Kitarat: soittaminen ›

Elikkäs, tossa on tuo FAQ voimasoinnuista, tajusin kyllä kaiken muun paitsi että siellä kun lukee seuraavanlaisesti:
Esimerkiksi C-duurisävellajissa kulkevan sointukierron C F Am G voi korvata voimasoinnuilla C5 F5 A5 G5 (siis, jos se sopii tyylillisesti :-)) Muiden soittajien ja laulajan on silti miellettävä A5 mollina. Esimerkiksi laulumelodia tai kitarasoolo rakennetaan alkuperäisen kolmisoinnusta koostuvan kierron mukaan.
Niin en ihan hoksannut siis ajatusta soolojen ja laulumelodian rakennusta varten.. Jos nyt esimerkkinä otan juuri tämän kyseisen sointukierron (C5,F5,A5,G5) niin jos biisissä peruskierto siis on tämä niin voiko minkä tahansa näistä voimasoinnuista mieltää sitten soolotuksessa ja laulussa molliksi tai jopa kaikki, jos biisi muuten ei ole siis rakennettu C-duuriskaalan ympärille, vaan jonkun muun, mutta sointukierto muuten on niin että kitarariffi menee noi kyseiset voimasoinnut eestaas..
 
En tietenkään siis oleta että nyt kun A5 on mainittu kyseisestä skaalasta mahdolliseksi laulun A molliksi että vain A:n kanssa voisi tehdä kyseisen asian ja muut olisivat sitten skaalasta riippumatta duureja, vaan mietityttää ennemminkin se että jos luo niinsanotun "oman skaalan" johonkin biisiin ja sen ympärille alkaa rakenteleen riffiä, sooloa ja laulua niin jos on keksinyt mielestään hienon kitarariffin jonka päälle sopisi muita soittimia ja lauluraidankin on keksinyt niin voiko niistä voimasoinnuista minkä tahansa mieltää laulun melodiassa molliksi tai duuriksi vapaan tahdon mukaan vai onko se jokin etikettivirhe?
 
Myös sitä mietin että jos on, kuten tavallista, biiseissä monta osaa, A-osa, B-osa, C-osa yms ja käyttää muuten samaa sointukulkua, paitsi että on taas käytössä se samainen oma skaala niin voiko A ja B-osien laulun sointukulut erota toisistaan? Paha heittää mitään esimerkkiä, mutta voin yrittää kysymyksen selvittämiseksi, kun itsestä tuntuu ainakin että kysyin hieman hankalasti asian tähän mennessä ainakin..
 
Eliii.. Jos on biisissä kitarariffin sointukulku just tää sama C5-F5-A5-G5 ja sen ympärille sit alkaa muodostaa biisiä, samalla luoden semmoista omanlaistaan skaalaa koko biisiin niin voiko laulumelodiaan tuosta C5F5A5G5-muuttaa minkä tahansa soinnun molliksi tai duuriksi ihan mielensä mukaan, mikä vaan tuntuu hyvältä vai onko se joku etikettivirhe jos ei noudata C-duuriskaalaa kyseisessä asiassa? Sen tiiän että on ihan sekoo käyttää molli ja duuriskaaloja sekasin kesken biisin, mm. sooloissa jos muut instrumentit soittaa vaikkapa duuriskaalaa, niin jos onkin semmonen biisi että on vaan kaks kitaraa, toinen soittaa Voimasoinnuista muodostuvaa riffiä niin voiko toinen kitara soittaa molli ja duuriskaalaa sekasin saman riffin päälle.. Kirjoitan esimerkin tabulatuureina..
 
Gtr1 soittaa riffiä seuraavasti (ei aito biisi, keksin päästä) :
e---------------------------------------------
h--------------------------------------------
g---------------------------------------------
d---------------------------------------------
a-5-xx-7-xx-9-xx-10-xx------------------
e-3-xx-5-xx-7-xx-8--xx-------------------
G5-A5-H5-C5 siis toisinkirjottaen :D
 
Niin voiko kitarasoolo mennä esim. näin (taas esimerkki siis) :
e-------------------------------------------
h------------------------------------------
g----------------------------------------
d---------------4-5-3---------------------
a--------3-5-7--------6-5-3--------------------
e-3-5-7----------------------6-5-3--------------jne.?
 
Eli siinä on vähän sotkettu duuri ja molliskaalaa.. Onko etikettivirhe soittaa noin vai meneekö sointukulku "pilalle" vaikka toinen kitarariffi soittaa vain voimasointuja jotka voi korvata kummiskin tietyissä tilanteissa molleja tai duureja oman valintansa mukaan.. Oon vähän nyt kujalla tästä asiasta..
 
Parasta ois jos joku tietäis vaikkapa biisin jossa olisi mahdollisesti rikottu jollain tavalla tää periaate, ei välttämättä kyseiset skaalat mutta tämä ajatus mukana.. Kiitos etukäteen.. En oo paniikkitilassa vaan pelkästä mielenkiinnosta kysyn tämmöstä asiaa, jos joku ois vaikkapa törmännyt kyseiseen asiaan jossain biisissä..
 
En osaa ottaa huomioon muita soittimia, en tunne bassonkaan teoriaa yhtään niin korjatkaa nyt sitten jos tää mun kysymys on ihan metsästä revitty taas tarzanin lannevaatteen takaa :) Mut muuten.. Please, gimme information.. En ois muuten alottanu topiikkia aiheesta vaan oisin pistänyt vaan pikakysymyksen tonne, mutta ajattelin että tästä voi kehkeytyä laajempikin keskustelu niin alotin ihan oikein topiikin :D
 
Peace ja Skittaintoo kaikille, enjoy summertime.. It's only once in a year, several times in a lifetime, depends on how many years you have left in the allmighty-diary.. Mikä tääkin teksti taas oli? :D Jooh, nauttikaa kesästä ja vastailkaa minkä kerkeette mun kysymyksiin kun en ite OSAA! Thanks

En tietenkään siis oleta että nyt kun A5 on mainittu kyseisestä skaalasta mahdolliseksi laulun A molliksi että vain A:n kanssa voisi tehdä kyseisen asian ja muut olisivat sitten skaalasta riippumatta duureja, vaan mietityttää ennemminkin se että jos luo niinsanotun "oman skaalan" johonkin biisiin ja sen ympärille alkaa rakenteleen riffiä, sooloa ja laulua niin jos on keksinyt mielestään hienon kitarariffin jonka päälle sopisi muita soittimia ja lauluraidankin on keksinyt niin voiko niistä voimasoinnuista minkä tahansa mieltää laulun melodiassa molliksi tai duuriksi vapaan tahdon mukaan vai onko se jokin etikettivirhe?
 
Sanoisin että biisinteossa on yksi sääntö: Jos se kuulostaa hyvältä, se on hyvä. Kaiken sen teorian opiskelun jälkeen loppujenlopuksi pitää unohtaa teoria ja kuunnella korviaan.

siis kyllä voi sooloja voi vetää jos vaan voimasoitui hakataan ni ihan kummastvaa duurist tai mollist. tai vaihella niitä mielen mukaan. eric claptonnilla ja albert järvisellä kuulemma tapana joskus... sooloihin voi tietenkin ottaa joskus myös säveliä asteikon ulkopuolelta, saattaa kuulostaa jännältä, mutta jos niitä sinne osaa just sillain hyvin laittaa niin se on ihan jees, siis jos se kuulostaa hyvält ja sillee. itellä ei kyllä pahemmin ole tapana... http://www.youtube.com/watch?v=4MRUfT1I--g joskus kuulin että tossa olis niitä säveliä jossain kohtaa vähän muualtakin, tiiä häntä. tosiaan jos kuulostaa hyvältä se on jees, ei tarvii tullaa stressata noitten juttujenkaa

Tämä olisi oikeastaan teoriapuolen asiaa, mutta vastaillaan nyt tänne.
 
Jos nyt esimerkkinä otan juuri tämän kyseisen sointukierron (C5,F5,A5,G5) niin jos biisissä peruskierto siis on tämä niin voiko minkä tahansa näistä voimasoinnuista mieltää sitten soolotuksessa ja laulussa molliksi tai jopa kaikki, jos biisi muuten ei ole siis rakennettu C-duuriskaalan ympärille, vaan jonkun muun, mutta sointukierto muuten on niin että kitarariffi menee noi kyseiset voimasoinnut eestaas..
 
Sun pitää ottaa huomioon sävellaji, joka tuossa esimerkissä on C-duuri. Kun rakennat C-duurin äänille soinnut, huomaat, että saat A:lle molliterssin ja siispä A:lle rakentuva sointu on molli. Kun soitat sointuja C-duurista, vaikket soittaisi A-sointua kokonaisena, vaan ainoastaan A:n ja E:n (=A5), niin korva kuitenkin mieltää soinnun yleensä molliksi. Jos taas soitat G5:n C-duuri-sävellajissa, korva mieltää soinnun duuriksi, koska C-duurisävellajiin kuuluu H, joka on siis G:lle suuri terssi. Näitä voidaan kutsua sävellajin synnyttämäksi harmoniseksi ilmiöiksi.
 
En tietenkään siis oleta että nyt kun A5 on mainittu kyseisestä skaalasta mahdolliseksi laulun A molliksi että vain A:n kanssa voisi tehdä kyseisen asian ja muut olisivat sitten skaalasta riippumatta duureja, vaan mietityttää ennemminkin se että jos luo niinsanotun "oman skaalan" johonkin biisiin ja sen ympärille alkaa rakenteleen riffiä, sooloa ja laulua niin jos on keksinyt mielestään hienon kitarariffin jonka päälle sopisi muita soittimia ja lauluraidankin on keksinyt niin voiko niistä voimasoinnuista minkä tahansa mieltää laulun melodiassa molliksi tai duuriksi vapaan tahdon mukaan vai onko se jokin etikettivirhe?
 
Sinä se osaat sitten muotoilla asiat monimutkaisesti. ;-) Kyse on samasta ilmiöstä, jota ylemmässä vastauksessani selvitin. Ensinnäkin, jos jokin juttu kuulostaa mielestäsi hyvältä, niin mitään etikettivirheitä ei ole. Tarkastellaan aihetta vaikka edellisen C-duuri-esimerkin kautta. Vaikka C-duuriin kuuluu oletusarvoisesti A-mollisointu, ei ole missään nimessä kiellettyä korvata sitä A-duurisoinnulla. Päinvastoin, sävellajista poikkeamalla voidaan saada kappaleen harmoniasta astetta mielenkiintoisemman kuuloinen. Siispä sävellaji on vain viitteellinen. Nimeämällä sävellaji voidaan antaa summittainen kuva siitä, miltä kipaleen harmonia kuulostaa.
 
Rakennetaanpa tässä jokin skaala. Tehdään vaikka tällainen: C D E F G A B. Tämän asteikon nimi on C-miksolyydinen, mutta sillä ei ole nyt väliä. C-duuriasteikossa G:lle rakentuva sointu olisi siis duuri. Tässä juuri rakentamassani skaalassa ei kuitenkaan ole H:ta (H siis tekisi G-soinnusta duurin), vaan B (eli alennettu H). Kun H (G-soinnun terssi) alennetaan puolisävelaskelta, niin G-soinnusta tuleekin molli. Jos siisä käytät tätä C-miksolyydistä asteikkoa, korva yleensä mieltää G:n molliksi. Jälleen kerran voit noudattaa asteikkoa, tai poiketa siitä - mikä vaan kuulostaa omaan korvaasi paremmalta.
 
Myös sitä mietin että jos on, kuten tavallista, biiseissä monta osaa, A-osa, B-osa, C-osa yms ja käyttää muuten samaa sointukulkua, paitsi että on taas käytössä se samainen oma skaala niin voiko A ja B-osien laulun sointukulut erota toisistaan? Paha heittää mitään esimerkkiä, mutta voin yrittää kysymyksen selvittämiseksi, kun itsestä tuntuu ainakin että kysyin hieman hankalasti asian tähän mennessä ainakin..
 
Jos rakennat sointukierrot pelkästään C-duuriasteikon äänillä, ja käytät samoja sointuasteita, niin tottakai sointukulut ovat samat joka osassa. Jos taas teet A-osan sointukulun C-duurin äänillä, ja B-osan C-miksolyydisen äänillä, vaikka käyttäisit samoja sointuasteita, niin sointukierrot eroavat toisistaan hieman.
 
Eliii.. Jos on biisissä kitarariffin sointukulku just tää sama C5-F5-A5-G5 ja sen ympärille sit alkaa muodostaa biisiä, samalla luoden semmoista omanlaistaan skaalaa koko biisiin niin voiko laulumelodiaan tuosta C5F5A5G5-muuttaa minkä tahansa soinnun molliksi tai duuriksi ihan mielensä mukaan, mikä vaan tuntuu hyvältä vai onko se joku etikettivirhe jos ei noudata C-duuriskaalaa kyseisessä asiassa?
 
Tähän vastasinkin jo ylempänä, mutta vastataan nyt vielä. Pop/rock-musiikissa ei ole juuri mahdollista tehdä mitään etikettivirheitä harmoniassa. Voit muokata sointuja ja melodioita aivan mielesi mukaan. Pätee alla oleviin kysymyksiin myös.
 
Parasta ois jos joku tietäis vaikkapa biisin jossa olisi mahdollisesti rikottu jollain tavalla tää periaate, ei välttämättä kyseiset skaalat mutta tämä ajatus mukana..
 
En tajunnut mitä tarkoitat periaatteen rikkomisella. Jos tarkoitat sitä, onko olemassa kipaleita, joissa poiketaan sävellajista, niin voin sanoa, että aika monessa. ;-) Hyvin tavallinen esimerkki tästä voisi olla tällainen sointukierto: | F | G | A | A | Tuossa kaksi ensimmäistä sointua antaisivat ymmärtää, että ollaan menossa A-molliin. Kuitenkin molli on korvattu duurisoinnulla, mikä antaa sointukierrolle aivan oman, ehkä vähän jylhemmän sävyn. Taas, esimerkiksi tavallisen 12-tahdin blues-kierron sointuihin on hyvin usein tapana soittaa sekä duuri-että molliterssejä saman soolon aikana. Tämä on kuitenkin eri asia, kuin sävelajista poikkeaminen. Blues-tonaliteettiin kun kuuluu sekä duuri- että molliterssi.
 
En osaa ottaa huomioon muita soittimia, en tunne bassonkaan teoriaa yhtään--
 
Kaikki nämä sinun kysymyksesi koskevat sointuharmonioita ja asteikoita. Tässä aiheessa ei ole olemassa mitään erillistä teoriaa kitaralle ja bassolle.
 
Vähän tyhmää kun tuli vasta nyt mieleeni, kun olen pitkät pätkät kirjoitellut, mutta onko sulla ihan simppeli teoria kolmisointujen muodostuksesta hallussa? Jos ei ole, tuskin ymmärrät muutamaa ensimmäistä vastaustani. Jos alkeisteoria ei ole hallussa, tuntuu koko musiikin teoria varmasti mahdottomalta kaaokselta. Suosittelen hakemaan kaupasta jonkin teoriaopuksen, ja opiskelemaan nämä asiat siitä.
 
Tässä myös teoriapalstalle kirjoittamani erittäin yleisellä tasolla oleva katsaus skaaloihin: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=144985#p7128777

Sointuja voi laajentaa oman mielensä mukaan kutenka vain haluaa.
 
Korvallemme kaikkein tutuin tapa on tietenkin laajentaa niitä niin, että taustalla on kaikissa jokin sama diatoninen sävellaji. Esimerkiksi että jos olisi C5, A5, F5 ja G5 niin tulkitsisi kaikki C-duurin sointuasteiksi ja laajentaisi nuo vaikka Cmaj7-soinnuksi, Am7-soinnuksi, Fmaj7-soinnuksi ja G7-soinnuksi. Sen vuoksi tuollaisiksi soinnuiksi, että C-duuriasteikosta tulee suoraan tuollaisia sointuja. Tällöin korvan on helppo hyväksyä C-duuri keskipisteeksi, kun poikkeuksia tästä seitsensäveliköstä ei ole.
 
Logiikka siis olisi seuraavanlainen:
Otetaan seitsensävelinen asteikko CDEFGAH, eli C-duuri. Sitten katsotaan millaisia terssipinoja siitä tulee:
 
C-E-G-H
D-F-A-C
E-G-H-D
F-A-C-E
G-H-D-F
A-C-E-G
H-D-F-A
 
Tuossa siis nelisoinnuiksi asti täydennettyinä (yleensä vielä laajemmiksi soinnuiksi täydennettäessä ei niitä täydennetä suoraan minkään duuriasteikon mukaan, mutta sillä ei nyt väliä kun katsomme vain näitä nelisointuja). Mikäli sointumuodostuksen alkeet ovat hallussasi, huomaat varmaan, että nuo ovat jonkin aikaa sitten mainitut soinnut ja ne on johdettu suoraan C-duuriasteikosta. Poikkeuksia ei ole.
 
Sitten jos haluaa kromatiikkaa, kuten esimerkiksi jatsissa, voi vaihtaa asteikkoa vaikka jokaiselle soinnulle, jolloin ne laajenisivat erilaisiksi soinnuiksi, silloin jokaisen soinnun päälle ei niin sanotusti voisi soittaa vain C-duuriasteikolla (ja sen moodeilla) vaan olisi välillä vaihdettava asteikkoa. Mitä enemmän kromaattisuutta lisätään, sen vaikeampi korvan on löytää kappaleesta keskipisteitä, ja musiikki voi alkaa kuulostaa levottomalta ja riitasointiselta.
 
http://www.youtube.com/watch?v=WKZt6nPrKJQ
Joskus kuulin, että tuossa biisissä olisi muutamia säveliä sävellajin ulkopuolelta. Syy miksi laitoin tuon kappaleen on se, että halusin osoittaa, että paljon muutakin voi tehdä kuin vain soinnuttaa duuriasteikolla.
 
edit: Kimurantti1 selitti ansiokkaammin.
 
Tärkeimpänä pointtina kuitenkin sanoisin ehkä sen, että luota itseesi luodessasi musiikkia ja opiskele teoriaa, mikäli se kiinnostaa sinua. Ei se teoria luovuutta tapa, onpa vain yksi työkalu jäsentää musiikillisia ilmiöitä ja keskustella musiikista. Minä olen teoriaa opiskellessani löytänyt mielenkiintoisia ilmiöitä, saanut itsevarmuutta, laajentanut sanavarastoa ja valmiuksia keskustella musiikista - niin ostos-TV:ltä kuin se kuulostaakin.

Teoria on hyvä työkalu jonka käyttöä kannattaa harjoittaa.. mutta ihan yhtä tärkeää teorian osaamisen lisäksi on se, että osaa tarpeen vaatiessa heittää sen sivuun ja luottaa omiin korviinsa..
 
E: Olipa turha postaus minulta.. :p

Edelliset kirjoittajat vastasivat ansiokkaasti, mutta yritän ujuttaa mukaan vielä yhden pointin.
 
On eri asia, lähdetäänkö liikkeelle kolmisoinnuista (C, F, Am, G), kuin voimasoinnuista. Jos meillä on ensin se kolmisoinnuista muodostettu sointukierto, joka on sittemmin riisuttu voimasoinnuiksi, käyttäytyy se kuitenkin kuten alkuperäinen. Voimasointuhan on vain kitaransoittotapa, joka ei muuta harmonista sisältöä sinällään. Biisi pysyy ns. tonaalisena.
 
Jos taas lähtökohta on tyhjästä nyhjäistyt voimasoinnut, jotka muodostuvat siis ainoastaan perusäänistä ja niiden kvinteistä, voi niiden harmoniset laadut määritellä miksi haluaa. Esim. tuossa kierrossa F voidaan soittaa mollina, jolloin siihen tulee kaihoisa romanttinen sävy:) Mutta jos jokaisen soinnun kohdalla vaihtuu soinnun oletettu laatu, niin silloin sama asteikko ei periaatteessa kelpaa, koska sointujen yhteinen keskus puuttuu. Biisi olisi silloin ns. vaihtuvamodaalinen.
 
Asteikosta voidaan tietysti johtaa harmonia, mutta silloin kaikkien sointujen tulisi pohjautua siihen samaan sävelikköön. Muutoin harmonia ei olisi asteikosta johdettu.
 
Kysymykseen siitä, että voiko esim. duuri- ja mollisäveliä sotkea samaan melodiaan, ei voi antaa yleispätevää vastausta. Heitän pari esimerkkiä:
 
1) Jos harmonialle on määriteltävissä keskus, voidaan sen perusteella soittaa sointukeskuksen soinnun ääniä minkä tahansa muun sointukierrossa esiintyvän soinnun päälle. Tällöin ei haittaa, vaikka esim. vallitsevan duurisoinnun päälle soitettaisiin molliääni, jos se tehdään riittävän määrätietoisesti. Tämä edellyttää voimakasta horisontaalista ajattelua.
 
2) Jos biisi haiskahtaa edes vähänkin bluesille, on kysymys mollista ja duurista hyvinkin absurdi.
 
3) Kromaattiset ilmiöt ovat asia erikseen. Jos inharmoniseksi miellettävä ääni on epäiskulla tai se on johtosävel, ei sillä ole tämän aiheen kannalta mitään merkitystä.
 
Ketjun aloittajalle suosittelisin myös jonkinlaisia teorian perusopintoja. Aihe vaikuttaa liian laajalta kerralla ymmärrettäväksi. Paitsi, jos oikeasti tajusit jotain näistä vastauksista - silloin olet ehkä poikkeuksellisen lahjakas:)

Pitkille vastauksille plussaa.

Vähän tyhmää kun tuli vasta nyt mieleeni, kun olen pitkät pätkät kirjoitellut, mutta onko sulla ihan simppeli teoria kolmisointujen muodostuksesta hallussa?
 
On kolmisointujen ja muutenkin sointujen muodostamisen teoria ihan kohtalaisesti hallussa, tajusin kyllä :) Kiitokset siis sinnekkinpäin...