Rummut: rumpukamat ›

Haluaisin edulliset sähkörummut joihin hankin tuplapedaalit lisävarusteeksi. Tarkoitus olisi ostaa soittamisen iloa tylsille koti-illoille. Olisiko tämmöisestä edullisesta rumpusetistä siihen tarkoitukseen. En nyt todellakaan hae mitään huippulaadukasta soundia omaavaa settiä vain peruskäyttöä sietävät vehkeet kuten miltä nämä juuri vaikuttavat. Pelkään vain hinnan puolesta että millainen laatu kyseisissä vehkeissä on kestävyyden kannalta, lahoaako ensimmäisen kk aikana?
 
Kuitenkin minusta reilu paketti tuohon hintaan.
 
Muutamia videoita löysin kyseisestä setistä yuotuben kautta ja vaikuttaa ihan lupaavilta
http://www.youtube.com/watch?v=awyQCxw6BQw
http://www.youtube.com/watch?v=vou5 … wM5kgs&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=yJT9 … cE8Jaw&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=4EU_2H7uFeE lisäksi kaikkien parjaama millenium 300
 
musicstoren ja thomanin paketit!
http://www.musicstore.de/is-bin/INT … M4&JumpTo=BrowseStandardCatalog
http://www.thomann.de/fi/millenium_mps_200_e_drum_komplett_set.htm
 
haluan kuulla vielä teiden mielipiteitä.. kannattaako haaskata noin paljon rahaa tuohon settiin vai unohtaa koko asian

kannattaako haaskata noin paljon rahaa tuohon settiin vai unohtaa koko asian Jos alle viisisataa on mielestäsi paljon rahaa musiikkiharrastukseen, niin vaihada harrastus avojaloin kävelyyn ;-)
 
Et sinä konkurssiin mene, vaikka tuon summan hyvään harrastukseen laittaisitkin.

Itselläni on sama projekti menossa - eli edullisten s-rumpujen etsintä.
 
Nyt testissä on Yamahan Dtxplorer setti (n. 800e) joka vaikuttaa soitettavalta.
 
Tuosta Millenium, Fame, ... setistä.
 
Kävin milleniumin 300-sarjan settiä kokeilemassa bändikeskuksessa, koska siellä sattui olemaan yksi kpl settiä paikalla. Mun mielestä pädit on surkeammat kuin esim. Yamahan kumipädit ja todella paljon surkeammat kuin esim. Rolikan mesh-headit. Eli sellaista kumin ja muovin puoliväliä.
 
Siistin näköisethän nuo on ja runko ilmeisesti aika hyvä. Aivoista en voi sanoa mitään - kun kokeilin vain pädejä.
 
Jos rahaa on 500e - mun suositus on, että metsästä joku käytetty Yamahan Dtxplorer tai Dtxpress (jos löydät) setti. Noi on kumilättyjä, mutta aivo on parempi kuin Milleniumissa ja kestävät paremmin (luulisin).
 
Nimimerkki Peicco kirjoitti hyvän artikkelin Milleniumin 300;sta tässä taannoin. Lukaise se.
 
Jos haluat vain kilkutella ja kalkutella omaksi iloksi ja muiden riesaksi, niin osta se mihin rahat riittää. Tosin tuolla 500e:llä melkein rakentaisi omat DIY setit jos taitoa löytyy.
 
Terkuin Axu

Tilasin tuon DD-505 setin dw:n kaksosilla. Kehuvat tuota DD-505 settiä paremmaksi verrattuna 502:seen 602:seen. Siinä on jonkin sortin kumiläpyskät ja on paljon hiljasempi ja herkempi vastaamaan iskuihin ja ilmeisesti myös kestävämpi kuin nuo kaksi muuta settiä. Kalvothan voi tietenkin aina vaihtaa parempiin ja vaihdankin ne mesh kalvoihin heti kun alkavat kulumaan, tulevaisuudessa tulee varmasti päiviteltyä lisää (moduli, lisäpädejä).
 

 
Video milleniumin 300:sesta rolandin aivoilla: http://www.youtube.com/watch?v=YOH1 … BmSYRM&mode=related&search=

Video milleniumin 300:sesta rolandin aivoilla: http://www.youtube.com/watch?v=YOH1 … BmSYRM&mode=related&search=
 
Tämä nyt ei liity mitenkään asiaan, mutta mikään ei ole koomisemman näköistä, kuin metalllirummutus sähkörummuilla. :D Karmeeta hiplausta. Hirmuinen papapapapapa ja pörrpörrpörrpörr.....jne......, mutta liikkeet on kuin kukkakaupan myyjällä.

Tämä nyt ei liity mitenkään asiaan, mutta mikään ei ole koomisemman näköistä, kuin metalllirummutus sähkörummuilla. :D Karmeeta hiplausta. Hirmuinen papapapapapa ja pörrpörrpörrpörr.....jne......, mutta liikkeet on kuin kukkakaupan myyjällä.
 
Veit jalat suustani

Tämä nyt ei liity mitenkään asiaan, mutta mikään ei ole koomisemman näköistä, kuin metalllirummutus sähkörummuilla. :D Karmeeta hiplausta. Hirmuinen papapapapapa ja pörrpörrpörrpörr.....jne......, mutta liikkeet on kuin kukkakaupan myyjällä.
 
Valtaosin metallimusiikista on visuaalisessa mielessä hyvinkin koomista kaikin puolin:
 
Miettikää vaikka promomielessä otettuja bändikuvat - Isot äijät poseeraa tuimat ilmeet kasvoillaan kuin olisivat jotain tuomiopäivän pyöveleitä - buahah-haa!
 
Mutta sehän ei taas tarkoita että musiikissa olisi jotain vikaa.
 
- eikä tämäkään kuulunut tähän ketjuun millään lailla, mutta tuli nyt tuosta edellisestä vaan mieleen.

Valtaosin metallimusiikista on visuaalisessa mielessä hyvinkin koomista kaikin puolin:
 
Miettikää vaikka promomielessä otettuja bändikuvat - Isot äijät poseeraa tuimat ilmeet kasvoillaan kuin olisivat jotain tuomiopäivän pyöveleitä - buahah-haa!
 
Mutta sehän ei taas tarkoita että musiikissa olisi jotain vikaa.
 
- eikä tämäkään kuulunut tähän ketjuun millään lailla, mutta tuli nyt tuosta edellisestä vaan mieleen.
 
Jatkan OT:nä:
 
Näin on.

Miettikää vaikka promomielessä otettuja bändikuvat - Isot äijät poseeraa tuimat ilmeet kasvoillaan kuin olisivat jotain tuomiopäivän pyöveleitä - buahah-haa!
 
Miten niin, tämähän on komeaa katseltavaa. Erittäin vakavasti otettavan näköisiä veijareita.
 
http://www.wfmu.org/LCD/26/gfxlcd26/immortal.jpg

http://www.wfmu.org/LCD/26/gfxlcd26/immortal.jpg
 
Noille reisille sopisi sukkahousujen sijaan väljät Bermudat. Ja tuolla keskivartalolla varustetulle adonikselle suosittelisin paidan käyttämistä kuvaustilanteissa, tosin paidattomuus kuvaushetkellä saattaa johtua siitä, että kaverilla on verenpainemittari olkavarressa...

Sähkörumpujen soittaminen on kyllä hieman aneemista verrattuna akustisiin rumpuihin: Pädit tuskin hievahtavatkaan lyödessä vaan koko räkki tärähtelee rytmin mukana heiluttaen koko komistusta - joka näyttää koomiselta. Siihen soppaan lisätään vielä tuplapedaalien polkeminen niin hyvä tulee

Ja tuon kaiken lisäksi vielä soittaja käyttää kuulokkeita ja irvistelee kuin mikäkin mursu. Vierestä katsova henkilö tuskin pidättää nauruaan kovinkaan pitkään.
 
*tap tap tap tap dikdikdikdik*

opit ehkä joskus isona ymmärtämään muiden valintoja. Sitä kutsutaan henkiseksi kasvuksi.
 
Ei kai henkisellä kasvulla ole mitään tekemistä sen kanssa, että pitää akustisten tuntumasta enemmän kuin sähkörumpujen tuntumasta. Siitä kuitenkin oli oman käsitykseni mukaan edellisessä viestissä kyse.
 
Itse soitan mielelläni sähkörumpuja. Hyvissä sähkörummuissa alkaa nykyään olla ihan mukava tuntumakin. Ominaisuuksiahan niistä löytyy niin pirusti, ja treenauskin on kätevää kun naapurit eivät ole muutaman tahdin jälkeen kirveen kanssa oven takana. Silti, jos mahdollista, niin soitan aina mieluummin akustisilla.

Noille reisille sopisi sukkahousujen sijaan väljät Bermudat. Ja tuolla keskivartalolla varustetulle adonikselle suosittelisin paidan käyttämistä kuvaustilanteissa, tosin paidattomuus kuvaushetkellä saattaa johtua siitä, että kaverilla on verenpainemittari olkavarressa...
 
Huomaa, ettei sinulla ole kokemusta kunnon black metallista. Kokemuksen kautta kuitenkin näkökulma yleensä laajenee ja opit ehkä joskus isona ymmärtämään muiden valintoja. Sitä kutsutaan henkiseksi kasvuksi.

Ei kai henkisellä kasvulla ole mitään tekemistä sen kanssa, että pitää akustisten tuntumasta enemmän kuin sähkörumpujen tuntumasta. Siitä kuitenkin oli oman käsitykseni mukaan edellisessä viestissä kyse.
 
Mä ymmärsin, että siinä edellisessä viestissä komentoitiin sähkörumpujen soiton visuaalisuutta eikä niinkään soittotuntumaa:
 
Pädit tuskin hievahtavatkaan lyödessä vaan koko räkki tärähtelee rytmin mukana heiluttaen koko komistusta - joka näyttää koomiselta. Siihen soppaan lisätään vielä tuplapedaalien polkeminen niin hyvä tulee
 
Ei ainakaan mun räkkini tärähtele yhtään oudommin rytmin mukana heiluttaen koko komistusta - näyttäen koomiselta. Ja miten tämä tuplapedaalien polkeminen tähän visuaaliseen soittoilmentymään liittyi???
 
Ja tuon kaiken lisäksi vielä soittaja käyttää kuulokkeita ja irvistelee kuin mikäkin mursu. Vierestä katsova henkilö tuskin pidättää nauruaan kovinkaan pitkään.
 
Kuulokkeita tai monitoria. Miten niin irvistelee? Mitä tekemistä tälläkin on sähkörumpujen kanssa?

Myönnetään, että on kokemusta Black Metallista, mutta ei todellakaan kunnon sellaisesta. Toivottavasti jonain päivänä ymmärrän tämänkin lajityypin edustajien valinnan. Henkinen kasvu tällä saralla antaa nyt hieman odottaa.

huom!
Aiheeseen liittyivät edulliset sähkörummut, eivät sukkahousut, ei henkinen kasvu, eivätkä kalliit laatusetit. Jätetään tämä vähä-älyinen tinkaaminen sikseen ja jatketaan aiheellista keskustelua. Jos teillä ei ole kokemusta asian tiimoilta niin sammuttakaa virta koneestanne tai pysykää loitolla, kiitos.

huom!
Aiheeseen liittyivät edulliset sähkörummut, eivät sukkahousut, ei henkinen kasvu, eivätkä kalliit laatusetit. Jätetään tämä vähä-älyinen tinkaaminen sikseen ja jatketaan aiheellista keskustelua. Jos teillä ei ole kokemusta asian tiimoilta niin sammuttakaa virta koneestanne tai pysykää loitolla, kiitos.
 
Aiheellinen huomautus vastaanotettu. Sorry, kun vein homman sivupoluille.

Puetaan asia näin; ostaisitko Harley Bentonin kitaran? Näiden mainitsemiesi settin laatu on samaa luokkaa. Kyllä niitä iltojen ratoksi ihan mieluusti hieman naputtelee, mutta jälleenmyyntiarvo tippuu saman tien kuin lehmänhäntä kun paketit avaa, ja laatu ei oikeasti ole mitenkään ihmeellinen.
 
Mieluummin suosittelisin etsimään esim. Rolandin TD3-setin käytettynä. Hinnat pyörivät siinä 600 €-700 €:n tietämillä. Setistä saa omansa pois varmasti, jos soittointo häviää. Yamahan DTXpress-settejä löytää myös edullisesti käytettynä.