Konsertit, keikat, tapahtumat ›

Höh, luulin et oon eka, hymiö. Huonot asiat eka: olispa tullu Janie, Ragdoll ja Falling In Love. Sit olis ollu täydellistä mulle.
 
Mut diggasin kyllä aivan sikana! Laulatuksissa jengi olis kyllä voinu olla enemmän mukana (ei kuulunu mitään ainakaan kentän puolivälissä!) mut enpä kyllä itekkään kaikkia sanoja osaa että vähän heikkoa sillon tietysti laulaa mukana. Mut kyllähän ääntä muuten lähti. Mahtavaa että äijät vielä jaksaa vetää noin hienosti!

Osittain samaa mieltä...eli yleisö ei ollut hereillä kunnolla. Aika väsynyttä settilistaakin kun noita lälläriballadeja sun muita tusina hittejä pitää noin monta änkeä. Enemmän vanhaa rokkipitoista kamaa tai vaikkapa uusimmalta platalta, sekin olisi ollut parempi.
 
'97 keikka jäi mieleen parempana. Tänään tosin parempi lämppäri (viimeksi Kula Shaker, jonka setti jäi todella lyhyeen).

'97 keikka jäi mieleen parempana. Tänään tosin parempi lämppäri (viimeksi Kula Shaker, jonka setti jäi todella lyhyeen).
 
Eikös Kula Shaker joskus silloin äänestetty NME:ssä maailman parhaaks bändiks tai jotain? ;)
 
Olipa mun mielestä tiukka keikka. Tottakai aina jää biisejä mitkä ois halunnu kuulla (ja jättää pois) mut olihan toi kaikkia palveleva setti.
 
T:hangman

jummijammi, ihan pirun kova setti! Jopa lämppäri oli tällä kertaa kohdallaan, eli lämmitti. Settilistasta voidaan napista maailman tappiin asti, mutta se on ihan turhaa tällasen bändin kohdalla. Think About It oli spesiaaliherkkua, eli reisillehän se meni, mutta hyvä meininki. Yks parhaita vetoja kokonaisuutena vähään aikaan.

Keikka oli onnistunu siihen asti kun sain tarpeeks siitä Perryn vinguttelusta. Meni saatana koko setin lopun siihen Perryn egoiluun ja sooloiluun. Joe Perry & The Aerosmiths ei mielestäni lukenu pääsylipussa.

Keikka oli onnistunu siihen asti kun sain tarpeeks siitä Perryn vinguttelusta. Meni saatana koko setin lopun siihen Perryn egoiluun ja sooloiluun. Joe Perry & The Aerosmiths ei mielestäni lukenu pääsylipussa.
 
Näin on, kaikki muu oli hyvää. paitsi Perry. Mies on kuitenkin oikeasti aivan paska kitaristi, joten käytös voisi olla sen mukaista, Puolet keikasta meni hukkaan sen takia.

Hangman's juryahan vetivät myös pätkän.

Näin on, kaikki muu oli hyvää. paitsi Perry. Mies on kuitenkin oikeasti aivan paska kitaristi, joten käytös voisi olla sen mukaista, Puolet keikasta meni hukkaan sen takia.
 
Juuri näin. Tottakai yhtyeen toinen nokkamies ja leadikitaristi saa soolota, mutta rajansa kaikella!!

Taidan olla vieläkin pilvessä sen keikan vaikutuksesta. Jotenkin ennen keikkaa oli sellainen tunne, että onkohan se mahdollistakaan, että kuulostavat yhtä hyvältä kuin levyllä. Ja eiväthän kuulostaneetkaan, vaan pirusti paremmilta.
 
Toki jäi parannettavaakin: kitarasoundit olivat puuroisia ja niitä kierrättettiin aivan liikaa, ja biisit Mama Kin sekä Last Child olisi ehdottomasti pitänyt kuulla, mutta olin silti aivan älyttömissä fiiliksissä koko keikan ajan. Ja se Perryn showhan oli vain hauskaa katsottavaa, mielummin sitä kuin sooloja, jotka eivät kovin hyvin edes skulanneet =) Itselläni ainakin oli naurussa pitelemistä, kun kaveri hyppäsi rumpujen päälle ja antoi Joeyn "soittaa" kitaraa.
 
Eikä siitä mihinkään pääse, että Tyler sattuu olemaan maailman paras rocklaulaja. Onko jotenkin luonnotonta, että miehen kirkuminen kuulostaa hyvältä?
 
Parhaat biisit: Baby Please Don't Go ja Dream On
 
Huonoin: SOS Too Bad
 
Arvosana: 10- (objektiivisuudesta ei toivoakaan)

Taidan olla vieläkin pilvessä sen keikan vaikutuksesta. Jotenkin ennen keikkaa oli sellainen tunne, että onkohan se mahdollistakaan, että kuulostavat yhtä hyvältä kuin levyllä. Ja eiväthän kuulostaneetkaan, vaan pirusti paremmilta.
 
Toki jäi parannettavaakin: kitarasoundit olivat puuroisia ja niitä kierrättettiin aivan liikaa, ja biisit Mama Kin sekä Last Child olisi ehdottomasti pitänyt kuulla, mutta olin silti aivan älyttömissä fiiliksissä koko keikan ajan. Ja se Perryn showhan oli vain hauskaa katsottavaa, mielummin sitä kuin sooloja, jotka eivät kovin hyvin edes skulanneet =) Itselläni ainakin oli naurussa pitelemistä, kun kaveri hyppäsi rumpujen päälle ja antoi Joeyn "soittaa" kitaraa.
 
Eikä siitä mihinkään pääse, että Tyler sattuu olemaan maailman paras rocklaulaja. Onko jotenkin luonnotonta, että miehen kirkuminen kuulostaa hyvältä?
 
Parhaat biisit: Baby Please Don't Go ja Dream On
 
Huonoin: SOS Too Bad
 
Arvosana: 10- (objektiivisuudesta ei toivoakaan)
 
ihme meininki vaan, että just kun homma meinas lähteä lentoon, niin tuli taas slovari.
 
tosiaan, ei pelannu Perryn soolot, ja sen takia onkin kornia että se tarjoilee niitä niin paljon.
 
muuten hyvä setti biisivalinnoiltaan, noi näköjään uskalta soittaa muutakin ku itsestäänselvyyksiä. toi bluesin soittaminen...jaa'a, vähän kaksjakonen homma. tavallaan hienoa, että herrat "palaa juurilleen", ja niin poispäin. mutta pitääkö sitä tulla niin saatanan paljon? kumminkin jengille olis ehkä kelvannut esim. Dude, Rag Doll tai vaikka Last Child.
 
millanens olis jengin unelmasetti Smithin keikalla?
 
Mul vois mennä näin;
 
Elevator
Dude
Young lust
Eat the rich
Janies got a gun
Don't wanna miss a thing
Same old song
Last child
Back in a saddle
Permanent vacation
Hangman jury
Pink
Jaded
Falling in love is hard on the knees
Livin' on the edge
Sweet emotion
 
Walk this way
What it takes
 
ihan mahdollinen setti tuokin

Hyvä oli keikka joo, settilista oli kyllä ihan bueno. Itsekin kyllä yhdyn kuitenkin ehdottomasti siihen, että rootsi-rockit vähemmälle ja tilalle pari-kolme hittiä. Kyllähän heput ovat hyvinkin perinteissä kiinni olevia musikantteja, mutta ei sitä ehkä tarvitse alleviivata niin että sitä ränttätänttää kiskoo ikuisuuden.
 
Hyvässä vedossa kuitenkin miehet olivat, ja eihän siitä mihinkään pääse. Ja Tylerin Steven...siitä ei vain rokkikukko parane!!

millanens olis jengin unelmasetti Smithin keikalla?
 
Vaikka jotain tän tyylistä:
 
Love In An Elevator
Toys In The Attic
Back In The Saddle
Cryin'
Rag Doll
Janies's Got A Gun
Sick As A Dog
Lord Of The Thighs
Monkey On My Back
Kings And Queens
Rats In The Cellar
No Surprize
Dream On
Walk On Down
The Other Side
Dude
Sweet Emotion
Draw The Line
 
Walk This Way
Train Kept A Rolling

Tottakai yhtyeen toinen nokkamies ja leadikitaristi saa soolota, mutta rajansa kaikella!!
 
Yhdyn osittain tähän mielipiteeseen. Kyllähän Perry pääsee vähän liikaakin esiin muun bändin kustannuksella ja äijän soittelukin oli eilen välillä vähän hakusalla. Mutta on näitä nähty paljon pahempiakin (Zakk Wylde anyone?)...

ihme meininki vaan, että just kun homma meinas lähteä lentoon, niin tuli taas slovari.
 
Mielenkiintoinen näkökulma, keikan viimeinen kolmasosahan oli pelkkää hardrock/blues-rellestystä (ei siinäkään toki mitään vikaa, rokkaava bändi kun on kyseessä). Itse olisin melkein ottanut yhden slovarin lisää, vaikka uudehkon Lay It Downin tai klassikoista Crazyn tai Angelin.
 
millanens olis jengin unelmasetti Smithin keikalla?
 
Hmm... uneksiminen on aina mukavaa.
 
Mama Kin
Rag Doll
Cryin'
Baby Please Don't Go
Dude (Looks Like a Lady)
What It Takes
Lat Child
Love In An Elevator
Janie's Got A Gun
Deuces Are Wild
Come Together
The Grind
Hangman Jury/Seasons Of Wither
Falling In Love (Is Hard On the Knees)
Angel
Livin' On the Edge
 
Sweet Emotion
Dream On
 
E: Hetkinen. Kyllä Walk This Wayn pitää päästä mukaan! Mutta mihin? Ehkä The Grind saa jäädä pois.

Eilinen settilista, tarkistettu minidisciltä:
 
01 - Intro Tape
02 - Love In An Elevator
03 - Same Old Song And Dance
04 - Crying
05 - Eat The Rich
06 - I Don't Want To Miss A Thing
07 - Jaded
08 - What It Takes
09 - Back In The Saddle
10 - Baby Please Don't Go
11 - Hangman Jury
12 - Seasons Of Wither
13 - Dream On
14 - S.O.S. (Too Bad)
15 - Livin On The Edge
16 - Think About It
17 - Stop Messin' Around
18 - Sweet Emotion
19 - Draw the Line
20 - Encore Tape
21 - Walk This Way

Eikä siitä mihinkään pääse, että Tyler sattuu olemaan maailman paras rocklaulaja. Onko jotenkin luonnotonta, että miehen kirkuminen kuulostaa hyvältä?
 
Hah, luonnotonta on jos se jonkun mieletä ei kuulosta hyvältä. Ja oli se vaan makeen näkönen kun tuli lavalle siinä raitatakissa.

Joo...keikka lähti ihan vitun makeesti, mut sit tuli Perry-show.
 
Jeps. Varsinkin siinä loppuvaiheessa tuli niin puuduttavan tylsää kitarakikkailua ja "hassua" showtemppuilua. Oisivat jättäneet turhat soolojen pitkittämiset pois, niin olisivat ehtineet soittaa vielä pari tiivistä hittiä. Kyllä sitä tuulikonetta ehdittiin jo nähdä tarpeeksi.

HELSINGIN SANOMAT
 
Aerosmith jahtasi bluesin aaveita pitkin Areenaa
 
Julkaistu: 10:13
 
Blues on rockin kivijalka. Tähän vanhaan totuuteen nojasi Areenan konsertissaan myös amerikkalaisen hard rockin perusyhtye Aerosmith, kirjoittaa toimittaja Pertti Avola arviossaan.
 
Yhtyeen tarina on sen ystäville tuttu. Huumeet veivät 1970-luvun hard rock -kuninkaat hajaannukseen ja 1980-luvun alun aallonpohjaan, kunnes Aerosmith putket putsattuina kohosi uudestaan lentoon 1980-luvun lopulla, MTV:lla taajaan pyörineiden musiikkivideoiden avulla.
 
Mutta edes parinkymmenen vuoden takaisena hittikoneena Aerosmith ei hylännyt juuriaan, eikä se niin tehnyt Areenassakaan.
 
"Yhtye soitti suttuisesti, hyvällä tavalla. Se ei kuulostanut kiillotetulta maailmanluokan rock-koneelta, vaan bändiltä, joka ei ole unohtanut mistä tulee, ei, vaikka baareissa ja pikkuklubeissa soittelusta on kohta kulunut jo 40 vuotta", Avola kuvailee.
 
"Laulusolisti Steven Tyler ja kitaristi Joe Perry tietävät, kuinka tiristää viimeisetkin kyyneltipat tunteellisesta mahtiballadista ja miten vääntää laitimmaiset hiet räkäisestä bluesrockista."
 
Bluesjuuriaan Aerosmith kaiveli esittämällä muun muassa sellaisia bluesklassikkoja kuin Baby Please Don't Go ja Stop Messin' Round, jotka löytyvät myös yhtyeen 2004 julkaisemalta bluesalbumilta Honkin' on Bobo. Muu osasto olikin sitten tuttua Aerosmithiä 1970-, 1980- ja 1990-luvuilta: Love in an Elevator, Same Old Song and Dance, Walk This Way, Sweet Emotion, I Don't Want to Miss a Thing ja niin edelleen.
 
Aerosmithin rähjäinen vyörytys oli Avolan mielestä pitkälle nautittavaa, mutta usein yhtye myös soitti vähän sinne sun tänne, ja valtavalla volyymillä, josta yksityiskohtien poimiminen oli hankalaa.
 
"Riffit olisivat voineet osua tarkemminkin, ja soitto olla tiiviimpää. Lisäksi rockin pakollinen showpuoli tuntui paikoin ylimitoitetulta."
 
Vaikka sitähän Aerosmith on. Steven Tyler toteaa juuri suomennetussa yhtyeen elämänkertateoksessa Walk This Way Aerosmithin tarina, että jos päätetään tehdä jotain, on parasta vetää se saman tien överiksi.
 
"Kyllä Areenan konsertti osoitti, että näissä kuusikymppisissä rocksauruksissa on vielä kunnolla ytyä.

Vetivät Back in the saddlen ja S.O.S:n..
 
Se riittää minun jo antamaan täyden kympin tälle keikalle. Ei vieläkään meinaa uskoa että Aerosmith on nähty livenä :)