Tanssimusiikki ›

Ja tämäkö ei ole iskelmää? Älä viitsi!
 
Viihdemusiikkia isolla V:llä. ...viitsin
Sinatra-fanina en allekirjoita edelleenkään häntä iskelmälaulajaksi. 40- ja 50-luku on swingiä parhaasta päästä.
I´m a fool to want you on viihde/jazzballadi, vaikka se Tangomarkkinoilla raiskataan harva se vuosi.
Iskelmäradiosta ei juuri Sinatraa kuule.
 
..no ehkä 60- ja 70-luvulla hän levytti pop-musaakin

Viihdemusiikkia isolla V:llä. ...viitsin
Sinatra-fanina en allekirjoita edelleenkään häntä iskelmälaulajaksi. 40- ja 50-luku on swingiä parhaasta päästä.
I´m a fool to want you on viihde/jazzballadi, vaikka se Tangomarkkinoilla raiskataan harva se vuosi.
Iskelmäradiosta ei juuri Sinatraa kuule.
 
..no ehkä 60- ja 70-luvulla hän levytti pop-musaakin
 
Something Stupid
My Way
It Was A Very Good Year
 
Ei se että piisi hyvä, poista sitä, että se on iskelmä.

Joo, ehkä noi vois luonnehtia nykyään paremmin viihdemusiikiksi!

Iskelmä = hitti?
(hit = iskeä)
 
Eli tämän perusteella mitä populaarimpi, sitä enemmän iskelmä?
 
(soripa vaan)

Tuommoinen rajanveto iskelmän ja viihdemusiikin välillä on ns. "veteen piirretty viiva", kovin on henkilökohtainen asia miksikä mielletään. Vaikkapa mitä on Engelbert Humperdinckin "Winter world of love" suom "Talven yli"? Mahdottoman hieno biisi kuitenkin

...Iskelmäradiosta ei juuri Sinatraa kuule...
 
So? Mikä ihmeen iskelmän määritelmä se paskaruutta on? Ei mikään muu, kuin ohjelmatoimistojen ja levy-yhtiöiden naurettava sätkynukke.
 
Iskelmä pitää pystyä kuvittelemaan omassa ajassaan, se on - kuten Emil Wickström määritteli veistoksensa - "ajanjumalan vanki".

So? Mikä ihmeen iskelmän määritelmä se paskaruutta on? Ei mikään muu, kuin ohjelmatoimistojen ja levy-yhtiöiden naurettava sätkynukke.
No tästä olen täysin samaa mieltä. Harmi kun Sävelradio loppui.
 
Iskelmä-, tanssi-,viihde- ja popmusiikki (+laulelma) on nykyään lähellä toisiaan ja kieltämättä ja siksi vaikea määritellä.
Monissa levydivareissa on osasto "entertainment", jolla tarkoitetaan mm. Sinatraa ym. Rat Pack -porukkaa eli musiikkia jotka on esitetty isoilla viihdeorkestereilla.
Sieltä laarista ei löydy kyllä Anne Mattilaa.
 
Iskelmä ei ole minulle suinkaan aliarvioiva termi, vaikka paljon huttua löytyy kentältä. Roskaa löytyy, joka tyylilajista. Mielestäni kaiken iskelmänkään ei tarvitse olla tanssittavaa eli "tanssimusiikkia".
 
On varmaan turhaa lokeroida musiikkia, mutta ainahan asiasta kannattaa keskustella. On mielenkiintoista miten eri ihmiset lokeroi asiat.
Alkuperäinen threadin aihe liittyi hyvään iskelmään.
 
Onkos muuten Hevi-Arin versio "Hetki lyöstä" iskelmää, heviä vai mitä?
 
P.S. Ei Beatlesin All My Loving´kaan ole mielestäni "iskelmää" vaikka jää hyvin kaaliin soimaan. kyllä "iskeviä" melodioita ja riffejä on rock tulvillaan.

Onko sinänsä "iskelmää" varsinaisena musiikkityylinä edes olemassa, vaan ajan ja kulloistenkin kuuntelutottumuksien mukaan siihen putkahtelee biisejä eri musiikkityyleistä.
 
Se takia kehotankin menemään merta edemmäksi kalaan.

Onko sinänsä "iskelmää" varsinaisena musiikkityylinä edes olemassa, vaan ajan ja kulloistenkin kuuntelutottumuksien mukaan siihen putkahtelee biisejä eri musiikkityyleistä.
 
Nykyiset jazz-stankut/evergreenit oli 20-30-40 lukujen iskelmiä.

Nykyiset jazz-stankut/evergreenit oli 20-30-40 lukujen iskelmiä.
 
Kyänäino - aivan samoin, kuin rautalankaeemelit rippaa 50-60-lukujen iskelmämusaa.

Täällä ollaan taas asian ytimessä...hohhoijaa...

Nykyiset jazz-stankut/evergreenit oli 20-30-40 lukujen iskelmiä.
 
Just! Tuota tarkoitin "Viihdemusiikiksi"!

Sieltä laarista ei löydy kyllä Anne Mattilaa.
 

 
Sekin laari tulee kyllä aikoinaan, kunhan odotellaan -ja jos ollaan silloin edes hengissä.

Onko sinänsä "iskelmää" varsinaisena musiikkityylinä edes olemassa, vaan ajan ja kulloistenkin kuuntelutottumuksien mukaan siihen putkahtelee biisejä eri musiikkityyleistä. Nykyiskelmä alkaa olla aika monentyylinen sekasikiö. Onko siis turhaa etsiä hyvää iskelmää, jos sitä ei "varsinaisena musiikkityylinä" edes ole olemassa?
Se takia kehotankin menemään merta edemmäksi kalaan. ???
Kalassa tulee käytyä aika kaukanakin.
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että nykyisin tulee kuunneltua aivan muuta kuin "iskelmää". Lähinnä siksi kun radiokanavat soittavat samoja hittejä joka hiton kanavalla. Onneksi voi panna Frankin levylautaselle.
 
Otavan iso musiikkitietosanakirja antaa viihdemusiikille kaksi määritelmää. Siinä toisessa viihdemusiikki luokitellaan operetti vaikutteiseksi kevyen musiikin tyyliksi. Varmaan aika suppea rajaus monien mielestä.Kannattaa lukaista silti huvin ja urheilun vuoksi, jos kirja sarja löytyy hyllystä.

Kinataan slaagerista seuraavaksi

Kinataan slaagerista seuraavaksi
 
Joku iskelmän/rokin rajanveto on varmaan keksitty joskus 70-80 luvulla. Aikoinaan Elvikset, Bill Haleyt, Beatlesit oli iskelmiä.

Mollijorilla eli G. Malmsténilla on hyvää iskelmää, ehkä tuo suomalainen iskelmä sai alkunsa tuosta Särkyneestä Onnesta:
 
"Parlophon-kvartetissa esiintyneen tenori Roine Rickhard Ryynäsen ja Malmsténin pitkäaikainen yhteistyö sai alkunsa toisen Berliinin levytysmatkan aikana. Tuon yhteistyön ensimmäisiä hedelmiä oli 1929 syyskuussa levytetty Särkynyt Onni, ensimmäinen suomalainen iskelmä, jonka Malmstén oli säveltänyt ja R. R. Ryynänen sanoittanut."
 
lähde: http://www.malmsten.lasipalatsi.fi/viihdetaiteilija.html
 
Toisaalta, mielestäni myös klassismin aikakaudella on jo ollut iskelmiä jotka nykyään mielletään taidemusiikiksi.
 
"Musiikkia sävellettiin monille erilaisille kokoonpanoille, mutta yleinen muoto oli soolosoittimen ja harmoniasoittimen, kuten viulun, sellon tai huilun sekä pianon, harpun tai kitaran yhdistelmä. Kun jälkimmäinen soitti basso continuota, se toimi soolosoittimen säestyksenä, mutta silloin kun sen osa oli kokonaan kirjoitettu auki nuotteihin, se tavallisesti otti johtoäänen roolin soolosoittimen toimiessa säestävänä elementtinä. Harmoniasoittimen solistisille osuuksille oli käytännön syy. Porvariperheissä niitä soittivat tavallisesti naiset, joilla oli enemmän aikaa harjoitella ja joiden koulutuksessa musiikkia ja taiteita pidettiin tärkeinä. Melodiasoittimia puolestaan soittivat yleensä miehet, joille perheen ulkopuolisten tehtävien ja velvollisuuksien vuoksi jäi vähemmän aikaa musiikillisille harrastuksille. Näin naisille, jotka olivat usein teknisesti taitavampia, haluttiin myös tarjota haastavia osuuksia soitettavaksi. Basso continuon jäädessä pois käytöstä 1700-luvun viimeisen neljänneksen aikana alettiin myös kosketinsoittimen stemma kirjoittaa kokonaan auki nuotteihin.
 
Yleinen kamarimusiikin muoto oli myös jousikvartetto kahdelle viululle, alttoviululle ja sellolle. Ensimmäinen viulu toimi yleensä päämelodiasoittimena, mutta kvartettoja sävellettiin myös concertante-tyyliin, jolloin kaikkien soittimien osat olivat keskenään tasavertaisia. Vaikka kamarimusiikkiteoksia esitettiin satunnaisesti konserteissa, ne oli yleensä tarkoitettu amatöörimuusikoille kotona soitettaviksi."
 
lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Klassismin_musiikki

Vanhan ajan (50-luku) suomalaiset iskelmät ovat hyviä. Nykyisissä ei huonon sävelen lisäksi ole kunnon sanoituksia (tarinoita). Myös myöhemmät jotkut harvat ovat kolahtaneet. Parhaimpia tarinoita on mielestäni "Kuuskytluvun kauan soiva blues", esittäjää en muista, mutta onpahan kattava tarina kuuskytluvun tapahtumista. Sävelkin on mieluinen. Yks kehnoimmista on jäänyt mieleen; Eija Kantola laulaa yhtä sävelkulkua sanoilla "mennään, mennään tanssimaan", muita sanoja ei laulussa sitten olekkaan!!!

Osaatteko suositella tanssimusalevyjä, josta löytysi mallikasta haitarin soittoa? Ihan valsseja, tangoa, foxeja jne. Olen juuri aloitellut haitarin soiton ja olisi kiva kuunnella, että miten ne tekijämiehet vetelee!