhempään Floydiin verrattuna. Siis mun mielestä. Minkähänlaista jälkeä olisi tullut jos Sydille ei olisi käynyt niinkuin kävi?

Tosin See Emily play ja Arnold Layne ovat ihan top kympissä jos puhutaan brittipopin parhaista biiseistä kuuskytluvulla.
 
Ja ajan tyylin mukaisesti niitä single biisejä EI laitettu lp levylle, Eihän Strawberyäkään laitettu lp levylle.
Piperi on tosi sekava kattaus mut esim. Interstellar Overdriven junnaava ja raskas kitara valli oli kyllä aika ennen kuulematonta levyllä, ehkä jossain UFO klubin metelikeikoilla moista räminää kuuli mut ei juurikaan levyillä.
Ja tosiaan Lucifer Sam on riffi-rock biisinä yllättävän toimiva, tais kuuluu Wannabeesien keikkasettiinkin, kait? .

olen sitä mieltä, että Sydin poistuminen kuvioista oli lähes yhtä onnekasta kuin Watersin myöhemmin.
Niin kai ne kelas bändin pojatkin ku teki levyn Whis You Stayd There jolta löytyy kipale Shouw off you crazy asshole. Haahhaahaahhihhih. :)

Piperi on tosi sekava kattaus mut esim. Interstellar Overdriven junnaava ja raskas kitara valli oli kyllä aika ennen kuulematonta levyllä, ehkä jossain UFO klubin metelikeikoilla moista räminää kuuli mut ei juurikaan levyillä.
 
Joo siis Piperilla on aivan mahtavaa kamaa, kuten esim. just tuo ja Lucifer Sam ym., mutta jostain syystä en vain jaksa sitä lp-kokonaisuutta. Minä kun oon hevimies...

Whis You Stayd There
 
Oon pyytäny vaimolta, että soittais just tuon biisin ja just noilla sanoilla meiksin hautajaisissa...

Mielestäni Pink Floydin parhaimmat albumit ovat juurikin nuo kaksi ensimmäistä. Niillä on "SE" soundi, fiilis ja meininki. Pitääpä pistää tuo lätty ostettavien listalle.

Mielestäni Pink Floydin parhaimmat albumit ovat juurikin nuo kaksi ensimmäistä. Niillä on "SE" soundi, fiilis ja meininki. Pitääpä pistää tuo lätty ostettavien listalle.
 
Mun mielestä "se" soundi löyty sitten kun Gilmour tuli kehiin. Yritin kuunnella noita Floydin ensimmäisiä levyjä. En pystynyt. Liian vaikeeta musaa mulle.

Piperilta löytyy kyllä hienoa tavaraa.Sykereelistä ,sano.Matilda Mother on myöskin loistava veto.Tosin vuosien satunnaisen kuuntelun jälkeen kaikki häröilyt eivät täysin aukene vieläkään ja levyhyllystä tuo puuttuu joten hankinnan paikka.
 
Barrett teki kyllä monia hienoja pop-melodioita.Harmi ,että kävi niinkuin kävi.

Niinpä niin, kusinen paikka bändille. Ekat hittisinklet soitossa, lp tehty, jenkki rundi myyty, ja sit, bändin laulusolisti,kitaristi,biisintekijä tekee stopin. Jätkä ei vaan soita , ei laula ku TV kamerat pyörii, okei, harjotellaan, kaikki ok,selevä, otetaan narulle, piisi alkaa, sama juttu, ei mitään, ei laula,ei soita, mitä nyt tehään?
Varmaan vaikee saada Pink Floyd nimistä orkesterii toimiin. Mut onnistuhan se sit kuitenki.

Kyllähän Piper on noussut kirjoissani Floydin parhaaksi levyksi. Silkkaa neroutta alusta loppuun.
 
Ja kaikkihan ovat varmaan tutustuneet Barrettin soololevyihin The Madcap Laughs ja Barrett. Molemmat ovat täynnä ihan pirullisen loistavaa akustista psykedeliapoppia. Itse olen viehtynyt nimilevyyn huomattavasti enemmän, vaikka Madcapia pidetäänkin yleisesti parempana.

Mun mielestä "se" soundi löyty sitten kun Gilmour tuli kehiin. Yritin kuunnella noita Floydin ensimmäisiä levyjä. En pystynyt. Liian vaikeeta musaa mulle.
 
Sama. Yleensä menee kaikki proge-häröily, mutta ei Piper...

Sama. Yleensä menee kaikki proge-häröily, mutta ei Piper...
 
Hmmmhmm...., täytyy sen verran avautuu et täähän ei oo progee, tää on "And Now To Something Completely Different" tyyppistä meininkii.
Johtunee myös siitä et bändin "keikka" oli sillon alkuaikoina soittaa sellasen valosuunnittelija disaineri art hämyilijän valo-installaatio taideteoksen taustalla mitä mieleen juolahtaa, ja Syd ilmeisesti soitti kitaraa pitkälti "kaikki nupit kaakossa",eliks niin kovaa ku styrkkarista ikinä lähti ja muitten piti yrittää pärjätä siin mökässä ja mäiskeessä.
Olivat ymmärtääkseni hiton kovassa kultti suosiossa UFO-klubin live bändinä.
Näissä levyllä olevissa Interstellar versioissa bändi mättää apinan raivolla eri juttuu joka otolla, täysin improviseission hörinää, sellasenaan ei melodisesti kiinnostavaa perinteisessä mielessä, Mut mitkä soundit, huh, huh.
Ne single hitit ja LP:n "lasten" laulut onki sitte popmelodioiden puolesta komeita. Ja Syd vissiin tekas sellasia melodioita tosta vaan.
Onhan siellä soololevyilläkin hienoja melodioita, joo.
Astronomy Dominen sitte laitoin soimaan.
voi Perkkal miten komeet melukitara soundit.

Piper on yksi maailman kovimpia levyjä, mutta ei edes Pink FLoydin top3:ssa.

Pakko toi on kyllä hankkia joskus.