Studiotyöskentely ›

vaiheittain:
 
1. rumpusoundit kuntoon ja tasot kohdalleen ja rumpuraidat ryhmäksi.
 
2. bassosoundi kuntoon ja kuunnellaan, kuinka jytisee rumpujen kanssa.
 
3. kitarasoundit kuntoon ja ryhmäksi
 
4. sitten ruuvaillaan tasoja ryhmistä ja ei kosketa ryhmien sisäisiin tasoihin, esim. rummut
 
5. jos jokin instrumentti ei kuulu, ei nosteta tasoja liikaa, vaan etsitään EQ:lla sopivia taajuuksia.
 
Olen itse huomannut, että kun muutaman tunnin yhtä biisiä miksaa, on kaikki kanavat punaisilla ja kompura huutaa apua.
 
Onko lisättävää?

Onneksi olkoon, olet keksinyt normaalin miksaustavan ;)
 
Tosin ehkä sen verran lisäisin vielä, että basso & basari monesti viedään yhteen omaan ryhmään ja se kompuroidaan reippaasti (parallel-kompurointi).
 
Itse miksaan yleensä näin. Lähtökohtana on, että kaikki instrumentit ja muut ovat nauhalla ja nyt pelkästään miksataan. Ja selkeyden vuoksi oletetaan, että kaikki soundisäädöt (EQ, kompura jne.) on jo tehty ja nyt pelkästään asetetaan tasot kuntoon:
 
1) Basari soololle ja volume niin, että huippu paukuttaa -6 dB:n tienoilla
2) Virveli soololle ja volume niin, että huippu paukuttaa -6 dB:n tienoilla ja sen jälkeen säädän sitä joko alas tai ylös niin, että basari & virveli ovat *korvakuulolla* samalla äänentasolla
3) Sitten overheadi auki ja säädän tason maun mukaan basarin ja virvelin kanssa sopivaksi
4) Ja sitten tomit niin, että ne kuuluvat selkeästi mutta etteivät ne hyppää silmille
 
Lopuksi mahdollinen riden ja hihatin säätäminen
 
5) Sitten säädän kitarat maun mukaan suhteessa rumpuihin
6) Ja sitten kitarat mutelle ja basson kimppuun. Säädän basson ensin korvakuulolta hyväksi normaalivolumella, ja sitten lasken äänentason erittäin hiljaiselle - hiukan alle yökuunteluvolumen - ja nostan bassoa niin, että se kuuluu miksauksessa vielä hyvin.
 
Erittäin hiljaisella volumella ihmiskorva on herkempi ja basson miksaaminen hyvään balanssiin on paljon helpompaa näin kuin normaali- tai kovalla volumella.
 
7) Sitten syntikat, joihin ei yleensä paljoa tarvi tehdä. Taso vain kohdalleen yleisesti.
 
8) Vokaaleita saakin yleensä säätää sitten viimisen päälle. Tavujen tarkkuudella volumeautomaatiota ja harmaita hiuksia :)

Kiitos.
 
Olisiko vielä hyvää volume automaatio plugaria VST:lle saatavilla?

Olisiko vielä hyvää volume automaatio plugaria VST:lle saatavilla?
 
Se on ihan sisäänrakennettuna kaikissa kunnon DAW:eissa. Eikä se ole automaattista, itse pitää piirrellä käppyrät alusta loppuun ;)
 
ja mikä on parallel-kompurointi?
 
Kuten siinä ylhäällä sanoin, se on sitä kun basari ja basso (esim.) lähetetään samaan kanavaan, jossa on kompura.

Perkules!
 
Ei jaksaisi nyt olla töissä, pitäisi päästä äkkiä testailemaan "uusia" kikkoja.
 
Huomasin eilen, että nauhoitetut kitarat ovat aivan liian ohuita ja särösoundisia.
 
Pystynkö mitenkään enää pelastamaan niitä, vai nauhoitutanko uudestaan.
 
Ongelma on lähinnä se, että bassokitaran ja muiden kitaroiden väliin jää ammottava taajuusaluekuoppa, eli bassoa en saa kitaroiden tueksi...

btw.
 
Sulla näyttäisi olevan samat Behringerit, kuin minulla.
 
Kuinka olet säätänyt ne, lähinnä trim-potikat.
 
Mielestäni tuo subi kivasti tuuttaa bassorumputaajuuksia, mutta jotakin hämärää siinä on...

Kuinka olet säätänyt ne, lähinnä trim-potikat.
 
Ihan vakioasetuksilla. Ei ne ole kuin pientä hienosäätöä varten hätävarana. Jos tuntuu, ettet kuule mitä oikeasti on nauhalla niin katso miten ja mihin kaiuttimet on asetettu.

monitorit soivat hieman räikeästi ja niistä olen trimmannut desibelejä pois.
 
Subbarista taasen desibelejä +6
 
Mikähän olisi subbarin paras sijoituspaikka?
 
Huomaan vaan, kun nousen tuolilta, bassot kuulostavat paremmalta...

Mikähän olisi subbarin paras sijoituspaikka?
 
Pistä subwoofer siihen kohtaan missä sinun korvat ovat normaalikuuntelussa. Sen jälkeen konttaa ympäri huonetta, samalla soittaen hyvin miksattua CD:tä. Etsi korvillasi paikkaa, jossa basso on hyvässä balanssissa. Pistä se subbari sitten siihen paikkaan.

Näin se tieto löytyy!
 
Kiitokset!

Onneksi olkoon, olet keksinyt normaalin miksaustavan ;)

Tosin ehkä sen verran lisäisin vielä, että basso & basari monesti viedään yhteen omaan ryhmään ja se kompuroidaan reippaasti (parallel-kompurointi).

Itse miksaan yleensä näin. Lähtökohtana on, että kaikki instrumentit ja muut ovat nauhalla ja nyt pelkästään miksataan. Ja selkeyden vuoksi oletetaan, että kaikki soundisäädöt (EQ, kompura jne.) on jo tehty ja nyt pelkästään asetetaan tasot kuntoon:

1) Basari soololle ja volume niin, että huippu paukuttaa -6 dB:n tienoilla
2) Virveli soololle ja volume niin, että huippu paukuttaa -6 dB:n tienoilla ja sen jälkeen säädän sitä joko alas tai ylös niin, että basari & virveli ovat *korvakuulolla* samalla äänentasolla
3) Sitten overheadi auki ja säädän tason maun mukaan basarin ja virvelin kanssa sopivaksi
4) Ja sitten tomit niin, että ne kuuluvat selkeästi mutta etteivät ne hyppää silmille

Lopuksi mahdollinen riden ja hihatin säätäminen

5) Sitten säädän kitarat maun mukaan suhteessa rumpuihin
6) Ja sitten kitarat mutelle ja basson kimppuun. Säädän basson ensin korvakuulolta hyväksi normaalivolumella, ja sitten lasken äänentason erittäin hiljaiselle - hiukan alle yökuunteluvolumen - ja nostan bassoa niin, että se kuuluu miksauksessa vielä hyvin.

Erittäin hiljaisella volumella ihmiskorva on herkempi ja basson miksaaminen hyvään balanssiin on paljon helpompaa näin kuin normaali- tai kovalla volumella.

7) Sitten syntikat, joihin ei yleensä paljoa tarvi tehdä. Taso vain kohdalleen yleisesti.

8) Vokaaleita saakin yleensä säätää sitten viimisen päälle. Tavujen tarkkuudella volumeautomaatiota ja harmaita hiuksia :)
 
Tälläsiä vinkkejä enemmän.. jämäkästi, lyhyesti ja selkeästi.. plussaa ropisee :)

Mitään säännönmukaista tapaa ei ole olemassakaan, jokainen tekee miksauksen omalla tyylillään. Itse lähden (melkein) aina laulusta ja työstän muut instrumentit sen ympärille, tällä tavalla ei tule sitä tilannetta vastaan, että instrumentit kuulostavat jumalaiselta, mutta kun laulu tuodaan mukaan miksaukseen, niin huomataan ettei sille olekaan tilaa.
 
Tämä kuitenkin riippuu täysin kappaleesta ja musiikkityylistä, joskus toimin täysin eri tavalla. Jos miksaan analogitiskillä tipautan instrumentit ensin haluamassani järjestyksessä tiskiin ja sen jälkeen kuuntelen kappaleen niin, että muut faderit ovat n. -6 dB:n kohdalla ja laulu n. nollassa. Tästä lähden työstämään balanssia ja hakemaan ongelmakohtia. DAW:n sisällä toimin vähän samaan tapaan, mutta rakentelen yleensä ensin ryhmät jne. ja sitten haen balanssin kohdalleen. Sooloa käytän instrumenttien siistimiseen, mutta en yleensä koske siihen ensimmäisenä. Pyrin kuitenkin siihen, että miksaan kappaletta ja jokainen kappale on omanlaisensa tapaus, näin ollen se metodi joka toimi yhdessä produktiossa ei välttämättä toimikaan tässä projektissa.
 
Miksauksen lähtökohta tulisi mielestäni olla siinä, että ollaan opeteltu miten ääni käyttäytyy ja sovelletaan tätä tietoa kyseessä olevaan kohteeseen, sen sijaan että tehdään säännönmukaisesti jotain jonkin miksausoppikirjan mukaan. Erittäin tärkeää on kouluttaa omat korvansa niin, että oikeasti kuulee mitä kappaleessa tapahtuu ja mitä sille voi/pitää tehdä.

Mä haen yleensä ensin biisiin sopivat rumpusoundit ja sen jälkeen kuuntelen enemmän tai vähemmän kaikkea kimpassa. Eli en kovinkaan paljon harrasta esimerkiksi rumpujen ja basson kimppamiksausta/-kuuntelua. (Outoa ehkä monien mielestä.)
 
Sooloa käytän myös siivoamiseen ja yksittäisten soundien kuunteluun silloin kun pitää miettiä miksei se toimi muiden kanssa halutulla tavalla. Samasta syystä kuuntelen myös ryhmiä soolona. Esimerkiksi pelkkiä skittoja tai lauluja.
 
Tästä lähden työstämään balanssia ja hakemaan ongelmakohtia.
 
Mulla on miksaamisessa perusajatuksena nimenomaan ongelmakohtien ratkaiseminen. Kuuntelen miksausta ja totean, että "tuo kohta täytyy tsekata". Sama toistuu niin kauan kunnes tulee fiilis, että nyt toimii.
 
Erittäin tärkeää on kouluttaa omat korvansa niin, että oikeasti kuulee mitä kappaleessa tapahtuu ja mitä sille voi/pitää tehdä.
 
Just noin! Aina kehittyy ja oppii uutta.

Plussaa ropisi täältäkin tornion kitaan...

Eiks teidän musiikissa laula kukaan, vai onko laulusoundi tarkoituksella kapea?
 
Laulu on kuitenkin 60% kappaleesta ja 100% itse biisistä (sanat ja laulumelodia ovat biisin ainoat osat jotka todella erottavat sen muista maailman kappaleista - tää ei kuitenkaan tarkoita että laulaja joka kehittelee oman osansa musiikin päälle olisi säveltäjä), joten laulu kannattaa hoitaa aikaisin alta pois.
 
Mun nähdäkseni laulu ja basso tekevät biisin (musiikin tyylilajista riippumatta, kunhan on populaarimusiikkia), ja kaikki muu kannattaa miksata niiden jälkeen. Mun nähdäkseni, siis. Muilla saattaa olla eri näkemys.

Mun nähdäkseni laulu ja basso tekevät biisin
 
Mä kun näitä juttuja räpeltelen, niin homma tuppaa rakentumaan bassarin, virpan, basson ja laulun ympärille. Nää kun saadaan siedettävään muotoon, niin sit aletaan tiputtamaan muita juttuja mukaan sopiviin paikkoihin.

Mun mielestä eksaktien sääntöjen antaminen tuntuu aika oudolta.
 
Ainut neuvo mitä tässä voisin antaa on se että varokaa niitten soundien kiillottamista solona liikaa. Tulee tehtyä turhaa työtä, ja sen myöntäminen vaatii sisälmyksiä myöhemmässä vaiheessa.
Kyseessä on kuitenkin niiden instrumenttien sovittaminen samaan tilaan jota ei oo liikaa.

Yleensä mä oon vaan tupannut tappamaan kokonaissoundin ihan täydellisesti, kun oon siihen solo-nappiin koskenut. Se on aivan perkeleestä, pitäisi poistaa ohjelmista.

Yleensä mä oon vaan tupannut tappamaan kokonaissoundin ihan täydellisesti, kun oon siihen solo-nappiin koskenut. Se on aivan perkeleestä, pitäisi poistaa ohjelmista.
 
Täh?
 
Kyllä mulle ainakin solo-nappula on aika elintärkeä soundeja equtellessa.. Kurat pois solo-moodissa, muut säädöt, balanssit jne sit kaikki kanavat päällä.
 
...