Etno, proge, latin ›

OFF-TOPIC: Missä on Ageness? Mitä ne soittajat tekee, onko Ageness enää edes kasassa? Äääh, tahtoo Agenessin takaisin!
 
En tarkkaan tiedä, mutta käsittääkseni porukka olisi enemmän tai vähemmän hajonnut. Vedin pari humppakeikkaa bändin rumpalin kanssa viime kesänä, ja häneltä ainakin tällaisen käsityksen sain.

Dinosauruksen progeintoilu alkoi joskus 80-luvun puolivälin paikkeilla. Kiinnostuksen herättäjänä oli, kuten ilmeisesti monella muullakin, Pink Floyd. Olisiko ollut Wish You Where Here ensimmäinen lp jota kuuntelin ja ajattelin: jaha, tämä progehan on tyylikästä musiikkia, sitä siis lisää. Seuraavaksi yritin syventyä Yesin Close to the Edgeen. Järkytys oli hurja, kutsutaanko tätä koukeropimputusta myös progeksi. No, Yesistä muodostui lopulta minulle Floydia tärkeämpi bändi. Sitten seurasi Genesis, Crimson, Gentle Giant, ELP jne. Paljon on löytynyt progen saralta myös todella heikkoa tavaraa, joko silkkoja suurbändien kopioita tai tekotaiteellista pahakurkimeininkiä. Uusista bändeistä Flower Kings toimii kyllä. Vaikka välillä vähän naurattaa ilmeiset esikuvat. Kuunnelkaapa Reingoldin bassoa, kuka tulee mieleen?

Taisi olla kesä '89 ja Rushin Caress Of Steel. Ei vielä kovin progea, mutta vaikutteita, varsinkin b-puolella. Siihen mennessä oli tullut kuunneltua enemminkin Iron Maidenia ja 70 -luvun hard rock -osastoa, Purplea ja Zeppeliniä, joista sitten jälkeenpäin on tullut huomattua kaikki progevaikutteet. Niin, taisi vielä Pink Floydkin olla tuttu tuolloin.
 
Siitä sitten laajeni pikkuhiljaa Yesiin, vanhaan Genesisiin, King Crimson, Gentle Giant, yms. Marillionista diggasin myös paljon ja innostuin aluksi muistakin ns. neoprogebändeistä. 90 -luvun puolessa välissä tuli tilattua paljon mm. Englannista: IQ, Pendragon, Jadis ym. ja kaikki nuo tullut sittemmin myytyä pois, ei oikein uppoa. Spock's Beardin The Light oli kova juttu ilmestyessään (yksi kaveri tilasi sen sokkona) samoin kuin Echolynin As The World. Kirjoitin kirjeen Echolynin äijille ja sieltä tuli takaisin bändin eka kasetti ja kakkoslevy Suffocating The Bloom!
 
Noihin aikoihin innostuin myös Canterbury -scenestä, taisi olla Camelin Rain Dances -levyn kautta (bassossa ja laulussa Richard Sinclair): Caravan, Hatfield & The North, National Health, Soft Machine, Matching Mole ym. Ja Zeuhl/RIO: Magma, Univers Zero, Weidorje, Henry Cow.
Aika paljon on tullut sitten myytyä kovinakin pidettyjä juttuja, esim Anekdotenit ja Änglagårdit ja paljon noita kesyjä neoprogeja. Spock's Beard tyrehtyi muistaakseni neljänteen levyyn. Joku mainitsi pitävänsä vanhasta Sagasta, sama perversio minullakin!:)
 
Sittemmin musamaku on laajennut kausittain powerpoppiin, punkiin ja uuteen aaltoon, americanaan, mutta ei se proge sieltä mihinkään häviä. Neoproge ja progemetalli ei kiinnosta ja fuusiokin on yleensä jättänyt kylmäksi. Tässä vielä pintaraapaisu levyistä joihin tulee palattua aika ajoin:
 
National Health: Of Queues And Cures
Wigwam: Being
Van Der Graaf Generator: Godbluff
Magma: Live Hhai
Gentle Giant: Playing The Fool
King Crimson: Red
Zamla Mammaz Manna: Familjesprickor
SBB: Pamiec
Genesis: The Lamb Lies Down On Broadway
Peter Hammill: The Future Now
Pekka Pohjola: Urban Tango
Univers Zero: Uzed
Robert Wyatt: Rock Bottom
The Muffins: Manna/Mirage
 
Ja olen huomannut, että progevaikutteet bändeillä tekevät ne minulle huomattavasti mielenkiintoisimmiksi. Esim. Jellyfish, The Stranglers, Wire, Roy Harper, Motorpsycho, Absoluuttinen Nollapiste ja XTC.

King Crimsonin In The Court Of The Crimson King- Lp löytyi muutama vuosi takaperin faijan levyhyllystä. Totesin että tässäpä pirun hienot kannet, pistänpä soimaan. Kyllä iski.
 
Edit: Ja Uriah Heep keksi progressiivisen hevin, niin että senkin löysin sieltä hyllyiltä.

2001, Jethro Tullin Hippodromen keikka TV:ssä, Thick as a brick.
Nyt on jo melkein kaikki 70-luvun levyt.
 
Sittemmin on tullut hankituksi myös Wigwamia, Pressoja ja Pekka Pohjolaa, pitäisi varmaan alkaa jo niiltä KC:ltä, Rushilta ja Gentle Giantilta hankkimaan levyjä omaksi kirjaston levyjen sijaan.
Oivaa musiikkia, on metalli jäänyt vähän taka-alalle jo...

Kaverilta lainasin Uriah Heepin Fireflyn (joka nyt ei ehkä ole ihan progea), ja siitä se sitten lähti. Paluuta ei ole.

Mulla kävi ihan hassusti tämä. Kaveri soitti ELP:n Tarkuksen mulle parisen vuotta sitten esimerkkinä karmeasta musiikista. Rakastuin heti välittömästi. Siitä lähtien en paljon muuta ole kuunnellutkaan. Tällä hetkellä eniten uppoaa juuri löytämäni italoproge.

Mulla kävi ihan hassusti tämä. Kaveri soitti ELP:n Tarkuksen mulle parisen vuotta sitten esimerkkinä karmeasta musiikista. Rakastuin heti välittömästi. Siitä lähtien en paljon muuta ole kuunnellutkaan. Tällä hetkellä eniten uppoaa juuri löytämäni italoproge.
 
Itselläni on sellainen viha-rakkaus suhde tuohon älppäriin. Progesta oli tuolloin hallussa jo Yes, Jethro Tull ja Wigwam ja sitten lainasin kirjastosta samalla kertaa Gentle Giantin Octopusin ja ELP:n Tarkuksen. Gentle Giant vaati sulattelua aika pitkään (hankin sittemmin koko tuotannon) ja Tarkuksesta sain painajaisia (jotenkin ne sisäkannen kuvat ovat minusta aika karmaisevia tavallaan :). Myöhemmin tuli hankittua kuitenkin kyseinen levy ja muitakin ELPpejä, joista Trilogyä tulee eniten kuunneltua. Tarkukseen tulee palattua aina silloin tällöin ihan kokeilumielessä, lähinnä, että pelottaako se vielä yhtä paljon...;)
 
Italoproge? Oletko löytänyt jo Arean?

Italoproge? Oletko löytänyt jo Arean?
 
Ai, en, kiitos. Pitänee hommailla jostain. Tällä hetkellä omissa kokoelmissa vain Il Balletto Di Bronzo ja joku muu jolla oli vaikea nimi. :) Harmi vaan että jos haluu italoprogee ihan omaksi, pitäis olla kotona netti tai sit ylimääräistä rahaa. Kumpaakaan ei löydy... Enkä ketään tunnekaan kellä mitään vastaavaa olisi. Progetuttuja muutenkin ihan hirmuisen vähän, se rajoittaa harrastusta.

Proge-oven selän takaa sinetöi luultavasti King Crimsonin In The Court Of The Crimson King -levy.
 
Progressiivisen musiikin maailmoihin syöksyin Toolin kautta.
 
Alkoi heti ahdistaa.

Ai, en, kiitos. Pitänee hommailla jostain. Tällä hetkellä omissa kokoelmissa vain Il Balletto Di Bronzo ja joku muu jolla oli vaikea nimi. :)
 
Banco Del Mutuo Soccorso? Kaikillahan niillä on melko vaikea nimi.:)
 
Harmi vaan että jos haluu italoprogee ihan omaksi, pitäis olla kotona netti tai sit ylimääräistä rahaa. Kumpaakaan ei löydy... Enkä ketään tunnekaan kellä mitään vastaavaa olisi. Progetuttuja muutenkin ihan hirmuisen vähän, se rajoittaa harrastusta.
 
Kun olet kerta progetyttönen, niin kyllä progepojat mielellään auttavat, sen verran harvinaisempia naispuoliset progen kuuntelijat ovat.
 
Italoprogesta vielä, itselleni ei ole oikein kolahtanut kuin tuo Area. Poikkeaa edukseen muista (ainakin minun korviini) turhan Genesis-, KC-, GG- ja ELP- vaikutteisista maanmiehistään.

Wigwamistahan se innostus lähti, kuulin Fredrick& Billin radiosta ja aattelin että perskule kun on hyvä biisi mutta mikäs esittäjä ja avot Wigwamhan se...suoraan levykauppaan ja poistin Tombstonen ja Beingin.

Kerrankin mielenkiintoinen ja hyvillä raiteilla pysynyt topicci :)
 
Eräs kaverini opetti mut yläasteella kuuntelemaan kaikkea hippirokkia josta itse sitten tutustuin kunnolla Led Zeppeliiniin, Black Sabbathiin, Uriah Heeppiin ja Rainbowiin. Pitkät kappaleet tuntu aluksi tylsiltä, mutta sitten ne alkoivatkin tuntua juuri mielenkiintoisilta. Kymppiluokalla kuulin ensimmäistä kertaa Kingston Wallia ja sen jälkeen ei ollut paluuta. Sitten tuli kirjastosta lainailtua kaikkea Jethro Tullia (josta sitten tuli lempibändini) ja King Crimsonia yms. 2001 vuonna kuulin sitten Dream Theateria joka tutustutti mut progeheviin ja kikkailusoittamiseen. Sitä kautta tuli myös tutuksi Transatlantic ja kaikki sen johdannaisbändit.
 
Vieläkin ollaan progetiellä :) Ja ku nimestä klikkaa niin voi lukea mun lempibändit joita en jaksa alkaa tähän eriksen kirjoittamaan.
 
np. Kaipa - Sonic Pearls

Progen kuuntelu alkoi, kun noin kuudentoista ikäisenä huomasin, että kaikin puolin un-cool isosiskoni kuunteli laadukkaampaa musiikkia kuin minä. Pakkohan se oli pistää paremmaksi.

Purple hazen E7#9-soinnun välityksellä

Banco Del Mutuo Soccorso? Kaikillahan niillä on melko vaikea nimi.:)
 
No juuri se. :)
 
Kun olet kerta progetyttönen, niin kyllä progepojat mielellään auttavat, sen verran harvinaisempia naispuoliset progen kuuntelijat ovat.
 
Harvinaisuus kieltämättä olen, ja ainoa totaalinen progepoika jonka tunnen on pikkuveljeni. Täällä Helsingissäkään en tunne ketään progeäijää, paitsi pari melkein sellaista joille mä lainaan levyjäni. Kova on kohtalo. :) Näiltä sivuilta onneks saa hyviä vihjeitä mitä seuraavaksi kuunnella. Loistavaa.

Näiltä sivuilta onneks saa hyviä vihjeitä mitä seuraavaksi kuunnella. Loistavaa.
 
Tuossa on aika hyvä keskustelupalsta, jossa muunmusiikin ohella puhutaan paljon progesta. Välillä tuntuu, että valtaosin...
 
http://www.palasokeri.com
 
EDIT: Ja jos nyt ei linkki tunnu toimivan, niin kokeilkaa myöhemmin uudelleen. Välillä nurin, muttei niin usein kuitenkaan kuin muusikoiden.net.;)

Itse olen melko uusi progen kuuntelija. Se ensimmäinen kosketus haastavaan musaan taisi tulla metelipuolelta, mutta sittemmin siirryin Dream Theateriin ja siitä edelleen Jethro Tulliin yms. Opeth on taas meteallipuolelta erittäin mielenkiintoinen yhtye, joka aiheutti pakkomielteen hankkia koko yhtyeen tuotannon. Jollakin tavalla kai vaikutti myös kehittyminen rumpujensoitossa ja uusien bändiprojektien perustaminen. Ei kai siinä muuta, kiinnostavaa musaa on proge.

CMX:n Dinosaurus Stereophonicus kolahti ja bändi sanoi että levyä tehdessä tuli kuunneltua 70-luvun levyjä, joten pakkohan sitä oli kokeilla. Rushin kautta Yessiin ja King Crimsoniin ynnä muihin. Pirun hyvä trippi mikä on vielä pahasti kesken...