Yleistä keskustelua musiikista ›

Miten on?
 
Itselläni kallistuu tuohon tuskaan. En ole vielä viiden vuoden soiton jälkeen onnistunut yhtä ainuttakaan biisiä tekemään. Sekalaisia riffin pätkiä syntyy silloin tällöin mutta siihen ne sitten jäävätkin. Toisilla ihmisillä taas luovuus kukkii ja biisejö syntyy alinomaa kuin liukuhihnalta. Olenko vain liian perfektionisti vai täysin mielikuvitukseton olento? Vaikutteita on monia, mutta pitäisi vain osata siirtää ne omiin tuotoksiin ja omaan luovaan prosessiin. Miten siis te saatte oman luovuutenne heräämään?

omaa luovuuttani, ja biisinkirjoittamistaitojani pidän yllä site, että jos ei omia ideoita ja suuria visioita synny niin teen harjoituksenomaisia pastisseja pitämieni bändien biiseistä, en siis kopioi biisiä vaan tyyliä jolla se on tehty, usein näitä tehdessä tulee sitten niitä origanaalimpia ideoita ja vaikkei tulisikaan niin saapahan aivot hyvää venyttelyä.
 
Myöskin nauhoitan kaiken mitä teen.

Kyllähän se pelkkää iloa useimmin on, niin musiikin kuin kuvataiteen saralla. Renoisella on tullut pelleiltyä viime aikoina ja se on ollut hauskaa puuhaa. Aikoinaan 486-aikoina tuli erinäisillä trackereillä tehtyä satamäärin kappaleita ja jotkin niistä olivat jopa ihan kuunneltavia.

En ole vielä viiden vuoden soiton jälkeen onnistunut yhtä ainuttakaan biisiä tekemään.
 
On soittajia ja on biisintekijöitä. Soittajat selittävät silmät kiiluen pedaaleista ja etuasteista. Biisintekijät nappaavat lauseita ja maistelevat niitä suussaan miettien olisiko tämä herkullista biisiainesta. Aika harvoin yksi ja sama tyyppi on sekä loistava soittaja että loistava biisintekijä. Molemmille on kysyntää.
 
Jos biisejä haluat tehdä, niin yksi kikka voisi olla laittaa se kitara hetkeksi koteloon. Ota eteesi kynä ja paperia ja kirjoita siihen yksi lause. Ihan mikä tahansa. Kuuntele ja katsele sitä lausetta. Siinä on oma rytminsä, jota kuuntelemalla siihen alkaa vähitellen kehittyä melodia.

Miten on?
 
Itselläni kallistuu tuohon tuskaan. En ole vielä viiden vuoden soiton jälkeen onnistunut yhtä ainuttakaan biisiä tekemään. Sekalaisia riffin pätkiä syntyy silloin tällöin mutta siihen ne sitten jäävätkin. Toisilla ihmisillä taas luovuus kukkii ja biisejö syntyy alinomaa kuin liukuhihnalta. Olenko vain liian perfektionisti vai täysin mielikuvitukseton olento? Vaikutteita on monia, mutta pitäisi vain osata siirtää ne omiin tuotoksiin ja omaan luovaan prosessiin. Miten siis te saatte oman luovuutenne heräämään?
 
Jokainen ihminen on luova, se pitää vain osata tuoda esille. Jos alat heti biisiäsi kirjoittaessasi miettimään etä "Tää on täyttä paskaa" et anna edes mahdollisuutta omille ideoillesi Nauhoita vaikkapa muutaman kuukauden ajan monta tuntia päivässä pelkkiä riffejä/melodioita jne. sitten muutaman kuukauden päästä alat koostamaan niistä biisejä. Biisinkirjoituskin on semmoinen asia, jossa kehittyy mitä enemmän sitä tekee, sillä mitä enemmän kirjoitat biisejä sitä enemmän sinulle tulee uusia ideoita. Ja pikkuhiljaa mitä enemmän tekee niin alkaa muodostumaan se oma tyyli. Muutamia muita hyviä vinkkejä olisi vaikkapa kirjoittaa ylös jonkun kappaleen rakenne ja sitten tehdä omat musiikit siihen biisin eri osiin esim. Introon oma intro jne. Ja sitten kannattaa myös tutkia suosikkibiisejäsi ja miettiä, että mikä on juuri se juttu joka tekee niistä hyvän.
 
Hyvä keino kehittää luovuuttaan on vaikkapa muutaman minuutin ajan joka päivä kirjoittaa ylös omia keksimiäsi biisin nimiä, se luovuus heijastuu myös biisinkirjoitukseesi. Ja jostain yhdestä biisin nimestä voit saada jopa idean kokonaiseen biisiin.
 
Jos biisejä haluat tehdä, niin yksi kikka voisi olla laittaa se kitara hetkeksi koteloon.
 
Nimenomaan ei näin. Ei sitä ilman yrittämistä mitään aikaan saakkaan.
 
On soittajia ja on biisintekijöitä.
 
Yhtälailla soittajasta voi tulla hyvä biisintekijä kuin biisintekijästä hyvä soittaja. Ei ne ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, se on vain kiinni siitä kuinka paljon olet valmis tekemään työtä niiden eteen.

Joskus iloa, joskus tuskaa. Tuntuu että olisi pakko luoda jotain, mutta ei vain irtoa, ja vaikka sen tietääkin ihan hyvin, niin ei vaan pysty lopettamaan. Luomisen tuskaa aiheuttavat myös ne tilanteet, kun päässä on selkeä visio siitä mitä on tekemässä, mutta paperille sitä vaan ei saa siirrettyä mitenkään tyydyttävästi.
 
Aiheeseen liittyen, Sonata Arctican The Misery on aika nokkela kappale.

Luomisen tuskaa aiheuttavat myös ne tilanteet, kun päässä on selkeä visio siitä mitä on tekemässä, mutta paperille sitä vaan ei saa siirrettyä mitenkään tyydyttävästi.
 
Juuri tämän takia kannattaa reenata korva kuntoon.

Juuri tämän takia kannattaa reenata korva kuntoon.
 
Eääh, ei kyse ole sävelkorvan puutteesta, samaa esiintyy ihan yhtä lailla kuvataiteiden yhteydessäkin. Tarkoitin lähinnä sitä, että oon kovin tarkka omista tekeleistäni ja välillä ehkä turhankin perfektionistinen, mikään ei kelpaa. Ja kun mikään ei kelpaa ja olisi vain pakko tehdä, niin...

Eääh, ei kyse ole sävelkorvan puutteesta, samaa esiintyy ihan yhtä lailla kuvataiteiden yhteydessäkin. Tarkoitin lähinnä sitä, että oon kovin tarkka omista tekeleistäni ja välillä ehkä turhankin perfektionistinen, mikään ei kelpaa. Ja kun mikään ei kelpaa ja olisi vain pakko tehdä, niin...
 
Ootko esitelly joillekin biisejäsi esim. laittamalla mikseriin? Jos sieltä tulee paljonkin positiivista palautetta niin kannattaa silloin alkaa luottamaan niihin omiin ideoihin. Ja vaikka saisi negatiivistakin, kunhan itse olet tyytyväinen.

Ootko esitelly joillekin biisejäsi esim. laittamalla mikseriin? Jos sieltä tulee paljonkin positiivista palautetta niin kannattaa silloin alkaa luottamaan niihin omiin ideoihin. Ja vaikka saisi negatiivistakin, kunhan itse olet tyytyväinen.
 
Kunhan ei laita kommenttirinkiin :D Se jos mikä ottaa päähän kun kommentteja tulee ja kaikki on joko 7 ("ihan jees, muttei ihan mun tyylii") tai 4 ("Ihan paska, en mä tämmösest diggaa!11"). :P

Tuska vai ilo ?
Ilo. Tuskaa tuottaa nuotittaa se kaikki, mikä syntyy. Siinä menee hermot.
 
Kyllä ne biisit yleensä on ensin kasa "sekalaisia riffejä". Pitää vaan osata (ja oppia) sovittamaan, parhaiten yhteensopivat palaset toisiinsa. 20 vuotta sitten, sitä ei välttämättä osannut vielä => Tuli runnottua, kaikki mitä syntyi, väkisin yhteen.
 
Jossain vaiheessa huomas, ett "biisien laatu vs. määrä ?", 1. oli se tärkeämpi juttu.
 
Miten siis te saatte oman luovuutenne heräämään ?
Ei oo aavistustakaan. Otan soittimen käteen ja alan soittamaan "vaan jotain".

Tuskaa se on. Sit ku biisi on valmis ja siihen on ees semityytyväinen niin on kyllä hetken ilo. Varsinkin jos olet jollain tavalla ylittänyt itsesi. Mulla ainakin toi luominen on sellaista, että mikään ei riitä. Pitää vaan kehittyy ja kehittyy.
Itteäkin harmittaa kyllä se miten jengi saa vaa levykaupalla biisejä kyhäiltyyn. Toisaalta tulee todella paljon vastaan semmosia levyjä, joilla on muutama hyvä idea jotka sitten lypsätään kuiviin. Tai sitten käytetään paskoja ideoita.
Henkoht. tekisin mielummin 2-3 biisin levyjä joihin olen OIKEASTI tyytyväinen.

Ilman muuta ilo, visioita ja biisejä tulee niin, ettei perässä pysy ja tuntuu, että ne on tällä hetkellä parasta mitä oon koskaan tehnyt ja ekan oikean biisin tein -97
Tottakai joskus se onkin tuskaa, kun ei oikeen saa mitään aikaseks ja ei oikeen ne vanhatkaan riffit mee oikein ja kaikki on paskaa, mutta kyllä mä ainakin tarvin sen inspiraation ja kipinän jostakin ja sitten kun mielikuvitus on rajana ja ajatus lentää, niin johan homma toimii, mutta tuskin kaikki ihmsiä on tarkoitettu tekemään biisejä, jos sulla vaikka se soittamispuoli luonaa paljon paremmin! =)

Ei oo aavistustakaan. Otan soittimen käteen ja alan soittamaan "vaan jotain".
 
Juuri tällä tavalla itsekin monesti teen. Joskus on käynyt siten että olen sanoja paperille rustannut ja sitten päässä on alkanut pyöriä hyvä melodia joka on pitänyt laittaa talteen myöskin.
 
Eilen Oulussa käydessäni piipahdin Oulun Soitin ja Tarvike-nimisessä liikkeessä ja testasin siellä hyllyssä ollutta Gibson Les Paulia. Melkein samantien kun aloin soittaa, minulle tuli hyvä biisinalkio mieleen ja aloin sitä kehitellä siinä sitten.

mutta tuskin kaikki ihmsiä on tarkoitettu tekemään biisejä, jos sulla vaikka se soittamispuoli luonaa paljon paremmin!
 
Se on vaan kovaa työtä niin kyllä siitä alkaa myös tulemaan jotain, niin soittamisessa, sävelkorvassa ja biisinteossakin, ei mikään ilmaiseksi tule. Esim. Nyttenkin Laiho on sanonut että ei periaatteessa muuta teekkän päivisin kuin biisejä ainoastaan. Ehdottomasti kyllä kannattaa reenata korva kuntoon biisientekoo varten, sillä luulisin että biiseistä tulee muuten "mekaanisia."

Se tarpeeton itsekritiikki homman tekee vaikeeks. Säveltämisvaiheessa saa olla mun mielestä ihan kritiikitönkin. Paljon kun keksii kaikenlaista, tulee sekaan aina jotain toimivaakin.
 
Ei kai kukaan pelkkiä klassikoita sävellä. Julkisesti vaan kuullaan pelkästään ne onnistuneimmat.
 
Kavereiden kanssa on matemaattisesti laskettu, että kymmenen biisiä kun tekee, niin kahta niistä viitsii soittaa joskus myöhemminkin. Neljä viidestä on huonoja, mutta niitäkin on hauska keksiä jos ei ota paineita. Ei siinä aika hukkaan mene, aina oppii.

Tein eilen 3 biisiä, joista 2 oli keskeneräsiä.
Olen tyytyväinen

Pitää vaan alkaa tekemään , tekeminen opettaa. kaikki ei tietenkään ainakaan aluksi ole suurta ja kuolematonta taidetta eikä sitä pidä odottaakkaan. Mutta siinä matkalla taito kasvaa, korva harjaantuu ja oppii "tekemään". Totuus on silti se että kaikista ei vaan tule piisintekijöitä.

Totuus on silti se että kaikista ei vaan tule piisintekijöitä.
 
Se nyt riippuu siitäkin miten biisintekijä määritellään (ja miten biisi määritellään...)
Amerikan-hittejä ei tietysti ihan jokainen saa tehdyks.